On se aika vuodesta että mies menee mökille taas yksin

Tarkoitatko ”vahvalla kirjoittajalla” mahdollisesti viestin #74 kirjoittajaa eli minua?
Teki hyvää palata aiempaan kirjoitukseeni, jossa innostuin taas liikaa pohtimaan syntyjä syviä.
Luen kirjaa, joka on kirjailijan ensimmäinen julkaistu kirja lukien kirjaa sieltä täältä, sillä sen rakenne mahdollistaa selailevan lukemisen kuten myös tämän palstan ketjujen luku.
En omista kristallipalloa enkä siis pysty kurkkaamaan mitä miehesi teki mökkireissullaan. Enkä hän vain nautti luoonon rauhasta, ja kuunteli tuulen huminaa. Ulkona maa on vitivalkea, enkä ole tänään viitsinyt lähteä ulkoilemaan.
Löysin kynttilöitä hakiessani kaapista suklaapääsiäispupun, ja maistoin pupun korvasta suklaata. Maku on eltaantunut, ja joutanee jätteisiin.
Kuuntelin Nanna Karalahden podcastin, josta mainittiin vauva av:n ketjussa.
Nettikeskusteluissa podcastin vierailija Helena Koivu saa huutia, mutta podcastin kuuntelijat kertovat viesteissään tunteneensa. sympatiaa ja empatiaa hänen hankalan elämäntilanteen takia.
Jos ihminen joutuu jonkin asian takia välitilaan, seisova vesi ei tee hyvää osapuolille. Elämä jatkuu, ja vaihtoehtoja on paljon. Kiusaaminen ja elämän hankaloittaminen ei tee kenellekään hyvää. Eniten ihmettelin miksi lapset eivät pysty kunnolla suoriutumaan koulussa suomen kielellä.
Olen jossain tämän palstan ketjussa maininnut, että kävin muutama vuosi sitten Vanhustyön keskusliiton ystäväkurssin. Vapaaehtoistoimintaa olisi tarjolla yllin ky.llin, mutta parhaiten viihdyn netin äärellä. Tykkään olla kotona, istua samanlaisessa lukutuolissa kuin Jörn Donner aikoinaan telkkarissa mainostamassa lukemista ”lukeminen kannattaa” sloganillaan. Hörpin samalla kahvia, teetä, vaaleaa glögiä tai kaakaota. Halloween keksit ja munkit ovat jo vain muisto.
Lukemassani kirjassa on mies, joka pisti välit poikki 44-vuotiaaseen yh-äitiin, koska nainen haluaa ottaa vastuun tyttärensä vahinkoraskausvauvasta. Naisen menestyvä miesystävä on aina ollut lapseton eikä halunnut lapsia ex-avioliitossaan.
Monessa kirjassa, tv-sarjassa, elokuvassa sekä vanhoissa kirjoituksissani netissä usein kuvataan nelikymppisikävaihetta naisten elämässä. Kun kyseisestä ikäpyykistä pääsee yli, elämä kulkee mukavasti tuttuja latujaan. Se on kuin virstanpylväs lapsuuteni koulutiellä. Korkea kivipaasi, jossa on joku valkoinen merkintä kai kilometriluku, jota tiirailin, kun kävelin ojan pohjassa kumisaappailla värikkäiden haavanlehtien vesivellissä.
Miehiä on joka lähtöön. Kuvittele huviksesi elämääsi gansteripomon puolisona, jonka siippa käy joskus lomalla vankilasta. Tämä palsta nukkuu Ruususen unta, eikä täällä usein kirjoita kovia kokeneet naisparat. Jotkut heistä eivät pysty kirjoittamaan vaikka haluaisivat tai eivät ymmärrä suomen kieltä kuin muutaman sanan.
Lainasin kirjaston tietokirjallisuuspuolelta kirjan eräästä maapallon maanosasta. Kyynel kohosi silmääni kuin laulaja Suvi Teräsniskalla Instagram-videossaan, kun luin siirtotyöläisten karuista oloista maissa, joiden tasavertaisiksi kansalaisiksi he eivät koskaan pääse.
Katsoin Ylen ohjelman Pyhän maan kirkko loppuminuutit uudestaan, sillä nukahdin eilen ohjelman koppupuolella. Mielenkiintoinen tilanne kirkossa, jossa saman uskonnon eri suuntaukset jakavat keskenään kirkon tilat eri kellon aikoihin.
Pyrkikäämme samanlaiseen sopuun tälläkin palstalla. Annan puheenvuoron seuraavalle kommentoijalle. Hyvää illan jatkoa!

Status quo on latinankielinen sanonta, joka tarkoittaa kirjaimellisesti ”tila jossa”. Usein status quon ymmärretään tarkoittavan asioiden vallitsevaa tilaa, jossa totuttuja toimintatapoja ei tarvitse millään tavalla muuttaa. Status quota voidaan pitää täydellisenä vastakohtana suurille, radikaaleille muutoksille./Lainaus internetistä

 

Juu sinua tarkoitin juuri. Olet kuin kirjailija, jonka kirjoja on mukava lukea. Ihanaa että olet vahva ja omillaan viihtyvä, mutta myös samalla toisia ajatteleva empaattinen ihminen. Maailmassa on tänä päivänä niin paljon tyytymättömyyttä ja minäkin olen ohjelmoitu siihen. Kaipaisin jotain kurssia jossa ohjattaisiin tyytyväiseen, onnellisempana elämään. Jossain sellainen ehkä onkin menossa?

 

Juu sinua tarkoitin juuri. Olet kuin kirjailija, jonka kirjoja on mukava lukea. Ihanaa että olet vahva ja omillaan viihtyvä, mutta myös samalla toisia ajatteleva empaattinen ihminen. Maailmassa on tänä päivänä niin paljon tyytymättömyyttä ja minäkin olen ohjelmoitu siihen. Kaipaisin jotain kurssia jossa ohjattaisiin tyytyväiseen, onnellisempana elämään. Jossain sellainen ehkä onkin menossa?

Kaunis kiitos viestistäsi!
Sisareni on toimittaja&valokuvaaja, ja on julkaissut ainakin yhden kirjan.
Luen joskus hänen blogia. Hän on kotiseuturakas, ja perehtynyt kotikaupunkimme historiaan.
Avasin Yle aamun, ja sitten tämän sivun. Joku pitkään kirjoituksiani rienannut
kirjoittaja on avannut uuden ketjun minua pilkatakseen. E hkä hän on kateellinen, ja kaipaa huomiota.
Viime viikolla kävin kirjaston kirjallisuusillassa, ja mainitsinkin siitä jossain toisessa palstan ketjussa. Naiskirjailijan podcastissa Laura Malmivaara antaa kirjoittamiseen hyviä vinkkejä. Laura kantaa sukunimeä, jonka saman niminen mies oli koulumme rehtori.
Aika rientää, ja tuntuu siltä, etten saa mitään näkyvää aikaan. Tyttäreni aikoinaan miNulle lahjoittama R.L. villapusero on ratkennut vyötärön sivusta. Ostin aiemmin puseron kyynärpäihin kangaslaput Prismasta. Vaatekaapissani on monta villapuseroa hän lahjoittamina. Perhe muuti Englannista lämpimään maahan.
Suurin ongelma on miten kylmän ystävänä viihdyn korkeassa lämpötilassa.
Ilmastointi siellä on joka paikassa. Kun matkustan vieraaseen kulttuurin, vältän alkushokin katsomalla videoita ja lukemalla mainitsemaani tietokirjaa.
En tiedä mitä kirjoitusinnostukselleni tapahtuu. Sen tiedän, että lapseni ovat kirjoittamisessaan minua paljon taitavampia.
Maailma on aina ollut julma ja pelottava. Varsinkin viimeisimmät tapahtumat ovat saaneet minut voimaan pahoin. Internetillä on valtava voima hyvässä ja pahassa.
Täytyy vain uskoa hyvyyteen.
Joskus ajattelen, että ehkä joku minut jossain elämäni vaiheessa tuntenut henkilö lukee kirjoituksiani. Usein harmittaa miten elämässä ihmiset vain katoavat elämästäni. Pari vuotta sitten vietimme joulua ihanan, kuulema hyvin kuuluisan pariskunnan kanssa tyttäreni perheessä. Kun myöhemmin kysyin mitä heille kuuluu, sain tietää, että he erosivat. Syyt olivat kummalliset. Perhekeskeisenä kotihiirenä en voisi kuvitella itseäni kyseisen naisen valitsemaan elämäntyyliin.
Hiiristä voisin kirjoittaa pitkät tarinat. Lapsenlapsillani on ihana nukkekoti, jossa hiiriperhe asustaa. Luin lapsillemme satuja kesämökkimme ”sinisessä salongissa”, ja talossa asuva kirjastohiiri rapisteli kirjahyllyssä. Soitimme leikkitorvea, ja rapina vaimeni. En silloin olisi osannut kuvitella, että joskus virkkaan lastenlasteni nukkekotiin maton, ja saan myöhemmin kuvan matosta hiiritalossa.
Taloon voi tilata sisustustarvikkeita ja huonekaluja netistä.
Monialamultitaskaaja pikkusiskolleni veljemme askarteli aikoinaan nukkekodin, johon ompelin naisasukkaan. Nuken nimeksi annoin Liisa Puska mustan ja pörröisen tukkansa takia.
Jatkan Yle aamu katsomista. Olen opiskellut muiden kielten lisäksi saksaa ja ranskaa. Katson mielenkiinnolla mitä vuoden kileten opettaja juttelee nykyajan opiskelusta.
Kieliryhmäni on liian pieni, ja tykkään lukea ja tehdä kotiläksyt vain kotona.
Kielitaitoa on koko ajan ylläpidettävä, eikä Kauniiden ja rohkeiden seuraaminen Youtubella auta yhtään mitään, kun joudun kummallisiin tilanteisiin ulkomailla.
Mukavaa alkavaa viikkoa! Ei sitä koskaan arvaa mitä tämäkin viikko tuo tullessaan. Ehkä vastaani juoksee 80-vuotias seniori, josta on juttu Helsingin Uutisissa keskiviikon numerossa. Hän kuulema tervehtii vastaantulijoita, ja nauttii siitä miten he reagoivat tervehdykseen. Ehkä lyön allikällä ex-ulosottomiehen sanomalla leukani savon murteelle loksauttaneena: Hyvvee päevee.
Kiitos, jos jaksoitte lukea polveilevan ja rönsyilevan Vantaan joen virtailuni.