Jotain meni vastauksessani pieleen, joten vastaan vaan lyhyesti kiitos. Katson Jäniksen vuosi elokuvan, ehkä saan siitä oivalluksen. Etsivää en viitsi palkata, tulisi maksamaan aika paljon kun matkoihinkin menee etsivällä aikaa. Mielenkiintoista olisi toki. Ihmisen muuttumista ihmettelen vaan, itse en ole juurikaan muuttunut, kasvanut mutta en muuttunut. Sama minä hyvinen ja huonoine puolineen. Ehkä kaikille ei käy yhtä hyvin.
Minä en olisi minä, jos en olisi saanut elää lähes 20 vuotta mussukkani puolisona. Hänen takia jouduin ottamaan monista asioista selvää.
Jokaisessa ikävässäkin asiassa on hyvät puolensa. Nykyään lasteni isä voi hyvin, ja on kaikkien rakastama isoisä. Uuden fyysisen vaivan takia hän ei enää saa eikä voi matkustaa ulkomaille.
Ei minusta totta puhuen ole Neiti Marpleksi. Hän oli ikäneito, ja sai apua Scotland Yardilta. En halua vaivata Supoa. Jos en saa ratkaistua tämän palstan visaisia ongelmia, tuskin minun kannattaa jalkautua sössimään asioita elävään elämään. Luin englanninkielistä kirjaa ääneen, ja silmäni ovat vieläkin kosteat. Kirjoittaja kirjoitti taitavasti ettei hän enää halua palata asiaan, ja tiivisti puolella sivulla elämänsä onnettomuustragedian koulubussissa.
Hän totesi, että elämässä on kaksi vaihtoehtoa. Menettää toivonsa tai olla murtumatta. Olen aina valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon. Ihmiset joskus päivittelevät ja ihmettelevät miksi puhun ja kirjoitan lasteni isästä.
Vuonna 2011 keväällä hän oli kaksi kuukautta koomassa sairaalassa, ja lapsemme kävivät häntä katsomassa sairaalassa. Ennuste oli erittäin huono.
Sitten hän aukaisi silmänsä ja heilutti varvastaan. Maailmassa on vain yksi lasteni isä. Onneksi hän ei löpise tällä palstalla, ja tuskin tietää tämän palstan olemassaolosta.
Kauan sitten Jäniksen vuosi-elokuvan pääroolin esittäjä Antti Litja odotti Stockmannilla hissiä, kun kävelin ohi tavaratalossa. Taitava näyttelijä.
Kävin aikojen alussa katsomassa elokuvan Mies joka ei osannut sanoa ei, jossa hän esiintyi.
En jatka enempää tajunnanvirtaani.
Palstan kaksi mustaa eli kirjautunutta vakiokirjoittajaa halveksivat kirjoituksiani Adhd&autismi-kirjolla.
Jos tekstiini jäi virheitä, kenties hra Alzheimer taputtaa olkapäätäni. Kyllä maailmassa aalla alkavia vaivoja, riesoja ja kirjoittajia riittää.