On se aika vuodesta että mies menee mökille taas yksin

Eikö ap ymmärrä, että yksinoleminen on ihmiselle henkireikä? Tämä on sinun elämäsi mutta myös miehesi henkilökohtainen elämä ja hänellä on täysi oikeus elää sitä haluamallaan tavalla. Parisuhde tai liitto voi tuntua "elinkautiselta" jos sille ei uskalla tehdä mitään ratkaisevia siirtoja.

 

Mikä voi olla tärkeämpää kun apn etelän lomamatka

 

Tää on joku todella outo provo.

Outoja vastauksia täällä ainakin saa. Asiallista keskustelua peräänkuulutan edelleen!

 

Kiitos edellisen vierailijan vastauksesta. Jotain on luultavasti miehellä vialla, kun vaan tietäisin mitä. Todellisuus on trolleja ihmeelisempää eli elämä, tämäniille muille palstan irvailijoille, joilla ei muuta tekemistä tunnu olevankaan.

 

Kiitos edellisen vierailijan vastauksesta. Jotain on luultavasti miehellä vialla, kun vaan tietäisin mitä. Todellisuus on trolleja ihmeelisempää eli elämä, tämäniille muille palstan irvailijoille, joilla ei muuta tekemistä tunnu olevankaan.

Olen ehkä ketjun vierailija, jota kiittelit.
Luin joku aika sitten nettijutun miesetsivästä, joka kertoi värikkäitä tarinoita varjostamistaan ihmisistä. Jos on varaa palkata etsivä, saa vastauksen kalvavaan ongelmaansa hyvin nopeasti.
Eksani aikoinaan itki katkerasti, kun juttelimme hänen ongelmista. Myöhemmin hän kääntyi minua vastaan. Päihdeongelmansa takia hän oli sössinyt työpaikallaan perusteellisesti. Myöhemmin selvisi mikä oli päihderiippuvuuden takana. Diagnoosi vaati pitkää terapiaa. Työkaverilta kysyin puhelimessa pitääkö minun pelätä itsetuhoisuutta. Sain vastauksen ettei pidä. Ehkä minun olisi kannattanut alkaa etsiväksi. Katsoin aikoinaan paljon saksalaisia dekkareita varsinkin sarjoja, joissa oli perhetragedioita varakkaissa perheissä.
Tämän palstan kirjoittajia olen ruotinut suorin sanoin, ja olen saanut samalla mitalla takaisin. Tämä on olevinaan perhepalsta, mutta kirjoittajien kirjoitukset eivät liippaa hyvinvointia millään alueella. Pervoilu ja rasismi on heidän tärkeimmät puheenaiheet.
Etene miehesi pään sisäisen maailman selvittämisenä pienin askelin. Ihminen muuttuu koko ajan eikä aina toivottuun suuntaan. Ehkä hän on kuin hahmo vanhassa elokuvassa Jäniksen vuosi. 1970-luvulla ei vielä puhuttu burnoutissa.
Purnis on Suomessa kansantauti.

 

Kiitos edellisen vierailijan vastauksesta. Jotain on luultavasti miehellä vialla, kun vaan tietäisin mitä. Todellisuus on trolleja ihmeelisempää eli elämä, tämäniille muille palstan irvailijoille, joilla ei muuta tekemistä tunnu olevankaan.

Kirjoitin ettet saa asiallisia vastauksia. Onko niin että haluat vain vastauksia, jotka tukevat sinun näkemystäsi? Jos vastaus poikkeaa eikä miellytä sinua niin siitä tulee asiaton.

 

Kirjoitit.

 

Olen ehkä ketjun vierailija, jota kiittelit.
Luin joku aika sitten nettijutun miesetsivästä, joka kertoi värikkäitä tarinoita varjostamistaan ihmisistä. Jos on varaa palkata etsivä, saa vastauksen kalvavaan ongelmaansa hyvin nopeasti.
Eksani aikoinaan itki katkerasti, kun juttelimme hänen ongelmista. Myöhemmin hän kääntyi minua vastaan. Päihdeongelmansa takia hän oli sössinyt työpaikallaan perusteellisesti. Myöhemmin selvisi mikä oli päihderiippuvuuden takana. Diagnoosi vaati pitkää terapiaa. Työkaverilta kysyin puhelimessa pitääkö minun pelätä itsetuhoisuutta. Sain vastauksen ettei pidä. Ehkä minun olisi kannattanut alkaa etsiväksi. Katsoin aikoinaan paljon saksalaisia dekkareita varsinkin sarjoja, joissa oli perhetragedioita varakkaissa perheissä.
Tämän palstan kirjoittajia olen ruotinut suorin sanoin, ja olen saanut samalla mitalla takaisin. Tämä on olevinaan perhepalsta, mutta kirjoittajien kirjoitukset eivät liippaa hyvinvointia millään alueella. Pervoilu ja rasismi on heidän tärkeimmät puheenaiheet.
Etene miehesi pään sisäisen maailman selvittämisessä pienin askelin. Ihminen muuttuu koko ajan eikä aina toivottuun suuntaan. Ehkä hän on kuin hahmo vanhassa elokuvassa Jäniksen vuosi. 1970-luvulla ei vielä puhuttu burnoutissa.
Purnis on Suomessa kansantauti.

Jäniksen vuosi on Arto Paasilinnan tunnetuin romaani. Kirja on vuodelta 1975, jolloin kiinalaisen horoskoopinkin mukaan oli jäniksen vuosi, ja sen kustantaja oli Weilin & Göös. Myöhemmin sitä ovat julkaisseet kirjakerhot, WSOY ja Gummerus. Wikipedia

 

Olen ehkä ketjun vierailija, jota kiittelit.
Luin joku aika sitten nettijutun miesetsivästä, joka kertoi värikkäitä tarinoita varjostamistaan ihmisistä. Jos on varaa palkata etsivä, saa vastauksen kalvavaan ongelmaansa hyvin nopeasti.
Eksani aikoinaan itki katkerasti, kun juttelimme hänen ongelmista. Myöhemmin hän kääntyi minua vastaan. Päihdeongelmansa takia hän oli sössinyt työpaikallaan perusteellisesti. Myöhemmin selvisi mikä oli päihderiippuvuuden takana. Diagnoosi vaati pitkää terapiaa. Työkaverilta kysyin puhelimessa pitääkö minun pelätä itsetuhoisuutta. Sain vastauksen ettei pidä. Ehkä minun olisi kannattanut alkaa etsiväksi. Katsoin aikoinaan paljon saksalaisia dekkareita varsinkin sarjoja, joissa oli perhetragedioita varakkaissa perheissä.
Tämän palstan kirjoittajia olen ruotinut suorin sanoin, ja olen saanut samalla mitalla takaisin. Tämä on olevinaan perhepalsta, mutta kirjoittajien kirjoitukset eivät liippaa hyvinvointia millään alueella. Pervoilu ja rasismi on heidän tärkeimmät puheenaiheet.
Etene miehesi pään sisäisen maailman selvittämisenä pienin askelin. Ihminen muuttuu koko ajan eikä aina toivottuun suuntaan. Ehkä hän on kuin hahmo vanhassa elokuvassa Jäniksen vuosi. 1970-luvulla ei vielä puhuttu burnoutissa.
Purnis on Suomessa kansantauti.

 

Jotain meni vastauksessani pieleen, joten vastaan vaan lyhyesti kiitos. Katson Jäniksen vuosi elokuvan, ehkä saan siitä oivalluksen. Etsivää en viitsi palkata, tulisi maksamaan aika paljon kun matkoihinkin menee etsivällä aikaa. Mielenkiintoista olisi toki. Ihmisen muuttumista ihmettelen vaan, itse en ole juurikaan muuttunut, kasvanut mutta en muuttunut. Sama minä hyvinen ja huonoine puolineen. Ehkä kaikille ei käy yhtä hyvin.

 

Jotain meni vastauksessani pieleen, joten vastaan vaan lyhyesti kiitos. Katson Jäniksen vuosi elokuvan, ehkä saan siitä oivalluksen. Etsivää en viitsi palkata, tulisi maksamaan aika paljon kun matkoihinkin menee etsivällä aikaa. Mielenkiintoista olisi toki. Ihmisen muuttumista ihmettelen vaan, itse en ole juurikaan muuttunut, kasvanut mutta en muuttunut. Sama minä hyvinen ja huonoine puolineen. Ehkä kaikille ei käy yhtä hyvin.

Minkä ikäinen miehesi on?

 

Jotain meni vastauksessani pieleen, joten vastaan vaan lyhyesti kiitos. Katson Jäniksen vuosi elokuvan, ehkä saan siitä oivalluksen. Etsivää en viitsi palkata, tulisi maksamaan aika paljon kun matkoihinkin menee etsivällä aikaa. Mielenkiintoista olisi toki. Ihmisen muuttumista ihmettelen vaan, itse en ole juurikaan muuttunut, kasvanut mutta en muuttunut. Sama minä hyvinen ja huonoine puolineen. Ehkä kaikille ei käy yhtä hyvin.

Minä en olisi minä, jos en olisi saanut elää lähes 20 vuotta mussukkani puolisona. Hänen takia jouduin ottamaan monista asioista selvää.
Jokaisessa ikävässäkin asiassa on hyvät puolensa. Nykyään lasteni isä voi hyvin, ja on kaikkien rakastama isoisä. Uuden fyysisen vaivan takia hän ei enää saa eikä voi matkustaa ulkomaille.
Ei minusta totta puhuen ole Neiti Marpleksi. Hän oli ikäneito, ja sai apua Scotland Yardilta. En halua vaivata Supoa. Jos en saa ratkaistua tämän palstan visaisia ongelmia, tuskin minun kannattaa jalkautua sössimään asioita elävään elämään. Luin englanninkielistä kirjaa ääneen, ja silmäni ovat vieläkin kosteat. Kirjoittaja kirjoitti taitavasti ettei hän enää halua palata asiaan, ja tiivisti puolella sivulla elämänsä onnettomuustragedian koulubussissa.
Hän totesi, että elämässä on kaksi vaihtoehtoa. Menettää toivonsa tai olla murtumatta. Olen aina valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon. Ihmiset joskus päivittelevät ja ihmettelevät miksi puhun ja kirjoitan lasteni isästä.
Vuonna 2011 keväällä hän oli kaksi kuukautta koomassa sairaalassa, ja lapsemme kävivät häntä katsomassa sairaalassa. Ennuste oli erittäin huono.
Sitten hän aukaisi silmänsä ja heilutti varvastaan. Maailmassa on vain yksi lasteni isä. Onneksi hän ei löpise tällä palstalla, ja tuskin tietää tämän palstan olemassaolosta.
Kauan sitten Jäniksen vuosi-elokuvan pääroolin esittäjä Antti Litja odotti Stockmannilla hissiä, kun kävelin ohi tavaratalossa. Taitava näyttelijä.
Kävin aikojen alussa katsomassa elokuvan Mies joka ei osannut sanoa ei, jossa hän esiintyi.
En jatka enempää tajunnanvirtaani.
Palstan kaksi mustaa eli kirjautunutta vakiokirjoittajaa halveksivat kirjoituksiani Adhd&autismi-kirjolla.
Jos tekstiini jäi virheitä, kenties hra Alzheimer taputtaa olkapäätäni. Kyllä maailmassa aalla alkavia vaivoja, riesoja ja kirjoittajia riittää.

 

Hyvä kirjoitus tuokin. Minusta kahden vaihtoehdon lisäksi on kolmaskin. Menettää toivonsa, hyväksyä kohtalonsa ja se kolmas satuloida uudestaan! Ehkä meille jokaisella on myös kolmas vaihtoehto, jos vain uskallamme. Riskitön se ei ole, aina ei voi voittaa mutta miksi olla jo valmiiksi hävinnyt jos elämäänsä ei ole tyytyväinen? You never know!

 

Mieheni täytti juuri 55! Ap.

 

Minä en olisi minä, jos en olisi saanut elää lähes 20 vuotta mussukkani puolisona. Hänen takia jouduin ottamaan monista asioista selvää.
Jokaisessa ikävässäkin asiassa on hyvät puolensa. Nykyään lasteni isä voi hyvin, ja on kaikkien rakastama isoisä. Uuden fyysisen vaivan takia hän ei enää saa eikä voi matkustaa ulkomaille.
Ei minusta totta puhuen ole Neiti Marpleksi. Hän oli ikäneito, ja sai apua Scotland Yardilta. En halua vaivata Supoa. Jos en saa ratkaistua tämän palstan visaisia ongelmia, tuskin minun kannattaa jalkautua sössimään asioita elävään elämään. Luin englanninkielistä kirjaa ääneen, ja silmäni ovat vieläkin kosteat. Kirjoittaja kirjoitti taitavasti ettei hän enää halua palata asiaan, ja tiivisti puolella sivulla elämänsä onnettomuustragedian koulubussissa.
Hän totesi, että elämässä on kaksi vaihtoehtoa. Menettää toivonsa tai olla murtumatta. Olen aina valinnut jälkimmäisen vaihtoehdon. Ihmiset joskus päivittelevät ja ihmettelevät miksi puhun ja kirjoitan lasteni isästä.
Vuonna 2011 keväällä hän oli kaksi kuukautta koomassa sairaalassa, ja lapsemme kävivät häntä katsomassa sairaalassa. Ennuste oli erittäin huono.
Sitten hän aukaisi silmänsä ja heilutti varvastaan. Maailmassa on vain yksi lasteni isä. Onneksi hän ei löpise tällä palstalla, ja tuskin tietää tämän palstan olemassaolosta.
Kauan sitten Jäniksen vuosi-elokuvan pääroolin esittäjä Antti Litja odotti Stockmannilla hissiä, kun kävelin ohi tavaratalossa. Taitava näyttelijä.
Kävin aikojen alussa katsomassa elokuvan Mies joka ei osannut sanoa ei, jossa hän esiintyi.
En jatka enempää tajunnanvirtaani.
Palstan kaksi mustaa eli kirjautunutta vakiokirjoittajaa halveksivat kirjoituksiani Adhd&autismi-kirjolla.
Jos tekstiini jäi virheitä, kenties hra Alzheimer taputtaa olkapäätäni. Kyllä maailmassa aalla alkavia vaivoja, riesoja ja kirjoittajia riittää.

Sä Alepa yrität auttaa ap:ta, ja hyvä niin.

Mutta kuka auttaja ujuttaa 3 viestissä, vain 2-sivuisessa ketjussa auttamistekstin sisään haukut palstan vakkareille?

On kuin menis vaikka lääkärille/terapeutille, mutta tämä alkais välissä toistuvasti sättiä kollegoitaan. Tai menis lapsen takia koulukuraattorille, mutta kuraattori alkais haukkua koulun reksiä.

 

Vaikea sanoa, ap.

Ehkä miehelläs on masis. Mutta ehkä hänellä on toinen nainen.