Kotiäiti, paljonko kotitöitä teet päivän aikana ja olet lastesi kanssa?

Musta nyt on hassua ees alkaa vertaileen miehen töitä ja mun hommiani täälllä kotona

Minä toki teen ne kotihommat kaikki ja hoidan siinä sivussa koiranki ja pihamaanki nurmikon leikkuut ja muut mutta meillä mies tekeeki vrk töitä enempi kuin 8 h ( yleensä 10-12 h ) ja viepä sen verran raskasta hommaa ettei siihen monikaan pystyisi ...

Tärkeitä hommia molemmat, ite näin ollaan haluttu =)

Niinhän se on. Kuinkahan moni nainen ilahtuisi, jos tulisi töistä kotiin ja mies istuisi sohvalla odottamassa että rouva kotiuduttuaan alkaa puunaamaan paikkoja.

 

No enpä tosiaan tee jotain kotitöitä tai siivoa 8h päivässä mutta enpä minä voi lopettaakaan niitä töitä, kun kello kajahtaa 16 vaan olen tässä kiinni 24/7. Sitäpaitsi en usko, että miehelle se urheiluvälineiden myynti on aina henkisesti yhtä raskasta kuin mulle täällä lasten kanssa olo. Etenkin ton 5veen kanssa on välillä toi henkinen jaksaminen toooooodella tiukassa. :snotty:

 

Vaikka olen kotona, saan minäkin "palkkaa" (Kelalta) ja kaikki se käytetään yhteisen talouden pyörittämiseen. Vaikka mies tekee pitempää työpäivää, ei se silti oikeuta väheksymään naisen osuutta. Miksi naisen pitäisi yksin pestä kaikki pyykit, myös miehen ja tehdä yksin ruokaa, jota mieskin kotiin tultuaan syö. Entä sitten kun nainen palaa töihin? Kuka sitten tekee kotityöt? Alkaako mies sitten yhtäkkiä osallistua, jos on saanut olla tekemättä niitä monta vuotta, kun vaimo on ollut kotona?

Meillä on pienet lapset lyhyellä ikäerolla ja kyllä tää on välillä aika rankkaa. Koko ajan on jotain hommaa ja yhtä aikaa eivät nuku päivisin. Taukoa ei siis juurikaan ole. Tiskikone pyörii, pesukone pyörii, pitäisi imuiroida, ulkoiluttaa lapset, tehdä ruokaa. Itse ei ehdi koskaan rauhassa syödä ja vessassakin pitää käydä ovi auki, et voi samalla vahtia villiä taaperoa.

 

En mä ole laskenut, enkä ala laskemaan, montako tuntia päivässä menee kotitöiden tekemiseen.
Tehdyksi ne kuitenkin tulee, ja koti on aina sen verran siisti että sen saa 10-15 min pikasiivouksella edustuskuntoon
Miehen työ on hektisempää ja raskaampaa kuin minun "työni" kotona lasten kanssa. Siksipä en vaadikaan mieheltä juuri minkäänlaista osallistumista kotitöihin. Viehän se toki roskat päivittäin, ja vapaapäivänään joskus moppaa tai imuroi (tykkää siitä, hullu ). Mutta viimeisin vapaapäivä oli juhannuksena, seuraava on elokuussa, joten ei mies kovin usein imurinvarressa ole
Lasteni kanssa olen 24/7 vaikka olisinkin tekemässä ruokaa, siivoamassa, silittämässä, pyykkäämässä tai vaikka palstailemassa :xmas:

 

Kotiäitiyshän ei ole fyysisesti raskasta, lähinnä henkisesti. Minusta raskainta siinä on se, että olet 24/7 käytettävissä. Ei ikinä saa syödä rauhassa, juoda kahvia rauhassa, tehdä ruokaa, siivota tai mitään rauhassa. Eli vuorenvarmasti mieheni saa töissä syödä lounaan, juoda aamukahvinsa jne rauhassa.

Ei kotiäidin ja miehen työkuormaa voi verrata tai edes laskea.

 

En mä ole laskenut, enkä ala laskemaan, montako tuntia päivässä menee kotitöiden tekemiseen.
Tehdyksi ne kuitenkin tulee, ja koti on aina sen verran siisti että sen saa 10-15 min pikasiivouksella edustuskuntoon
Miehen työ on hektisempää ja raskaampaa kuin minun "työni" kotona lasten kanssa. Siksipä en vaadikaan mieheltä juuri minkäänlaista osallistumista kotitöihin. Viehän se toki roskat päivittäin, ja vapaapäivänään joskus moppaa tai imuroi (tykkää siitä, hullu ). Mutta viimeisin vapaapäivä oli juhannuksena, seuraava on elokuussa, joten ei mies kovin usein imurinvarressa ole
Lasteni kanssa olen 24/7 vaikka olisinkin tekemässä ruokaa, siivoamassa, silittämässä, pyykkäämässä tai vaikka palstailemassa :xmas:

Tota, sullahan on lapset välillä hoidossa ja itse oot kotona... Ei sitä oikeen voi verrata, koska silloin sulla on aikaa omille jutuillesi tai vaikka siivoamiseen ja ruuanlaittoon ihan rauhassa. Toista se on imuroida villin taaperon kanssa ja keskeyttää homma miljoona kertaa ja käydä nostamassa taapero alas kirjahyllystä ja milloin mistäkin vaarallisesta paikasta. Siinä samalla yrität sitten tehdä ruokaa, tyhjennät ja täytät asianpesukonetta ja hoitelet pyykkejä. Jos olis edes toinen lapsi hoidossa, niin tosi paljon helpommalla pääsisi.

 

En pidä kirjaa kotitöistä enkä luettele miehelle päivän päätteeksi mitä"töitä" on tullut tehtyä,itsestään selvää että hommat hoituu ja muksu on mun kans hommissa mukana.Henkisesti koen kyllä tekeväni raskaampaa "työtä",musta ei olis vuosi kausiksi kotiäidiksi ja hattua niille nosta jotka jaksavat.Nyt tulee 1v3kk putkeen tätä kotiäitinä oloa ja odotan innolla että pääsen töihin ja 100% saa muksu onnellisemman äidin ja mieskin siitä osansa että riittää virtaa

 

Tarkoitin sitä, että mulla on päivystys auki 24/7.

Mä olen työssäkäyvä äiti ja mullakin on päivystys auki 24/7. Olen ollut aikoinaan myös lasten kanssa kotona kaiken sen ajan, mitä hoitovapaata sai. Musta on hirveän vaikea arvioida - niin silloin kotona ollessa kuin nyt töissä ollessakin - kotitöihin kulunutta aikaa. Esim pyykinpesuhan on sitä, että pyykit laitetaan koneeseen ja otetaan koneesta pois. Kone hoitaa loput. Sama juttu tiskien kanssa. Kuitenkin sitä on sen aikaa sidoksissa kotiin. Tai mä en ainakaan uskalla jättää pesukoneita päälle lähtiessäni jonnekin. Ruuanlaittoonkin kuluvaa aikaa on vaikea arvioida. Jonkun ruuan valmistumiseen menee 3 tuntia, mutta uuni hoitaa siitä ajasta 2,5 tuntia. Jos taas vaikka leipoo tai siivoaa lasten kanssa, onko se aika lasten kanssa oloa vai kotitöitä?

Silloin, kun olin lasten kanssa kotona, musta kotityöt ja lasten kanssa oleminen limittyivät niin tiiviisti toisiinsa, ettei oikein voinut erotella aikaa, minkä kumpaankin käytti.

 

Minun päivä/viikko:
Kolme pientä lasta, vanhin alle 4v. Pyykkään, tiskikoneen täyttöä, ruuan valmistusta 3-4 työmiehelle, yleistä siivousta/järjestelyä, ruokakaupassa käyntiä, auttelua tilantöissä, päivä oikeassa työssä, eläinten ruokkiminen, pihan laittoa, yksin lapsista huolehtiminen yms.
Enkä voi valittaa. Tää on mun elämää enkä muusta tiedä. Mä taas tunnen olevani lomalla kun käyn palkkatöissä välillä. Meillä siis oma maatila (ei karjaa) jota pyöritetään miehen kanssa ja palkollisia kesäisin välillä lähemmäki kymmenen ja heille pitää olla ruuat ja asumus osalle.

 

Tarkoitin sitä, että mulla on päivystys auki 24/7.

Mä olen työssäkäyvä äiti ja mullakin on päivystys auki 24/7. Olen ollut aikoinaan myös lasten kanssa kotona kaiken sen ajan, mitä hoitovapaata sai. Musta on hirveän vaikea arvioida - niin silloin kotona ollessa kuin nyt töissä ollessakin - kotitöihin kulunutta aikaa. Esim pyykinpesuhan on sitä, että pyykit laitetaan koneeseen ja otetaan koneesta pois. Kone hoitaa loput. Sama juttu tiskien kanssa. Kuitenkin sitä on sen aikaa sidoksissa kotiin. Tai mä en ainakaan uskalla jättää pesukoneita päälle lähtiessäni jonnekin. Ruuanlaittoonkin kuluvaa aikaa on vaikea arvioida. Jonkun ruuan valmistumiseen menee 3 tuntia, mutta uuni hoitaa siitä ajasta 2,5 tuntia. Jos taas vaikka leipoo tai siivoaa lasten kanssa, onko se aika lasten kanssa oloa vai kotitöitä?

Silloin, kun olin lasten kanssa kotona, musta kotityöt ja lasten kanssa oleminen limittyivät niin tiiviisti toisiinsa, ettei oikein voinut erotella aikaa, minkä kumpaankin käytti.

Sulla onkin helppoa toi pyykinpesu. Mun pitää ensin lajitella pyykit, sitten lastata ne koneeseen, joka pesee ne. Sen jälkeen ripustaa osa narulla ja osa laittaa rumpuun. Kun kuivia, pitää lajitella ne pinoittain ja kaappeihin. Ja siihen menee yllättävän paljon aikaa. Vaikka kone tekeekin paljon.

 

Tota, sullahan on lapset välillä hoidossa ja itse oot kotona... Ei sitä oikeen voi verrata, koska silloin sulla on aikaa omille jutuillesi tai vaikka siivoamiseen ja ruuanlaittoon ihan rauhassa. Toista se on imuroida villin taaperon kanssa ja keskeyttää homma miljoona kertaa ja käydä nostamassa taapero alas kirjahyllystä ja milloin mistäkin vaarallisesta paikasta. Siinä samalla yrität sitten tehdä ruokaa, tyhjennät ja täytät asianpesukonetta ja hoitelet pyykkejä. Jos olis edes toinen lapsi hoidossa, niin tosi paljon helpommalla pääsisi.

ARVASIN että joku TAAS kaivaa tämän asian esille :headwall:

Parahin Vieras. Mun lapset on KOTONA. Ovat olleet toukokuusta saakka, ja syyskuussa vasta alkaa päiväkoti. Luuletkos, että meillä ei imuroida, pyyhitä pölyjä, pestä pyykkiä yms 3 kk aikana?

Toisekseen, mulla oli lapset, kaksi kappaletta sellaisia kahden vuoden ikäerolla, kotihoidossa ennen viime syksyä kun menin kurssille. Eli 3 v 9 kk ajan onnistui mainiosti se siivous ja muut kotityöt vaikka kotona oli vauva ja/tai taapero, ja vauvan kasvettua taapero ja leikki-ikäinen. Turha väittää, etten tietäisi millaista elämä tuolloin oli. Mä ehkä suhtaudun siihen vaan eri tavalla, enkä koe sitä vaikeana tai rankkanakaan.

Juu, syyskuussa lapset taas menevät päiväkotiin parina päivänä viikossa osapäiväisesti. Silloin mulla on sitä omaa aikaa - millään muulla keinolla en sitä saisikaan, mieheni työajat huomioonottaen. Jokaisella meistä on mahdollisuus toimia samoin, jos mun satunnainen oma aikani niiiiin kovasti kateutta aiheuttaa. Eikun hoitopaikkaa hakemaan ja maksamaan siitä aiheutuvat laskut.

Totuuden nimessä on sanottava, että kuopukseni olisi vain kotihoidossa, jos hän ei joutuisi olemaan kehityshäiriönsä vuoksi päiväkodissa tukitoimenpiteenä. Keskusteltiin, eli riideltiin, tästä asiasta juuri 2½ v neuvolassa: se, että pidän kuopukseni kotona koko kesän on suunnilleen lastensuojeluasia. Ihan sama. En siltikään vie häntä varahoitoon kesällä, enkä omaan päiväkotiinkaan vielä elokuussa - me lomaillaan. Vaikka helpommallahan mä pääsisin, jos kotona olisi vain yksi lapsi edes joskus.

 

Tota, sullahan on lapset välillä hoidossa ja itse oot kotona... Ei sitä oikeen voi verrata, koska silloin sulla on aikaa omille jutuillesi tai vaikka siivoamiseen ja ruuanlaittoon ihan rauhassa. Toista se on imuroida villin taaperon kanssa ja keskeyttää homma miljoona kertaa ja käydä nostamassa taapero alas kirjahyllystä ja milloin mistäkin vaarallisesta paikasta. Siinä samalla yrität sitten tehdä ruokaa, tyhjennät ja täytät asianpesukonetta ja hoitelet pyykkejä. Jos olis edes toinen lapsi hoidossa, niin tosi paljon helpommalla pääsisi.

ARVASIN että joku TAAS kaivaa tämän asian esille :headwall:

Parahin Vieras. Mun lapset on KOTONA. Ovat olleet toukokuusta saakka, ja syyskuussa vasta alkaa päiväkoti. Luuletkos, että meillä ei imuroida, pyyhitä pölyjä, pestä pyykkiä yms 3 kk aikana?

Toisekseen, mulla oli lapset, kaksi kappaletta sellaisia kahden vuoden ikäerolla, kotihoidossa ennen viime syksyä kun menin kurssille. Eli 3 v 9 kk ajan onnistui mainiosti se siivous ja muut kotityöt vaikka kotona oli vauva ja/tai taapero, ja vauvan kasvettua taapero ja leikki-ikäinen.

Juu, syyskuussa lapset taas menevät päiväkotiin parina päivänä viikossa osapäiväisesti. Silloin mulla on sitä omaa aikaa - millään muulla keinolla en sitä saisikaan, mieheni työajat huomioonottaen. Jokaisella meistä on mahdollisuus toimia samoin, jos mun satunnainen oma aikani niiiiin kovasti kateutta aiheuttaa. Eikun hoitopaikkaa hakemaan ja maksamaan siitä aiheutuvat laskut.

Totuuden nimessä on sanottava, että kuopukseni olisi vain kotihoidossa, jos hän ei joutuisi olemaan kehityshäiriönsä vuoksi päiväkodissa tukitoimenpiteenä. Keskusteltiin, eli riideltiin, tästä asiasta juuri 2½ v neuvolassa: se, että pidän kuopukseni kotona koko kesän on suunnilleen lastensuojeluasia. Ihan sama. En siltikään vie häntä varahoitoon kesällä, enkä omaan päiväkotiinkaan vielä elokuussa - me lomaillaan. Vaikka helpommallahan mä pääsisin, jos kotona olisi vain yksi lapsi edes joskus.

Hoitopaikka on haettu ja lapset menossa hoitoon, koska palaan töihin syksyllä. Enkä kadehdi mitenkään sinun omaa aikaasi, mutta oli vaan pakko kommentoida kun kerroit miten helppoa on olla kotona. Kyllä se vaan helpottaa kummasti kun lapset on välillä pois jaloista, et sais ne kotihommat tehtyä rauhassa ja keskeytyksettä.

 

Hoitopaikka on haettu ja lapset menossa hoitoon, koska palaan töihin syksyllä. Enkä kadehdi mitenkään sinun omaa aikaasi, mutta oli vaan pakko kommentoida kun kerroit miten helppoa on olla kotona. Kyllä se vaan helpottaa kummasti kun lapset on välillä pois jaloista, et sais ne kotihommat tehtyä rauhassa ja keskeytyksettä.

Öh, menikö sulla nyt ohi se, että IHAN YHTÄ HELPPOA kaikki oli silloinkin, kun lapset eivät olleet vielä päiväkotia aloittaneet, eli olivat jaloissani koko ajan? Ja helppoa on nyt kesälläkin, kun lapset ovat kotona reilu 3 kk eikä ne ole koskaan, sekuntiakaan, poissa jaloista?
Asennekysymys, sanoisin. En edes oleta, että saisin tehtyä mitään rauhassa ja keskeytyksettä kun lapset on kotona. Mutta se ei haittaa, hommat tulee tehtyä kuitenkin.

 

Huh, en edes jaksais kirjottaa meidän päiväohjelmaa! Sen tiedän, että mies tykkää käydä mieluummin töissä, koska se on hänen mielestään helpompaa, ja minä tykkään mieluummin olla kotona, koska se on minusta helpompaa. Lapsia 6 ja nuorimmat 4 kk kaksoset, eli kyllä tätä hommaa piisaa ihan kokopäiväisesti... Ja kyllä meillä joka yö pari kertaa joku lapsista herää ja tarvii äitiä.

 

Sulla onkin helppoa toi pyykinpesu. Mun pitää ensin lajitella pyykit, sitten lastata ne koneeseen, joka pesee ne. Sen jälkeen ripustaa osa narulla ja osa laittaa rumpuun. Kun kuivia, pitää lajitella ne pinoittain ja kaappeihin. Ja siihen menee yllättävän paljon aikaa. Vaikka kone tekeekin paljon.

Tohon lajitteluun.... mulla on pyykkikorissa useampi lokero ja lajittelen pyykit jo siinä vaiheessa, kun vien ne pyykkikoriin. Eli sieltä vaan sitten valkoiset koneeseen ja täts it. Tai punaiset koneeseen ja täts it. Pyykkinarulta kerään pyykit siten, että otan ensin omat vaatteeni ja vien ne vaatekomerooni. Sitten junnun vaatteet ja vien ne hänen komeroonsa. Aikoinaan, kun likka asui vielä kotona, likan vaatteet ja vein ne hänen komeroonsa. Mulla ei mene siihen kylppäristä makkariin kävelyyn kuin noin 30 sekunttia.

 

meidän päivät menee yleensä näin:
herätään klo 8.00-9.00 (meillä siis tyttö 9kk)
syödään aamupalaa ja tehdään aamupesut. sen jälkeen tyttö leikki itsekseen, minä petaan sängyn
10.00-11-00 tyttö nukkuu päikkärit, minä olen sillä aikaa koneella tai luen.
tyttö kun herää lähdetään ulos kaupungille, leikkipuistoon tai kavereita tapaamaan
kotiin tullaan n kol 17.00 ja silloin teen ruuan.
mies pääsee töistä klo 18.00
mies tekee illalla keittiöhommat ja minä saatan pestä pyykkiä

eli ei ole minulla ainankaan kovin rankaa

 

Hoitopaikka on haettu ja lapset menossa hoitoon, koska palaan töihin syksyllä. Enkä kadehdi mitenkään sinun omaa aikaasi, mutta oli vaan pakko kommentoida kun kerroit miten helppoa on olla kotona. Kyllä se vaan helpottaa kummasti kun lapset on välillä pois jaloista, et sais ne kotihommat tehtyä rauhassa ja keskeytyksettä.

Öh, menikö sulla nyt ohi se, että IHAN YHTÄ HELPPOA kaikki oli silloinkin, kun lapset eivät olleet vielä päiväkotia aloittaneet, eli olivat jaloissani koko ajan? Ja helppoa on nyt kesälläkin, kun lapset ovat kotona reilu 3 kk eikä ne ole koskaan, sekuntiakaan, poissa jaloista?
Asennekysymys, sanoisin.

Lasten ikä vaikuttaa myös. Ja lasten luonne. Rauhallinen 4-5-v on vähän eri kuin erittäin villi vuoden ikäinen taapero esimerkiksi. Isomman voi jo hetkeksi päästää silmistään kun taas vilkasta vuoden ikäistä ei voi. Isommalla on jo vähän järkeä päässään ja pienellä ei. Enkä tiedä onko sinun isompi lapsesi rauhallinen vai ei, mutta silti. Ja isommasta on jo apua kotihommissa. Hän voi osallistua ja tehdä jotain oikeasti hyödyllistä toisin kuin taaperoikäinen.

 

Hoitopaikka on haettu ja lapset menossa hoitoon, koska palaan töihin syksyllä. Enkä kadehdi mitenkään sinun omaa aikaasi, mutta oli vaan pakko kommentoida kun kerroit miten helppoa on olla kotona. Kyllä se vaan helpottaa kummasti kun lapset on välillä pois jaloista, et sais ne kotihommat tehtyä rauhassa ja keskeytyksettä.

Öh, menikö sulla nyt ohi se, että IHAN YHTÄ HELPPOA kaikki oli silloinkin, kun lapset eivät olleet vielä päiväkotia aloittaneet, eli olivat jaloissani koko ajan? Ja helppoa on nyt kesälläkin, kun lapset ovat kotona reilu 3 kk eikä ne ole koskaan, sekuntiakaan, poissa jaloista?
Asennekysymys, sanoisin.

Mä peesaan tätä, asennekysymys. Mun monta tuttua on useamman lapsen äitejä ja heillä on suht siistiä yleensä, eikä tuu valituksia siitä miten lasten kanssa ei voi. Myöskin itelle oli yllätys miten vähän vauva (nyt jo 1v1kk )vaikutti siihen arkeen. Siis tavallaan kaikki muuttui, mutta kumminkin toisaalta ei niin paljon kuin olisi kuvitellu.

Muksun voi ottaa mukaan melkein mihin vaan, ja toisaalta vieraita voi tulla meille miten vaan. Mä (tai mies ) pistän lapsen nukkumaan kun illalla tulee sen aika, jos meillä sillon on vieraita niin vieraat odotelkoon miehen (tai minun jos mies nukuttaa, riippuu siitä kuka on vieraana ) kanssa olohuoneessa.

Jotku vaan tekee asioista niin vaikeeta etä esim lapsi ei voi syödä tai nukkua kuin kotona tietyllä kellonlyömällä. Ja sitten ihmetellään ettei lasten kanssa pääse mihinkään eikä vieraita käy

Muoks. Ja mein taapero on - en tiedä onko tuo villi, mutta vähintäänkin ENERGINEN!

 

Sulla onkin helppoa toi pyykinpesu. Mun pitää ensin lajitella pyykit, sitten lastata ne koneeseen, joka pesee ne. Sen jälkeen ripustaa osa narulla ja osa laittaa rumpuun. Kun kuivia, pitää lajitella ne pinoittain ja kaappeihin. Ja siihen menee yllättävän paljon aikaa. Vaikka kone tekeekin paljon.

Tohon lajitteluun.... mulla on pyykkikorissa useampi lokero ja lajittelen pyykit jo siinä vaiheessa, kun vien ne pyykkikoriin. Eli sieltä vaan sitten valkoiset koneeseen ja täts it. Tai punaiset koneeseen ja täts it. Pyykkinarulta kerään pyykit siten, että otan ensin omat vaatteeni ja vien ne vaatekomerooni. Sitten junnun vaatteet ja vien ne hänen komeroonsa. Aikoinaan, kun likka asui vielä kotona, likan vaatteet ja vein ne hänen komeroonsa. Mulla ei mene siihen kylppäristä makkariin kävelyyn kuin noin 30 sekunttia.

Joo, onhan meilläkin useampi kori. Mutta mies on niin tampio, että heittää koreihin mitä sattuu. Kun siitä huomauttaa, vastaus on oho tai että hän luuli että vaaleansininen paita pestään tummien joukossa :headwall: Lisäksi meidän perhe on vähän isompi kuin teidän. Vaatteita on narulla neljälle eri ihmiselle plus lisäksi lakanat, pyyhkeet yms, mitkä menee omiin kaappeihinsa. Olen sitten varmaan hidas, mutta en selviä edes kuivien pyykkien lajittelusta 30 sekunnissa, kun pitää laittaa neljän ihmisen pyykit eri pinoihin ja vielä niin, että paidat yhteen, housut yhteen jne. Pienillä lapsilla pyykkiä tulee paljon ja vaatekaapissa jo eri pinot eri vaatteille.

 

Lasten ikä vaikuttaa myös. Ja lasten luonne. Rauhallinen 4-5-v on vähän eri kuin erittäin villi vuoden ikäinen taapero esimerkiksi. Isomman voi jo hetkeksi päästää silmistään kun taas vilkasta vuoden ikäistä ei voi. Isommalla on jo vähän järkeä päässään ja pienellä ei. Enkä tiedä onko sinun isompi lapsesi rauhallinen vai ei, mutta silti. Ja isommasta on jo apua kotihommissa. Hän voi osallistua ja tehdä jotain oikeasti hyödyllistä toisin kuin taaperoikäinen.

Mun esikoinen oli juuri täyttänyt 2 v kun vauva syntyi. Nyt hän on 4½ v ja kuopus 2½ v.
Sana "rauhallinen" ei kyllä ole sellainen, jota minä tai kukaan tuttuni käyttäisimme kuvaamaan mun lapsia
On totta, että 4 v osaa jo auttaa kotihommissa, mutta eihän hän nelivuotiaana syntynyt. Kyllä hänkin oli villi taapero, samoin kuopus, ja tuolla ikäerolla ne olivat kaiken lisäksi samaan aikaan villejä (ja ovat edelleen).
Minä en sille mitään voi, että en ole kokenut arkea lasten kanssa kovinkaan raskaaksi. En silloin, kun meillä oli vauva ja 2 v. En silloin, kun meillä oli 3 v ja 1 v. Enkä nyt, kun meillä on 4½ v ja 2½ v. Eikä ole tarkoitus leuhkia tms, mutta en mä ala päinvastaista valehtelemaankaan, kun elämä on ollut ihan kivaa ja kotihommatkin on saatu tehtyä suht helposti aina. Silloinkin, kun oli se joka paikkaan konttaava vauva ja pahojaan tekevä taapero perheessä samanaikaisesti. Silloin piti vain käyttää mielikuvitustaan.

 

Joo, onhan meilläkin useampi kori. Mutta mies on niin tampio, että heittää koreihin mitä sattuu. Kun siitä huomauttaa, vastaus on oho tai että hän luuli että vaaleansininen paita pestään tummien joukossa :headwall: Lisäksi meidän perhe on vähän isompi kuin teidän. Vaatteita on narulla neljälle eri ihmiselle plus lisäksi lakanat, pyyhkeet yms, mitkä menee omiin kaappeihinsa. Olen sitten varmaan hidas, mutta en selviä edes kuivien pyykkien lajittelusta 30 sekunnissa, kun pitää laittaa neljän ihmisen pyykit eri pinoihin ja vielä niin, että paidat yhteen, housut yhteen jne. Pienillä lapsilla pyykkiä tulee paljon ja vaatekaapissa jo eri pinot eri vaatteille.

Perheen koko on kyllä suoraan verrannollinen kotitöiden määrään =) Ja lasten ikäkin vaikuttaa. Pikkulapset sotkevat vaatteitaan enemmän kuin kouluikäiset, mutta sitten taas teinit jo hikoilevat sen verran, että pyykkiä tulee taas enemmän kuin esim 8-vuotiailla. Mutta isommat lapset taas voivat auttaa siinä pyykkihuollossa, jolloin äidin aika siihen vähenee.

Mulla tosiaan ollut vain kolmihenkinen perhe eikä ole ollut sitä tampiota, joka lykkäisi tummia vaatteitaan valkoisten lokeroon =) Kun lapset oli pienempiä, mulla oli jokaisessa lokerossa väritarra, jotta osasivat laittaa likapyykkinsä oikeaan lokeroon.

Liinavaatteet mä silitän ja sitä en laskenut mukaan siihen aikaan, mikä pyykinpesuun menee. Ja siihen kyllä uppoaa aikaa, varsinkin pussilakanoiden silittäminen on hidasta. Yleensä kuitenkin silitän telkkaria katsoessani, joten sekään ei ole pelkästään kotityötä vaan myös sitä "omaa aikaa" =)

 

Minä hoidan kaikki koti ja pihatyöt melko lailla yksin, kun mies tekee paljon työtä. Ihan vaan siinä sivussa nuo kaksi lasta ja niiden asiat. Se mikä kotiäitiydestä tekee rankkaa on juuri se 24/7 lasten kanssa. Eli ei juurikaan taukoja. En edes muista milloin kahvin on kerennyt/muistanut juoda lämpimänä. Tai ruuan syönyt istuiltaan päivänvalon aikaan. Eli itse ainakin palaan mielellään töihin. Saa aikuisia kontakteja enemmän ja vähän vaihtelua arkeen. Toki kotityöt odottaa illalla, kun palaan töistä, mutta silti koen, että on helpompaa. Ja toivon, että siinä vaiheessa mielellään mieskin kerkeisi auttaa joskus.

 

Onko työmääräsi vastaava tai suurempi mitä miehesi tekee työpaikallaan? Ihan tosissaanko tulee siivouspuuhista 8 tuntia työtä päivässä? Kun minulla ei koskaan ole ollut kotona raskaampaa kuin nyt työssä.Ja ihan tavallisessa duunissa olen. Kotona oleminen on ollut minulle lomaa, vaikka lapsia olikin kaksi ja hyvin lyhyellä ikäerolla. Mistä mahtaa johtua, asenteesta? kertokaaapa päiväohjelmianne?

Samaa mieltä olen. Olen tänään viimeistä päivää "kotiäitinä" ja huomenna palaan töihin. Isukki jää pojan kanssa kotiin nyt vuorostaan ja voin kyllä sanoa, että on tämä kotona oleminen ollut aikamoista lomaa töihin verrattuna. No, huomennahan sen vasta muistaakin, millaista tuo työelämä on. Nyt vaan sillä erotuksella, että illalla on sit pieni poika minua kotiin odottamassa.

 

Miehelläni on varmasti fyysisesti raskaampi työ kuin minulla näiden kahden (2v6kk ja 1v5 kk) kanssa kotona. Minä siivoan, pyykkään, tiskaan silloin kun ehdin ja on sopiva rako, yleensä kyllä kaikkia teen päivän aikana Enemmän tai vähemmän. Lasten kanssa olen kuitenkin koko ajan. Ns. normaalitilanteessa mies touhuaisi enemmän lasten kanssa illalla töiden jälkeen, silloin minä yleensä panostin kotitöihin enemmän, mutta nyt rakennusvaiheessa miestä ei oikein kotona näy, ymmärrettävästi kyllä Joten tällä hetkellä miehellä on PALJON raskaampaa niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Kotiäitinä ehkä vaikeinta on just uhmaileva esikoinen. Nyt kun on menossa vaihe, ettei mitään totella eikä kuunnella, kaikki temput tehdään mitä vain keksitään, niin välillä tuntuis, että olis kiva kun joku toinen välillä pitäis jöötä.

 

Mie en ota paineita siivoamisesta..Lapset liittyy oikeastaan kaikkeen mitä teen..pari kertaa viikossa saan olla yksikseni ja siivoilla "paremmin" kun lapset ja isi menee mummulaan...Muutenkin siivoilen yleensä illalla kun lapset laittaa nukkumaan. Saatan ohimennen tyhjentää tiskikoneen..muuten meillä onkin aika kaaos =)