Kolmekymppiset TOKAkertalaiset JOULUKUUSSA

[Novelle78]

-O D O T T E L I J A T-

Piipi79................................. LA 9.1.2011....................TYKS
Hazel..................................L A 24.1.2011
Sasha80.............................LA 1.3.2011.....................SKS
Novelle78 ...........................LA 14.3.2011..................K-SKS
Piki80.................................. LA 17.3.2011..................SKS
Niiskunenä-78.....................LA 30.3.2011..................K-HKS
Pössi.................................. .LA 7.4.2011
Nanna81.............................LA 10.7.2011 (kolmas)
Ada....................................LA 12.8.2011...................KOS



-S Y N T Y N E E T -

Y k k ö s e t

2008
Piipi79 20.2. (40+5).......................Tyttö
Soap toukokuu..............................Ty ttö
Hemuli79 21.5. (39+4)...................Poika 49cm, 3430g
Nanna81 22.9. (38+5)...................Poika 51cm, 3985g
Novelle78 19.10. (41+0)................Poika 55 cm, 3570g
Pössi joulukuu (37+6).................................. ....2580g
Sasha80 28.12. (36+1)..................Poika 45 cm, 2480g

2009
Niiskunenä-78 23.1. (37+0)...........Poika 48 cm, 2835g
Vetku 1.2. (40+4)..........................Tyttö 49cm, 3330g
Kvart Över 17.2. (41+0).................Tyttö 52cm, 3920g
Epeti 27.8.................................... ..Poika ja Poika
Piki80 26.10. (40+2)......................Tyttö 51cm, 3654g
Ada 8.12 (39+3, sektio).................. Poika 48 cm, 3475 g


K a k k o s e t

2010
Nanna81 26.2. (40+5)....................Poika 51cm, 3654g
Hemuli 8.6. (40+5)..........................Tyttö 49cm, 3820g
Vetku 17.9. (41+2).........................Poika 51cm, 3600g
Epeti 29.9. (41+2)..........................Tyttö 53cm, 3860g
Kvart Över 8.10. (41+3)..................Tyttö 52cm, 3908g


Marraskuun pino: http://kaksplus.fi/keskustelu/lapse...-kolmekymppiset-tokakertalaiset-marraskuussa/

 

[Novelle78]

No hups, se onkin jo kuukausi vaihtunut taas! Uusi pino pystyssä. Mutta käykää vielä vilkaisemassa marraskuun pinosta viimeisimmät jutut, siellä oli eilen tullut monta hyvää puheenvuoroa. Poistin muuten SOAPin tuosta odottajien listalta, koska häntä ei ole näkynyt täällä pitkään aikaan. Jos olet vielä kuulolla, ilmoittele itsestäsi niin lisätään listalle takasin.

NUKUTTAMISEN vaikeudesta ainakin oli keskustelua viimeksi. Se taitaa olla aika tavallista näillä meidän esikoisten ikäisillä, ettei uni aina meinaa tulla. Meilläkin oli vielä elokuussa tuota ongelmaa varsinkin yöunille mentäessä. Mutta päiväkotiin meno muutti tilanteen kertaheitolla. Varsinkin aluksi Eki oli iltaisin aivan poikki. Taisi nukkua päiväkodissa aika huonosti päikkäreitä, eihän se mikään ihme ole. Mutta edelleen illalla nukahtaminen (ja myös päikkäreille meno viikonloppuisin) on paljon paljon vaivattomampaa kuin muutama kuukausi sitten. Taitaa olla yksinkertaisesti niin, että jos päivän aikana on paljon aktiviteettia, uni tulee paremmin. Mahdollisimman paljon siis vain vaihtelevaa touhua taaperoille, niin kyllä se unikin tulee tarpeeseen. Ei ihan helppo toteuttaa! Varsinkin Kvartin ja Vetkun tilanteessa, kun on vauvakin hoidettavana, ei varmaan millään pysty niin kauheasti keksimään touhua taaperon kanssa.

 

[vetku]

Novelle, mä tulin ihan samaan lopputulokseen eilen illalla kun nukuhtaminen sujui paljon helpommin kuin edellisenä iltana. Käytiin siis monen päivän sairastamisen jälkeen ulkoilemassa ja naapurit kävi vielä illalla vajaa 3 vee pojan kanssa kyläilemässä, niin uni tuli "jo" ennen kymmentä. Kvartti me ollaan kanssa yritetty soveltaa sitä tassuttelua, mutta kun neiti ei suostunut enää jäämään rauhoittelun jälkeen sänkyynsä odottelemaan unta, vaan pisti heti ranttaliksi kun yritti lähteä. Mutta eilen siis nukahti lopulta itsekseen pienen kiukuttelun ja muutamien sänkyyn kantamisten jälkeen.

Kvartti, ei voi kuin nostaa hattua tuosta yksin nukuttamisesta. Kauhulla odotan sitä iltaa kun pitää itse jaksaa koko ruljanssi. Iso kiitos kaikille kommenteista nukuttamispulmiin. Helpottaa jotenkin kun tietää että muillakin on hankaluuksia. Niin se varmaan on, että on erilaisia kausia tässäkin ja nukahtamispulmat kuuluvat lapsiperheen arkeen.

Tänään tyttö halaili vauvan vanupukua ja otti lopulta vauvan kypärämyssyn "unileluksi" päikkäreille. Melko söpöä... Muutenkin odottaa monesti kovasti milloin pikkuveli herää, vaikka ei sitten kuitenkaan hereillä ollessaan kamalasti huomioi vauvaa. Että on se neiti edelleen kovin ihana vaikka joskus pitkällisen kiukkuvinkumisulina -puuskan keskellä se ihanuus meinaa unohtua. Mutta kaippa se kuuluu tähän ikään. Ja mitä teitä muutamaa kuukautta vanhempien äitejä kuuntelee, niin pahemmiksi taitaa vaan muuttua. Meillä sentään hetkittäin joku asia on vielä "joo", vaikka useinmiten vastaus on kyllä ponnekas EI!.

Tehtiin esikoiselle kiva "joulukalenteri". Päällystettiin tulitikkurasia joulupaperilla ja piilotan sen aina aamuksi helppoon paikkaan keittiöön, josta esikoinen sen pienten vihjeiden jälkeen löytää. Sisälle laitan esim. muumipiparin, rusinoita tms. pientä, jonka saa sitten syödä aamupalan jälkeen. Melko simppeliä, mutta kyllä on taapero pikkaisen innoissaan!

Jaksamista toivottelen kaikille isomahoille! Kohtahan teillä on kaikilla (paitsi Nannalla tietysti...) jo viimeinen kolmannes käsillä. Naapuripariskunnan kakkonen on tulossa suurinpiirtein samassa aikataulussa kuin Sashalla ja Novellella, ja on kyllä ihana ihailla kasvavaa vatsaa ja kuunnella potkujuttuja.

 

[vetku]

Kvartille piti vielä kommentoida niistä suolatipoista, että oon laittanu usein ennen syöttöä ja siis päivälläkin. Niissä ei kai ollut mitään rajaa kuinka monesti laitetaan, mutta olen laittanut maksimissaan 5-6 kertaa vuorokaudessa silloin kun tuntuu tukkoiselta tai hengitys rohisee.

 

[sasha80]

Onnea Nannalle plussasta Toivottavasti paha olo antaa pian periksi.

Ja hyvää äippälomaa Piipille.

Pössi, ymmärrän erittäin hyvin pelon vauvan pienuudesta. Yli kaiken pelkään ennenaikaista synnytystä ja sitä, kun vauva ei jaksanut syödä. Oletko kokeillut nukahtamisongelmiin rentoutuscd-levyä?

Korvatulehduksista olitte keskustelleet. Niksullahan oli viime kevään melkein joka kuukausi korvatulehdus, mutta sitten ne loppuivat kun hoitokin loppui. Nyt tuli sitkeä flunssa ja iski paha korvatulehdus ja ahtauttava keuhkotulehdus. Istuttiin viikko sitten lauantaina sairaalassa 2h, kun Niklas hengitteli keuhkoputkia avaavaa lääkettä. Raskas reissu, mutta nyt on poika parempi jo. Apteekissahan on niitä korvatippoja, jotka auttaa korvakipuun. Ja nyt on tullut Nasolinilta näppärä keittosuolaliuspullo, joka on suihkutettava. Oli ihan paras vrt. vanhoihin tippapulloihin.

Nukkumaan laittamisesta, meillä tuolihoito auttoi niin, että Niksu nukahti jo ihan yksinään. Nyt kun on tutti jätetty pois, on nukahtaminen ja nukkuminen ihan kuralla. Mä oon ihan rätti, kun en saa nukuttua. Ja selkä pisti eilen YYA-sopimuksen poikki. Silloin ei satu, kun makaa pitkällään lämpötyynyjen kanssa tai kun liikkuu. Tuo kipu säteilee niin kovasti vasempaan jalkaan, että se meinaa pettää alta. Onko tämä siis iskiasvaivaa?

Vetku, joulukalenteri kuulostaa kivalta idealta. Meidän taapero on kanssa ihan onnessaan itsetehdyn kalenterin kanssa.

 

[Pössi]

Toivottavasti Sashan selkä tulee kuntoon ja saat nukuttua. Meilläkin tutin pois ottaminen sekoitti unet pitkäksi aikaa, mutta sitten helpotti, kunnes nyt on taas ongelmia.

Meillä on nukkumiset ihan sekaisin. Valvoo iltaisin tunninkin aiempaa myöhempään ja päivälläkin nukuttaminen kestää yli puoli tuntia ja sitten aamulla herättelen, että tulisi joku roti tähän hommaan, kun muuten tuo voi nukkua vaikka yhdeksään. Pahoin pelkään, että muksu aikoo luopua päiväunista, mutta toivon, että tämäkin olisi joku kausi. On vaan niin kiva, että on päivällä hetki aikaa olla rauhassa. Illalla ei jaksa enää töitäkään oikein tehdä, niitä osa-aikahommia siis. Ne on sellaisia, että ensin tehdään kotityöt ja sitten kokoustetaan.

Muksu on tähän asti aina ollut helppo nukutettava, laitetaan vain sänkyyn ja suljetaan ovi. Siellä hän sitten juttelee omia juttujaan puolikin tuntia kunnes hiljenee. Siksi en ole halunnut luopua pinnasängystä vieläkään. En usko, että pysyisi sängyssään, jos olis vaihtoehtoja.

Kiitoksia sympatiasta pahoinvoinnin kanssa! Ei se onneksi ole jatkuvaa, tulee vain sellaisia kohtauksia, että yhtäkkiä oksennan ja sitten yleensä helpottaa. Hampaiden pesu on vaikeaa ja eilen tuli oksu, kun kahvi oli päässyt jäähtymään. Olen aina inhonnut kylmää kahvia.

Vielä siitä nukahtamisesta, että voisinkin kokeilla tylsää kirjaa, hyvö kirja ei auta. Eikös Juhani Aho ole Suomen tylsin kirjailija? Monesti hengitysrentoutusharjoitukset ovat auttaneet, mutta nykyään tuntuu, että happi loppuu ja pumppu hakkaa. Jotain raskausjuttuja varmaan tämäkin, liekö jo keuhkot lytyssä tai sitten tuo alhainen hemoglobiini vaikuttaa.

Mukavaa viikonloppua ja itsenäisyyspäivää!

Pössi ja Tessu 22+1

 

[vetku]

Pössi, mulle parhaita on olleet jotkut koulu/työkirjat. Tulee uni ihan parin kappaleen jälkeen. Ja tuo hengitys- ja sydäntykystysjuttu kuulostaa ihan samalta kun mulla oli synnytyksen jälkeen. Liittyiskös ehkä siihen kun hormonit on sekaisin..?

Sashalle jaksamista selkävaivojen kanssa taisteluun. Ja nukuttamispulmiin kaikille niiden parissa kamppaileville. Johan niitä nyt onkin kertynyt meidän esikoisille.

 

[nanna81]

Moikka taas! Paljon oli taas tullu kaiken näköstä juttua, pitää yrittää muistella tässä nyt kun kirjottaa mitä piti kommentoida .

Noista korvatulehduksista ja antibiooteista. Me ei olla alotettu antibioottia jos korvat on vain punottanu, mutta yleensä noilla tulehdus on niin pahana että märkää on ja paljon korvissa. Jouduttiin käymään nuoremman kanssa perjantaina korvalääkärillä joka puhkas tärykalvot sitten kun lääkkeet ei auttanu ja näytti siltä että ne oli puhkeamassa. Parempi kuulemma puhkaista kuin antaa revetä. Nyt saatiin sitte aika putkitukseen reilun viikon päästä. Se ainaki tuolla Masalla lopetti tulehdukset siihen. Nuohan on ilmeisesti aikalailla rakenteellisista jutuista kiinni ja perinnöllisiäkin. Joillaki ei välttämättä tule kertaakaan tulehduksia ja joillaki on joka kuukausi (niinku meillä näköjään on). Miehellä on myös lapsena niitä paljon ollut.

Nukuttamisesta: Esikon kanssa oli pitkään nukutus yhtä tappelua. Nyt viimeisen kuukauden aikana on itse alkanut sänkyyn yksinään nukahtamaan. En tiedä tuliko hälle joku olen iso poika juttu kun vaipatki jätettiin kokonaan pois samoihin aikoihin. Päikkärit kyllä meinaa olla vielä ongelmallisia meillä kun ei meinaa malttaa nukahtaa ollenkaan. Joskus ne jääkin väliin ja sen kyllä sitte illan menossa huomaa! Nuorempi taas on tähän asti ollu helppo tapaus. Voi vain viedä iltamaidon jälkeen sänkyyn ja sinne tyytyväisenä jää. Ehkäpä sitä sitte oppi mitä ei ainakaan kannata tehdä toisen lapsen kans .

Sasha: Kyllä tuo kovasti iskiakselta kuulostaa . Jaksuja sinulle sen kans. Selkävaivat on kyllä yksi kauheimmista vaivoista kun menee ihan toimintakyvyttömäksi.

Kävin toissa päivänä päivystyksessä kun olo oli ja on vieläki ihan kummallinen. Yritin toki ensin saada aikaa terveyskeskukseen, mutta neuvovat sieltä suoraan tuonne. Minulla huimaa koko aika, en siis meinaa pyörtyä, mutta kaatuminen on lähellä. Ihan ku humalassa olis, asennonvaihto ei asiaan auta vaan maatenki ollessa silmissä pyörii. Verensokerit oli ok ja verenpaine 106/60, mutta tuommonen se minulla on olen sitte raskaana tai en. Ei lääkäri keksiny muuta sanoa ku että seuraile tilannetta. Oletko miettiny että voisko olla kaksoset tulossa? En siinä mitään hoksannu sanoa kun hiukan järkytyin kommentista, mutta neuvolassa heti ultrasivat ja kyllä sielä ihan yksi vauva vain oli . Huh huh, olisihan kaksosetki tietty ihana asia, mutta neljä alle kolme vuotiasta saattais käydä jo hiukan raskaaksi . Nyt sitten siis mielenkiinnolla seuraan tilannetta, että millonhan tämä huimaus mahtais kaikota. Ei ole mitenkään mukava olo.

Niin juu ja ultrassa la hiukan aikaistu eli 9.7 on nyt. Alkais jo siihen minun varhaiseen plussaanki sopimaan hiukan paremmin.

Hyvää äitiyslomaa Piipille!

Nanna 9+0

 

[Novelle78]

NANNA, sepä oliskin ollut hurjaa, jos olis nyt ollut kaksoset tulossa! Ei sentään...Mutta tuo huimaus ei kuulosta ollenkaan kivalta. Se on jotenkin pelottava vaiva, kun on kontrolli hukassa, ja ikävän tuntuista tietysti myös. Toivottavasti se on vain jotain alkuraskauden nopeasti ohimenevää vaivaa. Muutin sun LA:n nyt sitten 9.7.

Käytiin viikonloppuna Helsingissä moikkaamassa meidän kummipoikaa. Voi että Ekistä oli jännä se Stockan jouluikkuna! Eihän se olis pois lähtenyt ollenkaan, kun ensi-ihmetyksestä tajusi, mitä kaikkea siellä onkaan. Ja vielä joulumusiikki soi. Pakko se oli vaan väkisin nostaa rattaisiin ja lähteä jatkamaan matkaa huudon kanssa. Mutta oli ne ratikatkin aika jänniä, junaksihan Eki niitä sanoi. Ja hissillä ajaminen sekin aiheutti melkoisen selitystulvan. Hissi oli Ekin mielestä vähän kuin lentokone, kun se meni ylös ja alas. Kyseessä oli sellanen ihan tosi vanhanaikanen kerrostalohissi, josta näkee "kaltereiden" läpi koko matkan. Kyllä kävi yöunet vähän levottomaksi näiden seikkailujen jälkeen, mutta kotona nukuttiinkin sitten eilen ennätyspitkään, klo 8 asti. Ihana pyhäpäivän aloitus!

Eilen illalla laittelin nyt vähän jo vauvanvaatteita kaappiin esille. Piti kaivella niitä vintistä valmiiksi. Ei kai sitä uskalla ihan viimesille viikoille jättää kaikkea valmistautumista, jos vaikka tuleekin yllätyslähtö jo vähän ennen aikaisesti. Luultavasti kyllä odottelen synnytystä vielä viikon tai kaksi lasketun ajan jälkeen. Kylläpä ne onkin pieniä ne ekat bodyt ja pöksyt! En muistanutkaan miten pieniä. Pitää vielä pikkuisia vaippoja käydä ostamassa jossain vaiheessa paketillinen valmiiksi.

Tuleeko teillä muuten PAINOA tasaseen tahtiin vähitellen? Mulle käy usein niin, että vaikka käyn joka aamu samoissa varusteissa puntarilla, yhtäkkiä saattaa tulla yhden päivän aikana kilo lisää painoa. Ensin voi mennä vaikka kaksi viikkoa suunnilleen samoissa lukemissa. Sitten tulee tuo yhtäkkinen pompsahdus, ja sitten paino ei enää laske, vaan jää siihen - tai siis lähtee siitä edelleen vaan nousuun taas.

PIIPIlle hyvää äitiyslomaa! En muistanut aiemmiin toivottaakaan.

t.Novelle 26+1

 

[Novelle78]

Tuli mieleen sellainen juttu, että minkälainen SISÄLTÖ ÄITIYSNEUVOLAKÄYNNEILLÄ on teillä ollut? Kun minusta tuntuu, että siellä pelkästään nopeasti hoidetaan kaikki mittaukset: pissatesti, verenpaine, hb, paino, sf-mitta ja sykkeet. Sitten varataan seuraava aika ja siinä se sitten onkin. Lopuksi tietysti esitetään kysymys, että olisiko jotain mielessä nyt, jotain kysyttävää tms.. Ei oikein ole mitään keskustelua ollut tällä toisella kertaa. Viimeksi oli muistaakseni lähes aina joku teema, josta sitten keskusteltiin noiden perusjuttujen lisäksi, mutta se olikin ihan toisen kaupungin neuvola.

 

[Kvart över]

No ihmettelinkin jo että kun viikkoon ei oo tullut uutta tekstiä niin tehän olittekin karanneet uuteen pinoon! Kiitokset Novellelle jälleen!

Enpä muista mitä kaikkea piti kommentoida, ainakin Nannalle tuosta huimauksesta, että mulla on tuollaista aina välillä, raskaana ollessa enemmän mutta muutenkin joskus. Oon huomannut että kireä niska tekee sitä. Ja mullakin aina ollut alhaiset paineet, oon miettinyt että olisko silläkin jotain tekemistä sen kanssa, en tiedä. Päivän tai pari on mulla noi kestäneet ja tosiaan niska-hartia hieronta (ihan kotona tehtykin) on auttanut. Kokeile jos olisi siitä?

Painosta Novellelle, mulla nyt ei (onneksi!) oo enää toi paino noussut, mutta LASKEE kyllä tuolla lailla sykäyksissä! Pari viikkoa tosiaan saattaa olla samassa ja sitten laskee kilon verran ja sitten taas samassa. Kaipa se sillä tavalla nousikin. Mulla on nyt vielä viitisen kiloa lähtöpainoon, mutta maha kyllä tuntuu enemmän kun viisi kiloa suuremmalta. Vartalon malli on tosiaan muuttunut. Mutta niin sen varmaan kuuluukin, kaipa se siitä pikkuhiljaa joskus takas menee jos on mennäkseen. Jos ei mene niin sitten se varmaan pysyy

Neuvolassa ei ole mulla ikinä ollut mitään TEEMOJA, aina on vaan mittaukset tehty ja se on moro. Helsingissä asuessa sentään tuntui että terkkarilla oli aikaa jutella jostain jos halusin, mutta täällä Espoossa on nyt aina ollut kiire ja jää sitten jotain kysymättä. Mutta ei oo ikinä ollut musta mitään "runkoa" minkä pohjalta olis juteltu.

Sasha, toivottavasti selkä paranee! Kuulostaa kyllä iskiakselta jos säteilee jalkaan ja tuntuu että se puutuu. Ihan kamala vaiva jos pahaksi yltyy!

Tänne ei kummempia. Unitaistelua harrastettu täälläkin, oon huomannut tuon saman kun Vetku ja Novellekin, että jos taapero on tarpeeksi väsytetty niin silloin käy homma vähän helpommin. Meillä on kyllä aivan mahtava tuo puistotäti! Tänään vein Helmin sinne kymmenen jälkeen, tulin Elsan kanssa kotiin ja sain käytyä rauhassa suihkussa ja leperreltyä vauvalle. Klo 12 sitten mentiin siskoa hakemaan, pieni nukahti koppaan. Sisään tullessa vähensin pieneltä vaatteita ja siellä nukkuu vieläkin. Ja Helmikin meni sitten hyvin väsytettynä suht helposti (kerran vain tarvitsi palauttaa sänkyyn) unille eli sain rauhassa syödä ja nyt olla tässä koneella Odottelen ystävää vielä iltapäiväksi kahville, leppoisa olo.

Muutenkin tuntuu että sen alun karmeuden jälkeen arki on nyt saanut rytmiä ja tuntuu paljon helpommalta ja olen saanut energiaa kaikenlaiseen tekemiseen. Oon käynyt hiihtämässä, sain lasten vaatteet järjestettyä ja kotikin on pysynyt suht siistinä. Otin jopa kestovaipat takaisin käyttöön pari viikkoa sitten kun tuntui että nyt riittää taas aika ja hyvin on toimineet. Niillä säästää kyllä paljon rahaa! Eikä kämppä haise, olin ihan unohtanut kuinka paljon kertakäyttövaipat lemuaa roskiksessa.

Nyt sohvalle kirjan kanssa, jaksamista kaikille!
Kvartti ja tytöt kohta 1v10kk ja tänään 2kk

 

[Pössi]

Ei meilläkään erityisemmin keskustella neuvolassa, ei ainakaan mistään teemoista. Viimeksi oli esikoisen neuvola samalla, joten hän vei huomion. Kyllä kai sillä terkalla aikaa olisi, jos minulla olisi kysyttävää, muttei ole ilmaantunut mitään.

Paino on nousstu tasaisesti ja neljä kiloa on kasassa. Hyvin olen pysynyt tavoitteessa ja ehkä menee jopa yli jos näin hyvä tahti jatkuu. Tavoitteena edelleen se 9 kg.

Onko teidän vauvoilla joku lempiasento? Tessu potkii lähes ainoastaan alavatsaa ja siitä ajasta suurimman osan alaoikealle. Ihan yllätyin kun perjantaina viimeksi potki ylävatsaa. Toivottavasti malttaa kuitenkin jossain vaiheessa kääntyä päällensä. Tuntuu olevan myös esikoista rauhallisempi kaveri, muuta esikoinen olikin niin kova potkimaan, että oli hermon menetys lähellä jo ennen syntymää.

Jos minusta ei nyt vähään aikaan kuulu mitään, niin olen varmaan muuttanut pehmustettuun koppiin. En vaan jaksa kohta enää tätä karjumista, joka alkaa jo ennen aamupuuroa ja jatkuu koko päivän ja illan. Kipeä tuo tuskin on, raivohullu vain. Tätä tämä on ollut jo puoli vuotta, nyt vaan taas tosi huono kausi menossa. Ennenkin on käytetty turhaan lääkärissä kun diagnoosi on uhma ja huonot geenit. Isäkään ei kelpaa yhtään mihinkään, ei siis mihinkään. Pakko roikkua minun lahkeessani kaiket illatkin. Olen oikeasti tosi, tosi kateellinen Novellelle, jonka pojalla on isäkausi. Ja teille kaikille, jotka saatte käydä töissä.

 

[Kvart över]

Voi Pössi :hug: Toivotaan että "terrible twos" menee pian ohi!

 

[Novelle78]

PÖSSI, kuulostaapa rankalta teidän uhmaikä. Diagnoosi "uhma ja huonot geenit" on melkein huvittava, mutta kun käsittää, mitä se oikeasti tarkoittaa, niin eihän se paljon naurata...Kun pitää koko päivä jaksaa kuunnella huutokohtauksia, niin ei kyllä kateeksi käy. Vaikka Ekin päiväkodin aloitus toi omat haasteensa, on siinä hyvät puolensakin. Töissä tosiaan saa olla vain rauhassa aikuisten seurassa, jossa yleensä ei kovasti kiukutella. Onhan EKilläkin huonoja jaksoja, jolloin mikään ei tunnu onnistuvan, leulut ei "tottele" yhtään ja kaikki pitäis saada tehdä itse, vaikkei osaakaan. Mutta ei se onneksi ihan noin jatkuvaa ole. Tsemppiä uhman keskelle!

LEMPIASENTOA en ole oikein huomannut vauvalla olevan. Potkuja ja muuta liikettä tuntuu ihan missä milloinkin. Ehkä useammin alavatsalla tai sivuilla, mutta ei ihan ylhäällä kovin usein. Sais kyllä ruveta vauveli viihtymään myös pää alaspäin ennen viimesiä viikkoja.

KVARTTI, hyvä että löysit meidät! En huomannut laittaa sinne marraskuun pinoon mitään viestiä uudesta pinosta. Kiva että teillä alkaa rytmi löytyä päiviin ja energiaa on taas puuhastella kaikkea. HIIHTO kuulostaa niin mahtavalta! Siellä pk-seudulla onkin kerrankin jo tähän aikaa vuodesta kunnon talvi. Mä en taida tämän mahan kanssa paljon hiihdellä. Tykkään kyllä muuten siitä lajista erityisen paljon. Vois sitä perinteistä tyyliä varovasti kokeilla helpossa maastossa, mutta toisaalta kun kävelykin tuntuu välillä jo rankalta, voi olla, että pienetkin ylämäet on suksilla kovia. Näyttää täälläkin olevan ladut ajettu, joten kyllä sen puolesta pääsis kokeilemaan.

 

[Ada]

=)Moikka,
vanhat ja uudet tutut!
Mä nyt tulen tänne ilmoittautumaan, koska en millään malta pysyä poissakaan. Tein siis toissapäivänä ex-tempore testin, josta onnellisena yllätyksenä tuli plussa :heart:. Toisen uskonpalautusplussan testasin eilen yöllä. Raskausviikoista yms. ei ole tietoa, mutta odottelen kätilöopistolta kutsua ultraan, jossa raskauden kesto määritellään. Yritän nyt mennä vaan ja pelkästään positiivisella mielellä, vaikka tiedän omakohtaisestikin, että kaikkea voi tapahtua, mutta eihän siihen voi mitenkään etukäteismurehtimisella vaikuttaa.

Käyn etsimässä ekakertalaispinosta esikoisen tiedot ja listautuisin mielelläni tänne.


Luin teidän kuulumisia, mutta olo on vielä niin epäuskoinen, että alan kommentoimaan vähän myöhemmin.

Hyvää viikonloppua kaikille!!!
Ada ja poika 1v.

Ada 8.12 klo 9.03 (39+3, sektio) Poika 3475g, 48 cm

 

[nanna81]

Ada: Kiva kun tulit tänne minun kanssa perää pitämään . Vielähän tietty saatat hypätä jonki verran edellekki, mutta tuskin kuiten hirveen kauas!

Eilen kävin neuvolassa ensimmäistä kertaa. Sen piti olla vasta ensi viikolla, mutta menojen takia sitä sain hiukan aikaistettua. Eipä sielä nyt mitään uutta tullut mutta tulipa käytyä . Ja ultralla katottiin taas pientä. Sielä se papunen jo kovasti liikuskeli! Tosi kiva kun tässä uudessa neuvolassa on ultra käytössä. Jos epäilyttää joku niin varmaan siihen helpohkosti pääsee. Vanhassa neuvolassa ei ollu vastaavaa mahdollisuutta. Hb oli hyvä ja verenpaineet yhtä matalat kuin aina, eli ei mitään uutta niissäkään.

Loppu kuulle laitettiin neuvolalääkärin aika ja eiköhän tänään postissa ilmoitus että np-ultra on juurikin samana päivänä ja samaan aikaan. Pitää maanantaina koittaa soittaa ja siirtää tuota ultraa, koska seuraavat lääkärin ajat meni sitte jo pitkälle tammikuuta. Tuota huimaus asiaa pitäisi ainaki yrittää alkaa selvittelemään. Ei mihinkään ole kadonnu.

Noista neuvolakäntien sisällöistä. Nyt tästä kolmannesta en tietenkään osaa vielä mitään sanoa (uusi paikka, uusi täti ja eka käynti vasta takana), mutta toisen raskauden käynnit oli kyllä juuriki semmosta että pissaa purkkiin, hyppää puntarille, anna sormi niin otetaan kokeet ja sitte katotaan verenpaine. Oliko kysyttävää, jaa ei, no ens kuussa uusiksi. Varmaan tuollaki olis ollut aikaa varattuna jos minulla olisi joku asia mietityttäny, mutta kun ei mitään semmosta tullu niin käynnit oli nopeita.

Pössille :hug: ja jaksamisia! Kaverilla on juuri menossa tyttären kanssa samallainen vaihe ja vasta oikeastaan kun hän alko selittää minkälaista raivoamista ja reuhaamista heillä on niin huomasin, että sehän on meillä helpottanu! Meillä tuo vaihe kesti ihan viime kuukausiin eli hiukan yli 2 vuotiaaksi. Kyllä sitä omaa tahtoa vieläki löytyy, mutta se pahin vaihe on toivon mukaan nyt menny ohi. Eli siis toivoa on, kyllä niistä pikku monstereista vielä kuoriutuu pikku ihmisiä kunhan aikansa ovat uhmanneet .

 

[vetku]

Pössi, jaksamista sinne uhmaamisen keskelle. Meillä nukkumiskiukku on siirtynyt illasta päiväuniin. Nyt niiden kanssa taistellaan parhaimmillaan tunti ennen kuin nukahtaa. Ihanaa...

Kvartti, kiva kuulla että teillä alkaa sujua "entiseen malliin". Myös musta tuntuu, että kaks kuukautta oli meilläkin se rajapyykki, jonka jälkeen alkoi pikkuhiljaa taas ymmärtää vauvan tarpeita paremmin. Ja vauva viihtyy nyt jo aika hyvin lattiallakin ihmettelemässä leluja ja tytön touhuja. Myös masuvaivat on helpottaneet, vaikka kyllä sitä ilmaa siellä edelleenkin pyörii, mutta tulee jotenkin helpommin ulos. Kestojen kanssa olen kyllä vasta harkinta-asteella. Noi Natyn vaipat toimii meillä niin hyvin etten tiedä viitsinkö ruveta kikkailemaan kestojen kanssa. Esikoisella kesti aikansa ennen kuin sain ne toimimaan, ja nyt tarttis taas varmaan hakea imuyhdistelmät uusiksi, kun vauva on eri merkkiä.

Novelle, meillä ei ollut teemoja kummassakaan raskaudessa tai kaupungissa. Ainoat teemakerrat ovat olleet esikoisen kanssa perhevalmennuksessa.

Ada onnea matkaan ja tervetuloa!

Vetku ja aikavarkaat

 

[vetku]

Ai niin ja Nannalle onnittelut ultravilkaisuista!

 

[Kvart över]

Adalle onnittelut tätäkin kautta! :heart: Jännityksellä odotan että kuinka pitkällä sä oletkaan, kiva kun pääsette suoraan Kättärille niin jos viikkoja on tarpeeksi saatte varmasti sen niskaturvotuksenkin sitten samalla mitattua. Mikä sun oma arvio on, tuskin ehkä niin pitkällä kuitenkaan? Arvaa jos tulisikin että olet n. puolessa välissä Olisi aika hullua.

Nannalle onnittelut ultrasta, ihanaa että siellä jo liikuskellaan! Toivotaan että toi huimauksen syy selviää tai loppuu koko vaiva!

Vetku, täällä on myös nyt tuo nukkuumaanmeno muuttunut ihan pelleilyksi. Oikein kauhulla jo odotan sitä unille laittoa, varsinkin päivällä kun olen yksin. Se ei varmaankaan ole hyvä juttu, tuntuu että lapsi huomaa sen ja homma on entistä hankalampaa... Viikonloppuna laskettiin, että kuinka montaa kertaa kannettiin kävelevä unipussi huoneen ovelta takas sänkyyn, perjantaina selvittiin 26:lla, lauantaina hommaan meni yli 80 toistoa (seottiin lopussa laskuissa!) ja eilen n. 30, mutta jutteli itsekseen sängyssä yli tunnin viimeisen palautuksen jälkeen. Toi sängyssä juttelu ei musta haittaa, kunhan vaan pysyisi siellä.. On kyllä tosi raivostuttavaa puuhaa, mutta ei oikein tiedetä mitä muutakaan tässä tekisi, en mä voi alkaa varsinkaan päivisin siellä vieressä tuntitolkulla istuskelemaankaan. Että jospa tuo kyllästyisi tähän juoksuleikkiin kun huomaa ettei saa enää huomiota hyvän yön sanomisen jälkeen. Kunpa ei kestäisi kovin montaa viikkoa..

Onko teillä muilla muuten vastaavaa ongelmaa sukulaisten kanssa: meidät kutsutaan syömään tms. ja on ihan kiva mennä, mutta sitten perillä ollessa tulee tunne että meidän perheestä onkin oikeastaan kutsuttu vain aikuiset. Eilen oltiin sukulaisten luona ja yhtäkkiä huomasin että kun muut aikuiset juttelevat siinä syömisen lomassa niin minä vahdin tyttöä ettei riko koriste-esineitä tai muita tavaroita, putoa uima-altaaseen tai rappusia alas. Edellisenä viikonloppuna oltiin mummolassa ja siellä varsinkin mulla menee joka kerta hermot. Esillä on kaikki mahdolliset "vaarantekijät" veitsistä lääkkeisiin, lisäksi arvokkaita koriste-esineitä matalilla pöydillä. Pisteeksi iin päälle aikuiset jättävät viinilasinsa myös näille matalille tasoille, joten kun imetin nuorempaa, ehti vanhempi käydä kaatamassa yhden viinilasin ja ottamassa huikat toisesta. Mä ymmärrän ettei kaikkien koti voi olla samalla tavalla raivattu kun meidän, mutta varsinkin tuolla anoppilassa pistää joka kerta vihaksi että miksei ne voi siivota edes lääkkeitä pois esiltä! Ja jos kerran kutsuvat meidät sinne niin voisivat ehkä vähän olla lapsenlapsensa kanssa ja antaa meidän välillä vähän istua. Ja aikuiset pitäkööt huolen omista viinilaseistaan niin etteivät lapset niitä saa. Vielä kun nyt kerran aloin valittaa niin valitan kunnolla.. Kun siellä KOKO AJAN kielletään vaan. Että miksei voi mennä väliin jos tyttö tekee jotain kiellettyä, istutaan vaan sohvalla ja kiljutaan että EI EI! Raivostuttavaa! Tulee olo että ihan kun meidän lapsi olisi muka joku kamala riiviö. En halua enää lähteä noihin paikkoihin kun en jaksa juosta tytön perässä koko ajan. Kotona tietää että ei ole rikki menevää tai vaarallista tavaraa esillä joten ei tarvi koko ajan vahtia. Ja esim. mun äidin luona hän itse katsoo ettei mitään mene rikki ja on siivonnut etukäteen jo arvokkaat ja vaaralliset tavarat ylemmäs tai laittaa ovat kiinni. Anoppilassa mä juoksen sulkemassa ovia ja muut jättävät ne auki ohi mennessään.

Huh, tulipahan avauduttua

Jaahas, tytöt heräävät.

 

[Ada]

Kiitos tervetulotoivotuksista! Hurjan kivaa olla täällä ihan asian kanssa, kun aika usein olen tänne kurkkinut ja toivonut että olisi jotain asiaa . Mulla on sellainen olo, että raskaus on ihan alussa. Pahoinvointia on ja muitakin tyypillisiä oireita. Välillä olen tuntevinani kädellä kokeillen kohdun, välillä en. Vaikka kaikki järkevät ajatukset siis ovat sen puolesta, että ihan alkumetrejä mennään, niin välillä mä kuulostelen potkuja... daiju Tulispa kutsu ultraan pian!!!

Tuo kyläpaikka-asia on tosiaan kummallinen! Olen ajatellut ihan samoja asioita kuin KvarttiMua aina mietityttää, että olettavatko kutsujat tosiaan, että tietysti me ollaan jo opetettu poika salonkikelpoiseksi?! Se, että myös lääkkeet on esillä, on varmasti joten perus ajattelemattomuutta/huolimattomuutta?! Eihän ihmiset yleensä kai pidä lääkkeitä muutenkaan esillä? Mutta, että onko kyse siitä, että ihmiset tahtovat viestiä, että lapsi tulee opettaa tavoille, vai että teidän lapset on teidän ongelma, vai mitä, niin se olisi kyllä kiinnostava tietää. Meillä on myös aivan ihania kyläpaikkoja, joissa 1-vuotiaan kylään tulo aina muistetaan huomioida korjaamalla automaattisesti vaaralliset jutut pois. Sellainen huomaavaisuus ainakin äitinä lämmittää =)

 

[Hazel]

Onnittelut Ada Plussasta! Jännää nyt odotella, kuinka pitkällä raskaus onkaan. Mulla on ollut palstailutaukoa, kun olemme olleet muutamaan otteeseen käymässä kotonani mummoni sairastumisen takia. Hänelle tuli aivoveritulppa ja sen jälkeen vielä laaja aivoverenvuoto, jonka jälkeen hän meni todella huonoon kuntoon. On nyt vuodepotilaana ja toipuminen epätodennäköistä.

Meillä herättiinkin päikyiltä, joten jatka sitten myöhemmin.

 

[Pössi]

Huomenta! Ilokseni kerron, että meillä on taas solmittu välirauha. =) Kiitoksia tsempityksistä. Seuraavaa raivokautta odotellessa sitten vaan... Oli se kyllä tosi ärsyttävää, kun puistostakin piti lähteä pois harva se päivä, koska muksu alkoi tapella. Toisaalta huomaa, kuinka hän on itsekin hämmentynyt tilanteesta. Kaikki on vaan niin huonosti ja tuntuu, että hän vihaa minua, mutta silti ei voi poistua metriä kauemmaksi ainakaan yli minuutiksi ja ruokakin pitäisi saada syödä sylissä istuen. Voi pientä. Nyt riittää taas sympatiaa.

Olen vähän niinkin ajatellut, että jospa siitä olisi apua, kun tuo puhekyky karttuu. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että kun hän raivostuu, jää jäljelle tasan yksi sana "Anna!" Ei siitä oikein tiedä, mikä hätänä. Toisekseen, kun hän seimerkiksi käskee liekkimään, eikä kerro, mitä pitää leikkiä, niin siitäkin tulee pahimmillaan huuto, jos alan leikkiä väärää leikkiä.

Hazel, osanottoni mummon sairastumisen vuoksi. Meilläkin on miehen mummon hautajaiset lauantaina. Hän oli muksun viimeinen isoisovanhempi.

Kvartti, kuulostaa tosi oudolta nuo teidän kyläilyt anopin luo. En yhtään ihmettele, jos ei huvita kyläillä enää. Kuten Adakin ihmetteli, miten ihmeessä lääkkeet muutenkaan lojuu pöydillä? Minä yleensä sanon lapsettomille ihmisille, että tulkaa te meille, koska meillä on turvallisempaa ja voi sitten keskittyä vähän seurusteluunkin. Mummoloissa on turvallista muutenkin.

Huh noita teidän iltahulinoita! Toivottavasti mene pian ohi. Olisikohan siinä mukana jotain mustasukkaisuutta tai huomionkipeyttä? Nekin kai voi olla vähän kausiluonteisia. Taas vahvistuu pelko pinnasängystä luopumisesta. En halua siirtä muksua isojen sänkyyn ikinä, jos siinä käy noin... Kiva kuitenkin kuulla, että muten olette päässeet aujuvaan päivärytmiin.

Mitenkäs teidän joulusuunnitelmat? Tänä jouluna varmaan ostetaan joku lahjakin mukelolle, muttei toisillemme. Miellä ei ole jaeltu lahjoja aikuisille varmaan kymmeneen vuoteen, mutta ensi vuonna se sitten todennäköisesti muuttuu, kun lapsi on jo niin iso, että ymmärtää joulupukit ja muut. Vielä yhden joulun voi ottaa rennosti. Ei edes laiteta jouluruokia tms., koska kävellä valmiiseen pöytään, aattona minun vanhemmilleni ja joulupäivänä anopille. Sitten olisi vielä mukelon synttärit. Ehkä panostan niihin edes vähän, jos sinne joku tulee. Viime vuonna ei ollut muita kuin isovanhemmat ja yksi lahja, joka oli minun veljeltäni.

 

[sasha80]

Plääh. Koko viesti katosi bittitaivaaseen. No, yritän kirjoitella uudestaan, jos muistan

Nannalle onnea plussasta. Toivottavasti ultra-aika tulee pian.

Kvartti, tuollainen kohtelu lapsiperheitä kohtaan on tosi törkeää. Uskomatonta, että aikuisten ihmisten mielestä on ihan okei jättää viinilasit lasten ulottuville.

Pössi, onneksi saitte välirauhan aikaiseksi! Voin vain kuvitella millaista on, kun huutoa riittää aamusta iltaan. Meillä kaikkista pahimmat raivarit on pukemisen ja riisumisen suhteen. Joskus ei edes huvita mennä pihalle, kun toinen vetää hirveät pultit.

Oltiin äsken 2 v. neuvolassa. Eipä ole enää mitään muistoja keskosajasta Aamu oli kylläkin ihan totaalinen katastrofi, että ihme, kun neuvolassa meni niinkin hyvin. Pikkusen ärsyttää vaan, kun edelleen siellä höpöttää sängyssä ja laukkaa täällä olkkarissa, vaikka pitäisi olla nukkumassa jo. Niksu nukahti autokärryyn kaupassa, että sitä sarkaa nyt korjataan. Yöt on edelleen niin huonoja tuttien jättämisen jälkeen, että siksi väsyttää. Alkaa olla nyt puhti loppu mullakin. Koskahan tää vaan helpottaa...

Jouluna ollaan täällä kotosalla, vaikka mies on paljon töissä. Ollaan oltu joka joulu jossain sukulaisissa, että nyt ollaan vain kotona. Jouluruokaa teen itse, ainakin jotain. Kaupan perunalaatikko ei ole oikeaa, eli se on pakko tehdä itse Lahjoja annetaan tietty lapselle, mutta myös toisillemme. Kudoin jo miehelle villasukat, semmoiset aloe vera -sukat.

 

[vetku]

Katotaan taas mitä muistan kommentoida...

Kvartti, jaksamista! Meillä ei ole sinnikkyys ja neidin hermo riittänyt noin moneen palautukseen, vaan jossakin vaiheessa on jouduttu silittämään uneen kun on tullut ihan uskattomattomat väsyraivarit. Nyt on kyllä hetkiseksi vähän helpottanut tuo unitaistelu. Tänään ei jouduttu palauttamaan kertaakaan. Jonkun aikaa kiljui, että sukat jalkaan ja isiiii, mutta sitten simahti, ilman että kumpikaan meni käymään. Ja päikkyjä nukutan edelleen rattaissa, tosin nyt tuulikaapissa. Sinne jää hetken kiljumisen jälkeen. Joka päivä kysyn meneekö päikyille sänkyynsä vai rattaisiin, mutta aina haluaa rattaisiin. Parhaimpina päivinä kiljui silti 45 min ennen nukahtamista. Silloin harkitsin josko nukuttaisin seuraavana päivänä meidän sänkyyn viereen, mutta enpä sitten kuitenkaan. Kun ei oteta yölläkään viereen, ja nyt ei ole enää pyrkinytkään, niin ettei vaan tulis mitään ajatuksia.

Ja toi anoppilassa kyläily kuulostaa ihan kamalalta. Äitini myös yrittää siivota vaaralliset tavarat ja juoksee itse perässä, samoin miehen äiti. Miehen isän luona välillä kauhistuttaa, kun se menee usein itse perään ja sitten yhtäkkiä unohtaakin että piti vahtia. Mutta ei ole onneksi vielä ollut vaaratilanteita.

Pössi, hyvä että on helpottanut. Meillä tuntuisi kanssa olevan hyvä kausi. Pukeminenkin sujuu ihan mallikkaasti eikä nyt ole ollut edes syömäkiukkuja. Oon varmaan tarjonnut sitten riittävän kylmää ruokaa, kun lusikat on välillä lennellyt siitä että ruoka on kuumaa ja on hirmu nälkä.

Hazel, osanotot.

Jouluna mennään ainakin aatoksi mun porukoille. En ole oikein jouluihmisiä, ja on ainakin tytön kannalta parempi että pääsee mummolaan kunnon joulutunnelmaan. Meillä ei ole (eikä tule) muuta joulukoristetta kuin yksi tonttu ikkunaan ja piparkakkutalo.

Nyt nukkumaan. Huomenna kun on muskaripäivä niin pitää herätä "jo" kahdeksalta että kerkiää...

Vee

 

[Novelle78]

ADA, tervetuloa joukon jatkoksi! Ihania uutisia! Jännä nähdä, mikä se LA tulee sitten olemaan.

PÖSSI, no onpa mahtavaa, että välirauha on saapunut teille. Eihän sitä uhmaa ihan jatkuvasti jaksa millään. Varmaan noita parempia ja huonompia kausia on tässä odotettavissa meilläkin. Totta, että puheen kehitys varmaan edistää lapsen ymmärtämistä. Minusta on just hienoa, että Eki osaa jo sanoa monenlaista, se helpottaa kummasti kommunikointia. Yöllä vielä ei aina mitenkään käsitä, mikä on vialla, koska silloin se puhe on melko sekavaa ja unenpöpperöistä, mutta päivällä tullaan jo hyvin toimeen.

HAZELille osanotot. Aivoveritulppa on varmaan omiaan todella laittamaan vanhan ihmisen huonoon kuntoon.

KVARTTI, jestas, jaksaapa se Helmi olla sitkeä kukkuja. Ja vielä sen unipussin kanssa pääsee sängystä ylös ja kävelemäänkin! Mä en oikein uskalla jättää Ekiä yksin nukahtamaan just sen unipussin takia, kun pelkään, että jos se sieltä sängystä möyrii ja kaatuu ja satuttaa itsensä. Me siis edelleen nukutetaan Eki niin, että jompi kumpi odottaa makkarissa, että poika on unessa.

VETKULLE myös tsemppiä päiväunikukkujan kanssa. Näitä erilaisia vaiheitahan riittää, mutta aina se pahimmilla hetkillä tuntuu niin raivostuttavalta ja loputtomalta.

KYLÄILYT on meillä sujuneet melko kivuttomasti. Molempien isovanhempien luona on mennyt oikeinkin hyvin, eikä tullaisia vaaranpaikkoja ole liiemmin jäänyt mieleen. Ja kyllä he myös tosiaan itse vähän katsovat Ekin perään, ettei mene koskemaan kissan ruokakuppeihin tms. Joskus kun on käyty esim. kummien luona, on ollut vähän siirtelemistä koriste-esineissä yms. Mutta sen nyt ymmärtää, kun on kyseessä lapseton perhe, että siellä on vähän erilainen sisustustyyli.

Eki on taas ollut flunssassa. Se alkoi jo perjantaina, ja maanantain oli kotona, eilen hoidossa, mutta tänään taas kotona. Voi pientä parkaa. Mun käy niin sääliksi varsinkin öisin, kun toisella on selvästi kurja olla ja heräilee/kitisee unissaan ja kyselee isiä ja unikavereitaan yms. Jos ei tuo sairastelukierre yhtään helpota keväälläkään, harkitsen uudestaan sitä päiväkodissa jatkamista. Ei tällaista kipeän lapsen kanssa valvomista ja hoivaamista jaksa millään, kun on vauvankin itkut vielä kestettävänä.

Ekillä oli eilen päiväkodin joulujuhla illalla. Sen kanssakin kävi vähän outo juttu, kun eiliseen asti oli käsitetty, että kaikki lapset esiintyy. No sitten ne olivatkin sanoneet mun miehelle aamulla, että Eki ei esiinny, ettei mene ohjelma "pilalle" kun noin pienet voi helposti itekä vanhempien perään siellä lavalla. Tai olivat oikeastaan sanoneet päättäneensä, että kaikki pienimmät (kolme poikaa) ei esiinnykään. No kyllä siellä vaan näytti olevan se kaikkein pienin poika mukana esityksessä. Vähän tuli sellanen olo, että olisvat sitten voineet jotenkin kivemminkin tuon asian esittää. Vaikka ei sillä nyt niin väliä tietty ole. Jäi vaan vähän huono fillis tuollasesta viime hetken muutoksesta. Ensin oli ohjeistettu pukeutumaan tietyllä tavalla jo pari viikkoa sitten, ja ostin sitten oikean väriset vaatteetkin. Ja sitten perutaan juhlapäivän aamuna koko homma!

JOULU me todennäköisesti vietetään meillä, kuten viime vuonnakin. Eli isovanhemmat tulee meille illansuussa syömään ja avaamaan lahjat. Mun äiti nyt ainakin varmasti tulee, kun olis muuten yksinään. Mun isähän kuoli viime vuonna joulukuun alkupuolella. Mut kai ne appivanhemmakin meille tulee, kun pyydetään. Ovat jo sen verran iäkkäitä, että kivempi, jos me nuoret laitellaan joulupöytä valmiiksi heille. Ehkä sitten joulupäivänä käydään perinteisesti miehen siskon perheen luona. He asuvat vähän kauempana, eivätkä lähde sieltä kotoaan kuuden hengen voimin ainakaan jouluksi minnekään. Ja väliviikko lomaillaan kotona, ihanaa. Jos se Ekikin taas paranisi flunssastaan paremmin, kun saa olla kotona enemmän.

Huomenna olis eka lääkärineuvola. Tuskin tuolla kohdunsuulla on mitään tapahtunut, kun ei oikein mitään supistelekaan. Mutta katotaan.