Meillä tapahtuu ja rytinällä...Eilen oli siis kotikäynti, joka meni todella mukavissa merkeissä. Käynti päätty siihen, että tädit totesivat, että ei tässä enempää käyntejä tarvita Ensi viikolla pitää toimittaa rikosrekisteriotteet ja sitten on sossujen päässä lasten valinta! Eli tässä voi tapahtua ja paljon ihan viikon, parin sisällä Fiilis on mitä mahtavin. Aamulla kun kävin koirien kanssa metsässä ajattelin, että jo pian minulla voi olla pieniä kavereita keräilemässä käpyjä askartelua varten (nyt keräilin niitä ihan itsekseni, ajattelin laittaa vähän joulua). IHANAA!!!!
Eikä siinä vielä kaikki... Tukiperhepakettiin kuuluu näköjään myös kaksi viivaa. Teki illalla niin mieli ottaa viiniä onnistuneen kotikäynnin kunniaksi. Olojen ja oireiden takia ajattelin kuitekin varmistaa, voinko huoletta juoda parikin lasillista (vaikka vasta kp 25/26-28). Oli aikamoinen tyrmäys, kun tikkuun hiljalleen hiipikin toinenkin viiva. Viidessätoista sekunnissa kävin koko mahdollisen tunneskaalan läpi. =) :'( :| Minullahan tuo plussa ei vielä tarkoita mitään muuta, kuin odotettavissa olevaa pahoinvointia, päänsärkyä ja väsymystä. Jos kaikki on hyvin vielä kahden kuukauden kuluttua, voin ehkä hieman iloita ja rentoutua. 5 kesken mennyttä muistuttaa koko ajan takaraivossa. Onneksi on nyt kuitenkin PALJON muuta ajateltavaa.
Näin siis täällä. Saanko vielä roikkua täällä mukana kahdesta viivasta huolimatta? Minä kun en oikein sovi tuonne superonnellisten ja positiivisten odottajien joukkoon...
Sori tämä on-painotteisuus. On vaan tapahtunut niin paljon. Adelle toivon superylläriä ja PeePeen kanssa koitan olla hengessä mukana. Luottamus onnistumiseen on täällä nyt suuri! Ellalle on peukut pystyssä! Ja Puskatäti, iso piha ja suuri sydämesi täyttyvät varmasti vielä piankin iloisesta vilskeestä.
Eikä siinä vielä kaikki... Tukiperhepakettiin kuuluu näköjään myös kaksi viivaa. Teki illalla niin mieli ottaa viiniä onnistuneen kotikäynnin kunniaksi. Olojen ja oireiden takia ajattelin kuitekin varmistaa, voinko huoletta juoda parikin lasillista (vaikka vasta kp 25/26-28). Oli aikamoinen tyrmäys, kun tikkuun hiljalleen hiipikin toinenkin viiva. Viidessätoista sekunnissa kävin koko mahdollisen tunneskaalan läpi. =) :'( :| Minullahan tuo plussa ei vielä tarkoita mitään muuta, kuin odotettavissa olevaa pahoinvointia, päänsärkyä ja väsymystä. Jos kaikki on hyvin vielä kahden kuukauden kuluttua, voin ehkä hieman iloita ja rentoutua. 5 kesken mennyttä muistuttaa koko ajan takaraivossa. Onneksi on nyt kuitenkin PALJON muuta ajateltavaa.
Näin siis täällä. Saanko vielä roikkua täällä mukana kahdesta viivasta huolimatta? Minä kun en oikein sovi tuonne superonnellisten ja positiivisten odottajien joukkoon...
Sori tämä on-painotteisuus. On vaan tapahtunut niin paljon. Adelle toivon superylläriä ja PeePeen kanssa koitan olla hengessä mukana. Luottamus onnistumiseen on täällä nyt suuri! Ellalle on peukut pystyssä! Ja Puskatäti, iso piha ja suuri sydämesi täyttyvät varmasti vielä piankin iloisesta vilskeestä.