Kokemuksia suunnitellusta sektiosta...
- Viestiketjun aloittaja Tidulei
- Ensimmäinen viesti
Mulle tehtiin suunniteltu sektio perätilan ja ahtaan lantion vuoksi. Spinaalipuudutuksessa tehtiin, puudutuksen laittaminen tuntui suunnilleen samalta kuin olisi saanut rokotuksen. Itse sektion aikana tuntui kuin masua olisi sysitty ja tönitty edestakaisin (niin varmaan tehtiinkin) mutta mitään kipua tai epämiellyttävää ei tuntunut. Kesti ehkä kaikkiaan 20 min, vauva oli ulkona jo muutamassa minuutissa. =)
Mulle tehtiin suunniteltu sektio myös perätilan takia. Olisin kyllä halunnut sen muutenkin, koska minulla on kamala pelko alatiesynnytystä kohtaan. Ja tämän sektion jälkeen olen entistä vakuuttuneempi siitä, että jos lapsia vielä tulee, ne syntyvät ehdottomasti suunnitellulla sektiolla.
Sektio tehtiin spinaalipuudutuksessa ja itse puudutus ei tuntunut miltään. Taisi jännittää siinä vaiheessa niin paljon
Mulla kesti sektio yllättävän kauan, ilmeisesti lääkärillä ei ollut kiire mihinkään. Jo se, että lapsi oli ulkona, tuntui kestävän ainakin 20 minuuttia vaikka oltiin luettu joka opuksesta, että lapsi on ulkona muutamien minuuttien kuluttua leikkauksen alettua. Sektion aikana masussa tosiaan tuntui tönimistä ja minusta hieman epämiellyttävää vetämistä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan sattunut yhtään. Itsestäni kamalinta oli se, kun lapsen synnyttyä ja kokoon kursimisen alkaessa laitettiin kohtua supistava tippa ja se kävi ahdistamaan minua rinnasta. Olin siinä vaiheessa aika paniikissa, mutta hyvin siitä selvittiin. Mies jutteli koko leikkauksen ajan mikä auttoi tosi paljon, vaikken leikkauksen jälkeen muistanutkaan yhtään mitään niistä puheista
Mutta kaiken kaikkiaan ei ollut mitenkään kamala kokemus vaikkei siihen nyt ihan mielellään uudestaan menisikään. Kuten jo aiemmin sanoin, niin luulen päässeeni todella helpolla verrattuna siihen että olisi joutunut synnyttämään alakautta. Sitä paitsi paranin sektiosta 3 viikossa ihan normaaliin kuntoon. Eli vaikka hyvin monet äidit (alakautta synnyttäneet) sanoo, että sektiosta kestää toipua paljon kauemmin kuin alatiesynnytyksestä, niin ei se aina niinkään ole. Tsemppiä synnytykseen äläkä turhaan jännitä! Hyvin se menee =)
Sektio tehtiin spinaalipuudutuksessa ja itse puudutus ei tuntunut miltään. Taisi jännittää siinä vaiheessa niin paljon
Mulla kesti sektio yllättävän kauan, ilmeisesti lääkärillä ei ollut kiire mihinkään. Jo se, että lapsi oli ulkona, tuntui kestävän ainakin 20 minuuttia vaikka oltiin luettu joka opuksesta, että lapsi on ulkona muutamien minuuttien kuluttua leikkauksen alettua. Sektion aikana masussa tosiaan tuntui tönimistä ja minusta hieman epämiellyttävää vetämistä. Missään vaiheessa ei kuitenkaan sattunut yhtään. Itsestäni kamalinta oli se, kun lapsen synnyttyä ja kokoon kursimisen alkaessa laitettiin kohtua supistava tippa ja se kävi ahdistamaan minua rinnasta. Olin siinä vaiheessa aika paniikissa, mutta hyvin siitä selvittiin. Mies jutteli koko leikkauksen ajan mikä auttoi tosi paljon, vaikken leikkauksen jälkeen muistanutkaan yhtään mitään niistä puheista
Mutta kaiken kaikkiaan ei ollut mitenkään kamala kokemus vaikkei siihen nyt ihan mielellään uudestaan menisikään. Kuten jo aiemmin sanoin, niin luulen päässeeni todella helpolla verrattuna siihen että olisi joutunut synnyttämään alakautta. Sitä paitsi paranin sektiosta 3 viikossa ihan normaaliin kuntoon. Eli vaikka hyvin monet äidit (alakautta synnyttäneet) sanoo, että sektiosta kestää toipua paljon kauemmin kuin alatiesynnytyksestä, niin ei se aina niinkään ole. Tsemppiä synnytykseen äläkä turhaan jännitä! Hyvin se menee =)
Meillä mies jäi vierelleni kursimisen ajaksi. Itse asiassa häneltä ei edes kysytty haluaako mennä vauvan mukana. Hoitaja vain totesi myöhemmin, että eipä taidettu ymmärtää kysyä haluaako isä tulla mukaan. No, samapa tuo, minä tarvitsin siinä vaiheessa kaiken tuen enkä olisi halunnut että mies lähtee viereltä mihinkään. Ja eipä siinä kauaa mennyt kun vauva oli meidän sylissä pestynä ja puettuna ja niin suloisena
Minäkin menen vielä tällä viikolla keskustelemaan mahdollisesta sektiosta, jonka siis ehdottomasti haluan. Ensimmäinen oli hätä sellainen ja en missään tapauksessa halua edes kuvitella synnyttäväni ns normaalisti.
Mieheni ei haluaisi tulla mukaan leikkaukseen, oliko teillä kaikilla mies mukana? Kun vähän jännittää mennä yksin, toisaalta isä oli kotona ensimmäisenkin kohdalla, joten sinänsä yksin oleminen ei pelota.
Entä kuinka tokkurassa olitte lääkityksestä? Ja saitteko rauhoittavia ennen? Nukutuksesta kun ainakin oli ihan pihalla vielä pitkän aikaa..
Kaikki varmaan kerrotaan kyllä ennen, mutta kiva tietää vähän etukäteen.. Kun tuo hätäsektio tapahtuu aivan toisella tavalla, eikä siinä tajua kuin vasta jälkikäteen, että mitä oikein tapahtui..
Mieheni ei haluaisi tulla mukaan leikkaukseen, oliko teillä kaikilla mies mukana? Kun vähän jännittää mennä yksin, toisaalta isä oli kotona ensimmäisenkin kohdalla, joten sinänsä yksin oleminen ei pelota.
Entä kuinka tokkurassa olitte lääkityksestä? Ja saitteko rauhoittavia ennen? Nukutuksesta kun ainakin oli ihan pihalla vielä pitkän aikaa..
Kaikki varmaan kerrotaan kyllä ennen, mutta kiva tietää vähän etukäteen.. Kun tuo hätäsektio tapahtuu aivan toisella tavalla, eikä siinä tajua kuin vasta jälkikäteen, että mitä oikein tapahtui..
Mulla tehdään suunniteltu sectio, sitten kun se tulee ajankohtaiseksi (nyt rv 29+2 menossa). Esikoinen otettiin kiireellisellä sectiolla pois. Onko muita joilla näin? Siis, poikkeaako nuo sectiot sitten mitenkään toisistaan? Mulla tuosta ensimmäisestäkin ihan hyvä fiilis jäi, ei pelota tuleva nyt ollenkaan kyllä, vaikkakin alateitse oisin tahtonut yrittää.
No luinpa huolimattomasti, eli siis muillakin samatilanne. Mutta siis miten ne poikkeaa toisistaan?
No luinpa huolimattomasti, eli siis muillakin samatilanne. Mutta siis miten ne poikkeaa toisistaan?
Minulle tehty kolme sektiota. Ensimmäinen ja kolmas oli suunnilteltuja ja keskimmäinen hätäsektio. Molemmat suunnitellut on tehty epiduraalipuudutuksella ja isä on ollut molemmissa mukana. Ekassa meni n. tunti leikkauksessa, vauva oli ulkona jo muutaman minuutin jälkeen mutta nyt viimeisessä meni tosi pitkään ja vauva oli todella tiukassa kun oli kaikki vanhat arvet edessä ja arpikudosta yms niin oli hankala ulos autto mut kipua tai mitään vastaavaa ei tuntunut ainoastaan oli aika rajua nykimistä ja tempomista kun kaksi lääkäriä yritti saada vauvan ulos. Keskimmäinen oli nukutuksessa ja olo oli aika tokkurainen sen jälkeen ja selviäminenkin otti enemmän aikaa kun näistä suunnitelluista.
Mitään rauhoittavia esilääkityksiä en ole saanut enkä ole tuntenut niitä tarvitsevankaan kun vaikka se epiduurali puuduttaa vaan alavartalon niin miule se tekee hyvinkin raukean olon ja olen nukkunut tikkaamisen ajan aina leikkurissa.
Isä sai ekan vauvan kanssa käydä heräämössä vauvaa näyttämässä mut nyt vika joutui lastenteholle niin en nähnyt vauvaa kun vasta illalla kun aamulla leikattiin. Isä on joka kerta mennyt vauvan mukaan pesemään ja punnitsemaan ja miusta se on ollut ihan kiva ettei pienen ihmisen alun tarvia olla yksin.
Mitään rauhoittavia esilääkityksiä en ole saanut enkä ole tuntenut niitä tarvitsevankaan kun vaikka se epiduurali puuduttaa vaan alavartalon niin miule se tekee hyvinkin raukean olon ja olen nukkunut tikkaamisen ajan aina leikkurissa.
Isä sai ekan vauvan kanssa käydä heräämössä vauvaa näyttämässä mut nyt vika joutui lastenteholle niin en nähnyt vauvaa kun vasta illalla kun aamulla leikattiin. Isä on joka kerta mennyt vauvan mukaan pesemään ja punnitsemaan ja miusta se on ollut ihan kiva ettei pienen ihmisen alun tarvia olla yksin.
Mulle tehtiin suunniteltu sektio täydellisen etisistukan takia rv 39. Alkuvalmistelut ja se kamala jännitys ennen leikkausta oli pahinta koko hommassa. Leikkaus tiedettiin vaativaksi, joten lääkärit halusivat varautua kaikkeen. Esilääkitystä en saanut, laitettiin sekä epiduraali että spinaali puudutus. Itse leikkaus ja tikkaaminen ei tuntunut oikeestaan miltään. Verta jouduttiin antamaan lisää reilun vuodon takia ja verenpaine romahti pari kertaa, mutta onneksi se saatiin lääkkeillä nostettua. Leikkaussalissa meni aikaa reilu kaks tuntia ja mies oli siellä vain sen hetken, kun vauva synnytettiin. Sitten isä lähti vauvan kanssa punnitukseen.
Kokemuksena oli aika pelottava, kun jo etukäteen lääkäri varoitteli niin vaativasta leikkauksesta ja että kohtu joudutaan todennäköisesti poistamaan. Ja leikkauksen jälkeen lääkäri totesi, että enkelit olivat mukana leikkauksessa. Tuloksena oli kuitenkin suloinen tyttövauva ja kohdunkin saivat säästettyä. Joten onnellinen olen ja nostan hattua lääkäreille tosi hyvästä hoidosta!
Kokemuksena oli aika pelottava, kun jo etukäteen lääkäri varoitteli niin vaativasta leikkauksesta ja että kohtu joudutaan todennäköisesti poistamaan. Ja leikkauksen jälkeen lääkäri totesi, että enkelit olivat mukana leikkauksessa. Tuloksena oli kuitenkin suloinen tyttövauva ja kohdunkin saivat säästettyä. Joten onnellinen olen ja nostan hattua lääkäreille tosi hyvästä hoidosta!
Ellisusanna, johtuiko sulla tuo uhka mahdollisesta kohdun poistamisesta istukan vääränlaisesta kiinnittymisestä kohdunseinämään vai mistä? Mä olen menossa maanantaina suunniteltuun sektiion nimen omaan myös tuon täydellisen eteisistukan vuoksi ja viimeisimmässä ultratutkimuksessa huomasivat että istukka on melko pieneltä matkalta yhtynyt kohdun seinämään jolloin myös sanottiin, että mikäli vuotoa ei saada muutoin kuriin, on kohonnut riski kohdun poistamiseksi. Tuo vaihtoehto pelottaa hirveästi joten olisi kiva kuulla millainen tilanne sinulla oli?
Aihe kiinnostaa minuakin, kun rakenneultrassa sanottiin, että istukka on kohdunsuulla ja jos se ei siitä siirry, niin alatiesynnyttää ei voi.
Olisi kiva kuulla, miten teillä tuo raskaus muutoin eteni saatuanne kuulla eteisistukasta! Ja saitteko millaiset ohjeet toimia, jos jotain vuotoa esiintyisi.
Olisi kiva kuulla, miten teillä tuo raskaus muutoin eteni saatuanne kuulla eteisistukasta! Ja saitteko millaiset ohjeet toimia, jos jotain vuotoa esiintyisi.
Hippula, mulla tuo istukan alhainen sijainti huomattiin ensimmäisessä ultrassa viikolla 12. Tämän johdosta sain seurantaultran viikolle 20 jossa tilanne siis yhä sama. Lääkäri oli sitä mieltä, että istukka voi yhä vielä muuttaa sijaintiaan, joten seuraavan ultran sain viikolle 30. Siellä sitten lopullisesti todettiin, että minulla on 100%:sti etinen istukka minkä johdosta sain vielä lähetteen äitiyspolille. Tällöin jo sanottiin, että sektio tulee olemaan ainoa vaihtoehto ja jos ihan minkäänlaista vuotoa tahansa alkaa tulemaan, niin suorinta tietä lähimpään sairaalaan. Turhaa käyntiä tässä tilanteessa ei kuulemma voi olla.
Viikolla 34+ sovittiin sitten äitiyspolilla sektio aika joka minulla on siis tulevana maanantaina jolloin viikkoja 38+4. Istukan sijainti ei ole käytännössä vaikuttanut mitenkään odotukseeni eli vointini on ollut mitä parhain. Aluksi pikkuinen viihtyi yleensä perätilassa mutta on nyt viimeiset viikot kyllä ollut jo raivotarjonnassa ja ihan normaalisti on mahtunut siis liikuskelemaan. Tuolla viikolla 34 sain ohjeen ottaa rauhallisesti eli kolmen S:n hommia ei suositeltu eli siivous, sauna ja seksi kiellettiin eikä suositeltu matkoja pitkien mökkiteiden päähän. Me kyllä vielä pari viikkoa sitten vietimme hyvin mökkilomaa tunnin matkan päässä lähimmästä sairaalasta saunoen joka ilta. Onneksi kaikki meni hyvin ja toivottavasti ylihuomenna siis kainalossani tuhisee terve esikoinen!
Viikolla 34+ sovittiin sitten äitiyspolilla sektio aika joka minulla on siis tulevana maanantaina jolloin viikkoja 38+4. Istukan sijainti ei ole käytännössä vaikuttanut mitenkään odotukseeni eli vointini on ollut mitä parhain. Aluksi pikkuinen viihtyi yleensä perätilassa mutta on nyt viimeiset viikot kyllä ollut jo raivotarjonnassa ja ihan normaalisti on mahtunut siis liikuskelemaan. Tuolla viikolla 34 sain ohjeen ottaa rauhallisesti eli kolmen S:n hommia ei suositeltu eli siivous, sauna ja seksi kiellettiin eikä suositeltu matkoja pitkien mökkiteiden päähän. Me kyllä vielä pari viikkoa sitten vietimme hyvin mökkilomaa tunnin matkan päässä lähimmästä sairaalasta saunoen joka ilta. Onneksi kaikki meni hyvin ja toivottavasti ylihuomenna siis kainalossani tuhisee terve esikoinen!
Virtsu, en tiedä ehditkö nähdä vielä vastaukseni ennen sairaalaan lähtöä kun en ole ollut koneella pariin päivään.
Mulla oli just tuollain osittain istukka kiinnittynyt kohdun seinämään ja lähellä oli etteivät vieneet mua naapurikaupungin suureen sairaalaan leikattavaksi. Onneksi uskalsivat leikata kotikaupungissa, ois muuten ollu isällä pitkä matka käydä vauvaa kattomassa. Sen suuren verenvuotoriskin vuoksi varoittivat kohdun poistosta ja verta varattiinki neljä pussia leikkaukseen.
Mulla huomattiin kans ekassa ultrassa tuo istukan sijainti, joka oli siis alusta loppuun täydellinen etisistukka. Raskaus sujui hyvin, pienintäkään vuotoa ei ollut missään vaiheessa. Käskivät kyllä heti lähteä sairaalaan, jos tulee tippakin verta. Myös mulla oli vauva ensin perätilassa, mutta kääntyi sitten. Olin tosi tarkassa seurannassa koko raskauden ajan, ultrattiin peräti kahdeksan kertaa. Sairaslomalle passitettiin viikolta 32 lähtien, jolloin kiellettiin seksi ja painavien tavaroiden nostelu (painoraja max 2 kg).
Toivotan onnea matkaan ja uskon että kaikki menee sullakin hyvin kun lääkärit ovat noin hyvin tilanteen tasalla! :hug:
Mulla oli just tuollain osittain istukka kiinnittynyt kohdun seinämään ja lähellä oli etteivät vieneet mua naapurikaupungin suureen sairaalaan leikattavaksi. Onneksi uskalsivat leikata kotikaupungissa, ois muuten ollu isällä pitkä matka käydä vauvaa kattomassa. Sen suuren verenvuotoriskin vuoksi varoittivat kohdun poistosta ja verta varattiinki neljä pussia leikkaukseen.
Mulla huomattiin kans ekassa ultrassa tuo istukan sijainti, joka oli siis alusta loppuun täydellinen etisistukka. Raskaus sujui hyvin, pienintäkään vuotoa ei ollut missään vaiheessa. Käskivät kyllä heti lähteä sairaalaan, jos tulee tippakin verta. Myös mulla oli vauva ensin perätilassa, mutta kääntyi sitten. Olin tosi tarkassa seurannassa koko raskauden ajan, ultrattiin peräti kahdeksan kertaa. Sairaslomalle passitettiin viikolta 32 lähtien, jolloin kiellettiin seksi ja painavien tavaroiden nostelu (painoraja max 2 kg).
Toivotan onnea matkaan ja uskon että kaikki menee sullakin hyvin kun lääkärit ovat noin hyvin tilanteen tasalla! :hug:
Mulla oli suunniteltu sektio, aika varattuna tiistaille, mutta synnytys käynnistyi päivää aikaisemmin. Menimme sairaalaan ja soittivat gynen paikalle (keskellä yötä) ja poika tulikin sitten lopulta hätäsektiolla. Onneksi kuitenkin tuttu gyne leikkasi! Leikkaus oli nopea, spinaalipuudutus, ainoastaan puudutteen laitto sattui, muuten ei sattunut ollenkaan! Isä oli mukana koko ajan, mutta kun vauva oli syntynyt, lähti isä lääkärin mukana pesemään ja punnitsemaan vauvaa.
Joudun kaikki lapseni synnyttämään sektiolla ahtaan lantion vuoksi.
Joudun kaikki lapseni synnyttämään sektiolla ahtaan lantion vuoksi.
Teille joilla on ollut suunniteltu sektio, jonkun muun siis kuin lääketieellisen syyn takia, miten paljon olette joutuneet odottamaan päätöstä?
Itselläni oli ensimmäinen käynti jo synnytyssairaalassa keskustelemassa synnytyksestä ja lääkäri ei mitenkään pitänyt leikkausta mahdollisena vaihtoehtona. Vaikka ensimmäisen sain hätäsektiolla, josta jäi aivan hirveät traumat synnyttämisestä. Sain vain lisää aikoja psykologille ja johonkin rentoutumiseen ja lääkäri ehdotti, että voitaisiin vaikka käynnistää jo aiemmin.. Ja teki hyvin selväksi, että vaikka leikkausaikakin olisi, niin mitään ei leikata jos lähteekin syntymän aiemmin. Eli kaikkea muuta pitäisi yrittää ensin.
Mitään päätöstä ei siis tehty, tokaisi vain lopuksi, että mietitään lisää sitten ensi kerralla, joka on siis paria viikkoa ennen laskettua aikaa.
Itse sitä tietysti miettii ja murehtii kaiken aikaa. Mietin tässä myös, että pitäisikö yrittää saada toinen lääkäri, joka suhtautuisi ehkä vähän myötätuntoisemmin pelkooni..
Missä vaiheessa te olette saaneet tosiaan sen lopullisen päätöksen, ja entä jos vauva onkin lähtenyt syntymään ennen aikojaan?
Itselläni oli ensimmäinen käynti jo synnytyssairaalassa keskustelemassa synnytyksestä ja lääkäri ei mitenkään pitänyt leikkausta mahdollisena vaihtoehtona. Vaikka ensimmäisen sain hätäsektiolla, josta jäi aivan hirveät traumat synnyttämisestä. Sain vain lisää aikoja psykologille ja johonkin rentoutumiseen ja lääkäri ehdotti, että voitaisiin vaikka käynnistää jo aiemmin.. Ja teki hyvin selväksi, että vaikka leikkausaikakin olisi, niin mitään ei leikata jos lähteekin syntymän aiemmin. Eli kaikkea muuta pitäisi yrittää ensin.
Mitään päätöstä ei siis tehty, tokaisi vain lopuksi, että mietitään lisää sitten ensi kerralla, joka on siis paria viikkoa ennen laskettua aikaa.
Itse sitä tietysti miettii ja murehtii kaiken aikaa. Mietin tässä myös, että pitäisikö yrittää saada toinen lääkäri, joka suhtautuisi ehkä vähän myötätuntoisemmin pelkooni..
Missä vaiheessa te olette saaneet tosiaan sen lopullisen päätöksen, ja entä jos vauva onkin lähtenyt syntymään ennen aikojaan?
Lintu, en osaa vastata kysymykseesi, koska minulle tehtiin sektio lääketieteellisistä syistä, mutta sen tiedän, että ketään ei voida pakottamaan synnyttämään alakautta. Pysyt vaan tiukkana ja vaadit sen! Toi on kyllä tosi ahdistavaa, ettei vielä ole tehty päätyöstä synnytystavasta vaan tuo alatiesynnytys kummittelee mukana yhä edelleen. Minusta tuo on lääkäriltä raivostuttavaa toimintaa, kun lisää vain stressiä eikä ota toisen pelkoa tosissaan.
Milloin sinulla on muuten laskettu aika?
Milloin sinulla on muuten laskettu aika?
Kaikki sanoo, siis joille olen tästä pelostani puhunut, ettei ketään voida pakottaa synnyttämään ja onhan se varmasti niin. Mutta kuinka paljon sitä leikkausta pitäisi osata vaatia? Kun en pelkää niinkään sitä kipua, vaan että jotain menee taas "pieleen" niin kuin ensimmäisellä kerralla. Pitäisikö sitten oikeasti sanoa, että pelkään kipua, jotta se ymmärrettäisiin paremmin...?!
Olin tänään sellaisessa pelkopolin pelkääjille tarkoitetussa mammajoogassa, jonka tarkoituksena oli rentouttaa ja saada ajatukset myönteisiksi synnytyksestä. Kaikki muut äidit pelkäsivät kipua tai olivat ensikertalaisia. Minun oloni ei siellä kyllä helpottunut.
Ensi viikolla olisi psykologi, sieltä nyt menee lääkärille lausunto, joka voisi nyt vähän auttaa asiaa eteenpäin.. MIkäli lääkäri sitä haluaa noteerata.
Laskettu aika on syyskuun ensi päivinä, joten onhan tässä aikaa, mutta kun tätä asiaa todellakin stressaa ja miettii oikeastaan koko ajan. Ja toivoo jo kaikkea mahdollista, mikä antaisi sen "todellisen" syyn sille leikkaukselle.
Tiedän ettei leikkaus mikään helppo ole, pelkään kyllä sitäkin, mutta silloin ei ainakaan oltaisi tilanteessa jollainen oli ensimmäisellä kertaa..
Kauhea vuodatus, anteeksi, tämä vain kummittelee mielessä koko ajan, vaikka yleensä en panikoi mistään.
Olin tänään sellaisessa pelkopolin pelkääjille tarkoitetussa mammajoogassa, jonka tarkoituksena oli rentouttaa ja saada ajatukset myönteisiksi synnytyksestä. Kaikki muut äidit pelkäsivät kipua tai olivat ensikertalaisia. Minun oloni ei siellä kyllä helpottunut.
Ensi viikolla olisi psykologi, sieltä nyt menee lääkärille lausunto, joka voisi nyt vähän auttaa asiaa eteenpäin.. MIkäli lääkäri sitä haluaa noteerata.
Laskettu aika on syyskuun ensi päivinä, joten onhan tässä aikaa, mutta kun tätä asiaa todellakin stressaa ja miettii oikeastaan koko ajan. Ja toivoo jo kaikkea mahdollista, mikä antaisi sen "todellisen" syyn sille leikkaukselle.
Tiedän ettei leikkaus mikään helppo ole, pelkään kyllä sitäkin, mutta silloin ei ainakaan oltaisi tilanteessa jollainen oli ensimmäisellä kertaa..
Kauhea vuodatus, anteeksi, tämä vain kummittelee mielessä koko ajan, vaikka yleensä en panikoi mistään.
Inksu81
Täällä olis kans yks äiti menossa suunniteltuun sektioon maaliskuussa 2008. Kokemusta on kiireellisestä sektiosta sekä alatiesynnytyksestä...
Itse kyllä sanoisin et alatiesynnytys oli helpompi... molempia lapsia kun on synnytetty melkein pari vuorokautta. Tässä jälkimmäisessä kävi vielä niin ikävästi että meidän pikkupoika ei sitten selvinnytkään.
Nyt päädytään sitten jo valmiiksi sektioon kun molemmissa synnytyksissä lapsivesi on mennyt ihan vihreeksi mönjäksi, minä en ainakaan ota enää sitä riskiä että vauvan terveys vaarantuu...
Neuvolankäynnit hoidetaan yksityisellä, ja ei ainakaan toistaiseksi kukaan oo kyseenalaistanut tota sektioon menoa..aika itsestäänselvyys siis... mutta näin meillä...
LINTU!
Mulla on myös takana yksi hätäsektio (v. 2003), esikoisemme synnytys meni ensin 16 päivää lasketusta ajasta yli, eikä käynnistynyt edes käynnistämällä vaan meidät lähetettiin kotiin. Seuraavana päivänä meni lapsivedet ja supistukset alkoivat, mutta synnytys pysähtyi loppuvaiheessa ja vauva jumittui synnytyskanavaan. Mulla oli tässä vaiheessa aivan järjettömät kivut ja lopulta mut kiidätettiin hätäsektioon.
Tästä synnytyksestä jäi kamalat traumat ja ensin päätin etten ikinä toista lasta tee. Mutta kun esikoinen läheni kolmea vuotta alkoi musta tuntua siltä, että sisar ois kumminkin ihan mukava asia ja lähdin selvittämään mahdollisuutta suunniteltuun sektioon. Neuvolassa sitten sanoivat että siitä vaan sisarusta tekemään, ei ketään voi pakottaa synnyttämään alakautta ja että varmasti sektion saan.
Nyt sitten odotamme toista lasta syyskuussa syntyväksi ja heti ekalla neuvolakäynnillä pyysin aikaa pelkopolille. Eka käyntini siellä oli raskausviikolla 18 (Tammisaaressa) ja heti ensi juttelun jälkeen lääkäri sanoi, että saan itse päättää sektiosta ja raskausviikolla 28 päätettiin jo sektiopäivämääräkin. Se kyllä helpotti oloa ja nyt olen voinut nauttia raskaudestani. Se kyllä miehen kanssa päätettiin että tämä on sitten viimeinen lapsemme ja mies menee sterilisointiin, koska psyykkisesti tämä raskaus on silti ollut rankempi kuin ensimmäinen.
Nyt on siis vielä 7 viikkoa sektioon ja toivon ettei vauva lähde ennenaikaisesti syntymään. Ainakaan Tammisaaressa ei sektiosta tarvinnut tapella, eivätkä lähettäneet millekään psykologille juttelemaan.
Toivottavasti Lintu saat sen sektion, vaihda lääkäriä jos ensimmäinen ei toivettasi ymmärrä.
Mulla on myös takana yksi hätäsektio (v. 2003), esikoisemme synnytys meni ensin 16 päivää lasketusta ajasta yli, eikä käynnistynyt edes käynnistämällä vaan meidät lähetettiin kotiin. Seuraavana päivänä meni lapsivedet ja supistukset alkoivat, mutta synnytys pysähtyi loppuvaiheessa ja vauva jumittui synnytyskanavaan. Mulla oli tässä vaiheessa aivan järjettömät kivut ja lopulta mut kiidätettiin hätäsektioon.
Tästä synnytyksestä jäi kamalat traumat ja ensin päätin etten ikinä toista lasta tee. Mutta kun esikoinen läheni kolmea vuotta alkoi musta tuntua siltä, että sisar ois kumminkin ihan mukava asia ja lähdin selvittämään mahdollisuutta suunniteltuun sektioon. Neuvolassa sitten sanoivat että siitä vaan sisarusta tekemään, ei ketään voi pakottaa synnyttämään alakautta ja että varmasti sektion saan.
Nyt sitten odotamme toista lasta syyskuussa syntyväksi ja heti ekalla neuvolakäynnillä pyysin aikaa pelkopolille. Eka käyntini siellä oli raskausviikolla 18 (Tammisaaressa) ja heti ensi juttelun jälkeen lääkäri sanoi, että saan itse päättää sektiosta ja raskausviikolla 28 päätettiin jo sektiopäivämääräkin. Se kyllä helpotti oloa ja nyt olen voinut nauttia raskaudestani. Se kyllä miehen kanssa päätettiin että tämä on sitten viimeinen lapsemme ja mies menee sterilisointiin, koska psyykkisesti tämä raskaus on silti ollut rankempi kuin ensimmäinen.
Nyt on siis vielä 7 viikkoa sektioon ja toivon ettei vauva lähde ennenaikaisesti syntymään. Ainakaan Tammisaaressa ei sektiosta tarvinnut tapella, eivätkä lähettäneet millekään psykologille juttelemaan.
Toivottavasti Lintu saat sen sektion, vaihda lääkäriä jos ensimmäinen ei toivettasi ymmärrä.
Heipä hei minulle sectio myös synnytysyrityksen jälkeen kun ei tullut kertakaikkiaanAlkuperäinen kirjoittaja mimima:
Älä turhaan ole peloissasi rentoudut vaan ja odottelet. minä myös paranin nopeasti section jälkeen mutta sekin tietysti yksilöllistä.Minulle tulee myös suunniteltu sectio jos nyt tämä raskaus etenee normaalisti.Ai niin ja isäntä oli mukana koko ajan, sano vaan jälkeenpäin että hurjasti sulla on tavaraa massussa kun otti kuvia kun poika syntyAlkuperäinen kirjoittaja Sabaka:Heipä hei minulle sectio myös synnytysyrityksen jälkeen kun ei tullut kertakaikkiaanAlkuperäinen kirjoittaja mimima:
mutta hän ei nyt niin pienistä hätkähdä. Ja meni vauvan mukana kun kursivat kokoon itse myös halusin niin että hän pitää huolta kunnes itse pääsin ylös nousemaan seuraavana aamuna ennen ei saanut nousta. Hei taas!
Kiitos ihanista ja rohkaisevista sanoistanne, wilmuri ja cee! Ja kaikki muutkin myös!
Huomenna olisi psykologi, josko se auttaisi asiaa eteenpäin.. Ja viime viikolla neuvolassa oli kesäsijanen, joka oli aivan ihana, ei millään tavalla ollut ajatuksiani vastaan. Toisin kuin äippäpolilla jokainen kätilö, joka sanoo, että "kyllä sinä selviät" ja "hyvin se menee", mistä he sen voivat tietää?!
Minulle tuli tuohon toiseen jalkaan laskimotukkotulehdus ja sitä nyt seurataan ja saan ilmeisesti lääkityksen, jottei tule veritulppaa. Mikä siis vain lisää huoltani, sillä lääkäri, jonka kanssa tästä synnytystavasta joudun keskustelemaan, ei varmasti katso sitä hyvällä. Tuntuu niin turhauttavalta, kun joutuu kaikille puolustamaan omaa oloaan ja silti tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Niin, että ei tuo pelkopoli kyllä niin hyvä ole täällä turussa kuin sanotaan. Minä en ainakaan saa sieltä sitä tukea ja ymmärrystä, mitä kaipaisin.
Ja kun jo yhden sektion läpikäyneenä tiedän kuitenkin, mistä siinä on kyse. Vaikka sitten siitä tavallisesta synnytyksestä en tiedäkään.. Ja minäkin sanoin jo heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä etten halua synnyttää. Täällä siihen ei vain reagoitu. Eli olen saanut koko ajan pitää huolen ja puoleni, että saan asiaa eteenpäin. Mutta taistelu jatkuu, periksi en anna!
Kiitos ihanista ja rohkaisevista sanoistanne, wilmuri ja cee! Ja kaikki muutkin myös!
Huomenna olisi psykologi, josko se auttaisi asiaa eteenpäin.. Ja viime viikolla neuvolassa oli kesäsijanen, joka oli aivan ihana, ei millään tavalla ollut ajatuksiani vastaan. Toisin kuin äippäpolilla jokainen kätilö, joka sanoo, että "kyllä sinä selviät" ja "hyvin se menee", mistä he sen voivat tietää?!
Minulle tuli tuohon toiseen jalkaan laskimotukkotulehdus ja sitä nyt seurataan ja saan ilmeisesti lääkityksen, jottei tule veritulppaa. Mikä siis vain lisää huoltani, sillä lääkäri, jonka kanssa tästä synnytystavasta joudun keskustelemaan, ei varmasti katso sitä hyvällä. Tuntuu niin turhauttavalta, kun joutuu kaikille puolustamaan omaa oloaan ja silti tuntuu ettei kukaan ymmärrä. Niin, että ei tuo pelkopoli kyllä niin hyvä ole täällä turussa kuin sanotaan. Minä en ainakaan saa sieltä sitä tukea ja ymmärrystä, mitä kaipaisin.
Ja kun jo yhden sektion läpikäyneenä tiedän kuitenkin, mistä siinä on kyse. Vaikka sitten siitä tavallisesta synnytyksestä en tiedäkään.. Ja minäkin sanoin jo heti ensimmäisellä neuvolakäynnillä etten halua synnyttää. Täällä siihen ei vain reagoitu. Eli olen saanut koko ajan pitää huolen ja puoleni, että saan asiaa eteenpäin. Mutta taistelu jatkuu, periksi en anna!
Minä kävin pelkopolilla kahdesti. Ensin rv 34 lääkärillä, jolloin ei ollut puhetta sektiosta vaan kuuntelin mahdolliset avut alatiesynnytykseen. Sitten 36 viikolla kätilö jolloin pelkoni oli suurentunut jo niin isoksi etten enää kestänyt päivääkään ajatella alatiesynnytystä joten sanoin kätilölle että en halua synnyttää alakautta. Kerroin myös että tiedän mahdolliset riskit eikä kohdunpoisto pelota jos leikkaus sen vaatii.
Sain siltä kertaa päivämäärän sektioon, kätilö sanoi ettei aio edes ruveta kääntämään mun päätä ja itse minä kuitenkin valitsen tapani. Lääkäri kuitenkin päättää asian eikä kätilö. Kätilö soittikin lääkärille ja näin homma eteni.
Nyt henkisesti voin paremmin kun tiedän ettei tarvitse tosiaan pelätä loppuraskautta. Viikko enää sektioon. Kivut vauvan syntymän jälkeen on pieni riesa ja uskon selviytyväni niistä paremmin kuin siitä että ensin kärsisin kivuista ja väsyisin niihin jonka jälkeen ei olisi enää voimia ponnistaa...
Näin siis keski-suomen keskussairaalassa!
TinniPinni 38+1
Sain siltä kertaa päivämäärän sektioon, kätilö sanoi ettei aio edes ruveta kääntämään mun päätä ja itse minä kuitenkin valitsen tapani. Lääkäri kuitenkin päättää asian eikä kätilö. Kätilö soittikin lääkärille ja näin homma eteni.
Nyt henkisesti voin paremmin kun tiedän ettei tarvitse tosiaan pelätä loppuraskautta. Viikko enää sektioon. Kivut vauvan syntymän jälkeen on pieni riesa ja uskon selviytyväni niistä paremmin kuin siitä että ensin kärsisin kivuista ja väsyisin niihin jonka jälkeen ei olisi enää voimia ponnistaa...
Näin siis keski-suomen keskussairaalassa!
TinniPinni 38+1