Minulla takana vähän huonompi kokemus suunnitellusta sektiosta reilu viikko sitten. Syynä suunniteltuun sektioon oli edellisessä alatiesynnytyksessä tullut sulkijalihaksen repeämä. Sektio tehtiin rv 39+1.
Kokemus ei siis ollut mitenkään kovin miellyttävä. Ensinnäkin puudutus meni vähän pieleen eli jäi liian alas. En tuntenut itse leikkausta, mutta sitten kun vauvaa alettiin "runnoa" ulos tuosta rintakehän alapuolelta, se sattui ihan tosi paljon. Vauvan ulosautto pitkittyi ja lopulta jouduttiin ottamaan avuksi imukuppi, jolla vauva saatiin 2 minuutin runnomisen jälkeen ulos. Huusin vain, että lopettakaa jo, mutta eihän sitä tietenkään voinut keskenkään jättää. Kun vauva oli saatu ulos, mulle tuli tosi huono olo. Alkoi ahdistamaan henkeä ja puristamaan rintaa. Luulin oikeasti kuolevani. Tuossa vaiheessa mulle annettiin lisää kipulääkettä ja adrenaliinia ja olo helpottuikin vähän....
Sitten heräämössä olikin jo ihan hyvä ja helpottunut olo. Toipuminen sujui hyvin, tai ainakin paremmin kuin aikaisemmasta alatiesynnytyksestä.
Mulla ei ole ilmeisesti ollut kovin hyvä tsäkä näiden synnytysten kanssa. Sulkijalihaksen repeämän yleisyys alatiesynnytyksessä lienee max. muutaman prosentin luokkaa samoin imukupin käyttö sektiossa... Molemmat synnytystavat kokeneena, olen päätynyt siihen, että minun lapset on nyt tehty. :/
Sinänsä kannatan kyllä alatiesynnytystä, että onhan se luonnollinen tapa synnyttää ja vauvallekin turvallisempi kuin suunniteltu sektio. Suunnitellussa sektiossa vauva ei ole lainkaan valmistautunut syntymään ja siihen liittyy siksi usein keuhko-ongelmia. Meidänkin vauvalla oli kosteat keuhkot, joiden johdosta joutui tehohoitoon. Alatiesynnytyksessähän lapsivesi puristuu ulos keuhkoista toisin kuin sektiossa.
Kokemus ei siis ollut mitenkään kovin miellyttävä. Ensinnäkin puudutus meni vähän pieleen eli jäi liian alas. En tuntenut itse leikkausta, mutta sitten kun vauvaa alettiin "runnoa" ulos tuosta rintakehän alapuolelta, se sattui ihan tosi paljon. Vauvan ulosautto pitkittyi ja lopulta jouduttiin ottamaan avuksi imukuppi, jolla vauva saatiin 2 minuutin runnomisen jälkeen ulos. Huusin vain, että lopettakaa jo, mutta eihän sitä tietenkään voinut keskenkään jättää. Kun vauva oli saatu ulos, mulle tuli tosi huono olo. Alkoi ahdistamaan henkeä ja puristamaan rintaa. Luulin oikeasti kuolevani. Tuossa vaiheessa mulle annettiin lisää kipulääkettä ja adrenaliinia ja olo helpottuikin vähän....
Sitten heräämössä olikin jo ihan hyvä ja helpottunut olo. Toipuminen sujui hyvin, tai ainakin paremmin kuin aikaisemmasta alatiesynnytyksestä.
Mulla ei ole ilmeisesti ollut kovin hyvä tsäkä näiden synnytysten kanssa. Sulkijalihaksen repeämän yleisyys alatiesynnytyksessä lienee max. muutaman prosentin luokkaa samoin imukupin käyttö sektiossa... Molemmat synnytystavat kokeneena, olen päätynyt siihen, että minun lapset on nyt tehty. :/
Sinänsä kannatan kyllä alatiesynnytystä, että onhan se luonnollinen tapa synnyttää ja vauvallekin turvallisempi kuin suunniteltu sektio. Suunnitellussa sektiossa vauva ei ole lainkaan valmistautunut syntymään ja siihen liittyy siksi usein keuhko-ongelmia. Meidänkin vauvalla oli kosteat keuhkot, joiden johdosta joutui tehohoitoon. Alatiesynnytyksessähän lapsivesi puristuu ulos keuhkoista toisin kuin sektiossa.