Kokemuksia suunnitellusta sektiosta...

Minulla takana vähän huonompi kokemus suunnitellusta sektiosta reilu viikko sitten. Syynä suunniteltuun sektioon oli edellisessä alatiesynnytyksessä tullut sulkijalihaksen repeämä. Sektio tehtiin rv 39+1.
Kokemus ei siis ollut mitenkään kovin miellyttävä. Ensinnäkin puudutus meni vähän pieleen eli jäi liian alas. En tuntenut itse leikkausta, mutta sitten kun vauvaa alettiin "runnoa" ulos tuosta rintakehän alapuolelta, se sattui ihan tosi paljon. Vauvan ulosautto pitkittyi ja lopulta jouduttiin ottamaan avuksi imukuppi, jolla vauva saatiin 2 minuutin runnomisen jälkeen ulos. Huusin vain, että lopettakaa jo, mutta eihän sitä tietenkään voinut keskenkään jättää. Kun vauva oli saatu ulos, mulle tuli tosi huono olo. Alkoi ahdistamaan henkeä ja puristamaan rintaa. Luulin oikeasti kuolevani. Tuossa vaiheessa mulle annettiin lisää kipulääkettä ja adrenaliinia ja olo helpottuikin vähän....
Sitten heräämössä olikin jo ihan hyvä ja helpottunut olo. Toipuminen sujui hyvin, tai ainakin paremmin kuin aikaisemmasta alatiesynnytyksestä.
Mulla ei ole ilmeisesti ollut kovin hyvä tsäkä näiden synnytysten kanssa. Sulkijalihaksen repeämän yleisyys alatiesynnytyksessä lienee max. muutaman prosentin luokkaa samoin imukupin käyttö sektiossa... Molemmat synnytystavat kokeneena, olen päätynyt siihen, että minun lapset on nyt tehty. :/

Sinänsä kannatan kyllä alatiesynnytystä, että onhan se luonnollinen tapa synnyttää ja vauvallekin turvallisempi kuin suunniteltu sektio. Suunnitellussa sektiossa vauva ei ole lainkaan valmistautunut syntymään ja siihen liittyy siksi usein keuhko-ongelmia. Meidänkin vauvalla oli kosteat keuhkot, joiden johdosta joutui tehohoitoon. Alatiesynnytyksessähän lapsivesi puristuu ulos keuhkoista toisin kuin sektiossa.

 

Minulla oli tänään viikon 37 synnytystapa-arvio, käynti äitiyspolilla lääkärillä siis. Hän katsoi vain, että kaikki kunnossa ja ettei hän edelleenkään suostu sektioon. Vaikka hänellä oli psykologin antamat lausunnot ym peloistani ja kaikesta mahdollisesta muustakin. Psykologi kun sanoi siellä käydessäni, ettei minun todellakaan tarvitse yrittää normaalia synnytystä noiden pelkojeni takia. Mutta lääkärin mielestä minulla ei siis ole mitään syytä sektioon. Sain uuden ajan puolentoista viikon päähän, mutta ei se mitään muuta.

Unettomia öitä on jo ollut ihan tarpeeksi tämän asian takia, olen ihan poikki ja ei ämä tästä helpotu yhtään, päinvastoin iskee kahta kamalampi paniikki kun päivät kuluu näin.. En enää tiedä, mitä pitäisi tehdä! Voin vain kuvitella kuinka moni muu synnytystä pelkäävä lähtee kotiin itkien tuon lääkärillä käynnin jälkeen.. Kun en kuulemma ole ainoa..

 

potilaslakikin on puolellasi eli siis koska jyväskylässä annetaan pelon takia sektio niin kyllä muuallakin täytyy antaa...

Yritä saada joku muu lääkäri tai henkilökunta hoitamaan asiaa!!!

Tiedän todellakin miltä susta tuntuu!

TinniPinni ja sektio 16.8

 

Tinnipinni!
Tsemppiä sinulle sektioon! Toivottavasti kaikki menee paremmin kuin hyvin ja toivut myös nopeasti, että pääset nauttimaan ajasta uuden tulokkaan kanssa!! Jos jossain välissä jaksat ja ehdit, niin tulethan kertomaan miten meni ja miten ihana vauva on..!? =)

Minä menen huomenna yksityiselle lääkärille tuosta synnytysasiasta, (lääkäri toimii myös synnytyssairaalassani lääkärinä) joten eiköhän tämä tästä vielä järjesty.. Periksi en anna. Onhan minulla vielä muutama viikko aikaa..

 

Käyhän kirjoittamassa mitä sinulle sanottiin siellä yksityisellä lääkärillä, kunhan olet siellä käynyt.

Minä olen käynyt kerran pelkopolilla 24 viikolla. Ensin keskustelin kätilön kanssa, joka oli tosi ihana ja ymmärtäväinen. Tunnin verran keskusteltiin ja lopuksi hän sanoi: "ettei ketään laiteta synnyttämään alakautta vastoin omaa tahtoaan". Se lause helpotti kovasti!

Sitten oli vielä keskustelu lääkärin kanssa, joka oli vähän tiukemman oloinen. Sanoi ettei näin aikaisin tehdä mitään sectio päätöstä ja puhui kovasti alatiesynnytyksen puolesta. Mutta ei lääkärikään kuitenkaan sanonut koko aikana, ettei sectiota voitaisi tehdä. Antoi uuden ajan viikolle 32. Sieltä vastaanotolta en meinaa lähteä, ennenkuin leikkauksesta on tehty päätös!

marras-mamma 25+3

 

Tänään olin tosiaan siellä yksityisellä ja lääkäri oli oikein asiallinen ja ihana mies.Ymmärsi kyllä pelkoni ja huoleni, ei voinut antaa sektiopäätöstä, koska vauva on ilmeisesti liian pieni ja sitä täytyy nyt seurata erityisesti. Mutta hänenkin mielestään lääkäri ei voi vain ohittaa pelkoani ja päättää toisin.
Nyt siis joka tapauksessa menen reilun viikon päästä edelleen äitiyspolille vauvan kokoa tarkistuttamaan ja jos siinä ei ole mitään hätää, niin sitten pitäisi myös keskustella uudelleen siitä sektiosta.
Joten ei edelleenkään mitään varmuutta siitä miten tässä nyt tulee käymään. Tietysti ymmärrän nyt huolen vauvan koosta, mikä menee kaiken edelle, mutta ei tuo pelko mihinkään häviä. Perjantaina olisi taas psykologi, toivottavasti sieltä saan taas voimia jaksaa eteenpäin.

 

Hassua että lapsen koko voi vaikuttaa sectio päätökseen?!
Toivottavasti pienokainen ottaa loppukirin ja kasvaa vielä sopivasti seuraavan viikon aikana.
Ja toivottavasti pääsette lääkärin kanssa yhteisymmärrykseen synnytys tavasta.
Kyllä tämä odotus aika on stresssaavaa! Minullakaan ei ole ollut mitään fyysistä vaivaa, koko odotus aika on mennyt mallikkaasti. Mutta henkisesti ottaa välillä lujille. koitetaan jaksaa!! Voimia sulle!

 

Kyllä sinä joudut kovia kokemaan :hug:
En ole koskaan kuullut että vauvan pieni koko estäisi sektion, sen kyllä että suurenkokoinen vauva estää alatiesynnytyksen Työskentelen leikkurissa joten jonkin verran sektioita on tullut nähtyä... Toivon että saat pelkosektion ja kaikki menee hyvin =)

 

Voisko joku kertoa millainen oli suunniteltu sektio?
Olitko nukutettu vai puudutuksessa?
Tuntuiko mitään?
Miksi suunniteltu sektio?
Kauanko kesti?

Kaiken mahdollisen saa kertoa, eniten kiinnostaa tuo suunniteltu sektio...eli ei kiireellinen tai hätäsektio.

TinniPinni

Suunniteltu sektio tehdään viikkoa ennen laskettua aikaa. Eli meillä laskettu aika oli 6.2 ja suunniteltu päivä oli 30.1. Tosin vauvan pienuuden takia laskettu aika siirrettiin alunperin tuosta 30.1 -> 6.2. Onneksi menin sairaalaan edeltävänä päivänä sillä lapsi syntyi 29.1.

Alkuperäinen aikataulu ainakin meillä oli sellainen, että sairaalassa piti olla aamulla kello 6.30 ja leikkaus sitten 8.00. Sairaalan sai mennä jo edellisenä iltapäivänä ja siihen silloin päädyttiin. Olisi pitänyt herätä aikaisin ja raskauden viimeisillä viiikoilla nukuin aamuisin pitkään.

Minulle tehtiin spinaalipuudutus eli puudutus tuntui rintakehästä alaspäin.

Oikeastaan en mitään tuntenut. Ainoasteen se, että lääkäri joutui tavallaan heijaamaan minua leikkauspöydällä sivusuunnassa tuntui hieman.

Suvussa ahdas lantio eli ei mahdu syntymään alakautta. Olenkin joskus ajatellut, ettei meidän sukua olisi ilman nykyajan lääketiedettä. Isoäitini, joka on syntynyt 1926 on ensimmäinen suvussamme keisarinleikkauksella syntynyt ja hänen jälkeensä kaikki ovat syntyneet leikkauksella.

Kesto oli sitten tosi nopea, kun saatiin leikkaussali valmiiksi. Yläkerrasta eli synnyttäneiden osastolta lähdettiin 21.30, spinaali laitettiin noin 21.33 ja leikkaus alkoi 21.40. Tytön syntymäaika on 21.54, joten ei siinä kauaa mennyt. Ompeluvaihe kesti noin puoli tuntia.

 

Synnytys pelko iskenyt vasta nyt ja rveet 39+0. Vauva todettiin iso kokoiseksi... Voinko vaatia sektiota?!

 

Sektio tehtiin 10.4. vaikka laskettu aika oli 22.4., taitaa vaihdella syiden vuoksi , miksi tehdään, minulla maksa-arvot alkoivat nousta, tästä siis aikaa vuosia. ja aina voi pyytää sektiota, esim yksityisen lääkärin kautta, jos ei muuten onnistu. Saat valita silloin leikkaavan lääkärinkin itse!..Tsemppiä! :flower:

 

Tyksissä ainakin pyritään siihen, että normaalisti sektio tehdään rv 39+, riippuen vähän miten viikon päivät menee, koska suunnitellut sektiot pyritään tekemään arkena ja virka-aikana. Tietysti on tilanteita, joissa toimitaan toisin.

Ja sinulle elo07, aina kannattaa ainakin puhua asiasta, koska synnytyspelko voi iskeä koska tahansa ja on pätevä syy sektioon! Näin minulle on toisteltu, vaikka edelleenkään en ole saanut asiasta päätöstä vaikka olen käynyt äitiyspolilla rv 33 lähtien asiaa puimassa.. Ensi viikolla tulee rv 38, joten viimeiseen asti itsekin saan asiasta taistella.. Tsemppiä sinulle!

 

OLin tänään TAAS äitiyspolilla, aika oli varattu lähinnä vauvan kokoa varten ja tarkoitus oli myös keskustella tuosta tulevasta synnytyksestä. Lääkäri ja kätilö myös olivat kovin ymmärtäväisiä ja oikein sympaattisia, kun kävimme tätä pelkoasiaa läpi. Nyt minulla oli eri lääkäri, kuin aiemmin. Hän siis ymmärsi pelkoni, MUTTA koska tämä minun aiempi lääkäri on hänenkin ylilääkäri, ei hän voinut luvata sektioita, koska siis papereissa oli edellisen lääkrin kielteinen kanta asiaan. Elikkä olen rv38+ ja koska lääkäri ei halunnut astua esimiehensä varpaille hän ei voinut todeta kuin, että ei voi mitään!
Olen siis edelleen vailla päätöstä asiasta, seuraava aika viikon päästä, rv 39+..

Tämä ei ole enää mahdollista! On ihan tarpeeksi tsressaavaa yrittää selviytyä päivistä läpi, saatikaan öistä kun en saa nukuttua, pelko tulevasta synnytyksestä on taukoamatta mielessä. Ja nyt pitäisi taas viikko kestää, jotta.. niin mitä? saan uudelleen kuulla ettei onnistu. Toivon ettei kenelläkään muulle tule vastaan mitään tälläistä, tuntuu että pää sekoaa!

Niin ja siis vauvalla oli kaikki kyllä hyvin, pieni on ikäisekseen, mutta voi muutoin oikein hyvin. Merkkiäkään ei ole myöskään muutoin, että olisi mitään kiirettä tulla tänne maailmaa katsomaan.. Ainoa lohtu.

 

Miksi et mene yksityisen gynekologin luo, joka myös tekee sektioita? Kaikki lapseni kolme ovat syntyneet sektiolla, ensimmäinen yksityisesti. Heippa hei ! :wave:

 

Lintu, ihan uskomattomalta tilanteesi tuntuu. Itse jouduin toissynnyttäjänä taistelemaan perätilasektion puolesta, ja tiedän miten avuttomalta ja hirveältä epätietoisuus noin myöhäisillä viikoilla tuntuu. Kun viimein sektioajan sain, tuntui kuin olisi elämä palannut takaisin, ruokahalu palasi, rauha palasi mieleen ja todella tuntui kuin edelliset viikot olisivat menneet jatkuvan stressin puristuksissa. Tuossa tilanteessa varmaan itse turvautuisin pääkaupunkiseudulla sairaalan vaihtoon, jos se ei paikkakunnallasi onnistu, sitten yksityisen kautta erityismaksuluokan potilaaksi. Alkaa vaan viikot olla niin pitkällä, että pitäisi toimia todella nopeasti. Yksi vaihtoehto on myös potilasasiamies, jollainen kaikista sairaalapiireistä löytyy. Potilaslakiin on kirjattu itsemääräämisoikeus, joten laki on puolellasi. Jotenkin tuntuu, että ylilääkäreiksi valikoituu mahdollisimman epäempaattinen lääkäriaines, iso sympatiahalaus!

 

Kiitos teille rohkaisusta!
Kyllä tosiaan tuntuu kuin olisi koko ajan jossain sumussa yrittäisi rämpiä päivästä toiseen ja selvitä siinä niiden välissä noista pitkistä öistä.. :'(
Mutta jep, ajattelin nyt ensimmäisenä soittaa heti huomen aamuna sille minun psykologille, ja vähän kuunnella mitä hänen mielestään minun kannattaisi tehdä. Hän kyllä varmaan ottaa yhteyttä tuohon ylilääkäriin.
Ja meillä täällä turussa ei ole paljon vaihtoehtoja, jos olisi mahdollista niin kyllä tosiaan vaihtaisin sairaalaa. Kun nyt ei auta edes lääkärin vaihto, kun tosiaan ensimmäinen on ollut jo ylilääkäri..
Jos tuo psykologi tosiaan tietäisi mitä tehdä, jos ei mikään muu auta, niin kai sitä yksityiseen täytyy turvautua..

 

Ole ihmeessä yhteydessä potilasasiamieheen... ainakin periaatteen vuoksi. Kyllä potilasta pitää kuunnella!

 

Toivottavasti saat psykologilta apuja, mutta vaikuttaisi kyllä siltä, että ylilääkäri on ukko(?)ylijumala, jonka kanssa taisteluun vaaditaan järeitä keinoja.

Potilaslaki on hyvin lyhyt ja ytimekäs, ja ymmärrettävä. Se löyty googlettamalla.
Ainakaan yhteydentotosta potilasasiamieheen ei ole haittaa.

 

Kiitos tuostakin vinkistä, empä olisi tuollaistakaan itse hoksannut. Voisin kysyä siitäkin nyt ensin tuolta psykologilta, hän kun tietää vähän enemmän näistä synnytyskuvioista ja muista niihin liittyvistä jutuista.. Ja voisin tosiaan kaivaa tuon potilaslakijutunkin netistä, olisin ainakin tietoinen oikeuksistani.

Niin ja se lääkäri on nainen!! Mutta todella kylmäkiskoinen ja jyrkkä. Mutta en kuulemma ole ainoa, jolla eriävä mielipide hänestä ja hänen päätöksistään. Onneksi tuo psykologi tietää hänet ja on ennenkin ottanut yhteyttä kun lääkäri itse ei oikein ole aina ymmärtänyt potilasta..

Kaiken itkun ja murheen keskellä hyvä juttu on, että kaikki paikat vielä kiinni ja kiinteät, joten ei se vauveli sieltä ihan heti ole tulossa, kun ei mitään supistuksiakaan ole.. Ei siis tarvitse nyt enää sitä stressata tämän kaiken muun ohella!

 

Kylläpä kuullostaa kummalliselta... ainakin täällä pk-seudulla kun olen itse käynyt yksityisessä neuvolassa, niin sektiopäätös on tullut heti... tai siis ei siitä oo oikeestaan sen kummemmin edes keskusteltu... ilmotin vaan asian laidan...

ootko käyny yksityisen neuvolan lääkärivastaanotolla? Kyllä suomessa lääkäreitä riittää...

Mulle jos olis ehdotettu jotain ihmeen psykologeja, niin ois kyllä jääny väliin...tosin mun sektioon meno ei kyl liitykään pelkoihin... lähinnä lapsen selviämiseen... vaan kai se sektio annetaan tälläsille lapsen kerran menettäneille helpommin... ihme touhua...

 

Hei taas!
Nyt alkaa jo näkyä valoa tunnelin päässä.. Kävin eilen äitiyspolilla, jossa edelleen olisi annettu aikaa vain ensi viikkoon, laskettu aika jo ensi viikon alussa.. Ja kehoitettiin avin selviävään, pianhan tämä olisi ohi! No, päätin toimia itse ja hakeutua sektioon eml kautta, joka nyt siis näyttäisi onnistuvan. Soitin nimittäin suoraan ylilääkärille itselleen, ja hän leikkaa minut, jos nyt ei muutoin onnistu. Ihmetteli kovin tuota äitiyspolin toimintaa, ja totesi myös ettei asia saisi olla ollenkaan niin kuin se kohdallani on ollut! Mutta aika loppuu kesken, joten homma hoituu nyt muulla tavoin. Ihana kun nyt tietää ettei tästä enää tarvitse nähdä painajaisia!!

Ja vaikka sinä Inksu81 kauhistelitkin tuota psykologin juttusille lähettämistä, niin usko pois, hänestä on ollut minulle uskomaton apu näiden asioiden kanssa taistelemisessa. Hän on soittanut kerran jos toisenkin puolestani tuonne äippäpolille ja yrittänyt selvittää, että missä mättää. Ilman häntä en olisi tätä kaikkea jaksanut. Mutta ei tuo tietysti kaikille ole tarpeen.

Kiitos teille kaikille, jotka olette auttaneet ja kannustaneet tässä taistelussa! Toivon todella, ettei kukaan muu joudu kokemaan tälläistä. Tämä on ollut henkisesti yhtä tuskaa ihan riittämiin. Ainoana vinkkinä niille, jotka tätä ketjua mahdollisesti lukevat ja saman asian joutuvat taistelemaan, voin vain kehoittaa vaatimaan ja vaatimaan sitä haluamaansa sektioita. Aina sekään ei tunnu riittävän, mutta toivottavasti auttaa asian saamiseksi eteenpäin! Meillä lapset jää tähän, enää en halua kokea mitään vastaavaa, mutta onneksi kaikki murheet unohtuu ajan kanssa..

Tsemppiä kaikille!! =)

 

Kiva kuulla että sait asiat järjestymään =)
Noista psykologeista...meille vaan ei oo osunu kohdalle sellaset psykologit joista ois ollu apua ja sit kun ollaan sellasella käyty niin asia on ollu negatiivisin mitä maa päällään kantaa. Että ei ollu tarkotus latistaa kaikkia, kommentti koski lähinnä noita omia kokemuksia...Mut hyvä jos on joku saanu apuakin

Sen verran viel yleisesti... jos jotain oon oppinu näiden raskauksien kanssa... sitä apua ei kannata jäädä odottamaan vaan sitä pitää vaatia...

 

Sektion saaminen eri paikkakunnilla tuntuu vaihtelevan aika suuresti.
Olen sillon tällön seurannut Linnun tarinaa ja muidenkin.
Itselläni (asun e-suomessa lähellä pääkaupunkiseutua) sektio päätöksen saa kohtuullisen helposti kun a. perustelee asian selkeästi b. on jo kerran synnyttänyt c. ottaa asian puheeksi heti alkuraskaudessa.
Sairaalassa ihmettelivät kun kaikkien tarinoiden pohjalta olin varautunut kauheeseen taisteluun elektiivisen sektion saamisesta, olin alkuun
niin tiukka asiani puolesta että kätilötkin joutuivat rauhottelemaan että kyllä sä hyvä nainen pääset leikkaukseen vähemmälläkin.
Tiedä sitten muualla.. mutta mulla tosiaan kaksi vaikeaa alatiesynnytystä
takana ja aikaa 8 ja 6v. synnytyksistä joten kyllä leikkaus myönnetään
ilman taistelua, tai saatikka sitten ilman psykologin lausuntoa.

 

Olen miettinyt kuinka sinun asiat meni? Varmaankin olet jo saanut vauvelin??
Kunhan jaksat ja kerkeät käyhän kirjoittamassa, kuinka synnytys sujui? Saitko synnyttää leikkauksella?
Minulla on toinen pelkopolikeskustelu loppukuusta, saa nähdä mitä lääkäri sanoo?

 

Heh.. istuin juuri koneelle ja ajattelin käydä kurkkaamassa onko tänne tullut mitään lisää..

Omat asiani menivät sitten loppujen lopuksi paremmin kuin hyvin. Vauveli syntyi 4.9 eli viikko sitten sektiolla. Menin yksityisen kautta eml-potilaana, joten laskua tuosta nyt hiukan tulee, mutta kokemus oli niin ihana, että jos olisin sen tiennyt etukäteen, en olisi mitään muuta vaihtoehtoa edes miettinyt.
Kun tuolla äippäpolilta en saanut sitä sektiopäätöstä soitin ylilääkärille suoraan ja hän otti minut potilaakseen ja sovimme leikkauspäivän samantien. Palautetta meni kyllä varmaan aika hyvin myös tuota kautta tuonne alemmalle tasolle..


Ja sektio siis itse meni todella hyvin, lääkäri oli aivan ihana, samoin kuin koko muukin henkilökunta. Vuoto oli vähäisempää kuin ns normaalissa synnytyksessä ja kaikki oli todella nopeasti ohitse. Puudutuksen laittaminen oli kaikista pelottavinta ja kipeintä, mutta sekin oli siis hyvin vähäistä kipua. Pelkäsin ihan suotta sitä. Ja eihän sitä tunnetta voi kuvailla kun ensimäistä kertaa kuulee vauvan parkaisun!
Lääkäri kävi joka päivä tarkistamassa minun ja vauvan voinnin, mikä oli vain lisää plussaa koko toiminnassa. Leikkausarpi tuli pystyyn edellisen hätäsektion vuoksi, mutta sekin on parantunut oikein hyvin.
Sairaalassa olin kolme yötä, joten pääsin hyvissä ajoin kotiin. Vauva ja minä voimme oikein loistavasti, samoin kuin koko muukin perhe!

Kokemus oli siis oikein hyvä, jos meille vielä lapsia tulee, ne hoidetaan maailmaan tällä tavalla taatusti! En tiedä mikä loppujen lopuksikaan meni vikaan tuolla äippäpolilla, mutta en koe saaneeni mitään todellista apua omaan synnytyspelkooni. Itse koen entistä vahvemmin, että sektio on minun tapani saada lapset, muuta en haluaisi edes harkita enää.

Ainoana neuvona voin edelleen vain sanoa, että pitäkää puolenne ja pintanne ja vaatikaa saada mitä haluatte! Joskus sekään ei tunnu auttavan, mutta toivon ettei kukaan muu joudu kokemaan tälläistä.

Näin minulla.. =)