Alkuperäinen kirjoittaja Kotilehmä:
Se vikahan on omassa päässä eikä rinnoissa, jos niistä ei pidä. Jos on sen tyylinen ihminen että haluaa olla täydellinen niin kun rinnat on laitettu niin kohta löytyy taas jotain muuta laitettavaa. Vähän sama juttu kun laihduttaessa että mitä enemmän laihdut sitä paremmin alat tiedostaa ne vartalon muut puutteet ja sitä onnettomampi olet. Itsetunto ei saisi olla ulkonäöstä kiinni.
Tätä mieltä minäkin olen pääasiassa. Mutta silloinkun se oma vika on juuri omassa päässä, niin tuntuu pahimmalta. Meinaan, että esimerkiksi minulla on ihan hyvänmalliset rinnat (olen 20, enkä ole ollut koskaan raskaana), mutta ne ovat vietävän erikokoiset. Tuntuu, että kokoero vaan kasvaa, vaikka paino ei muutu, eivätkä liikuntatottumukseni ole muuttuneet. Mutta kun mietin tarkemmin, niin se yhä lisääntyvä kokoero onkin epätotta, ts. oman pääni sisällä. Kun katson peiliin, näen eripariset rinnat. Kun katson viikon päästä peiliin, tuntuu, että ne ovat entistä hirveämmät.
Lähes aina kyllä pystyn sovittelemaan vaatteita ja katsomaan peiliin, mutta toisinaan tunnen kamalaa alemmuuden tunnetta, en edes tiedä mitä/ketä kohtaan, kun rintani ovat eripariset.
Tosin toisinaan on hieman vaikea löytää sopivia liivejä, mutta onneksi useimmiten löytyy malli, jonka kupit molemmat rinnat täyttävät.
Välillä olen siis harkinnut rintojen suurennusta tai jotain, jotta saisi tuon eriparisuuden kaikkoamaan. Minulla ei kuitenkaan ole todellakaan rahaa moiseen, ja loppupeleissä varmaan kaduttaisi, etenkin jos tulisi oman turhamaisuuden tuloksena jokin terveydellinen vaiva.
Mutta jos esimerkiksi menettäisin rintani rintasyövässä, ottaisin luultavastikin implantit.