Kokemuksia, kun lapsi ei sopeudu hoitoon...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "vieras"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

"vieras"

Vieras
ollut jo tammikuusta lähtien pph:lla ja joka aamu jää itkun kanssa. Päivisin kaipailee paljonkin, mutta ei itke ihan koko aikaa. Hoitopaikka on ihana ja hoitaja tosi kiva ja muut lapset vaikuttavat iloisilta ja tyytyväisiltä. Mikä on vikana, että meidän lapsi ei sopeudu =( Ikää on 1v9kk. Lapsi on hoidossa 2-4 päivää viikossa.
 
Laita mukaan joku sinun vaatekappale,jota voi halia ikävän tultua. Ja valokuvia voi myös laittaa. Tee joku valokuvakansio. Ja joillakin vaan menee enemmän aikaa sopeutua.
 
joo meillä toinen ei sopeutunu koskaan,oli päiväkodis vuodesta toiseen halus vaan kotiin.

toisella meni reilu vuosi että ekan kerra sanoi haluavansa hoitoon... sen yhen kerran,kaikki muut kerrat sit onki kiukunnu että ei halua hoitoon
 
On hyvä vinkki laittaa lapselle valokuva mukaan. Minä olen pph:na huomannut, että nekin (alle 3v) lapset, jotka viihtyvät hoidossa, ovat kränttyisiä aina pidemmän viikonlopun tai muun vapaan jälkeen. Miten hoitopäivänne jakaantuvat viikolle?
 
Ehkä hoidon aloitus on tullut väärään aikaan lapsen kehitykseen nähden. Meillä tyttö aloitti hoidon n. 2,5 vuotiaana ilman yhtään ongelmaa, vaikka hoito on vuorohoitoa ja hoitopäiviä välillä tosi harvoin. Olen aivan varma, että yhtä kivuttomasti ei olisi sujunut, jos olisi vaikka 2-vuotiaana aloittanut, koska silloin oli pitkään sellainen vaihe, että saattoi tutussakin paikassa (esim. joku kerho) huutaa, vaikka oli mun sylissä. Puhumattakaan, että olisi itse tehnyt siellä mitään tai ollut eri huoneessa.
 
[QUOTE="huuhkaja";28563572]On hyvä vinkki laittaa lapselle valokuva mukaan. Minä olen pph:na huomannut, että nekin (alle 3v) lapset, jotka viihtyvät hoidossa, ovat kränttyisiä aina pidemmän viikonlopun tai muun vapaan jälkeen. Miten hoitopäivänne jakaantuvat viikolle?[/QUOTE]

ja tupla kiukusia jos ovat eroperheen lapsia. Välilä siellä sun täällä vielä viikonloput hoidossa.
 
[QUOTE="huuhkaja";28563572]On hyvä vinkki laittaa lapselle valokuva mukaan. Minä olen pph:na huomannut, että nekin (alle 3v) lapset, jotka viihtyvät hoidossa, ovat kränttyisiä aina pidemmän viikonlopun tai muun vapaan jälkeen. Miten hoitopäivänne jakaantuvat viikolle?[/QUOTE]

hoitopäivät jakautuvat vaihtelevasti vuorotyöni takia. Monesti en näe lastani kuin aamulla, kun menen iltavuoroon ja mies vie lapsen aamusta. Ymmärrän toki, että lapsi ikävöi....
 
Oletko kysynyt, miten lasta autetaan eteenpäin, jos ikävä iskee? Minä esimerkiksi kerron ikävöivälle lapselle monta kertaa päivässä, eli aina tarvittaessa, mitä tehdään vielä, ennen kuin äiti tulee hakemaan. En siis pikkutarkasti vaan pääpiirteissäään: Nyt mennään syömään ruokaa, sitten nukutaan päiväunet, leikitään ja mennään toisen kerran ulos. Sitten äiti tulee.

Jos lapsi on surullisen sijaan suuttunut ja polkee jalkaa ja karjuu, että äidin on tultava nyt heti, kerron vaikkapa, että äiti tulee heti, kun pääsee töistä. Kerron myös, että äiti ei tule paikalle kiukuttelemalla, mutta kun tehdään samoin kuin muinakin päivinä, niin aika kuluu nopsaan ja äiti tulee pian. Eli mennäänpä nyt reippaasti välipalalle, niin päästään ulos leikkimään ja sitten äiti jo saapuukin hakemaan.

Lapset oppivat tällä tavoin sanoitettuna päivärytmin nopeasti ja tottuvat siihen, välillä heidän kuulee itsekin höpöttelevän minulta kuultuja lauseita. Jos en justiinsa ehdi paikalle, kun ikävä iskee (olen vaikka pesemässä toisen pyllyä vessassa) niin isoin yleensä sitten lohduttaa toista ja muistuttaa, että "enää tehdään niin ja näin ja sitten äiti tulee hakemaan."
 
[QUOTE="huuhkaja";28563623]Oletko kysynyt, miten lasta autetaan eteenpäin, jos ikävä iskee? Minä esimerkiksi kerron ikävöivälle lapselle monta kertaa päivässä, eli aina tarvittaessa, mitä tehdään vielä, ennen kuin äiti tulee hakemaan. En siis pikkutarkasti vaan pääpiirteissäään: Nyt mennään syömään ruokaa, sitten nukutaan päiväunet, leikitään ja mennään toisen kerran ulos. Sitten äiti tulee.

Jos lapsi on surullisen sijaan suuttunut ja polkee jalkaa ja karjuu, että äidin on tultava nyt heti, kerron vaikkapa, että äiti tulee heti, kun pääsee töistä. Kerron myös, että äiti ei tule paikalle kiukuttelemalla, mutta kun tehdään samoin kuin muinakin päivinä, niin aika kuluu nopsaan ja äiti tulee pian. Eli mennäänpä nyt reippaasti välipalalle, niin päästään ulos leikkimään ja sitten äiti jo saapuukin hakemaan.

Lapset oppivat tällä tavoin sanoitettuna päivärytmin nopeasti ja tottuvat siihen, välillä heidän kuulee itsekin höpöttelevän minulta kuultuja lauseita. Jos en justiinsa ehdi paikalle, kun ikävä iskee (olen vaikka pesemässä toisen pyllyä vessassa) niin isoin yleensä sitten lohduttaa toista ja muistuttaa, että "enää tehdään niin ja näin ja sitten äiti tulee hakemaan."[/QUOTE]

Kyllä hoitaja näin tekee. Mutta lapseni on vielä aika pieni, joten ei välttämättä ymmärrä ajan kulua. Minua harmittaa ja surettaa kovasti, kun tiedän toisen vain odottavan saapumistani =(
 
[QUOTE="vieras";28563635]kuvat seinälle päiväohjelmasta. samat joita kehitysvammaiset käyttävät paljon.[/QUOTE]

Tätä meillekin on suositeltu avuksi, jos jollakulla on hankalaa sopeutumisen kanssa. Papunetistä löytyy kuvia.
 
Luulisin että isoin ongelma on just se, että hoitopäiviä on aika vähän ja epäsäännöllisesti. Oma lapsi 1v 7kk viihtyy hoidossa hyvin, mutta ylimääräiset vapaat sekoittaa sen arkirutiinin ja sitten saatetaan vähän aamulla kiukutella. Just oli pitkä viikonloppu vapaata ja käytiin risteilyllä ja oltiin vielä perään isovanhemmilla ym hauskaa tekemistä. Ei ollut maanantai-aamuna sitten yhtään halukas menemään hoitoon :)

Onko hoitopaikassa yhtään samanikäistä (suunnilleen) kaveria?
 

Yhteistyössä