Alkuperäinen kirjoittaja kiireisenä kurkkaamassa:
En lukenut muuta kuin aloitus viestin, mutta siitä ilmenee jo muutama ongelmakohta.
Ensiksikin, lapsella ei ole _mitään asiaa ikinä_ koiran ruokakipolle, kun koira syö. Koiralla on oikeus syödä rauhassa ja koirat tietää kyllä tämän oikeutensa.
Joskus kuulee jonkun valopään sanovan että koiraa kannattaa räpeltää ja koskea sen kippoon kun se syö. Ei pidä! Se on täysin turhaa kuormitusta koiraa kohtaan ja epäoikeudenmukaista. Koiralle on annettava oma ruokarauhansa ja aikuisen on se sille taattava.
Ja sitten tuohon sängyssä nukkumiseen. Vauva/taapero ja koira ei nuku samassa sängyssä. Ei koskaan. Jokainen meistä tietää miten kovakourainen pikkupiltti on ja miten se pystyy nopealla reaktiolla tarraamaan nukkuvaan koiraan. Tiedämme myös seurauksen miten koira toimii säikäytettynä ja pimeässä.
Eli summasummarum; tämänkin ikävän tapahtuman olisi voinut vältää, mikäli aikuiset olisi olleet valveutuneempia koiran ja pienenlapsen kanssa.
Itse en veisi koiraa piikille mikäli se on muuten fyysisesti ja henkisesti terve. Joko kehittäisin koira-asiantuntemustani entisestään, tai etsisin koiralle uuden, lapsettoman kodin jossa sitä ymmärretään ja osataan lukea koiraeläimenä.
Tsemppiä piltille toipumiseen!
Kiitos asialliseta vastauksesta.
Se on jännittävää, kuinka palstalla nähdään kaikki äidin/naisen syyksi.
Se, että mieheni minun TIETÄMÄTTÄNI päästää minun keittöön nukkumaan opettamani koiran minun nukkuessani sänkyyn, ei mielestäni ole minun syytäni.
Se, että mieheni isä päästää lasta valvoessaan lapsen koiran kupille vaikka nimeomaan kielsin, ei myöskään mielestäni ole minun syytäni.
Minun valvonnassa tuo koira on esimerkillinen tapaus, tottelee pelkästä katseesta. Eniten koulutusta tarvitsee ilmeisesti koiria ymmärtämätön mieheni.