Allapollo tuossa kyseli (en saa jostakin syystä lainattua nyt mitään toisista viestistä), joten jotain kerron.
133 kg oli lähtöpaino - oliskohan ollut vuosi sitten, tai en muista en tosiaankaan muista koska. Tänään työpaikan digivaa'assa oli tasan 100, joten alle ei päästy vieläkään. Osan noista 30 kilosta olen laihduttanut kahteen kertaan, kesällä kun tuli takaisin 5 - 6 kg, ja täytyi hivuttaa nekin uudelleen pois,
Edellisen kerran laihdutin viisi vuotta sitten ennen kuopuksentekoa. Silloin lähtö oli reilut 120, ja alimmillaan olin kai 80 kg. Raskauden aikana ei tullut kuin muutama kilo, mutta sen jälkeen kaahattiin taas kymmeniä kiloja ylös. Tuon laihdutuksen aikana käytin Xenicalia, jonka paras puoli on henkinen antabus-vaikutus. Rasvalirut housuissa/vessanpytyssä nimittäin eivät ole kivoja.
Sitä edelissen kerran laihdutin noin 60 kg noin 15 vuotta sitten. Se meni reilussa vuodessa ihan Turpa Kiinni -menetelmällä. Eli en syönyt paljon mitään, sallin itselleni yhden lämpimän aterian viikossa, ja jos meni mässäämiseksi, niin oksensin. Oksentaminen oli sallittua kuitenkin max. kerran viikossa, eli päätin, että bulimikkoa minusta ei tule.
Siinä laihdutushistoria noin lyhyesti.
Nyt mennään vähän järkevämmällä menetelmällä, joskin päivittäiset kalorimäärät voivat jäädä alle 1000:n. Tosin en laske pisteitä enkä kaloreita enkä rupea ruokiakaan punnitsemaan. En myöskään tee mitään, missä joku ulkopuolinen ihminen kontrolloi ja mäkättää (ei mitään painonvartijoita eikä aerobikkeja yms. jumppia).
Ai tuntuuko/näkyykö 30 kg missään. No ei tunnu eikä näy. Putoaminen on kuitenkin niin hidasta, että joskus turhauttaa, kun ei muka mitään tapahdu.
Tosiasia on kumminkin, että mulla on liian isoja vaatteita. Toisaalta jotkut ennen mahtumattomat menee päälle. Näin ollen kyllä kai jotakin näkyvääkin on tapahtunut. Joskus tarkkailen itseäni, ja pohdin, onko anorektinen ajatus, että ei näe, miten paino on jo pudonnut.
Toisaalta kuitenkin 100-kiloinen itseänsä lihavana pitävä ihminen ei ole anorektinen vaan realistinen, joten en ole tältä osin mielenterveydestäni huolissani.
Nyt menee salaatti-kurkku-tomaatti-parsa-purjo-viinirypäle-fetasalaatti balsamico/oliiviöljykastikkeella. Kastikkeessa siisi etikkaa, öljyä, mustapippuria ja sokeriakin. Hyvää. Illalla saa light-siideriä. Sitä saa aina viikonloppuisin. Kun viikolla on tiukkana, viikonloppuna saa syödä. Viime viikonloppuna pihviä, valkosipuliperunoita ja suklaatakin ihan reippaasti.