KOHTI KAPOISTA UUMAA (ent. 40 kg...)

Mulla vaaka (se minkä lukuun en tiedä voinko luottaa..) näytti kilon verran vähemmän kuin viime viikolla. Eli toivottavasti on sitten tapahtunutkin jo jotain, vaikka vielä en ole kunnolla vauhtiin päässyt. Tänään olen nimittäin itse kuumeessa ja kamalassa flunssassa...

Täältä ääni myös hopeapajun ehdotukselle.

berry

 

Do diih kävinhän sitä minäkin aamulla puntarilla ja saldo -1,0.

 

HYVÄ NAISET! Mulla menee toi punnitus tonne lauantaille kun perjantaina saan ostettua puntariin uudet patterit niin saan sitten taas katottua aamuisin painoni. Tää on niin kaameeta kun ei tiedä yhtään onko tullut vai menny kiloja kun vaaka näyttää mitä sattuu eikä sitten sen takia viitsi vaa'alle astua.

 

Huomenta vaan kaikille!

Joo, voidaan vaihtaa se hopeapajun keksimä nimi niin ei tartte sitten kenenkään enää vaivata sillä päätään, mä teen sen vaihdon kohta mutta ensin oli pakko tulla kertomaan etten saa ilmotettua uutta tulosta iteltäni ennenkuin uusi vaaka tulee, toi meni rikki mikä mulla nyt on ja tilasin ellokselta uuden vaa'an mut siihen menee vielä reilu viikko ennenkuin saan sen, jos vaikka seuraavalla viikolla oltaisiin viisaampia.

 

Huomenta,
olen seuraillut tätä ketjua jo jonkin aikaa, ja vaikkei neljääkymppiä ole enää (ihan jäljellä), niin täällä on väkeä, jotka puhuvat ehkä samoista suuruusluokista kuin meikäläinen.

Lähtöpaino oli jotakin 130 kg (en muista enää), tilanne oli perjantaina 101,9, ja tässä ollaan oltu jo kerran aikaisemminkin - ennen kesälomaa. Sitten tuli noin 6 kg takaisin, ja nyt olen saanut ne taas pois.

Tuo saamarin satanen tuntuu olevan maaginen luku, joka ei mene rikki ei sitten niin millään. Sillä olisi aikamoinen psykologinen merkitys, mutta pommitin sitä rajaa jo alkukesästä sitkeästi, eikä suostunut menemään rikki.

Alkaa käydä motivaation päälle, jos ei pääse kaksinumeroisiin lukuihin ikinä.

 

Älä sure, kyllä se siitä. Mua itseäni harmittaa se etten tiedä yhtään mikä on mun painoni nyt kun toi saamarin vaaka tilttas ja joudun uutta oottelemaan reilun viikon, eli kiva juttu, että ottaa päähän. Mun tunteenpurkaus tuli tässä, sori!

 

Hei!
Voiko liittyä mukaan? Olen 94 kg ja puotettavaa oisisellaiset 35-40 kg että olisin ihannemitoissa! Viime maanantaina aloittelin karppausta, kun sillä sain ennne toista raskautta tulleet ylimääräiset kilot pois. Nyt on sitten taas hirveä urakka edessä. Mutta olen mukamas asennoitunut silleen, että ensi kesänä viettäisin häitä laihana/sopusuhtaisena tyttönä! Jospa se motivoisi minua!
Sinänsä laihdutaminen ei minulle ole koskaan ollut ongelma, tälläinen jojoilija olen ollut koko aikuisiän. Mutta se painon pitäminen siinä samassa onkin sitten eri asia. Nyt kyllä päätin, että viimeisen kerran laihdutan! Lapsiluku on täynnä , eikä ole enään mitään tekosyytä lihottaa itseään. Silloinhan sitä itselleen antaa anteeksi kaikki herkut kun on milloiin mitäkin syytä, siis kun on raskaana tai imettää.
No tästäpä tuli vuodatus, mutta kuitenkin, liityn ilomielin tähän ketjuun, jos vaan huolitaan.
Huomenna olisi siis ensimmäisen viikon saldo, saas nähdä miten akan käy

 

Tervetuloa vaan joukkoon Suloinen! Jokaisellahan on omat syynsä millä tavalla lihoo ja sitten kun yrittää saada painoa putoamaan niin johan voi olla vaikeata, aluksi lähtee helposti sellanen 10 kg mutta sitten rupeaa tökkimään ja jää paino junnaamaan siihen paikoilleen, silloin usein tulee annettua periksi mutta niin ei saisi käydä. Olen itsekin jojo-laihduttaja eli olen kyllä aikaisemmin saanut kerralla jopa 20 kg pois mutta sen jälkeen ei ole tarvinnut tulla kuin joku asia mikä pistää koko systeemin persiilleen niin sitä sortuu ja tulee kaksinkertaisena, jopa kolminkertasena takasin.
Vaikka itellä on nyt 10 kg pudonnut niin vielä pitäis saada pois huh huh!! Onpa kauhea urakka mutta kovalla sisulla mennään tämäkin urakka loppuun, jospa se siitä. Mulla on syynikin nyt pudottaa: jalat ja selkä ei kestäneet enää tätä ylipainoa, verensokeri rupesi heittelehtimään miten sattui (nyt on jo kondiksessa), vaatteet ei mahtuneet päälle, onhan siinä jo syitä miksi tähän lähdin ja olen nyt itselleni vannonut että tää kerta jää viimeiseksi, en halua enää tähän uudelleen. Mutta tällasta sunnuntaiaamuna. Imuroidakin pitäisi kun mies tulee illansuussa syömään ja kahvittelemaan, meillä on 14. vuosipäivä tänään ja meinasin tehä kermaista (ruokakerma) lohikastiketta ja keitettyjä perunoita ja vois sekavihanneksiakin keittää lisäksi ja sitten kahvin kanssa tein aamulla kääretorttuleivokset, että näillä eväillä mennään sitten tämä päivä. Tsemppiä kaikille painonpudotukseen!

 

Pitkästä aikaa moips! Mulla on taas vähän lipsunut niin ja näin, mutta huomenna näkee kuinka on käyny. En uskaltanu tänään edes pikkasen käydä vaa'alla. Äiti oli leiponu ihania vaniljaviinereitä ja pitihän niitä maistaa :snotty: :ashamed: |O

Mulla on varmaan yksi eräänlainen psykologinen estekin tälle painonpudotukselle. Olen ollu lapsesta asti ylipainoinen, siis ihan pienestä asti ja nyt sitten mietityttää, että voinko tosiaan päästä normaalipainoon kun en ole koskaan sellainen ollut. Yläasteella painon "kehitys" meni näin: 7 lk 70 kg, 8 lk 80 kg ja 9:llä 90... Siitä sitten muutamassa vuodessa paino hilautui tuonne pahimmillaan 122 kiloon. Nyt siis aloittaessani tätä, paino oli 115,4 eli vähän on pudonnut paino tuosta pahimmasta.

Tämän toisen raskauden jälkeen (tyttöni on nyt puolivuotias) paino tippui lähtöpainosta yli 7 kiloa, mutta kaikki tuli takaisin. Raskauden aikana (syntyi rv 34+2) paino nousi vain kilon, joten paljon jäi ylimääräistäkin synnärille. Ruoka ja etenkin kaikki makea oli niin hyvää, joten kilot tulivat takaisin...

Mutta nyt uusin eväin!! Sain dr Philin kirjan painonpudotuksesta. jos lukis sen läpi, jos vaikka löytyis uusia avaimia laihduttamiseen ja elämän muuttamiseen. Onko muille tuttu tuo Phil, vaikkapa telkkarista?

 

Kyllä mä olen seurannut Dr. Philipiä ja ihan mielenkiintoiset aiheet on olleet. Mulla on ruoka tulossa, meillä syödään tänään kermaista (ruokakerma 5 %) lohikastiketta, perunoita ja vihanneksia keitettynä ja jälkkäriksi kahvia ja kääretorttuleivoksia. Nyt vain odottelen että mies ilmestyisi kun sanoin hälle jo eilen että tulee syömään tänään kun meillä on se vuosipäiväkin ukkoni kans (14 v täyteen).

 

Tossuliinille :wave: meillä myös tänään 13. hääpäivä, ja 14 vuotta ollaan oltu yhdessä. =)

Aamupalaksi eilistä voileipäkakunjämää, lounaaksi riisiä ja kanacurryä ja jätskiä päälle, ja on tässä illalla lettujakin paistettu.

Mutta hällä väliä - hyvä mieli kumminkin, kyllä näitä vuosilukuja sopii juhlia. Sisällä olevaa hyvää mieltä ei muutamalla herkulla masenneta. On tärkeitä asioita ja tärkeitä asioita.

 

Huomenta!

Snautseri! Onnittelut sullekin hääpäivän johdosta! :flower: Jotenkin täällä on helpompi puhua kaikista iloista ja suruista ruoan ja painonpudotuksen keskellä kun ei koko ajan sada sontaa niskaan niinkuin tuolla toisella puolella. Mutta en lannistu niistä, mun puolesta olkoot mitä on, pääasia että ite tiedän missä mennään.
Asiasta toiseen, harmittaa vähän kun ei yhtään tiedä mitä on tapahtunut painonpudotuksen suhteen kun se helkutin vaaka tilttas mutta onneksi saan pian uuden ja ehomman, sitten kelpaa taas punnita aamuisin ittensä ja on mielikin parempi.

 

Huomenta arvon leidit!
Puntarilla on käyty ja saldo oli ihan ilahduttavaa katselemista. Viikko laihdutusta takana ja paino oli tippunut 1,7 kg:a. Toki tajuan että suurinosa varmaan nestettä, koska otin myös mittanauhan käyttöön jo viimeviikolla ja ihan kyllä uskomatonta miten paljon senttejä oli kadonnut. Nyt vasta huomaa kuinka turvoksissa sitä on ihan konkreettisesti.
Tämähän on vasta alkua ja senttejä katoaa alkuun aika nopsasti ja sitten tulee niitä surullisia jumejakin, joihin myös pitää varautua.
Minulla on tosiaan sellainen laihdutusten ja lihomisten historia, etten muistakaan milloin laihdutin ensimmäisen kerran. Mutta elämän aikana olen varmaan laihduttanut ainakin 120kg edesta ja aina ne vaan takaisin on syystä tai toisesta tullut. Siksi olen nyt ajatellut kokeilla ihan tälläista ruokavalion muutosta. Ja karppaaminen on kyllä ihan mun juttu.
Ensimmäisellä kerralla sainkin n. 30 kg pois, mutta sitte raskauduin ja sen jälkeen se oli taas menoa. En vaan arvannut jatkaa karppausta kun olin raskaana, ja sitten imetin, joten silloinkaan en vaan halunnut altistaa vauvaa millekään. Vaikka terveellisemmin kyllä syönkin nyt kuin silloin kun olin raskaana ja imetin. Mutta se siiiitä.
Tsemppiä kaikille, ainiin ja minä tosiaan ajattelin pitää tämän maanantain punnituspäivänä, jos se vaan muille sopii.

 

Heippa! Mulla tuo oma rämä puntari näytti samoja lukuja kuin viikko sitten, mutta en kyllä ihmettele, flunssa on vienyt puhdin pois eli liikuntaa ei tullut harrastettua muuten kuin kotihommissa... Kävin tosin eilen ihan digivaa'alla ja sen lukemat oli samaa luokkaa kuin nyt aamulukemat. Tarkoitus olisi ostaa kunnon vaaka, motivoituis ehkä enemmän siitäkin. Mutta eiköhän tällä viikolla ja pääse liikkumaankin, vielä tosin on tukkonen olo, mutta loppuviikosta viimeistään sitten.

Tsemppiä kaikille!

 

Onnea hääpäivien johdosta! Meillä hääpäivästä kuukausi (kolmas vasta) ja neljäs kihlajaispäivä on jo neljän yön päässä

Ja Suloiselle Onnea hyvästä alusta!!!

Itse kävin puntarilla myös aamulla ja -200 grammaa. Ihan hyvä näillä syömisillä :ashamed: eli paino nyt 114,2... Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa...

 

Hitsi kun joudun vielä viikon verran oottelee sitä vaakaa sieltä Ellokselta, sitten taas pääsisi punnitsemaan ja kertomaan tuloksia.

 

Niin, onnea hääpäiviään viettäneille! Meilläkin oli nyt elokuussa 9. hääpäivä =)

 

Minä se vaan jatkan vielä vähän hang aroundina, oli niinkamala viikko, arki musersi, enkä saanut itseäni niskasta kiinni, nyt näyttää paremmalta, saas nähdä, miten tällä viikolla käy, vieläkään en uskalla puntarille.

 

Nyt on sit se viime viikon menetetty 1.6 kg tullut takasin. En ota siitä nyt mitään stressiä, viikonloppuna söin liikaa ja hormonit on aivan sekasin, minipillerit vaihdoin just viikko sitten "oikeisiin", minit oli ok niin kauan kun imetyshormooneja vielä oli kropassa mut sit alko tulemaan kahden viikon välein kaks viikkoa kestävät menkat.
Vaatteista huomaan että jotain on tapahtunu, housut on löystyny ja rintsikoita piti kiristää. Mieskin sano eilen että olen pienentynyt.
Kyllä se tästä pikkuhiljaa alkaa lähtemään.

 

Huomenta Anku78 ja muutkin!

Tervetuloa vaan joukkoon mukaan Anku78, kiva saada uusia naamoja tänne vaikkei toisiamme nähdäkään, toi oli vain sanonta mutta hienoa kun meitä on näin monta, en aluksi edes uskonut että tähän ryhmään tulisi ketään mutta tämähän on paisunut kuin pullataikina, hyvä niin, mitä isompi porukka sen paremmin pystytään tsemppaamaan toisiamme. Ite olen monessa ryhmässä mukana täällä ja kyllä täytyy sanoa että on kiva olla, tsemppiä löytyy joka lähtöön.
Omasta tänhetkisestä painosta en tiiä missä mennään ennen ens viikkoa kun saan uuden puntariin kotiin, tilasin Ellokselta sunnuntaina sen ja kovasti odotan sieltä pakettia että pääsisin aamuisin kattomaan tuloksia, jospa olisin jo päässyt alle 100 kg:n. Olo on kuitenkin kevyempi kuin tässä vielä kesällä. Kohta on 2 kk täynnä mun aloituksesta ja ainaskin se 10 kg on pudonnut, ehkä enemmänkin mutta siitä sitten enemmän kun saan sen puntarin ja pääsen tänne ilmottamaan omat uudet tulokseni.
Ai niin, eilen tuli SiljaLinelta pari lahjakorttia joilla saan ite 50 % alennuksen laivaristeilystä ja mun mukana tuleva 30 % paitsi jos neiti haluaa lähteä niin pääsee puoleen hintaan. Onneksi on voimassa tän vuoden loppuun niin voin tässä miettiä rauhassa milloin lähteä. Oli muuten synttärilahja Siljalta, eiks ollut ihana ele?

 

Päätin alkaa käyttäytyä kuin aikuinen ja uskalsin mennä puntarille. Tulos: 108 kg, josta olin ihan positiivisesti yllättynyt, olin aivan varma, et oon lähellä 120.. Nyt on lähtöpaino, mihin verrata. Motivaatiota ei paljon ole, mutta olen onnistunut ennenkin pudottamaan, en tosin pitämään saavutettua painoa. Yritän nyt taas. Jos ottais ensin tavoitteeksi alle sadan, esim. jouluun mennessä. Vanhoja painonvartijaohjeita muistelen ja yritän pitää näppini kurissa.

 

Heips!

Mä tein tuossa sämpylätaikinan nousemaan ja nyt on aika istuskella tässä koneella siihen asti kun rupean tekemään sämpylöitä, ihanaa saada pitkästä aikaa taas omia leipomia sämpylöitä, ne on niin ihania tuoreina.
Mä muuten otin pari tryffelisuklaajuttua kun sain synttärilahjaksi ison pussin. Isompi tyttö kun kävi vierailulla aamupäivällä niin annoin hälle puolet pussista ja nuorempi sitten on käynyt pariin otteeseen pussilla ja ottanut sieltä kourallisen, no mulle riitti ne kaks että sain pahimman karkkihimon tyydytettyä. Tässä on oltu melkein 2 kk ilman karkkeja niin olihan se odotettavissa että jossakin vaiheessa sitä tekee mieli jotain namia. Jäätelöä en ole sen jälkeen syönyt mitä silloin söin kun sen täällä kerroin, oliskos 1,5 viikkoa aikaa jo siitäkin. Koitan nyt taas olla ilman noita jonkun aikaa vaikkapa tonne synttäreihini asti, sen viikonlopun annan itselle luvan sortua kun sitä vain kerran täyttää 50 v niin silloin juhlitaan ja kunnolla.

 

Sain nyt hyvän 'porkkanan' painonpudotukseen eli mahdollinen pikkunelonen voisi tulla kysymykseen, mikäli sais painoa ensin putoamaan. Noo, mun haave tuo lähinnä on eli pitäis saada myös mies innostumaan ajatuksesta. Mutta onpahan kuitenkin hyvä syy lähteä lenkkipolulle..

 

Allapollo otti lusikan kauniiseen käteen - hyvä! Ja lähtöpainokin kadehdittavasti kuviteltua vähemmän -> tästäkin voi löytää kadehtimisen aihetta... mulla oli joka kilo ja enemmänkin kuin kuvittelin, kun aloitin.

Tossuliini on kovis, kun kykenee kahden tryffelin jälkeen stoppaamaan. Minä olen niin paljon ruokaholisti, etten kykene moiseen. On tämä syöminen pirullista, kun tätä ei voi lopettaa kuin viinanjuontia - ajatelkaapa, jos alkoholistinkin pitäisi lopettaa sillä lailla, että ottaa korkillisen 5 x päivässä (ja tiedän jotakin siitä, mitä puhun, koska mieheni on alkoholisti, nyt 5 v raittiina, ja ruokaholisti siis olen itse).

Mutta siis Go ahead Tossuliini, ja upeana viiskymppisiin!

Berry76, nyytti on hyvä motivaattori ja fantastinen tavoite! Ite aikanani pudotin 40 kg ennen pikkukakkosta, oli pakko. Mutta kun syy on tosi tosi tärkeä, niin tulosta tulee!

 

Iltaa!

Syötiin tossa tytön kanssa iltapalaa, josta piti tulla alunperin mannavelliä mutta tulikin mannapuuroa eli ihan hyvää kuitenkin, jäi tytölle vielä aamupalaksi ennen kouluun lähtöä.
Jotenkin tuntuu että olisin tulossa kipeeksi vaikkei kyllä saisi tulla toi tauti päälle mut minkäs teet jos se iskee, kurkku on ollut kipeä pari päivää ja tänäänkin olen syönyt jo monta kurkkupastillia vaikkei niistä mitään hyötyä ole. Saas nähdä jaksanko huomenna siivota koko huushollin vai jääkö tytön huone vielä koskematta ja imuroisi muut huoneet pelkästään. Mut näkee sitten aamulla millanen on olo. Mutta eipä tässä muuta.