kohdunulkopuolinen raskaus

[kurjimus]

Tässä mun kertomus.
Ihmettelin kun kuukautiset alko olla jo aika monta päivää myöhässä ja tein testin, mikä näytti positiivista.Iloitsin ehkä pari tuntia, kun tunsin että siteeseen tuli jotain. Se oli kirkasta verta, jonkun verran oli tullut ruskeaa vuotoa aiemmin. Oikeastaan jo silloin arvasin etten oikeasti ole raskaana. Mulla ei ollu ollu mitään tuntemuksiakaan. (2lasta ennestään).
Soitin sitten neuvolaan josta laskivat jo laskettua aikaa ja sanoivat että varmaan se on vain alkuraskauden tuhruttelua.
Sain ajan vasta viikon päähän, silloin olisi pitänyt olla viikkoja jo 7+4.

Vuoto vaan jatkui ja jonkin verran oli alavatsa kipujakin. Päätin sitten että en kyllä odota viikkoa ja varasin uuden ajan. Vaginaalisessa ultrassa lääkäri sitten totesi että kohdussa ei ole mitään, mutta kun alavatsa aristaa, saattaa se olla kohdunulkopuuolinen raskaus. Lähete sairaalaan ja sinne verikokeisiin ja ultraan.

Taas sama juttu, kohdussa ei mitään,mutta mitkään arvotkaan ei ollu hälyttävän koholla, ja ne sano että odotellaan pari päivää.
Sitten taas uudestaan verikokeisiin ja ultraan.Ultrassa näkyi myös että jotain kohdun ulkopuolella oli(sikiön osaa,verta?) Verikokeista selvis että raskaushormoonin määrä oli nousussa, eli jotain piti tehdä.
Ne laitto sitte semmosen pistoksen mitä käytetään syöpä-ja
reumahoidoissa, minkä pitäis tappaa kaikki "ylimääränen" pois.

Sitten piti oottaa taas 3 päivää ja käydä verikokeessa. Nyt sitten äsken soitin verikokeiden tuloksia ja raskaushormoonin määrä oli edelleen nousussa. Huomenna siis taas sairaalaan. Alkaa jo ärsyttämään. Huomenna ne kai sitte päättää leikataanko vai ei. :\|

 

[taustalla]

Hei sinulle ja paljon voimia!!! Itselläni juuri takana samanlainen koettelemus! Kohdunulkopolinen raskaus takana ja leikattu alkuviikosta! Itselläni kävi siinämielessä hyvin että munatorvi pystyttiin säästämään,en tiedä sitte onko se enää täysin toimiva! Pikkuhiljaa tässä yritetään mennä eteenpäin.Vaikka mielessä miettii miksi vauva ollutkaan oikeassa paikassa. Toivon kovasti että vielä joskus saisin oman pienen nyytin kainaloon tuhisemaan. :\| Pelottaa vain jatkoa ajatellen,että onko sikiö oikeassa paikassa!?Voimia paljon teille sinne!! :hug: Elämä voittaa kyllä jossain vaiheessa vaikka nyt kaikki tuntuisi synkältä!! Kaikella kuitenkin on oma tarkoituksensa tässä elämän kirjossa!!

 

[nuppulotta]

Tulen tuolta kuumeilijoiden palstalta kertomaan omista kokemuksistani sen verran, että minulta poistettiin oikea munatorvi 5/06 alussa, jossa siis raskaus oli. Muutamaa päivää ennen olin saanut kanssa syöpälääkkeen, jolla ei kuitenkaan ollut tehoa. Jouduin kovien kipujen ja korkean hcg-arvon( 14000) vuoksi sitten päivystykselliseen leikkaukseen. No, sen jälkeen kierto normalisoitui nopeasti ja lääkärit ( joita hoitovaiheessa kaikkiaan tapasin 9 eri henkilöä) sanoivat, että uutta raskautta voi aloittaa yrittämään jo ensimmäisen kierron jälkeen.
Varsinaisesti aloitimme vauvaharjoitukset osumatarkkuudella kolmannelta kierrolta, joka toikin mukanaan testissä ++++++++ =) =)

Eli uutta raskautumista ei munatorven poisto sitten peloistani huolimatta estänyt, mutta vielä on tietenkin kova huoli onko masuasukki nyt oikeassa paikassa. Parin viikon päästä pitäis olla ultra sen selvittämiseksi.

Kovasti tsemppiä ja uskoa uusiin vauvapuuhiin teille saman kokeneet!!

 

[sussu]

Hei mulla on nähtävästi toi leikkaus huomenna edessä.
Kuinka kauan menee, että parantuu tosta leikkauksesta ?
kyllä pännii ensin odottaa yli kolme vuotta , että tulee raskaaksi ja sitten käy näin.

T:Sussu

 

[nuppulotta]

Itse toivuin tähystysleikkauksesta parissa viikossa jo oleellisesti paremmaksi. Sairaslomaa oli juuri sen verran..
Seuraavat menkat tuli juuri lääkärin arvion mukaisesti 5 viikon päästä, josta eteenpäin oli jo lupa yrittää uutta raskautta..

Elämä jatkuu.. tsemppiä! :hug:

 

[Tyttötuollainen]

Minulla oli kohdunulkoinen raskaus joskus 3-4 vuotta sitten. Mulla alkoi kaikki tunteella, kuin olisi ollut kamalaa ummetusta. Mutta mitään ei tullut. Sitten alkoi kovat vatsakivut, enkä voinut seistä enkä maata. Lähdin sitten päivystykseen. Siellä tehtiin raskaustesti ja huomattiin, että se oli positiivinen. Olin kyllä itse tehnyt tarkistuksen testillä, mutta näytti neg. ja menkatkin tuli.
Lähdettiin sitten ultraan. Siellä näkyi sikiö sydän sykkien, mutta oli munatorvessa, joka oli jo ehtinyt räjähtää. Olin 7-8 vkolla. Ei muuta kuin leikkauspöydälle samantien. Verenhukka oli runsas, jouduttiin lisäämään mulle verta aikas lailla. Oli kuulemma "hätä" jo kyseessä. Jouduttiin poistamaan toisen puolen munanjohdin, ei se puoli sitten enää toiminutkaan.
Mä olin kipeänä noin viikon, siis sillain tosi kipeenä. Nopeasti siitä sitten toipui, kun uskalsi lähteä pikkuhiljaa liikkeelle. Haava parani suht´nopeasti, mutta tunto ei palannut.
Tuosta 2 vuotta eteenpäin ja tulin uudelleen raskaaksi =) nyt 9 kk:n ikäinen ihana tyttö. Eli kyllä sitä yhdelläkin munasarjalla pärjää :wave: