Kohdunulkopuolinen raskaus?

[_Anne_]

En tiedä kuuluuko tämä asia nyt tänne vai ei, mutta kokeillaan osaisko joku helpottaa tätä stressiä.....

Tein just ennen pääsiäistä testin joka näytti plussaa. Pääsiäisen jälkeen tein vielä uuden testin joka näytti vahvempaa plussaa.
Olen ollut kunnallisella puolella lapsettomuushoidoissa ja otin sinne sovitusti yhteyttä. (ennestään meillä yksi lapsi)
Nyt on sitten seurattu verikokein hcg nousua ja ei oikein lupaavalta näytä

Ensimmäinen verikoe otettiin 4.4. joka näytti vain 60. Seuraava otettiin 8.4. jonka tulos oli 284 ja 12.4. tulos oli 564. Eli tosi alhaisia.
Kävin torstaina ja perjantaina ultrassa ja aika tyhjin käsin sieltä sai lähteä.
Viimeiset kuukautiset ovat alkaneet 5.3.
Eli torstain ultrassa ei näkynyt kohdussa muuta kuin paksu limakalvo.
Naistenpolilla ultrattiin eilen ja sama tilanne. Lisäsi sitten vielä että ei voi sulkea 100% kohdunulkoista raskautta pois.

Ensi viikon keskiviikkona uusi hcg ja pe ultra.

Nyt vaan oikeesti pelkään, että jos on kohdunulkoinen
Muutaman päivän on tullut välillä vessassa käydessä ruskeahkoa paperiin, ei kuitenkaan aina. Ja perjantaina tuli ihan pikkusen verta paperiin. Ja siihen se sitten loppuikin.
Kipeä en ole mistään. Lääkäri eilen teki perusteellisen tutkimuksen eikä vatsa aristanut mistään kohtaa.
Eli voinko olla ihan "rauhallisin mielin" ja uskoa siihen, että niitä kipuja tulee varmasti, että tajuan lähteä lääkäriin. Enkä tyytyväisenä istu vaan kotona kun samalla sisuskalut pamahtaa rikki....

Lähinnä nyt vaan tätä omaa olotilaa murehdin.... en kuitenkaan halua asettaa omaa henkeä vaaraan...

Kiitollisena, jos joku osaa helpottaa tätä murhetta!

 

[Minnah88]

Täällä myös toivutaan Kohdunulkoisesta.
Mikäs on sinun tilanne? Toivottavasti parempi kun minulla oli.

Itselläni todettiin viikolla 7+ kohdunulkoinen, kun jouduin kipujen takia soittamaan ambulanssin kotiin. Ennen tätä ei ollut minkäänlaisia kipuja, ainoastaan pientä vuotoa silloin tällöin. Kaksi yötä kuitenkin valvoin kotona kipujen kanssa, ja totesin ettei kaikki ole oikein. Kohtu oli tyhjä, ja hcg 3680. Sain metotreksaattipiikin, joka onneksi on auttanut ettei leikkausta tarvittu. Pitkä jakso takana päin, ja tänään hcg oli enää vain 300. Viikon välein on kontrolliverikokeet otettu. Vielä kun jaksaisi muutaman viikon niin pääsee uuteen kiertoon, ja sitä myöden toivottavasti uuteen yritykseen..

Jotenkin pelottaa, että mitä jos en raskaudu uudelleen, tai mitä jos raskaudun, mutta kohdun ulkoinen uusii. Mitä jos sinne on jäänyt jotain kiinnikkeitä mihin alkio jää kiinni ja kiinnittyy uudelleen munanjohtimeen? Pelot on valtavia, ja en kyllä mahdollisen uuden plussan jälkeen uskalla iloita ollenkaan ennenkuin on ultrattu, että raskaus on kohdunsisäinen. Se on jo saavutus yksinään, ja sitten kun vielä kehityksen pitäisi jatkua seuraavat 9kk:tta. Tuntuu niin vaikealta ja pelottavalta tämä vauvan hankkiminen. Jos olisi tietämätön ja kokematon niin kaikki olisi niin paljon helpompaa!

 

[_Anne_]

Kohdunulkopuoliseksi tämä raskaus perjantaina todettiin. Sain itse valita miten asia hoidetaan, ja päätin ottaa metotreksaattipistoksen. Lääkäri kyllä varoitteli, että en leikkaussalia tällä pistoksella pysty 100% välttämään. Mutta toivotaan nyt vaan parasta.
Eivät pystyneet ultran mukaan varmasti sanomaan oliko löydös munajohtimessa vai jossakin munasarjan kohdalla. Kaksi lääkäriä ultrasi eikä kumpikaan voinut sanoa varmasti mihin oli kiinnittynyt.
Perjantaina illalla tuli sitten pistoksesta todella huono olo. Oksetti ja huimasi, lauantaina oli vielä heikko olo ja lisäksi vatsa oli kipeä. Tänään vielä lievästi heikottaa ja väsyttää ja särkylääkkeen vatsakipuun olen ottanut.
Ensi viikolla 2 kertaa verikokeet ja viikon päästä myös ultra.
Täytyy nyt vaan toivoa, että piikki auttaa eikä leikkausta tarvita. (pelkään ihan järkyttävästi nukutusta)

On tämä kyllä yhtä painajaista Omaa oloa seuraa jatkuvasti, jos kivut esim. pahenee, henkinen puoli aika heikolla hapella myös. Päivä kerrallaan ettenpäin, eipä tässä nyt muutakaan voi....

 

[Nicci]

Kävin lukemassa tarinasi ja olen erittäin pahoillani. Halusin vain sanoa, että elä pelkää nukutusta. Mulla oli sama tilanne, kun tehtiin icsi hoitoa ja munasolupunktiota. Aiemman hoidon järkyttävien kipujen takia (ei kivunlievitys toiminut) halusin humautus-nukutuksen vaikka pelkäsin tätäkin. Enpä kerennyt edes tajuamaan kun viileän tunteen kädessä kun jo uni voitti. Voimia sinulle.

Nicci

 

[Minnah88]

Mitenkäs Anne jakselet? Itse sain pitkän prosessin vihdoin ja viimein loppumaan, ja raskaustestit on olleet negatiivisia. Maanantaina kävin toivottavasti viimeistä kertaa verikokeissa, ja lähipäivinä saan tulokset. Toivottavasti sinullakin menisi kaikki hyvin, ja selviäisit ilman leikkausta. Tämän kokemuksen jälkeen on yksi asia lisää pelätä. Se, että onko seuraava tärppi oikeassa paikassa.. Iso voimahali sinulle! Kyllä me vielä ne nyytit syliimme saadaan molemmat! :hug: