Kohdunulkopuolinen raskaus

[Tähti82]

:'( :'( :'( :'( :'( :'(

Nyt tämäkin vielä sitten!!!!
Niin siis jos jotkut minut muistaa niin olen saanut kesakenmenon maaliskuussa 2004
ja tuulimuna raskaus keskeytettiin tammikuun 4.päivä tänä vuonna ja nyt sitten kaksi viikkoa sitten menin kätilöopiston sairaalalle kovan munasarja kivun takia ja lääkäri totesi, että on kohdun ulkopuolinen! :'(

Järkytys oli suuri, kun en edes tiennyt olevani raskaana!
Tutkimuksiin ei vieläkään ryhdytä, vaikka takana on jo 3 keskenmenoa!!! =(
Miksi nämä kaikki osuu just meidän kohdalle!
Lääkäritkin sanoi, että nyt jos tuun uudestaan raskaaksi niin oon käyny kaikki mahdolliset riskiraskaudet jo läpi eli enää yllätyksenä voi tulla se normaali raskaus!

Kurjaa ja surullista tää kaikki taas! :'(
Kaipa se taas tästä ajan kanssa helpottaa!
Piikin sain viime tiistaina peffaan ja nyt eilen oli hormoonitaso lasku suunnassa!
Viikon päästä taas lääkäriin ultrattavaksi ja sitten sen jälkeen vielä ainakin kertaalleen ultraan!
Tiedän vaan sen että mieheni alkaa pian pelkäämään niin paljon lapsen alulle panoa, että taitaa pian sen takia jäädä vaan haaveeksi saada lapsi! =(

Lääkärit kyllä lupasi, että jos tulen raskaaksi vielä niin ultraan saan mennä heti viikolla 6-7 niin ei sitten enää tule mitään suurempaa järkytystä jos raskaus keskeytyy! Arvet sydämeen nää kaikki tekee ja kerta toisensa jälkeen vaan suurempia ja suurempia! :'(

Kohtalo tovereille paljon voimia ja halauksia!!!! :heart:

Terkuin: Sari

 

[mutsi-92]

Lähetän sinulle valtavasti voimia ja toivon sydämmestäni onnea uuteen raskauteen :hug:

 

[pikkumyy1]

tosi kurjaa kun teitä noin koetellaan.. :/ Onnea seuraavaan yritykseen :hug:

 

[Tähti82]

Kiitos teille molemmille!!! =)

Voimia tässä nyt kyllä taas tarvitaan ja paljon, että jaksaa eteenpäin!

Halauksia teillekin! :hug:

Terkuin:sari

 

[n-26]

voi surku!!!
en tiedä muistatko enää mua mutta oltiin silloin juttusilla tässä kun itse epäilin keskenmenoa kun vuotoa oli ollut jo kolme viikkoa ja ultrassa ei näkynyt silloin kun tyhjä sikiöpussi, sit mulle kävikin niin onnellisesti että vauveli löytyyi ja terhakka syke. samoihin aikoihin sulla oli tuo keskenmeno..
toivoin niin kovasti sinulle pientä masu asukkia silloin ja toivon sitä yhä koko sydämestäni, tuntuu kurjalle että yhden ihmisen pitää kokea noin monta iskua... :'(
mutta älä vaivu epätoivoon,kaikella on tarkoituksensa ja kyllä vielä jonain päivänä saat tuhisevan nyytin kainaloosi,varmasti!!!
mulla masu kasvaa ja vauva voi muuten hyvin muta nyt odotuksen onnea varjostaa vauvan mahdolinen sydänvika... :'( vasta kahden viikon päästä on aika lisätutkimuksiin,vielä ei tiedetä kuin että jotain on vialla...suurta rakenne poikkeavaa sydämessä ei ole mutta jotain hämminkiä kuitenkin..
voimia sinulle ihan tosissaan,vielä teilläkin onnistaa!!! :hug:

 

[Vilma-Onni]

Hurjasti lohtuhaleja sinulle!!
Itselläni oli kohdun ulkopuolinen -99 joka oireili vasta rv 11 paikkeilla. Kivut oli kaameet, mutta silti säästyttiin munatorvien leikkauksella. Toivuin hitaasti ja kivuliaasti siitä. Henkinen puoli oli myös hidasta.
Toinen plussa nosti taas ilot kattoon ja ultrassa oli kohdussa raskauden alku (kävin gynellä muista syistä ja olin vasta rv5+)
Olin niin onnellinen, kun tiesin, ettei ole kohd.ulkop. Mutta niin se sitten rv 12 alko vuotaan ja todettiin tuulimunaraskaus. Kyllä se söi naista...
Sitten alkoikin meitin kivikkoinen tie äidiksi ja isäksi. Kaavinnassa kaavittiin kohdun limakalvokin sit samantien pois. No, ainoo lohtu, ei menkkoja pariin vuoteen... mutta ne vaan olis ollu tarpeen.
Loppujen lopuksi mentiin lapsettomuuspolille ja vuoden ajan hoidettiin limakalvoja paksummiksi ennenkuin päästiin yrittämään hoitoja. Meillä kävi sitten tuuri ja saatiin raskaus alulle ja automaattisesti oli alkuajan ultra rv 6 paikkeilla. Syke näkyi ja kaikesta kokemasta huolimatta uskalsin iloita raskaudesta. Ainakin olin tullut raskaaksi. Niin se päättyi sitten onnellisesti ja viime vuonna saimme Onni-pojan. Toisesta en uskalla haaveilla, mutta olis se ihanaa saada sisarus....

Kovasti voimia teille, surkaa rauhassa ja uskaltakaa vaan vielä yrittää. Ja mene ihmeessä vaikka yksityiselle sitten alku-ultraan jos et kunnalliseen pääse. Luulis kyllä tuolla historialla pääsevän.

Halauksin, Vilma

 

[Tähti82]

Kiitos teille molemmille Tilly ja Vilma-Onni ! =)

Pakko tässä on yrittää jatkaa eteen päin vaikka välillä tuntuu kovin vaikealta!!!
Kiitos teille kaikille osanotoistanne ja olen onnellinen halauksista, joita teiltä kaikilta sain!!! :hug:
Kunnalliseen pääsen ultraan viikolla 6-7 jos vielä tulen raskaaksi, mutta toivo alkaa olla aika vähissä sen oman pienokaisen suhteen!!!
Elämä on välillä niin epäoikeuden mukaista! :'(

Paljon on taas itketty ja surtu, mutta eikohän elämä tästä taas ajan kanssa helpota! Ainakin toivon ja uskon niin!
Koskaan ei kannata toivoaan kokonaan menettää vaikka maailma potkisi päähän kuinka!

Muistan Tilly sinut hyvinkin ja olen todella onnellinen puolestasi raskauden suhteen ja toivon, ettei vauvallasi ole mitään vakavaa sydänvikaa! Pidän täällä peukut pystyssä! :wave:

Kaikille muillekin onnea odotukseen ja kai se onni osuu vielä joskus meidänkin kohdalle!!! :ashamed:

Terkuin: Sari

:hug: Kaikille!!!!!!!!!!!

 

[pappa k]

miksette koskaan puhu niin et mieskin vois ymmärtää .PS ei kaikki oo jostain jostain

 

[Vilma-Onni]

\

miksette koskaan puhu niin et mieskin vois ymmärtää .PS ei kaikki oo jostain jostain

Mitäs kohtaa et ymmärtänyt??

 

[sanna 74]

kohtalotoveri täällä huutelee. 7.heinäkuuta sairaalaan menin kipujen takia ja jäin suoraan sisään. kohdunulkoinen raskaus diagnoosina. voin täysin ymmärtään sun fiilikset ja toivotan onnea yritykselle. lapsen saaminen on kivisempi tie kuin moni ymmärtääkään. :hug:

 

[Wimma ja pamaus]

Hei!


Ja paljon tsemiä! Itselläni ensimmäinen raskaus oli juuri vasemman munatorven raskaus keväällä 2001, joka onnekseni abortoitui itsestään 6:nnella viikolla. Jälkivuodot kestivät kaksi kuukautta ja asia painoi mieltäni niin, että uudelleen raskaaksi tulo ei ollutkaan niin iloinen asia, kun mielessä pyöri, että onkohan se oikeassa paikassa.
Seuraavassa raskaudessa ultrattiin sitten kunnolla alkuraskaudessa, jotta varmistettiin, että oikeassa paikassa oli ja sykettäkin löytyi.

TSEMPPIÄ ja haleja...

:hug: :hug: :hug:

Toivottavasti vielä onnistaa ja