KM:n jälkeen plussaavat 2011

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Mimis
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Prune: Voi ku voisin jotenkin lähettää positiivista mieltä ja uskoa siihen, että kaikki menee hyvin. Raskaudethan eivät ole toistensa kaltaisia eli tämä voi hyvinkin olla sellainen lähes oireeton jos aiemmissa raskauksissa on ollut oireita. Toivottavasti viikonlopun juhlissa pystyt pitämään vireen hyvänä. Onnea tulevaan ultraan! Äläkä uskokaan, että vuoto sitä ennen tai sen jälkeenkään alkaisi. Enkuleita teille molemmille! t. Ottis
 
KM:N JÄLKEEN PLUSSAAVAT:

Nti. B...............kkm 11/09............................(1)
Uniperhonen......km 12/09..............................(1)
memmuska .......ku 03/10...............................(1)
Santtu81......... km 01/10, km 06/10................(1)
Miltsi................km 08/10..............................(2)
Tepu................kkm 03/10, km 09/10...............(1)
tikkunen..........kkm 09/10...............................(1)
Rebellina...........km............................ ...........(?)
nelli.................tm 8/10, km 10/10, 12/10.........(1)

------------------------------------------------------------------------

Plussanneet:

2009
Elokuussa: Ilona (km 05/09, 07/09), Kauris55 (km 03/09)
Syyskuussa: Tiitu-tii, J-R (tm 07/09)
Lokakuussa: Sarppa75 (kkm 08/09)
Marraskuussa: Tilkku (km 07/09)
Joulukuussa: Unnna (km 11/08,05/09,11/09)

2010
Tammikuussa: Jane75 (kkm 09/06, 03/09, 09/09), Tipsuliini (km 07/09, tm 11/09)
Helmikuussa: Minttuli80 (kkm 10/09)
Maaliskuussa: Mimis (km 05/09), Saisi tulla, 29v. (kkm11/09) , Ellu* (kkm 11/09), Tiukku (kkm 11/09), Strumppis (km 12/09), lullu (km 12/09)
Huhtikuussa: Lakallis (kkm 10/09)
Kesakuussa: mi-iuska (tm 05/09, 10/09, kkm03/10), A-M (kkm 08/08,km 11/09)
Heinäkuussa: Sini (km 11/09)
Elokuussa: Viveca78 (ku 12/08), Orvokki (km 04/10)
Lokakuussa: Sipi (kkm 03/10, kkm 07/10), Hansu (kkm 02/09, 07/09, tm 05/10)
Marraskuussa: Juissis (km 11/09, km 09/10), Piu (kkm 02/10)
Joulukuussa: *aurora* (km 02/10)

2011
Tammikuussa: Beata73 (km 10/09), Prune (km 12/09)

--------------------------------------------------------------------------

Synnyttäneet: Ilona Tyttö 04/10, Tiitu-tii Poika 25.5.2010, J-R Tyttö 1.6.2010, Sarppa Poika 25.6.2010, Tilkku Poika 17.7.2010, Jane75 Poika 01.10.2010, Tipsuliini Tyttö 6.10.2010, Minttuli80 Tyttö 12.10.2010, Mimis Tyttö 29.10.2010, Saapi tulla Poika 13.11.2010, lullu Poika 30.11.2010, Strumppis Tyttö 10.12.2010, Lakallis Tyttö 2.1.2011
 
Viimeksi muokattu:
Prunelle hirmusti voimia ja uskoa ja tsemppiä että kaikki on silti hyvin!
Tiedän tiedän liiankin hyvin mitä on pelätä.
Pelkopeikko on taas istunut eilisestä asti olkapäällä täälläkin kun on mahakaveri ollut jotenkin hirmu vaisu...pelottaa ihan tosissaan taas ja yölläkin heräsin jo 04.00 odottelemaan kellon soittoa :/
Mielestäni pienen liikkeet tuntui, mutta koko päivä nyt niin hiljasta....
En kehdannut soittaa neuvolaan kun se täti pitää mua muutenkin kahjona.
Hänellä ei varmaankaan ole omakohtaista kokemusta keskenmenosta kun ei osaa oikein eläytyä mun osaan... huokaus... jos huomiseen ei mitään muutosta niin soitan kyllä!!

Halauksin Orvokki rv 24+2
 
Nyt ei ehdi muuta kommentoida, kun Orvokille pikasesti. Mä luin jostain, että niitä ensimmäisiä liikkeitä voi tuntea, kun syö sokeria ja makaa sitten kyljelleen. Sokeri menee suoraan istukan läpi ja antaa vauvalle energiaa ja siksi liikettä rupee tulemaan. En ole varma tepsisikö myöhemmilläkin viikoilla, mutta voisihan sitä kokeilla. Ihan vaan tuli mieleen :)
 
Prune: Mä jaan niin sun kanssa tämän huolen!! Mulla oli eilen "varma" päivä, siis sellainen "olen raskaana" -päivä. Kuvotti koko ajan ja siitä tunsin, että raskaana ollaan. Uskalsin jopa ostaa vauva-lehden...! No, tänään oli aamulla vielä vähän kuvottava olo ja järkky väsymys, mutta se katosi päivän aikana ku seinään! Nyt sitte kummastelen, ku ei mittään oo. Ja taas niin varma, että kesken menee...
Hitto tätä stressaamista, mutta minkä tälle voi :( Mäkin meinaan mennä varhaisultraan, oon suunnitellu ens viikon perjantaita josko sille päivälle sais ajan. Silloin olis viikot 6+6, jos siis sinne asti päästään... Mut yritetään nyt vaan olla luottavaisin mielin ja tsempataan toisiamme. Kovasti jaksuja sulle lähettelen :))

Orvokki: Voi sinua, soita vaan sinne neuvolaan, jos muutosta ei tuu! Juissiksen vinkki on kyllä varmaan kokeilemisen arvoinen.
Tässä kyllä huomaa, miten kamalasti me kaikki pelätään ja huolehditaan. Ensin sitä, ettei plussaa, sitten kun plussaa, niin vahditaan oireita ja stressataan. Sitten, kuten sinä, pelätään kun vauva ei liiku. Entäs seuraavaksi...? Itse voin kuvitella pelkääväni synnytystä, jos vauvalle tapahtuu jotain, happivaje tms. Sitten pelkään käytkytkuolemaa, jos joskus vauvan syliin asti saisin. Tsekkailisin koko ajan, hengittääkö se. Lista on loputon. Eilen mietin, että ihanko oikeasti halua itseni tällaiseen huolivyyhtiin tunkea. Mutta kyllä se vauvan kaipuu on niin suuri. Ja jos sitä joskus maailmassa oppisi vain relaamaan ja luottamaan. Kaukaiselta ajatukselta se kyllä nyt tuntuu...

Eilen uskalsin toivoa, että miehen kanssa asiat järjestyisi. Tänään taas toinen ääni kellossa; en saa sitä kiinni. Ei vastaa puhelimeen. Voi helevetti!

Lähen nukkumaan.
 
Kyllä te sitten olette ihania, kun jaksatte aina tsempata.

Ottis, kiitos tsempeistä. Ei tässä auta kuin ottaa päivä kerrallaan ja toivoa parasta. Valitettavasti vaan on niin, että saman henkilön raskaudet nyt vaan yleensä muistuttaa toisiaan eli mulla kroppa reagoi hieman turhan voimakkaasti raskaushormoniin, jos se nousee normaalisti. Järkeilin kuitenkin, että eihän se taso kaikissa raskauksissa ihan samaa tahtia välttämättä nouse, onhan hcg-arvoilla varsin iso vaihteluväli. Ja ehkä selviän siitä viikonlopusta, yleensä juhlissa ei kuitenkaan ehdi omia murheita märehtiä.

Orvokki, kiitos myötäelämisestä. Jatkuvaa pelkoahan tämä on. Ymmärrän erittäin hyvin, että sinua huolestuttaa vähät liikkeet. Mutta minulla ainakin noin varhaisilla viikoilla liikkeiden voimakkuudet vaihtelivat vielä paljon. Vauveli mahtuu kuitenkin liikkumaan vielä vapaasti, eikä liikkeet kaikissa asennoissa välttämättä tunnu. Mutta ohje liikelaskentaan on tosiaan, kuten juissiskin totesi, nauttia sokeria, tai vaikka tuoremehua ja asettua kyljelleen. Pian pitäisi liikkeitä tuntea. Sekin on kuitenkin yksilöllistä. Mun kuopus nukkui jo mahassa pitkiä aikoja ja jouduin kerran makaamaan puoli päivää päivystyksessä seurannassa, kun liikkeitä ei tullut. Koitin selittää, että se nukkuu tähän aikaan useamman tunnin, mutta ei kätilöt uskoneet. Lopulta mahaa heiluttelemalla saivat haluamansa liikkeet. Kyllä sun taustalla pitäisi päästä neuvolaan ylimääräiseen sydänäänten kuunteluun. Puhelimessa itkeminenkin auttaa monesti. Tsemppiä!

Beata, kiitos rohkaisusta. Tätähän tämä on. Mullakin on välillä niitä olen sittenkin raskaana-päiviä. Jospa huomenna vaikka olisi sellainen. Mutta kyllä mulla ainakin aiemmissa raskauksissa pelot on vähän vähentyneet sitten kun km-riski pienenee ja kun liikkeet tuntee. Ja mun km:t on olleet viikolla 8, joten sen jälkeen on yleensä helpottanut. Minä varasin ajan ultraan ens lauantaiksi, jolloin on 6+6. Samoilla viikoilla ja päivillä on aiemmin mulla havaittu selvä syke (2.raskaus) ja toisaalta tuulimuna (4.raskaus). Eli kyllä silloin pitäis nähdä, onko elämää ja oikeassa paikassa. Järkeilin myös, että sitten voi itkeä koko viikonlopun joko surusta tai ilosta ja ehkä kyetä maanantaina suht. normaalisti seminaariin. Aika näyttää, miten käy.

Tilitin miehellenikin näitä pelkoja. Hän totesi, että kai sun on nyt sitten vaan alettava henkisesti valmistautumaan keskenmenoon. Jotenkin en ehkä olisi juuri tuota halunnut kuulla. Miehille pitäisi olla sellainen keskustele naisen kanssa -kurssi, jolla opetettaisiin, mitä naiset haluavat kuulla, vaikka se olisikin järjenvastaista. Toisaalta kyllä mies lupasi, että voidaan mennä yksityiselle tutkimuksiin, jos tämä menee kesken. Ja lupasi se myös hakea apteekista Clearbluen viikkonäyttötestin, jos ehtii. Varasin tosiaan ultran, jota pitää vielä yli viikko odotella. Eihän tilanne pähkäilemällä miksikään muutu, mutta eipä tässä muutakaan voi. Mulla kummittelee päässä yhden mua vanhemman ystävän kertomus. He saivat helposti kaksi lasta ja sen jälkeen tulikin vain km eikä enää yhtään raskautta. Ikääkin tuli, joten asia täytyi vain hyväksyä. Mutta sitten 45+ iässä tällä naisella todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Ei voi kuin jossitella, että entäs jos se olisikin havaittu aikaisemmin. Että kai sitä sinne tutkimuksiin sitten mennään, jos tämä menee kesken. Ja mun on pakko luoda tällaisia suunnitelmia, jotta selviäisin edes suunnilleen järjissäni.

Prune
 
Moikka,

Pakko kommentoida noihin pelkoihin, kun miehän olen niiden kanssa rampannu tuolla synnärillä ja polilla. Samalla tavalla kuin Orvokilla, en noilla viikoilla tuntenut liikkeitä, mutta kaikki oli kunnossa, toukka oli silleen kätevässä asennossa, että potkut ei tuntunut. Voit kokeilla vaihtaa asentoa, nousta seisomaan ja vähän kävellä, sitten vasemmalle kyljelle makaamaan josko liikkeitä tuntuis, tuo sokeri juoma on ihan hyvä idea, saattaa pieni vilkastua.

Onko tänään masuasukkien hiljaiselo päivä, kun täälläkin ollut paljon rauhallisempi päivä, tietty asiaa jo tiedusteltiin synnäriltä ja he oli sitä mieltä, että tilaa on vain nykyään vähemmän liikkumiseen (mun ukko kulllan hermot ei kestä olla epätietoisuudessa jos asia koskee minua tai toukkaa, joten ne täytyy selvittää aina heti). Antoivat edellisellä kerralla ohjeita liikkeiden laskennasta, mutta en kyllä uskalla sen mukaan mennä, sittenhän vasta musta tulee vainoharhainen kun tyyppi ei potkikkaan ohjeiden mukaan :)
Yritetään ottaa rennosti ja luottavaisin mielin, vaikka vaikeaa se välillä on. Tehtiin eilen ensimmäinen vauva hankinta ja ostettiin vaunut, onneksi niitä saa säilyttää liikkeessä.

Prunelle jaksuja ja tsemppejä, uskotaan että kaikki on hyvin :) Tuo kurssi idea on hyvä, voisin sinne mieheni heti ilmoittaa.

Beatalle voimia epäselvään parisuhde tilanteeseen ja onnea tulevaan varhaisultraan :)

Ottis, ehkä sen uuden kisun aika on sitten, kun hiirulaiset taas rapistelee nurkissa. Tiedät itse parhaiten milloin on voit hyvällä mielellä ottaa uuden kisulaisen tai pari. Tai ehkä sellainen toisenlainen ylläri pylläri ilmoittaa tulostaan, kun sitä vähiten odottaa. Kovasti sulle kaikkea hyvää toivon.

Sini & Toukka 31+4
 
Kovin on tutun kuuloisia ajatuksia pyörinyt monen päässä.
Nuo vinkit siitä mikä auttaa liikkeiden tuntemiseen kuulosti oman kokemukseni perusteella hyvältä. Itsekin tunnen liikkeet kaikista parhaiten (ja joinain päivinä vain) nukkumaan mennessä eli kun rauhoitun ja makoilen jommalla kummalla kyljellä. Eipä sillä, ei tällä mahalla enää oikein muussa asennossa nukutakaan. Yleensä se pikkuinen, joka jää ns. alle, alkaa siinä vaiheessa mojottaan kylkeen.
Toinen keino tosiaan on juoda jotain sokeri- tai kofeiinipitoista. Itse olen vedellyt kahvia aamuisin läpi raskauden ja aika usein aamupalan jälkeen mahassa tuleekin vipinää. Sama juttu jos joskus harvoin satun juomaan normi-colaa iltapäivällä.
Ja aika usein auttaa myös se, että yksinkertaisesti koputtelen tai "tökin" mahaa.
Kuulin myös sellaisen vinkin, että voi kokeilla laittaa jotain kylmää mahaa vasten, se kuulemma tepsii usein. Ei toisaalta ihme, ei varmaan vaan miellyttävin keino.
Ja jos oikeasti pelottaa eikä liikkeitä tunnu, niin ilman muuta vain neuvolaan yhteys. Kyllä se mielenrauhan arvoista on aina!

Kovasti myös uskoa ja luottamusta raskauteen lähettelen Orvokin lisäksi myös Prunelle, Beatalle ja Sinille! Itsekin aloin enemmän luottaa ja tajuta tän raskauden vasta rakenneultran jälkeen. Sen jälkeen uskalsin antaa äidilleni luvan tilata Vauva-lehden meille. Vaikka täytyy myöntää, että silloinkin pelotti, että koettelinkohan kohtaloa liikaa. :)

Ihanaa Ottis, että olette lähdössä reissuun! Tekisi varmasti hyvää yhdelle sun toiselle. :) Ja kun on kisujen aika, niin kyllä sen itse tiedät. Toivon kyllä sydämestäni, että teille se ylläriplussa tulisi! Olisit sen niin moninkertaisesti ansainnut. En taatusti osaa täältä palstalta ennen sitä poistua. :))
Ja tosiaan, saimme viime ultrassa viikko sitten kuulla nämä sukupuolet. Olin niin itsekseni jo arvannutkin ja oli aika hämmentävää -ja onnesta pakahduttavaa, se kuulla faktaksi. Tyttö on masussa sillä puolella kuin ajattelinkin ja poika vastaavasti toisella puolella. Aika mieletöntä. :)

Beatalle extra-tsempit raastavaan parisuhde-tilanteeseen. Toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin. Ja yleensä näin käy. ;) Voimia! <3

Viveca 26+3
 
Kaikille pelko-peikkojen kanssa taisteleville hirmuisesti haleja ja tsemppejä!!!!! Noihin osaa niin hyvin samaistua, kun tuntuu että koko raskaus on yhtä pelkojen kanssa painiskelua ollut, (toki myös onnea ja iloa).

Prunelle ja Beatalle sanoisin, että noin alussa voi noi oireet hyvinkin vaihdella. Yksikin uneton yö tuli aivan alussa epätoivoisena pyöriskeltyä varmana km:sta, kun todella kipeät rinnat ei yhtäkkiä yöllä enää olleetkaan kipeät. Ja yhden viikonlopun kärsittyäni hieman lievemmästä huonosta olosta oli pakko paniikissa varata aika ylimääräiseen ultraan heti maanantaille sieltä ainoasta paikasta mistä sellaisen onnistui saamaan... Hirmuisesti tsemppiä ja jaksamista teille molemmille, toivon niin sydämestäni että kohta olette tuolla toisella puolella kirjoittelemassa!!

Onko Orvokin tilanne mikä, joko on liikkeet taas voimistuneet?? Aina silloin tällöin noita hiljaisempia päivä osuu kohdalle ja kyllähän se pelko ja paniikki on heti vieraana. Itsellä kun toi elämä mahassa on normaalisti niin vilkasta, niin ei tarvitse montaa tuntia olla hiljaiseloa, kun täällä jo paniikki nostaa päätään... Kuten tänä aamuna, kun tavallista rauhallisemman yön jälkeen ei muutamaan tuntiin heräämisen jälkeen tuntunut liikettä (yleensä aina viimeistään aamupalan jälkeen alkaa myllääminen).

Toivottavasti täällä vasta plussaa metsästävät eivät ärsyynny meidän raskautuneiden "valituksiin"....
 
A-M: tuolla toisella puolella kirjoitinkin että kävin kuunteleen sydänäänet neuvolassa ja kaikki hyvin. Olivat hyvin ymmärtäväisiä. Ja pikku kaveri alkoikin heti ajan saatuani liikehtimään entiseen tapaan. On se kumma että pitää säikytellä!! Mutta kaikki taas hyvin.

ja anteeksi tosiaan näistä "valituksista" tällekin puolelle...
 
Sini tsempeistä. Tätä epävarmuutta ei taida ymmärtää kuin muut saman kokeneet. Tuo liikelaskenta on tosiaan vähän kaksipiippuinen juttu. Minä jouduin esikoisesta loppumetrit tekemään liikelaskentaa, kun oli raskausmyrkytysepäily. Aika monesti taidettiin mekin synnärille soitella. Tsemppiä loppuodotukseen.

A-M, kiitos viisaista sanoistasi. Ihan totta tuo oireiden vaihtelu, mutta ei sitä aina pysty niin rationaalisesti ajattelemaan.

Viveca, kiitos tsemppauksesta. Ihanaa, että teille tulee tyttö ja poika. Huippuhomma.

Orvokki, hienoa että sydänäänet kuuluivat hyvin.

Täällä on hiukan parempi päivä, vaikka viime yö menikin murehtiessa ja valvoessa. Mutta tänään on sitten ollut paha olo, vaikkakin ehkä valvomisesta johtuen. Tein sen Clearbluen viikkonäyttötestin ja se näytti ihan oikein viikkoja eli 3+ tarkoittaen viikkoja 5+. Netistä etsin hcg:n viitearvot ja ilmeisesti mulla on nyt korkeampi hcg-arvo kuin viimeksi tuulimunassa rv 8. Yritän nyt vähän rauhoittua. Ja jos vaikka nukkuiskin vaihteeksi enemmän kuin 1,5 tuntia.

Mukavaa viikonlopun odottelua

Prune
 
Moikka teille kaikille, jotka aktiiviseti käytte tässä ketjussa! Olen seuraillut silloin tällöin kirjoituksianne ja päätin rohkaistua ja liittyä joukkoon :) Ja onnittelut kaikille plussanneille! ++++ :)

En oikein tiiä mistä aloittaisin, kun en pahemmin ole kirjoitellut tällaisiin ketjuihin, mutta yritetään :)

Löysin tämän ketjun viime kesän lopulla, kun hain vertaistukea muista keskenmenon kokeneista. Minulla siis oli kkm 09/10, menin vko 9 ultraan, jossa havaittiin, että pieni oli lopettanut kasvun jo 6+2. Olihan siinä ollut hiukan oireita km:stä, tuhruvuotoa, raskausoireiden haviämistä, kovaa alaselän kipua, mutta oli se shokki aika kova. Haluankin kiittää kaikkia, joiden tarinoita olen saanut seurailla sillä niiden avulla olen saanut paljon helpotusta omaan tilanteeseen :) Tosin välillä itku tulee, kun mennyttä muistelee, muttei se ole pahasta.

Nyt olemme puolison kanssa päättäneet perustaa "vauvalaboratorion", ovistikkuineen päivineen ja koittaa onneamme, josko saisimme uuden pavun masuuni :) Nuo tikut yms. muut ovisjutut on kyllä mun omia hömpötyksiä, mutta jospa niiden avulla saisin bongattua oviksen. Omat kiertoni, kun ovat NIIN sekaiset kp:t vaihtelee kp30-kp46 välillä niin oviksen bongaaminen tuntuu toisinaan salapoliisityöltä. Ensimmäinen raskautuminen onnistui ihan luomusti mitään kiertoja laskematta niin nyt ei haluaisi jättää mitään sattuman varaan ;)

Tässä kuussa bongasin oviksen, muttei plussaa saatu. Täti tulla hurautti kylään :/ Mutta toiveikkaana odottelen jo seuraavan oviksen bongailua :)

Kaikille ketjussa oleville paljon plussaustuulia!
 
Orvokki, juissis, Beata73, Prune, Sini, Viveca ja A-M: Minä en ainakaan pistäisi pahakseni ollenkaan, vaikka valittelisitte täällä kaiken aikaa. Itseasiassa kiva lukea juttujanne, vaikka ne huolesta kertovatkin, sillä ne kertovat kuitenkin myös siitä, mistä tälläkin palstalla haaveillaan. Minä ainakin olen niin laiska muilla palstoilla pörräämään, ett tänne nyt tullessa tuntui kuin olisin saanut teidät kaikki kylään kotiolkkariin :). Paljon onnea teille kaikille masun kasvatteluun!! t. Ottis

Beata: Minä olisin varmasti samanlainen odottaja kuin sinäkin, löytäisin aina uuden huolenaiheen ja vaikka vauvasta ei ole tietoakaan olen melkovarma, ett en ekoina kuukausina kokisi montakaan levollista hetkeä ku pitäisi olla aina varmistamassa, että vauva varmasti hengittää. Huolia siis varmasti riittää ja vielä senkin jälkeen kun kätkytkuoleman riski on vähäisempi. Viimeistään siinä vaiheessa, kun pitäis laittaa murkulle rajoja, tietää mihin soppaan on lusikkansa laittanut :).
 
tikkunen: Kiva, että uskalsit ottaa ensiaskeleesi täällä. Pahoitteluni kokemastasi keskenmenosta ja samalla lämpöisesti tervetuloa tähän joukkoon hurjaan. Sun tarina kuulosti hyvin tutulta, mulla kkm todettiin samoihin aikoihin, mutt pikkunen oli kuollut rv 6+3. Mulla ei oireita km:sta ollut kuin yhtenä iltana ihmeellisiä supisteluita ja seuraavana päivänä aivan pieni tuhru alkkareissa. Samana aamuna oli mahakin niin kipeä, ett luulin sairastuneeni vatsatautiin. Vatsaoireet menivät kuitenkin ohi tunnissa, enkä osannut niitä ennen km:a yhdistää edellisen illan supisteluihin. Jonain lauantai-iltana oli ristiselkä niin kipeä, ett vihlaisi joka kerta kun astuin ja silloin kävi mielessä eka kerran keskenmeno. Mitään en tyhmyyttäni osannut kuitenkaan epäillä ja kun ekassa ultrassa kaikki näytti mukamas hyvältä (paitsi että sydänäänet eivät näkyneet rv 6+2), olin onnellisesti raskaana 'loppuun' asti. Ts. raskausoireet hävisivät vasta samana iltana kun olin aamulla saanut kuulla alkion kuolleen. Psyykkistä varmaankin.

Laitan sun tohon listalle, mutt tarkoititko ensimmäisellä raskaudella tuota km:oon päätynyttä raskautta vai onko teillä siellä jo yksi pikkuinen ennestään?? Sillä vaan kyselen, ett tiedän laittaa haaveisiin ekan tai tokan tai mitälie :). Paljon onnea matkaan! Toivottavasti vauvalabra tuottaa tulosta :).
 
Beata: Mikä tilanne kotirintamalla? Saitko miestä lopulta kiinni? Oletteko onnistuneet juttelemaan? Mitä miehesi oikein aikoo elämällään tehdä? Voimia sinulle ihan kaikkeen!!
 
tikkunen: Tervetuloa munkin puolesta, kiva saada tänne uutta verta :) Tai kiva ja kiva, kun toivo kenenkään tänne "kuuluvan", mutta tiedätte mitä tarkotan. Itse olen kohta jo vuoden täällä kirjoitellut. Löysin palstan vasta kun km:stä oli kulunut jo jotain 4-5kk ja siinä vaiheessa olin niin rikki, että oli pakko päästä purkamaan jonnekin ajatuksia. Ja kyllä tää palsta on auttanutkin! On hienoa kun pääsee lukemaan muista joilla on ollut samankaltaisia kokemuksia. Ensimmäiset kuukaudet tuntui, että on yksin maailmassa. Vaikka kaikki kertoivat, että km:t ovat todella yleisiä, niin ei niistä missään puhuta ja siksi tuntui että vain itselle se surku kävi.

Mulla onnistui ensimmäinen raskaus heti e-pilleireiden jätön jälkeen eli en tiedä millainen normaali kierto olisi. Mutta kun tuo raskaus päättyi km:oon, niin sitten heittivät kierrotkin häränpyllyä ja olivat 28-40 päivää. Lisäksi mulla tuli tuhrua muutaman päivän lähes joka menkkoja ennen. Mustakin tuntui, että tikuttelu oli täysin turhaa. Viime syksyllä sitten lähes vuosi km:n jälkeen ja toisen varhaisen km:n tultua menimme yksityiselle ja siellä tutkittiin ja seurattiin tarkkaan, että koska ovis tulee. Ja digitestien avulla bongasinkin oviksen helpommin. Digiä ei tietenkään kannata noin pitkällä kierrolla käyttää, mutta jos tikuttaisi liuskoilla kauemman aikaa ja sitten kun niissä rupeaa näkymään jotain, niin ottaisi digin käyttöön, niin se voisi auttaa.

Joka tapauksessa en tiedä mistä johtui; tutkimusten antamasta lohdusta, että kaikki on ok vaiko digitesteistä vaiko sitten lugeista, jotka sain poistamaan tuhrua, niin raskauduin viime vuoden loppupuolella ja nyt mennään viikolla 14. Mutta tiedän kyllä tasan tarkkaan sun tilanteen ja miltä se tuntuu kun kierrot on noin pitkiä. Eiköhän teillä kuitenkin se uusi raskaus taas ala, vaikka siihen voi kiertojen heittelyn takia mennä hiukan pidempää, kuin niillä joilla on normaali 28 päivän kierto, mutta kyllä se sieltä tulee :)

Beatan uutisia odotan kanssa, pidän peukkuja!
 
Tikkunen: Lämmin tervetulotoivotus tänne saman kokeneiden naisten joukkoon ja halaus kokemastasi menetyksestä.
Kerroit että kiertosi on epämääräinen, joten täällä toinen samanlainen, minulla meni välillä jopa 32-65 vrk!! Ja tästä kierrosta josta nyt olen raskaana niin se vasta merkillinen oli! Sillä olin bongaavinani oviksen kp 18/19 muistaakseni ja odottelin sitten tätiä kylään kun r-testit näytti negaa jotain kp 32 tienoilla. Mutta oireista päätelleen tajusin tehdä tuolloin ovistestin (digi) ja yllätys oli suuri kun siihen ilmestyikin hymynaama eli vasta tuolloin ovuloin!! ja se hyödynnettiin miehen kanssa heti + parina seuraavana päivänä myös. Ja se onnistui!!! Joten kyllä epämääräisessä kierrossa voi myös onnistua kun tuon oviksen vain onnistuu bongaamaan oikein :) Suosittelen halpojen liuskojen rinnalle CB:n digiä varmistamaan. Kallishan se on mutta hintansa väärti!!

Onnea sinulle suuresti bongailuun!!!!!
 
Voi kauhia ko oli tullu paljon viestejä!! Ihanaa :)))

Sinille, A-M:lle ja Vivecalle kiitokset voimien toivotuksista!

tikkunen: tervetuloa minunkin puolestani. Tällä ketjulla on aivan uskomaton voima, en olisi itse selvinnyt keskenmenosta ilman tätä vertaistukea. Itselläni alkoi keskenmenovuoto juurikin viikoilla 6+2, heti varhaisultraa seuraavana päivänä. Olin vuotanut tuhrua jo viikon ennen sitä. Ultrassa ei siis näkynyt yhtään mitään, ei edes ruskuaispussia, joten onkin jäänyt vähän hämärään että missä se alkio sitten oli...
Kukaan muu kuin keskenmenon kokenut ei vain voi tietää näitä juttuja. Toivotan sulle onnea oviksen bongailuun! :) Sun onkin hyvä vähän seurailla, miten ovis on, koska kierto vaihtelee noinkin paljon.

Prune: otin mallia susta ja tein tänä aamuna digitestin ja meinasin oksentaa jännityksestä että mitä se näyttää viikoiksi.... Viime viikon keskiviikkona näytti 2+3 ja tänä aamuna 3+ eli kyllä se hormoni ainakin nousee. Huhhuh :) Tänään onkin ollut relampi päivä sitten.

Juissis ja Ottis: Miehen kotiintulo siirtyi, sen piti tulla nyt viikonloppuna kotiini, mutta tuleekin ensi viikon puolella. Päivää ei edelleenkään tiedä. Nyt se on taas soitellut eilen ja tänään ja kyselee vointia ja vähän huolehtii :) Ei edelleenkään puhu tunteistaan eikä tulevaisuudesta, sanoi eilen puhelimessa että sitten jutellaan kun hän on kotona. Eli tilanne seisoo edelleen. Valmistaudun kyllä siihenkin, että mies ei halua jatkaa. Tosin tämä tuntuu epätodennäköiseltä, kun ottaa huomioon kuinka "kunnian" mies ja velvollisuudentuntoinen hän kuitenkin on. Siltikään en haluais, että hän jäisi pelkän velvollisuuden takia. Mutta tää nyt on kai se asia, jonka aika näyttää. Itse tietty haluaisin selvyyden asioihin nyt ja heti, mutta yritän nyt vielä nämä muutamat päivät tässä kärvistellä.
 
Kiitos tervetulotoivotuksista Ottis, Beata, Juissis ja orvokki! Oisinkohan nyt muistanut teidän kaikkien nimimerkit :) Oon niin huono nimien muistamisessa :/

Ottis: ei ole pienokaisia meillä vielä eli haaveillaan siitä ensimmäisestä :)

Juissis ja orvokki: on toiveita herättävää lukea, että muillakin on omituisia kiertoja ja silti saa vauvan alulle :) Sitä ei vaan aiemmin ennen vauvahaaveiluja oikein noteerannut kiertojaan tai siis ei murehtinut niitä, kunnes nyt vasta havaihtui että voi sentään ne on todellakin sekaisin. Nyt vasta alan ymmärtämään, että aahas, näin tämä minun elimistöni toimii ja temppuilee :)

Sillon, kun olin naistenpolilla kkm:n takia tutkimuksissa ja kerroin kierroistani niin antoivat mulle terolut-reseptin. En ole sitä vielä aloittanut, kun ymmärsin, että niitä pitäisi popsia se 10pv ovulaatiosta eteenpäin ja kun ei siitä ovulaatiosta tiiä välillä mitään niin pöh ja pah. Ja jotenkin ymmärsin, että jos sen aloittaa ennen ovista niin ovista ei sitten siinä kierrossa tuu. Onko jollakulla teroluteista kokemusta?

Tänään on ollut hyvä päivä, ei mustia pilviä mielen maisemassa. Paljon leppeitä viikonloppuoloja kaikille!
 
Kiitoskaikille lämpimistä onnentoivotuksista <3 Olette uskomattomia, kun omista huolista huolimatta aina jaksatte tsempata kaikkia. Etenkin Ottis, ihailen sun voimia suunnattomasti.

Nyt ajan kanssa luin menneitä sivuja tarkemmin ja tosiaan selvisi, että Vivecahan se oli, jolle tämä tuplaonni on myös suotu. Ja ihan huisia, että sieltä on tyttö ja poika tulossa. Itse ei olla uskallettu toivoa sukupuolelta mitään vielä tässä vaiheessa, lasten terveys tuntuu ensisijaiselta. Milloin sulle viveca selvisi pienten sukupuoli? Oletko löytänyt jonkun kivan palstan, jossa olisi kaksosten odottajia keskustelemassa? Melko työlästä on ollut löytää kaksosista tietoa, yms. Neuvolastakin saatiin pieni vihkonen joka on vuodelta 1997.
Milloin sulla tuntui pienten liikkeet? Mulle sanoivat neuvolassa viime viikolla, että voisi tuntua piankin kun kohtu on jo niin korkealla.. olenkin sitten ollut taas ylitarkkaavainen, ja ihan kuin olsiin tänä aamuna tuntenut ylimääräisiä ilmakuplia vatsassa kun vähän naputtelin sitä.. mutta vaan toisella puolella vatsaa.

Beatalle ja prunelle tsemppiä ensimmäisiin viikkoihin. mulla oireet vaihtelivat kovastikin päivästä toiseen, neuvolasta sanoivat että oireet voivat tulla aalloissa, ja hyvistä päivistä kannattaa nauttia.. en paljoa nauttinut, kun heti olin varma että nyt on taas km alkamassa. mehän käytiin välissä yksityisellä. ihan hyvä ratkaisu mun mielestä jos on varaa, yllätyttiin että se maksoi "vaan" 80e kun oltiin varauduttu n. 200e.. hyvä mieli kantoi meidät joulun yli.
nyt taas jännittää kun ensi viikon ultra lähestyy. miten sitä pelkääkin koko ajan ihan kaikkea. ihmset ympärillä iloitsee meidän puolesta ja ite oon ihan jännittynyt ainakin näin ennnen ultria.

tikkunen, olen kanssa syönyt teroluteja epäsäännölliseen kiertoon. koska aluksi ovulaatiota ei tapahtunut mulla lainkaan, aloitin terot aina kierron 15 päivä, napsin niitä 24 saakka ja 26 päivä tuli mulla aina vuoto ja siitä taas uusi kierto. Toivottavasti sulla pelkät terot auttaa, mulla ne saivat aikaan vain vuodon, jos aina sitäkään. jos sulla vaan kierto ei ole vielä liian pitkällä niin suosittelen sitä 15 päivä aloittamista. ainakin sillä on mahdollisuus lyhentää sun kiertoa ja saada ovulaatio oikealle paikalle. monissa paikoissa mietitään et mitä jos ovis tulee terojen aloittamisen jälkeen.. olen ymmärtänyt että hedelmöittymienn ei ole silloin mahdollista, et terot tekis sellaisen limatulpan kohdunsuulle. mut nää on vaan netistä luettuja juttuja ja mullahan ei itsellä sitä ovista tuolloin edes tullut. onnea yritykseenne!

ihanaa viikonloppua kaikille

piu ja pikkuiset 15+2

(uskomatonta muuten ajatella, että on jo rv 16. neuvolassa kerrottiin että kaksoset syntyvät vkolta 32 eteenpäin.. jos noin kävisi niin puolet olisi enää matkaa jäljellä. toivon toki että pienet malttavat kesään saakka)
 
Voi peppu. Kirjoitin äsken pitkän litanian ja se kaikki hävisi tuhkana tuuleen. Arghhs!!

Piu:lle sen verran, että on olemassa sellainen kaksosten odottajille ja kaksoset saaneille tarkoitettu foorumi kuin Monikko-onnea. Sinne vaaditaan rekisteröityminen ja on ns. suljettu foorumi. Ulkopuoliset eivät siis pääse juttuja lukemaan. Suosittelen sitä lämpimästi! Siellä on hirmuisesti infoa ja pääsee lukemaan toisten kokemuksia ja päiväkirjoja ym. ym.
Kannattaa hakea jäsenyyttä heti, koska itsellakin kesti pari viikkoa saada tunnukset käyttöön. :)

Kirjoittelen myöhemmin lisää, nyt nautiskelemaan leffa-illasta. :) Kivaa lauantai-iltaa kaikille!!
 
Olipas mielenkiintoinen testi, piti itsekin käydä heti tekemässä :) Meillä onnistumisprosentiksi tuli 34,8%.

Ottis - Väkisin vähän jännittää sun puolesta vaikka raskauden ei pitäisikään olla mahdollinen.. ;)

Mimis ja tyttö 12 vk
 

Yhteistyössä