KESKENMENON JÄLKEEN RASKAANA

[Orvokki]

Onnea onnea halauksin pienestä pojasta!!!!!!!
Ihanaa että kaikki meni kuiten hyvin!!!
Nauti nyt hänestä, pussaa ja rutista

 

[Hansu...]

Juissille vielä onnittelut tältäkin puolelta ) Olipas tutun kuuloinen synnytystarina. Ainoa, että me vältyttiin juuri ja juuri sektiolta. Ja tosiaankin mäkin sanoin synnytyksen alussa, että haluisin kokeilla ilman puudutteita, mutta että otan sitten tilanteen mukaan. Aika nopeasti siinä avausvaiheen puolessavälissä mieli muuttui, huhhuh. Onneksi sitä kipua ei enää muista. Enkä osaa sitä edelleenkään edes millään sanalla kuvata... ollutta ja mennyttä. Äläkä tosiaan sitä seuraavaa synnytystä murehdi vielä, uskotaan siihen, että se on helppo joka tapauksessa

Me ollaan puhuttu, että seuraavaa vauvaa aletaan yrittämään elokuussa 2012. Oon myös päättänyt mennä samalla lääkearsenaalilla... ei oo mitään mieltä alkaa testailemaan onnistuuko ilman vai ei. Kun ei lääkkeistä oo mitään haittaa, niin otetaan varmuuden vuoksi.

Nyt ei ehi muuta, täytyy alkaa syöttämään tuota mun murua, joka täytti tänään kuukauden ja oppi siinä samalla imemään ilman rintakumia, juhuuuu!!! ))) Vielä pitää antaa vastiketta välillä, mutta eiköhän tuo mun maito ala pikkuhiljaa riittämään jo

Hansu ja tyllerö 1kk

 

[A-M]

Juissikselle sylin täydeltä onnea pienestä pojasta!!!!!!

 

[tikkunen]

Juissikselle ihan huimasti onnea pienen pojan johdosta! Ihania päiviä pienen tuhisevan nyytin kanssa <3

 

[prune]

Juissis, hirmuisesti onnea pikkuherran syntymän johdosta! Aika tutulta minustakin kuulosti tuo synnytyskertomus, paitsi että meillä lopulta oksitosiinin maksimiannos auttoi kohdun väsymisestä huolimatta. Mutta tosiaan toisella kerralla kaikki voi olla ihan toisin. Mullahan toka synnytys oli sitten supernopea ja kohtui jaksoi supistella vähän liiankin tehokkaasti. Toimitustavasta viis, pääasia että hieno pikkumies on maailmassa ja voitte hyvin Aivan mahtavaa, että teilläkin viimeinkin on vauva.

Hansu, ihanaa että sielläkin jo suunnitellaan seuraavaa, kaikkien hankaluuksien jälkeen. Tsemppiä vauva-arkeen, kyllä se imetyskin siitä pikkuhiljaa. Noin kuukauden se meillä on aina ottanut, että on alkanut hyvin rullata.

Miltsi, ihanaa että sulla on mahdollista usein ultrailla Hurja juttu tuo sun esikoisen kääntyminen vielä noinkin lopussa. Meillä kuopus oli poikittain rv 36 ja kääntyi itse raivotarjontaan rv 37 ja sitä pitivät kovinkin ihmeellisenä. Nyt taas joudutaan tarjontaa seurailemaan, pöh. Hienoa, että sun vointia seurataan, on nyt ollut niin epäinhimilliset kelit. Ja tuota painonnousua on turha surra, mulla tuli esikoisesta 17 kg ja imetys vei 19 ja tokasta sama homma. Nyt taas ei ole tullut painoa juurikaan, kun oli lähtöpaino niin kova. Kyllä se kroppa taitaa tietää, paljonko vararavintoa tarvii imetystä varten kerätä.

Beata, hurja tuo sun käsihaaveri. Tiedän kyllä, miten säikäyttää. Minä kaaduin esikoisen odotuksessa portaissa ja jouduin käymään röntgenit sun muut ja kyllä se vaan pelottavaa oli. Mutta hienoa, että teillä on kaikki hyvin. Ja mahtavaa, että miehen kanssa menee paremmin ja että mies aikoo osallistua vauvan elämään. Noi sun vaivat kuulostaa niin tutuilta. On tämä rankkaa varsinkin näillä ilmoilla. Mutta pääasia, ettei mitään oikeasti vaarallista vaivaa ole. Mahan koko ei muuten välttämättä korreloi vauvan koon kanssa. Meidän kuopus oli yli 4 kiloinen, vaikka mun maha meni alakäyrällä koko raskauden. Mutta hyvähän se on sinne synnytystapa-arvioon päästä.

Tikkunen, inhoja vaivoja sielläkin jo. Otat nyt vaan oman jaksamisesi mukaan, etkä välitä siitä mitä muut sanoo tai ajattelee. Jokainen meistä on yksilö ja kaikki raskaudet on erilaisia. Kipeät supparit kannattaa aina ottaa sen verran vakavasti, että välttää asioita, jotka niitä aiheuttaa. Närästys on tosiaan kanssa ihan syvältä, mutta onneksi se helpottaa, kun vauva vaihtaa asentoa ja kun maha laskeutuu alemmas. Sitten alkaakin muut vaivat

Täällä on ollut taas kovin vaihtelevaa sekä vointi että siihen haettu apu. Pääsin neuvolalääkärin kautta ekg:hen, joka eka kerralla oli epänormaali (hirveä helle ja jouduin odottamaan kauan), mutta kontrollissa normaali (ei pitkää odotusta ja vähän viileämpää). Kai se sydän sitten on ihan kunnossa. Lääkäri kuitenkin kirjoitti jo ennen ekaa ekg-tulosta beetasalpaajia, mutta ei antanut selvää ohjetta, milloin ja miten niitä syödä. Jatkuvalla syönnillä saisin kuulema pidettyä migreeninkin poissa, mutta voi niitä ottaa pelkkiin kohtauksiinkin. Koska olen saanut tykytykset kuriin lepäämällä viileässä, en ole uskaltanut koko lääkkeitä syödä, koska ne voi vaikuttaa myös vauvan sydämeen. Ärsyttää vaan neuvolan ohjeet, kun ei niistä ota tolkkua. Kuulema lepopulssin pitäisi olla alle 80, mutta ei mulla kyllä ole ollut koko raskauden aikana. Kai se on parempi pitää oman kropan normaali pulssi (n.90) kuin lääkkeillä sitä alentaa. Mene ja tiedä. Tykytyksiä ei ole viime aikoina onneksi juuri ollut, mutta sen sijaan on tullut ihan järkyttävät liitoskivut. Kävelemisestä ei tule enää mitään, mutta pelkkä makaaminen aiheuttaa selkäkivut ja taas ison mahan kanssa ei pysty istumaan, kun hengitys vaikeutuu. Koita siinä sitten ottaa rennosti ja nauttia raskaudesta. Onneksi vauva on edelleen varsin liikkuvainen, joten ilmeisesti hänellä on kaikki hyvin.

Synnytys on alkanut mietityttää. Eikä vähiten siksi, että vauva on kääntynyt perätilaan. Mun historialla (rv 42 syntyneet 4 kiloiset lapset, joiden painoarvio on heittänyt 500 g alakanttiin) perätilasynnytys ei ole ihan yksinkertainen juttu. Toisaalta kuopus oli poikittain vielä rv 36, joten jospa tämä tajuaisi vielä kääntyä. Toisaalta perätila on vauvalle ehkä kivempi asento kuin poikkitila, joten ei välttämättä käännykään. Ilmeisesti mulla on kuitenkin jotenkin ylitilava kohtu, kun vauvat siellä hyörii ja pyörii vielä aika isoina. Ja kuulin myös nyt, että täkäläisessä sairaalassa isät ei pääse synnytysvastaanottoon päinvastoin kun edellisessä sairaalassa. Pelottaa, jos kuitenkin tulee normisynnytys ja yhtä nopea kuin viimeksi, että ehtiikö mies paikalle lainkaan. Onneksi asutaan 10 min matkan päässä. Meillä näitä synnytyskuvioita komplisoi vielä se, että mies ei ehkä pysty pitämään isyyslomaa lainkaan, ainakaan jos ei ilmoita sitä jo nyt. Ja kun ei yhtään tiedä, miten tämä vauveli maailmaan tulee ja milloin. Ei ole herkkua, jos joutuu sektioon ja sitten yksin tätä rumbaa pyörittämään kotiin nostelukiellon kanssa. Olen jo nyt ihan puhki, kun mies on palannut töihin ja minä yritän kahden lapsen kanssa tätä arkea pyörittää näillä kivuilla. No, päivä kerrallaan ja onneksi koulu alkaa ensi viikolla.

Mukavaa ja viilenevää kesän jatkoa!

Prune 33+1

 

[Beata73]

Prune: mullakin on vauva perätilassa. Ens viikon perjantaina yritetään kääntää, saa nähä miten onnistuu :/ Olen nyt tosi paljon miettinyt itsekin synnytystä, just ton perätilan takia. Joillakin on kuulemma mennyt alakautta aivan mainiosti, mutta riskinähän siinä on ainakin vauvan lonkkaluksaatio, ja mitä lie muuta vielä. Siksi haluaisin sektion, mikäli vauvaa ei saada käännettyä. Mutta sektiosta toipuminen taas... En tiiä, vaikeita päätöksiä! Mut jospa se beibi vielä kääntyis itestään, vaikka vähän epäilen, niin kauan se on tossa asennossa siellä ollu.

Viime viikolla kävin ylimääräisellä käynnillä sairaalassa muutenkin. Mulla tuli nimittäin vaaleanpunervaa nestettä, mitä neuvolassa epäilivät lapsivedeksi. Ei sitä paljoa tullut, mutta niin et sen huomas. No, neuvolalääkäri oli joku uus, nuori ja ilmeisen epävarma. Empä ole pitkään aikaan ollu niin peloissani ku siinä neuvolan ultrassa maatessani ( Lääkäri ei kääntänyt edes ruutua mulle päin, vaikka pyysin. Ihan hiljaa vaan ultras otsa rypyssä, eikä sanonu mitään mihinkään!! Sitten vain tokas että hän tekee lähetteen sairaalaan, et kotoa voit hakea kamppeet mut sit suorinta tietä synnärille. Et joudun antibiottitippaan ja että vauva todennäköisesti leikataan ulos!! Voitte kuvitella mun fiilikset, olin ihan järjiltäni, kun en vastausta saanut siihen, että MISTÄ ON KYSYMYS.

No, mies lähti mukaan, ja oli maailman ihanin tuki mulle siellä <3 Sairaalan kätilö otti käyrät, jotka oli erittäin hyvät, lääkäri ultras ja kaikki olikin ok. Ph testin mukaan se vaaleanpunertava neste ei ollut lapsivettä (??), ja se jäi vähän arvoitukseksi, että mitä se oikein oli. Sain kuitenkin flagyl-kuurin kaiken varalta, ja nyt ei oo sitten mitään lorahdellutkaan. Oli sellainen ilta tuo kyllä, ettei vähään aikaan unohdu.

Muuten olen voinut ihan ok, liitoskivut on kyllä armottomia, mut selkeästi vaihtelee. On helpompiakin päiviä. Vauva painaa alas kovasti ja potkiikin alaspäin tai alaviistoon, joten pissalla saa juosta tuhat kertaa. Verenpaineet on ollu ok, pissassa valkuaista yhellä plussalla, joten joudun sitä kotona seurailemaan. Nukkumisongelmia on, nukun korkeintaan parin tunnin pätkiä, koska aina asentoa vaihtaessa herää siihen ku sattuu. Huh, onhan tää tämmöstä kärvistelyä, mutta palkinto on sitten niin ihana että tänhän kestää ihan taatusti )

Mitä teille muillle kuuluu?

Beata rv35+4

 

[prune]

Onpa täällä hiljaista, kun suurin osa on jo synnyttänyt.

Beata, olipa sulla hurja kokemus sairaalasta. Ihan törppö neuvolalääkäri kun noin pelotteli. Onneksi viikkoja on jo niin hyvin, että sektio ei olis enää kauhean huono vaihtoehto. Tsemppiä käännösyritykseen! Minä luin aika paljon perätilasynnytyksistä ja aika ristiriitaista tietoa siitä on. Ilmeisesti alakautta synnyttäminen on ihan turvallista, jos vauva ei ole liian iso ja äidin lantio on tilava. Mutta mistäs sen tietää varmasti? Mulla on molemmilla lapsilla painoarvio ollut 500-600 g liian pieni ja kälylläni vastaavasti oli yhtä paljon liian suuri. Minä ehkä uskaltaisin tämän perätilassakinn synnyttää, kun nuo nelikiloiset on tulleet nopealla ponnistuksella eli tilaa on. Mutta en ekaa olis kyllä uskaltanut. Ja mulla on kaksi kaveria, joille on tehty sektio perätilan takia esikoisesta ja toinen lapsi on syntynyt alakautta. Molemmat oli sitä mieltä, että sektiosta toipui nopeammin kuin alatiesynnytyksestä. Vaikea päätöshän se on joka tapauksessa. Kuulostaa tosi tutuilta nuo sun vaivat. Kyllä se palkinto on kaiken tämän arvoinen, mutta kyllä sitä joutuu itselleen muistuttelemaan.

Minulla on taas ollut superrankkaa tän raskauden kanssa. Jos olen muuten kuin makuu- tai puoli-istuvassa asennossa, tulee huono olo. Pyörryttää, tulee kylmä hiki ja sydän hakkaa. Edes pikainen kaupassakäynti ei enää onnistu. Olen siis täysin vankina täällä kotona. Miehen kanssa ehkä uskaltaisin johonkin lähteä, mutta eihän tuo ehdi, kun pitää tehdä 12-16 tunnin työpäiviä. Tätä se sitten kai on vielä melkein kuusi viikkoa. Neuvolassa lupasivat, että 3. lokakuuta pääsen käynnistykseen. Ovat sielläkin sitä mieltä, että yli ajan menee ja paljon, mikä mun historialla on tietysti hyvin todennäköistä. Vauva ei ole todellakaan laskeutunut eikä kiinnittynyt ja kohdunsuu on yhtä pitkä ja kiinteä kuin alkuraskaudesta. Vauva hyörii ja pyörii ympyrää, viime viikolla oli raivotarjonnassa ja tällä viikolla vaihteeksi poikittain. Seuraava neuvola on rv 37+1 ja silloin saan ajan käännökseen, jos ei vauva itse tajua kääntyä. Tämä on sinänsä ihan tuttua kuopuksen odotuksesta eli toivon lujasti vauvelin vielä kääntyvän. Olen tietysti iloinen, että näin pitkälle on päästy ilman mitään oikeita ongelmia ja että vauva on liikkuvainen ja siis oletettavasti hyvävointinen. Mutta kyllä tämä jatkuva makaaminen ottaa silti koville. Ja jonkun pitäis kai pestä kaikki vauvakamat ja hommata pinnasänky, sitteri sun muuta tarpeellista. Puhumattakaan normaaleista arjen askareista kuten pyykinpesu, kaupassakäynti, ruuanlaitto jne. Ei kai se auta kuin toivoa, että asiat jotenkin järjestyy.

Mikäs on muilla vointi näin loppukesän viilenevillä keleillä?

Prune 36+2

 

[tikkunen]

Moikka moi kaikille tasapuolisesti!

Kesä on mennyt kuin siivillä vaan enkä ole ehtinyt muuta kuin käydä välillä vilasemassa mitä tänne kuuluu. Nyt päätin, että istun alas ja kirjoittelen vihdoin viimein

Hujjui, kun Beatalla on ollut hurjia hetkiä! Mä oisin ollu kans varmasti ihan sekaisin, jos lääkäri ultraa eikä puhu mitään eikä kerro mitään. Ja sitten passittaa synnärille! Aapuuva! Onneks oli "väärä hälyytys" ja masulainen saa kasvaa ja voimistua masussa <3 Mulla on myös nuo liitoskivut välillä hurjistuneet niin humiksi ettei ole meinannut päästä liikeelle. Öisin sama juttu, kun sulla, että herää jos meinaa kääntää kylkeä. Mutta niin kuin sanoit, tulevaa palkintoa ajatellessa ei kivut eikä muut haittaa.

Prunella on myös ollut yhtä sun toista vaivaa :/ Toivottavasti sydän on tykytellyt nyt ihan normaalisti. Puolisollani on ajoittain tiheälyöntisyyttä sekä toisinaan jää muutamia lyöntejä väliin. Hän vaan sitä aina sanoo, kuinka huono olo moisista sydänjutuista tulee. Liitoskivut on kyllä ihan kauheita ja jos ei makaaminenkaan tai istuminen oikein tunnu hyvältä niin voi himpura sentään :/ Onneksi pieni on liikkuvainen niin saat siitä varmasti iloa kipuilujen ja muiden olotilojen keskellä Ja toivotaan, että pieni on kääntynyt oikein päin ja alkanut kiinnittymään. Sulla ei oo enää kauaa palkintotilaisuuteen, paljon jaksamisia!!!

ON: Täällä on tosiaan menty koko loppukesä työn tahdissa. Työpäivien jälkeen olin NIIN väsynyt etten jaksanut muuta kuin maata. Onneksi viikonloput oli vapaata niin sai jotain tehtyä. Pienelle on nyt hankittuna monenlaista tavaraa, lähinnä niitä kaikkein oleellisimpia, kuten sänky, hoitopöytä ja vaatteita. Jotain pientä pitäisi vielä hankkia esim. pesuamme. Viimeisen työviikon olin saikulla, koska liitoskivut oli niin megalomaanista luokkaa etten pystynyt kävelemään kuin hiljaa hiiren askelin. Lepäilin aivan totaalisesti muutaman päivän ja johan helpotti kipuilu, onneksi! Toki aamuisin kun nousee sängystä niin on havaittavissa kipuilua ja kankeutta, mutta ne on onneksi vielä helpottaneet, kun liikkuu. Ja öisin kun havahtuu vessaan niin ai hurja mitä pauketta kuuluu lonkista ja lantiosta, kun liikun noustakseni/nousen sängystä

Masulainen on touhukas ja muljaa masussa <3 Ensi viikolla on synnytystapa-arvio ja saa nähdä pienen pitkästä aikaa Pieni on ollut jo muutaman viikon pää alaspäin, tosin hiukan vinossa, muttei kuulemma paljoa. Toivotaan, että hän pysyy niin eikä möngerrä eri asentoon. Synnytys mietityttää jonkin verran, mutta ei pelota, jännittää vaan.

No tulipas nyt kovin poukkoilevaa tekstiä, mutta niin mieli tuntuu tällä hetkellä toimivan: kovin poukkoillen. En ole kärsinyt juurikaan mielialan vaihteluista, mutta nekin on astuneet kuvaan tässä viime viikkoina. Ihan pelästyy itseään, että miksi ihmeessä minä nyt noin reagoin Hormoonit hormoonit ;D

Paljon tsempityksiä kaikille masua kasvatteleville ja jo vauvan saaneille palstaa seuraaville! <3

tikkunen 35+0 ekaa päivää virallisesti äitiyslomalla

 

[tikkunen]

Moikka kaikille jälleen!

Oli ihan pakko tulla tännekin purkamaan fiiliksiä tuosta synnytystapa-arvioista!

Neuvolassa on siis tunnustellen kerrottu mulle, että pieni on pää alaspäin ja vaan hiukan vinossa. Nooh, arviossa selvisi ultran avulla, että pieni onkin pää ylöspäin ja vinossa niin, että se mitä neuvolatäti on luullu pääksi onkin peppu! Pieni on sellaisessa linkkuveitsiasennossa ja potkii kovasti yläviistoon kylkeen, joka ilmeisesti osaltaan johti neuvolatätiä harhaan. Sain pikaisesti ajan äitiyspolille ja menen sinne tulevana maanantaina. Ihan hurjaa, että nyt ilmoilla on sana keisarileikkaus! Voi himpura sentään, että ihmetyttää koko asia. Noh, maanantaina pääsen erikoislääkärin tutkittavaksi masulaisen kanssa ja olen varmasti paljon viisaampi tuon käynnin jälkeen. Tulen sitten kertomaan millä "tuomiolla" mennään eteenpäin.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

tikkunen 36+2

 

[Beata73]

tikkunen: mullahan oli sama tilanne ja ä-polilla ultratessa vauva olikin kääntynyt itsekseen raivotarjontaan eli vaikka sanovat etteivät enää noilla viikoilla itekseen käänny, niin ei näköjään pidä paikkaansa! Nyt peukutan että sun vauveli tekis saman tempun )

Omat fiilikset alkaa olla että TULIS JO!! tuskanen olo, ei voi pitkään istua, seistä eikä maata, aina on joku paikka jumissa ja yhtä tuskaa lähteä liikkeelle. Mulla oli vielä verenpaineetkin koholla viime viikolla, joten maanantaina meen taas kerran ä-polille kontrolliin. Sain verenpainelääkkeetkin ja ohjeistuksen aloittaa, mikäli alapaine on toistuvastu 100 pintaan (mittailen kotona). No, ei oo onneks tarvinnu, alapaine on ollu 85-95 välillä...

Puhhuh.

Mitäs Prune ja Miltsi???

Beata rv 38+6

 

[prune]

Tikkunen, voi rähmä tuota sun pientä minkä teki. Mutta mulla on kanssa kahdessa raskaudessa vauvat käntyneet vielä rv 36 + jotain ja tämä itse asiassa vasta rv 37+. Eli se on hyvin mahdollista. Googletapa jumppaohjeita, joilla perätilavauvan saa kääntymään, jotain ne oli että polvillaan pylly ylhäällä jne. Kakkosen odotuksessa mulla toimi. Ja mulle olis tällä kertaa yritetty kääntää vasta rv 38 eli ei ole liian myöhäistä, varsinkin jos vauva ei ole kauhean iso ja lapsivettä on hyvin. Tiedän kokemuksesta että ajatus sektiosta pelottaa, kun on asennoitunut alatiesynnytykseen. Kuitenkin kaikki tuntemani ihmiset, joille on tehty suunniteltu sektio, ovat sanoneet, että siitä toipuu paljon nopeammin kuin ihmiset väittävät ja että mielummin synnyttäisivät jatkossakin sektiolla kuin alateitse (siis jos ovat myös sen kokeneet). Ja varsinkin ekan lapsen kanssa toipuminen varmasti menee hyvin, kun ei tarvi isompia sisaruksia nostella yms. Hirmuisesti tsemppiä sinne polikäynnille! Parempi kuitenkin, että virhetarjonta havaitaan ajoissa kuin vasta synnytyksessä. Mun yksi kaveri oli kärsinyt supistuskivuista jo puoli vuorokautta, kunnes vuoronvaihdon yhteydessä joku huomasi, että vauva onkin ihan väärin päin tulossa ja sitten mentiin leikkuriin... Mielummin siis suunnitellusti. Ja silloin ei joudu kärvistelemään ainakaan viikolle 43 asti Voimia!

Beata, et ole sinäkään vielä synnärille päässyt. Harmi. Hyvä, että vauva on oikeinpäin kuitenkin. Tiedän tasan tarkkaan tuon kurjan olon ja malttamattomuuden. Ja mulla on kahdessa edellisessä raskaudessa paineet nousseet lopussa ja olen kanssa mitannut niitä, seurannut virtsan proteiineja ja rampannut polilla, Se tekee odottelusta vielä kaameampaa kun saa pelätä vielä sitä myrkytystäkin. Mutta ei nuo paineet vielä kovat ole, mulla on ollut aina loppuraskaudesta yli 90 ja kaikki hyvin ja istukkakin toiminut hienosti vielä rv 42. Mun kaverilla sen sijaan nousi alapaineet johonkin 110-130, lääkityskään ei auttanut ja sitten käynnistettiin. Hienosti meni kuitenkin kaikki ja terve vauva tuli. Eli ei tuo kauhean paha tilanne varmasti vielä ole. Ja toisaalta jos ne paineet vielä vähän nousee, pääsee ehkä käynnistykseen ja pois tästä piinasta. Tsemppiä! Ja muista vaatia, että ne siellä polilla tekee oikein kovakouraisen alapäätutkimuksen, sillä mun synnytykset on sitten rv 42 aina käynnistyneet.

Täällä ei toivoakaan lähestyvästä synnytyksestä. Sinänsä ei mulla muuten olisi mitään kiirettä, jos ei olisi niin kaamea olo. Sydämen tykytykset on pahentuneet ja runsastuneet. Yhden päivän makasin synnärillä tutkimuksissa, kun oli jo niin kauhea olo että pelotti. Kuitenkin mulla ja vauvalla kaikki hienosti. Vauva on hyvänkokoinen (rv 36+4 painoarvio reilusti yli 3 kg), sydänkäyrä on esimerkillinen, vauva on harvinaisen vilkas liikkumaan lääkärinkin mielestä, istukka toimii esimerkillisesti ja mullakin sydän ja keuhkot on ihan kunnossa. Se nyt on vaan niin raskasta olla raskaana, että pumppu on kovilla. Lisäksi liitoskivut on hirveät, närästää kamalasti, pahoinvointi on palannut, en saa nukuttua sydämentykytyksiltä ja kivuilta ja migreeniä on ihan koko ajan. Ajattelin ensi viikolla neuvolassa vielä keskustella siitä, josko yliaikaiskontrolliin pääsisi aikaisemmin kuin rv 42+1 ja että missä tapauksessa käynnistys on järkevää, jos vauvalla on kuitenkin kaikki hyvin. En kuitenkaan haluaisi kovin helposti käynnistykseen, kun itsekseen käynnistynyt synnytys on kuitenkin turvallisempi ja yleensä vähemmän kipeä. Mutta toisaalta, jos joka tapauksessa joudutaan käynnistämään niin mielummin aiemmin kuin myöhemmin. Valmistelut on edelleen ihan vaiheessa, kun olen ajatellut synnyttäväni aikaisintaan rv 42, ehkä vasta rv 43. Nyt on kuitenkin alkanut supistella päivittäin eli ehkä se synnytys vielä joskus koittaa. Mutta vauva on edelleen varsin ylhäällä eikä limatulpasta havaintoa, joten aika kauan tässä varmaan joutuu vielä odottelemaan.

Onko teillä muuten sellaista, että ei haluaisi mennä mihinkään eikä tavata ketään, kun jatkuvat kyselyt ärsyttää? Minä en ole edes laskettua aikaa kertonut kellekään, mutta silti kyselevät. Ja anoppi, jonka kaksi synnytystä on käynnistetty rv 43 kehtaa soitella ja kysellä, että koska. Luulisi edes hänen tajuavan, että syntyy se vauva joskus, mutta en tosiaankaan tiedä milloin.

Siedettävää loppuodotusta muillekin! Toivottavasti saatte ne nyyttinne ulkoistettua mielummin aiemmin kuin myöhemmin ja turvallisella tavalla!

Prune 38+6

 

[Miltsi]

Äitiyslomaterveiset!

Beata: Sulla onkin ihan toisinpäin kuin mulla. Lääkäri määräsi suolaa ja salmiakkia, että saisin verenpaineen nousemaan, kun välillä yläpaine laskee alle sataseen. Toivottavasti paineet pysyy sulla alhaalla, ettei tarvitsisi lääkkeitä edes aloittaa. Onneksi raskaus on jo lopuillaan, kohta se vauva on sylissä ja saa muistella millaista se raskaanaolo oikein olikaan.

Tikkunen: Tsemppiä käännösyrityksiin. Mulla tosiaan esikoisesta vasta yliaikaisuuskontrollissa huomattiin vauvan kääntyneen perätilaan. Käännöstäkin vielä yritettiin ennen leikkausta 41+6, mutta eihän siitä mitään tullut, kun mahassa oli yli 3 ja puoli kiloinen vauva. Itselläni parantuminen meni ilman ongelmia, mutta kyllä siinä tuli parin viikon verran vedettyä täydet annokset sallittuja kipulääkkeitä.

Prune: Rasittavia oireita sulla. Käynnistämisestä kuulin lääkäriltä, että nykyisin kuulema yliaikaisille ei enää juuri käytetä lääkkeellistä käynnistystä vaan mekaanista palloa, joka saa kohdunsuun vähitellen itsestään aikeamaan ja on kuulema hellävaraisempi keino, mutta tokihan olisi paras, jos synnytys alkaisi itsestään.

ON: Väsymys on helpottanut, kun on ollut mahdollisuus päiväuniin Mullakin oli synnytystapa-arvio ja lääkäri, joka myös ultrasi. Kaikki hyvin, vauva raivotarjonnassa muttei vielä ihan kiinnittynyt. Nyt sitten yritetään taas alatiesynnytystä, jospa tällä kertaan onnistuisi.

Odottelemisiin,


Miltsi 36+4

 

[tikkunen]

Kiitos Beata peukutuksista, mutta pieni oli edelleen peppu alhaalla :/ Ei ollut kääntynyt enkä ollut yllättynyt sillä potkut tuntuivat ja tuntuvat edelleen samassa paikassa tuossa oikealla puolella ylhäällä kyljessä. Masulainen on siis sellaisessa linkkuveitsi-asennossa. Eivät koittaneetkaan kääntää, sillä ei ollut tarpeeksi lapsivettä. Lapsivettä oli ihan normaalisti, mutta käännöstä varten olisi tarvinnut olla normaalia runsaammin. Pöh ja pah, olo on edelleen kovin hölmistynyt. Menen ensi viikolla lantion magneettikuvaan, jotta nähdään onko mahdollista synnyttää perätilassa. Ajatuksissani huomaan kuitenkin joka kerta kallistuvani keisarileikkausken suuntaan. Onneksi ei tarvitse ihan vielä päättää, ensi viikolla sitten.

Mutta voi pientä, painoarvio oli 3070g <3 Sanoivat, että tulossa on oikein sopusuhtainen, justiinsa keskikäyrillä oleva pienokainen <3 Täytyy keskittyä vain raskauden ihanimpaan asiaan eli pienokaiseen ja ajatella, että sieltä hän tulee tänne maailmaan tavalla tai toisella

Prunelle ja beatalle hurjasti tsemppiä loppumetreille! Toivotaan, että pienet olisivat täsmällisiä ja päättäisivät tulla maailmaan laskettuna aikana Varsinkin prunen vaivat kuulostavat, kyllä niin ikäviltä että heikottaa :/ Ja hyvä, että Miltsillä on vauva ymmärtänyt asettua oikein päin ja toivotaan, että pysyykin niin

Hassua Prune, kun kysyit tuota, että "Onko teillä muuten sellaista, että ei haluaisi mennä mihinkään eikä tavata ketään, kun jatkuvat kyselyt ärsyttää?", sillä olen huomannut, että haluaisin vaan olla kotona ja touhuilla omia juttuja enkä juosta kylässä. Sosiaalisuus öklötys iskee varsinkin, kun ollaan kylässä jossain missä on jo lapsia. Se on jatkuvaa jahkaamista lasketusta ajasta ja mahan koosta, ihmetellään miten mulle on tullutkin niin vähän painoa, kysellään hankinnoista ja kommentoidaan hanakasti kaikkia jo ostettuja asioita - vaunuja, hoitopöytää, vaatteita jne, tyylillä että ai kun oisit kysynyt niin oisin sanonut ettei niitä kannata ostaa, tai ne ei oo kovin hyvät jne jne. Niin ja sitten ne ohjeistukset miten toimia nyt loppuraskaudesta ja vauvan tulon jälkeen. Neuvoja on juuri niin monta kuin on neuvojaakin, hirmu tuputtamista! Olenkin ottanut sen asenteen, etten itse aloita puhumaan raskaudesta ja vauvasta vaan pyrin jutustelemaan kaikesta muusta yleisestä elämästä. Niin ja käymään mahdollisimman vähän tai lyhykäisesti kylässä ;D

 

[prune]

Hiljaista täällä, jokohan on vauvoja maailmaan putkahdellut?

Beata, joko on nyytti sylissä vai mikä on tilanne? Peukutan kovasti, että vauva olis jo maailmassa.

Tikkunen, mikäs siellä on tilanne? Onko synnytystapa jo päätetty vai onko jopa vauva saatu ulos asti? Sektiossa on muuten se hyvä puoli, että se tehdään hyvissä ajoin eikä tarvi kärvistellä viikolle 43 asti Painoarviosta varoittelen sen verran, että mun lapsilla on heittäneet 500 g alakanttiin ja yhdellä kaverilla 600 g yläkanttiin eli ei ihan hirveesti kannata niihin luottaa. Toki kasvunhidastumat yms. vakavat jutut niissä havaittaisiin, mutta tosiaan tuo painon ennustaminen on ehkä kristallipallon luotettavuuden tasoa. Ikävää jos sun kylässäkäynnit on nykyään tuommoisia. Mulla on taas niin kurja olo ettei jaksa edes kylään lähteä. Mulla menee vaan hermot siihen, kun lapsia viedessä tai hakiessa kaikki päivittelee, että eikö se jo tajua syntyä. Oikeasti muiden pitäis vaan tsempata, eikä pahentaa tätä kärsimättäömyyttä.

Miltsi, en olekaan tuollaisesta käynnistyksestä kuullutkaan. En usko että sitä täällä edes käytetään ja toivon ettei tarvi asiaan perehtyäkään. Koitan saada yliaikaiskontrollin sopivaan aikaan, jotta sopivan ronski alapäätutkimus voisi synnytyksen käynnistää. Aiemmin se on toiminut. Toivottavasti sun vauva tajuaa nyt pysyä oikeinpäin ja suostuu ja mahtuu tulemaan ulos alakautta. Sielläkin on kohta jo jännät paikat.

Kävin tänään neuvolassa ja meillä molemmilla edelleen kaikki hyvin. Verenpaineet on mulla hiukan heitelleet, mutta koska verenpaineen nousu liittyy selvästi esim. valvomiseen, eikä se ole alkuraskaudesta kuitenkaan kauheasti noussut (alapaine 85:stä 90-95:n) ei syytä huoleen. Neuvolan täti olisi ollut valmis yrittämään saada mua yliaikaiskontrolliin jo tällä viikolla, mutta päätettiin sitten kuitenkin odottaa, että rv 41 tulee täyteen, vaikka mun olo on edelleen melko kurja. Aiemmat synnytykset on kuitenkin lähteneet itsestään käyntiin rv 41+ jotain eli toivon kovasti, että tämäkin tajuaisi. Lisäksi perheessämme jyllää flunssa ja haluaisin lapset suunnilleen kuntoon ennen synnytystä niin olisi sitten helpompaa kaikin tavoin. Itselläni on lähinnä kurkkukipua ja pientä yskää, mutta mielummin sairastaisin tän alta pois ennen synnytystä. Vauvan pää oli tänään jo kiinnittynyt, joten toivoa lähestyvästä synnytyksestä on. Aiemmista on mennyt limatulppa muutama päivä ennen synnytystä ja supistellut on pari yötä ennen tositoimia, eikä semmoista ole vielä näkynyt. Mutta viimeksi vauva oli kanssa kiinnittynyt vasta tässä vaiheessa ja syntyi viikko siitä, joten ehkä tässä ei tarvi kuitenkaan pitkälle lokakuulle asti odottaa. Neuvolantäti suositteli siivousta, saunaa ja seksiä, mutta itse en kauheasti kyllä noihin kikkoihin usko. On niitä taidettu aiemmilla kierroksilla yrittää, mutta nyt flunssan kourissa ei oikein nappaa. Saunaa voisi kokeilla, kun se tekee hyvää yskälle. Jotenkin on helpompi odottaa, kun tietää, että enintään kaksi viikkoa enää.

Tsemppiä kaikille loppumetreille!

Prune 40+2

 

[tikkunen]

Heips kaikki!

Tänään sitten soitti erikoislääkäri äitiyspolilta ja kertoi lantion magneettikuvauksen tulokset. On kuulemma tilava lantio eikä ole mitään estettä perätilasynnytykselle. En oikein tiedä pitäisikö olla iloinen vai mitä pitäisi tuntea. Seuraavan kontrollin olivat varanneet minulle viikolle 40 eli sille viikolle millä mulla on laskettu aika. Lääkäri ehdotti, että voidaan odottaa siihen asti josko käynnistyisi itsestään ja jos ei niin sitten tuolloin viikolla 40 päätettäisiin sektiopäivästä tai harkittaisiin käynnistämistä. Silloin olen jo 39 viikolla ja 40+ alkaa. Ajattelin soittaa huomenna uudelleen äitiyspolille ja kysyä voinko tulla kontrolliin jo ensi viikolla. Muutoin kontrollien väliin jää kolme viikkoa ja tuona aikana pieni on voinut kasvaa jo vaikka kuinka, huomioiden viime viikon arvion joka oli jo 3kg. Ja nyt olen ehtinyt muutenkin miettimään sektiota ja pt-synnytystä ja haluaisinkin kysyä mieltä askarruttavista asioista lääkäriltä. En tajunnut kysyä kaikkea tämän päivän puhelun aikana, kun olin niin kovin vain toivonut että lääkäri kertoo, että ei mahdu --> sektioon.

Voi kauheeta kuinka sekavaa mun kirjoitus onkaan. Ajatukset vaan rymyää ja jyllää miljoonaa sinne tänne. Onneksi pieni touhuaa mahassa ja kertoo, että täällä sitä ollaan ja liikuskellaan kuin mikäkin <3

Toivottvasti sekä prunella että beatalla on synnytys jo käynnistynyt ja ootte saanu pienet syliinne <3

tikkunen 38+0

 

[Beata73]

Hei kaikki, ilmoitan pikaisesti että meidän neiti syntyi perjantaina 16.9. sektiolla. Mitat 3475g ja 49cm. Olin viikon sairaalassa ennen syntymää ja vauva jäi vielä matalien sokeriarvojen takia osastolle. Tilanne näyttää kuitenkin ihan hyvältä, ja tyttö saattaa päästä pois viikonlopuksi jos kaikki menee hyvin.

Kirjoitan tarkemmin paremmalla ajalla, voin kertoa että maailman karmein viikko kruunattiin kyllä parhaalla mahdollisella tavalla.

Maailman ihanin, suloisin, hurmaavin, kaunein ja hellyttävin vauva!! Olen niin rakastunut, samoin mies )))

 

[prune]

Beata, hirmuisesti onnea pikkuisen tytön syntymän johdosta! Ja hienoa, että mieskin on täysillä mukana! Toivottavasti neiti pääsee pian kotiin. Kuulostaa aika pahalta tuo ilmaisu maailman kamalimman viikon jälkeen, mutta kirjoittelehan tapahtumista kun ehdit ja jaksat. Ihanaa vauva-arkea teille!

Tikkunen, ei mikään ihme että pää on sekaisin tuon puhelun jälkeen. Mun mielestä on jotenkin tosi hurjaa, että äidin pitää päättää se synnytystapa, kun ei millään voi tietää kaikkia faktoja ja tunteet ja hormonit laittaa pään sekaisin. Perätilasynnytyksissä on kuitenkin aina täysi miehitys ja sektiovalmius päällä eli kyllä niiden pitäisi turvallisia olla ja tilastojen mukaan Suomessa onkin ihan yhtä turvallisia kuin rt-synnytykset. Mutta kyllähän se varmasti silti mietityttää. Ja mulle kyllä sanottiin ettei perätilasynnytyksiä käynnistetä, koska käynnistys itsessään lisää todennäköisyyttä toimenpiteille ja niitä taas ei pt-synnytyksissä saisi olla. Mutta eri sairaaloissa on varmaan eri käytännöt ja mun kohdalla otettiin huomioon myös se, että mun lapset on olleet isoja ja syntyneet vasta rv 42, mikä ei ole kauhean kiva pt-synnytyksissä. Tsemppiä päätöksiin!

Meikäläinen ei tosiaan ole aikeissakaan synnyttää vielä aikoihin. Flunssa on täysillä päällä eli mun puolesta saa mennäkin sinne ensi viikkoon, kun synnytyksessä olis ihan hyvä jos pystyis hengittämään suht normaalisti. Kohdunsuun tienoilla on kuitenkin monenlaista vihlontaa ja kipuilua eli ehkä pikkuhiljaa jotain tapahtuu. Mies jo kasasi pinnasängyn ja olen alkanut sairaalakassiakin pakata. Kahden viikon sisään nyt kuitenkin jotain tapahtuu.

Prune 40+3

 

[Strumppis]

Pikaisesti...
Lämpimät onnittelut Beata!!!! Ihanaa!

Muille tsemppiä odotukseen ja tuleviin synnytyksiin, Prunella ainakin tosi loppumetrit enää, mahtava juttu.

T. Strumppis ja Iita 9½ kk

 

[juissis]

Beata: Mahtavaa!! Onnittelut ihanasta tytön tylleröstä!!

Tikkunen: Sektio ei todellakaan ole niin kauhea juttu. Meillä kyllä tehtiin hätä sellainen eli kauan en saanu asiaa pohtia Mutta totta, ettei siitä välttämättä kovin kauaa parane. Mä söin viikon kipulääkeitä ja siinä lopussakin vaan 1-2 panadolia päivässä. Ehkä neljä päivää otin vaan täyden määrän lääkettä. Mulla varmaan auttoi koiran kanssa lenkkeily siihen, lähdin liikkumaan heti kun jalat toimi ja lantio ei ollu ihan hellänä, alle viikko siihen meni. Nyt kun oon lukenu miten paikat voi revetä alatiesynnytyksessä, niin tuntuu että pääsin jopa helpolla. Toki olin tosi kipeä pari päivää sektion jälkeen ja heti seuraavana päivänä en liikkunut mihkään, toisin kuin monet normisti synnyttäneet. Mutta siis älä sitä jännitä, jos siihen keikkaukseen nyt joudut. Siihen on aina syynsä.

Prune: Toivottavasti siellä päästään pian hommiin ja saadaan nyytti syliin

 

[tikkunen]

Ihan huimasti onnea pikkuisesta tytöstä beatalle!!!!! <3 Toivottavasti saatte pienen viikonlopuksi jo kotiin ja saatte aloittaa vauva-touhuilun kotosalla

Soittelin tuonne äitiyspolille ja sain kontrolliajan ensi viikolle, alkujaan kontrolli olis siis ollut vasta viikolla 40. Kyselen kaiken mahdollisen mitä mieleen on putkahtanut ja haluan uuden arvion pikkuisen koosta. Nyt olen koko ajan kallistumassa leikkauksen puolelle, samoin puoliso liputtaa leikkauksen puolesta. Joten jos ensi viikolla kaikki selkiintyy niin toivon, että viikolle 40 varattaisiin sektioaika ja siihen sitten tähdätään. Ajatus sektiosta ei pelota enää niin paljoa, kun on ehtinyt sitä hieman mutustelemaan. Ja JOS pieni päättää tulla maailmaan aiemmin niin päätös sektiosta tai pt-synnytyksestä tehdään sitten ä-polilla lääkärien mielipiteiden/suositusten perusteella siinä välittömässä tilanteessa.

Huoks, johan helpotti, kun sain kontrollin ensi viikolle jo. Nyt voin olla rauhallisin mielin siihen asti, ei ole onneksi montaa päivää Niih eikä mitään merkkejä synnytyksen alkamisesta ole ollut ilmoilla. Harjoitussuppareita on tullut, mutta ei muuta kummempaa. Tasaisesti siis mennään

tikkunen 38+1

 

[Mimis]

Paljon onnea Beatalle pienen tyttösen syntymästä <3 <3 Tuuhan kertomaan lisää kun kerkiät!

Prunelle valtavasti tsemppiä viimeisiin päivään (viikkoihin) bötsin kanssa )))

Ja loistavaa tikkunen, että sait kontrollin jo ensi viikolle!

Mimis ja tyttö 10kk 3vk

 

[Hansu....]

Beatalle ihan mielettömän suuret onnittelut pikkuisesta!!! )) <3 Ihanaa, että mieskin on onnessa mukana. Kaikkea hyvää toivottelen teille

Prune ja Tikkunen: Koittakaahan jaksaa viimeiset viikot/päivät vielä Tikkusella onkin jännittävät ajat. No kuinka vain synnytys sitten meneekin, niin lopputulos on aivan yhtä ihana, voin luvata <3 Tsemppiä molemmille elämää suurempaan koitokseen

Hansu ja tyllerö maanantaina 3kk <3

 

[Orvokki]

Onnea onnea Beata!!!!!

Tikkusella on ollut miettimistä ja jos saan kertoa niin täällä lääkäri ei suositellut ollenkaan perätilasynnytyksiä. Eli me mentiin suoraan sektioon. Hän perusteli sen niin että kaikki voi mennä hyvin siihen asti kun pää on vielä sisällä. Mutta sitten sattuu jotain ja jää päästä niinkuin jumiin. He eivät tämmöstä tilannetta toivo kun ei lasta takasinkaan voi pukata ja leikata ei voi... En tiedä sitten miten muualla.

Tsempit loppusuoralaisille

Täällä vauva-arki välillä uuvuttaa kun on hieman itsellä uniongelmia.
Mutta tyttö on suloinen pakkaus ja ihana seurata miten kehittyy joka päivä ja rakastuu vain entistä enemmän!!

Orvokki ja tyttö lähes 5 kk

 

[Beata73]

Tikkuselle pikaisesti;

Sektion kannalla olen minäki tuossa tilanteessasi. Aina sanotaan, että siitä toipuminen on hitaampaa kuin alatiesynnytyksestä, mutta eipä uskois, että minut leikattiin viikko sitten ja nyt oon jo "elämäni kunnossa". Tietty toipuminen on yksilöllistä, joten ei voi yleistää. Mun on hankala muistaa, että saan nostella vain vauvan painon verran, koska kipuja ei enää ole. Särkylääkettä söin 4 päivää, nyt pärjään ilman. Tikit otettiin eilen pois, ja haava on suht hyvin parantunut vaikka on alavatsalla vähän vatsapoimun alla (saattaa helposti hautua ilman hoitoa).

Kiitos kaikille onnitteluista <3 Synnytyskertomusta sun muuta tulossa, kunhan ehtii sen verran rauhoittumaan. Anoppi on kylässä varmaan viikon ajan, joten ehkä ensi viikolla sitten

Tsemppiä loppumetreille Prune ja tikkunen!!

 

[prune]

Moi kaikki

Vähänpä tiesin, kun viimeksi tänne kirjoittelin etten ole synnyttämässä pitkään aikaan. Samana iltana meni lapsivedet ja nippanappa perjantain puolella syntyi varsin vanttera miehenalku 4275 g ja 55 cm. Synnytysvastaanotossa lääkäri vielä kivenkovaan väitti, että vauvalla on kokoa 3,7 kiloa... Muutenkin koko sairaalakeikka meni yhdeksi sählingiksi, mutta onnistunut lopputulos sentään korvaa kaiken. Vauva joutui osastolle, koska lapsivesien menosta oli syntymähetkellä niin kauan ja mulle unohdettiin antaa suoja-antibiootti (!!!), minkä vuoksi vauvalla kuviteltiin olevan infektio. Itse en ollut huolissani, koska hän vain oli niellyt lapsivettä kuten vanhemmat sisaruksensa ja oli siksi unelias ja hengitti hassusti. Mitään normaalia vierihoitoarkea ei ehditty viettää oikeastaan lainkaan, koska alusta asti kuvittelivat jotain ongelmaa ja poikaparka on ollut pakkoruokinnalla pullosta alusta asti. Nyt sitten hirveällä sinnillä opetettava rinnalle. Maitoahan mulla tulee kolmen vauvan tarpeiksi, eli joudun taistelemaan vaan lujatahtoisen herran tarjoilutoiveita ja rintatulehduksen uhkaa vastaan. Mutta eiköhän se tästä. Laitan vielä tarkempaa synnytyskertomusta myöhemmin, ehkä itsellekin hyvä käydä kaikki se kaaos läpi, vaikka itse synnytys menikin ihan hyvin jollei tehotonta kivunlivitystä ja 5 minuutin kestosupistuksia lasketa...

Tikkunen, tsemppiä kontrolliin! Muista, että tuossa tilanteessa äiti saa aina vaatia sektion. Ja ehkä se tosiaan ekakertalaisella on myös turvallisempi vaihtoehto. Ei se alatiesynnytyksestä toipuminenkaan niin nopeaa ole. Mulla on edelleen hirveitä jälkisupistuksia ja selkäkipuja joten lääkkeitä menee, vaikka alapää ihan kunnossa onkin. Ja mun huonekaveri sairaalassa oli aika romuna alatiesynnytyksen jälkeen, ei päässyt itse pystyyn eikä käymään vessassa jne, kun oli iso lapsi tullut. Puolensa ja puolensa kummallakin tavalla, mutta kyllä mulla tuli mieleen, kun kätilöopiskelija ei meinannut poitsun hartioita ulos saada, että olispa pysynyt poikittain, niin olis päässyt sektioon. Tsemppiä hirmuisesti, kävi miten kävi! Kohta se koettelemus on ohi joka tapauksessa ja saat haistella vastasyntyneen ihanaa tuoksua

Prune ja pikkuherra 4 vrk