Juissis, hirmuisesti onnea pikkuherran syntymän johdosta! Aika tutulta minustakin kuulosti tuo synnytyskertomus, paitsi että meillä lopulta oksitosiinin maksimiannos auttoi kohdun väsymisestä huolimatta. Mutta tosiaan toisella kerralla kaikki voi olla ihan toisin. Mullahan toka synnytys oli sitten supernopea ja kohtui jaksoi supistella vähän liiankin tehokkaasti. Toimitustavasta viis, pääasia että hieno pikkumies on maailmassa ja voitte hyvin

Aivan mahtavaa, että teilläkin viimeinkin on vauva.
Hansu, ihanaa että sielläkin jo suunnitellaan seuraavaa, kaikkien hankaluuksien jälkeen. Tsemppiä vauva-arkeen, kyllä se imetyskin siitä pikkuhiljaa. Noin kuukauden se meillä on aina ottanut, että on alkanut hyvin rullata.
Miltsi, ihanaa että sulla on mahdollista usein ultrailla

Hurja juttu tuo sun esikoisen kääntyminen vielä noinkin lopussa. Meillä kuopus oli poikittain rv 36 ja kääntyi itse raivotarjontaan rv 37 ja sitä pitivät kovinkin ihmeellisenä. Nyt taas joudutaan tarjontaa seurailemaan, pöh. Hienoa, että sun vointia seurataan, on nyt ollut niin epäinhimilliset kelit. Ja tuota painonnousua on turha surra, mulla tuli esikoisesta 17 kg ja imetys vei 19 ja tokasta sama homma. Nyt taas ei ole tullut painoa juurikaan, kun oli lähtöpaino niin kova. Kyllä se kroppa taitaa tietää, paljonko vararavintoa tarvii imetystä varten kerätä.
Beata, hurja tuo sun käsihaaveri. Tiedän kyllä, miten säikäyttää. Minä kaaduin esikoisen odotuksessa portaissa ja jouduin käymään röntgenit sun muut ja kyllä se vaan pelottavaa oli. Mutta hienoa, että teillä on kaikki hyvin. Ja mahtavaa, että miehen kanssa menee paremmin ja että mies aikoo osallistua vauvan elämään. Noi sun vaivat kuulostaa niin tutuilta. On tämä rankkaa varsinkin näillä ilmoilla. Mutta pääasia, ettei mitään oikeasti vaarallista vaivaa ole. Mahan koko ei muuten välttämättä korreloi vauvan koon kanssa. Meidän kuopus oli yli 4 kiloinen, vaikka mun maha meni alakäyrällä koko raskauden. Mutta hyvähän se on sinne synnytystapa-arvioon päästä.
Tikkunen, inhoja vaivoja sielläkin jo. Otat nyt vaan oman jaksamisesi mukaan, etkä välitä siitä mitä muut sanoo tai ajattelee. Jokainen meistä on yksilö ja kaikki raskaudet on erilaisia. Kipeät supparit kannattaa aina ottaa sen verran vakavasti, että välttää asioita, jotka niitä aiheuttaa. Närästys on tosiaan kanssa ihan syvältä, mutta onneksi se helpottaa, kun vauva vaihtaa asentoa ja kun maha laskeutuu alemmas. Sitten alkaakin muut vaivat
Täällä on ollut taas kovin vaihtelevaa sekä vointi että siihen haettu apu. Pääsin neuvolalääkärin kautta ekg:hen, joka eka kerralla oli epänormaali (hirveä helle ja jouduin odottamaan kauan), mutta kontrollissa normaali (ei pitkää odotusta ja vähän viileämpää). Kai se sydän sitten on ihan kunnossa. Lääkäri kuitenkin kirjoitti jo ennen ekaa ekg-tulosta beetasalpaajia, mutta ei antanut selvää ohjetta, milloin ja miten niitä syödä. Jatkuvalla syönnillä saisin kuulema pidettyä migreeninkin poissa, mutta voi niitä ottaa pelkkiin kohtauksiinkin. Koska olen saanut tykytykset kuriin lepäämällä viileässä, en ole uskaltanut koko lääkkeitä syödä, koska ne voi vaikuttaa myös vauvan sydämeen. Ärsyttää vaan neuvolan ohjeet, kun ei niistä ota tolkkua. Kuulema lepopulssin pitäisi olla alle 80, mutta ei mulla kyllä ole ollut koko raskauden aikana. Kai se on parempi pitää oman kropan normaali pulssi (n.90) kuin lääkkeillä sitä alentaa. Mene ja tiedä. Tykytyksiä ei ole viime aikoina onneksi juuri ollut, mutta sen sijaan on tullut ihan järkyttävät liitoskivut. Kävelemisestä ei tule enää mitään, mutta pelkkä makaaminen aiheuttaa selkäkivut ja taas ison mahan kanssa ei pysty istumaan, kun hengitys vaikeutuu. Koita siinä sitten ottaa rennosti ja nauttia raskaudesta. Onneksi vauva on edelleen varsin liikkuvainen, joten ilmeisesti hänellä on kaikki hyvin.
Synnytys on alkanut mietityttää. Eikä vähiten siksi, että vauva on kääntynyt perätilaan. Mun historialla (rv 42 syntyneet 4 kiloiset lapset, joiden painoarvio on heittänyt 500 g alakanttiin) perätilasynnytys ei ole ihan yksinkertainen juttu. Toisaalta kuopus oli poikittain vielä rv 36, joten jospa tämä tajuaisi vielä kääntyä. Toisaalta perätila on vauvalle ehkä kivempi asento kuin poikkitila, joten ei välttämättä käännykään. Ilmeisesti mulla on kuitenkin jotenkin ylitilava kohtu, kun vauvat siellä hyörii ja pyörii vielä aika isoina. Ja kuulin myös nyt, että täkäläisessä sairaalassa isät ei pääse synnytysvastaanottoon päinvastoin kun edellisessä sairaalassa. Pelottaa, jos kuitenkin tulee normisynnytys ja yhtä nopea kuin viimeksi, että ehtiikö mies paikalle lainkaan. Onneksi asutaan 10 min matkan päässä. Meillä näitä synnytyskuvioita komplisoi vielä se, että mies ei ehkä pysty pitämään isyyslomaa lainkaan, ainakaan jos ei ilmoita sitä jo nyt. Ja kun ei yhtään tiedä, miten tämä vauveli maailmaan tulee ja milloin. Ei ole herkkua, jos joutuu sektioon ja sitten yksin tätä rumbaa pyörittämään kotiin nostelukiellon kanssa. Olen jo nyt ihan puhki, kun mies on palannut töihin ja minä yritän kahden lapsen kanssa tätä arkea pyörittää näillä kivuilla. No, päivä kerrallaan ja onneksi koulu alkaa ensi viikolla.
Mukavaa ja viilenevää kesän jatkoa!
Prune 33+1