KESKENMENON JÄLKEEN RASKAANA

[Beata73]

Hei kaikki!

Orvokille hurjasti onnea!! <3 <3 <3

prune: Kiitos sympatiasta hienoa, että sullakin oli kaikki ok ultrassa! ) Täällä kans yks viileän kesän tilaaja...

tikkunen: mulla kans kuulu potkut dopplerissa viime neuvolakäynnillä (silloin en vielä liikkeitä tuntenut) ja olihan se mahtava kuulla. Saitko jo ne tulokset, toivottavasti kaikki oli ok!

Kaikille muillekin kovasti onnellisia odotuspäiviä!

ON: Rakenneultra on onnellisesti takana ja kaikki oli ok tyttöä meille lupailtiin, ja senhän oon tiennytkin koko ajan! Mies tuli ultraan mukaan, ja tais tajuta koko homman vasta nyt :-O Sen verran hämillään oli ja ultran jälkeen ku mentiin kahville, toisteli vain että tyttö tulee, tytön hupakko! Jotenki katkeran suloista...
Mutta pääasia siis että kaikki oli hienosti ) Vointi on ollut aika hyvä, tosin edelleen oksennan satunnaisesti, mutta ei mitään mikä vaikuttas kokonaisvaltaisesti. Kipuja on nivusissa ajoittain, oisko sitten liitoskipuja en tiiä...

Beata rv 21+4

 

[juissis]

Beata: Hienoa kuulla, että kaikki on siellä masussa hyvin ja prinsessa tulossa Olen kyllä aidosti iloinen sun puolesta!

 

[Hansu...]

Beata: Ihanaa, että kaikki on hyvin ja teillekin tulossa tyttö <3 Meikäläisen ukkelikin on vasta nyt alkanut oikeasti tajuamaan, että meille tulee vauva. Saatiin vauvan huone melko valmiiksi viime viikonloppuna ja sain laitettua vauvan vaatteet ym. kaappiin. Tosin ne pitää vielä pestä. Oli vain kiva katsoa läpi mitä kaikkea sitä on jo kerääntynyt ja mitä vielä ehkä tarvii ostaa Mies istui siellä vauvan huoneessa pitkään ja sano, että sillä menee ihan kylmät väreet, kun se ajattelee, että tuossa sängyssä nukkuu pian joku <3 Toivottavasti tekin saisitte suhteenne vielä toimimaan

Jäin ite eilen nyt sitten kokonaan sairaslomalle enkä palaa enää töihin ennen mammaloman alkua. 7 viikkoa (miinus yks päivä) on vielä laskettuun aikaan. Saattaa tulla pitkät viikot, mutten tän unettomuuden ja levottomien jalkojen takia enää jaksanut töissä edes puolittain :/ Nyt voi sitten nukkua päivisin jos siltä tuntuu, levottomat jalat kun vaivaa vain öisin. En tajua, miks... Ihme kyllä mun pomo otti tuon ihan ok, vaikka on ollu koko ajan tosi nihkee sairaslomien suhteen. Kaipa se alko jo näkyä mun olemuksesta, että meen säästöliekillä. Ihanaa, kun saa nyt vain olla kotona ja keskittyä järkkäämään viimeisiä juttuja ennen vauvan tuloa. Ja tosiaan Juissis, oon todellakin mukana ei koskaan enää takaisin -projektiin Alan ettimään ens keväänä ihan urakalla uusia töitä Otin siis 46 viikon mammaloman ja siihen 12 päivää lomaa päälle, joten takasin töihin pitäis mennä 14.5.12. Sen jälkeen miekkonen alottaa 10 viikon isyysloman ja ite otan siitä 3 vipaa viikkoa lomaa, että voidaan pitää heinäkuussa lomaa yhdessä. Vauva pitäis sitten laittaa päiväkotiin elokuun alussa. Me muuten lähetään taas ens talvena pariks kuukaudeksi etelään jos vauva on terve

Välillä kyllä pelottaa, että tässä saa kohta jo lähteä synnyttämään. Nykyään on ihan päivittäin menkkakipuja selässä ja vatsalla. Ei mitään järkyttäviä eikä ne kestä kauaa kerrallaan, mutta tuntuu kuitenkin. Jotain siis jo tapahtuu. Sikiö on myös raivotarjonnassa ja tuntuu, että pää on jo aika alhaalla, kun joutuu ravata öisin vessassa noin kahden tunnin välein. Onneks alan nyt käymään kätilöllä/lääkärillä viikon välein. Kiloja on tullut 15kg ja hirvittää kyllä, että paljonko tässä ehtii vielä tullakaan. Tosin ruokahalu on onneksi jo aikalailla rauhottunut

Vieläkin ärsyttää tuo likainen lastenistuin, jonka anoppi toi tänne. Laitoin siihen viltin päälle, niin nyt kissa käyttää sitä sänkynään. Enkä saanut siitä sitä päällystä irti, että sen vois pestä. Toiseksi mä luulen, että siitä puuttuu se koko alaosa, joka pitäis kiinnittää autoon, joten tuolla ei tee mitään. Toiseksi se toi tänne sen kauhean kulahtaneen, sinisen sitterin, jonka se oli 8 vuotta sitten ostanut sen toisen pojan vauvalle. Nyt se oli käynyt siis hakemassa sen takaisin ja oli kuulemma just ehtinyt ajoissa, koska se olis muuten heitetty roskiin. No sinne se olis kyllä oikeesti kuulunutkin. Nyt pitää sitten yrittää olla jotenkin kohtelias eli oon pyytänyt, että äiti muka ostais meille uuden sitterin, kun ei tienny, että meillä on jo semmoinen. Oon yrittänyt selittää, että mulle on tärkeää miltä ne tavarat näyttää ja että ne sopii tänne kotiin muuten ja että kaikki on puhdasta. Hyväähän se vain tarkoittaa ja sen takia ei kehtaakaan sanoa suoraan, että yäk :/ Kiittämättömyyttä kai tää on sitten, mutta haluisin vaan tehä asiat omalla tavallani ja rahoillani. Toisaalta kyllä tosi hyvä asia, että mun ongelmat liikkuu tällä tasolla, asiat on siis tosi hyvin

Eipä tänne muuta kummempaa. Kiva olisi kuulla miten muillakin menee. Täällä on vähän jutut hiljentyneet viime aikoina.

Hansu 33+1

 

[Hansu...]

Tuun jatkamaan tänne tätä yksinpuhelua. Pitää vaan nyt saada purettua jotenkin, kun alko taas niin ärsyttää tuo lääkäreiden toiminta ton mun lääkityksen suhteen. Oon nyt saanut sitten vähän joka taholta neuvoja missä vaiheessa lääkitys pitäisi lopettaa. Yks lääkäri sanoo, että olis pitäny lopettaa jo raskauden puolessavälissä, osan mielestä lääkkeet ei enää auta, kun raskaus on näin pitkällä jne. Oon nyt taas ite ottanut asioista selvää enkä nyt sitten suostu sitä lääkitystä lopettamaan vaan pidän oman pääni. Löysin tämmöisenkin, kun taas kaivoin infoa netistä.

"Raskaus ja hemostaasi
Raskauteen liittyy useita mahdollisia häiriöitä. Näihin sisältyy ohimenevä hyperkoagulaatiotaipumus ja tilapäinen trombosyyttien pitoisuuden pieneneminen. Raskauden aikana esiintyvä syvä laskimotukos edellyttää omaa lähestymistä kuten myös ITP. Hyytymishäiriöitä voivat myös aiheuttaa pre-eklampsia, eklampsia ja HELLP-oireyhtymä (hemolysis, elevated liver enzymes, low platelets). Raskauteen liittyvät vaikeat komplikaatiot kuten istukan irtoaminen, sikiön kuolema ja lapsivesiembolia voivat käynnistää DIC:n. On myös yhä lisääntyvää viitettä siitä, että toistuvat keskenmenot ja raskauskomplikaatiot voivat liittyä äidin TUNNISTAMATTOMIIN!!!! perinnöllisiin ja hankinnaisiin tukoksille altistaviin tekijöihin."

Nyt luotan omaan mutu-tuntumaan ja jatkan lääkitystä synnytykseen asti ja vielä sen jälkeenkin pari viikkoa. Juttelin justiin mun äidin kanssa ja nyt vasta selvisi, että sillä äityi raskauden aikana niin pahaksi suonikohjut, että joutui sairaalaan. Sanoi, että koko sääret oli aivan siniset ja räjähtämispisteessä. Onkohan tuokaan nyt ihan normaalia kuitenkaan... enpä usko. Joten nyt sitten soitan maanantaina sinne klinikalle ja ilmotan, etten lopeta lääkitystä. Sanon, että niillä on mulle niin suuri psykologinen merkitys (niinkuin onkin) ja koska hepariini ei läpäise istukkaa, niin niistä ei ainakaan mitään haittaa sikiölle ole. Albyl-E:tä taas käytetään myös raskausmyrkytyksen ehkäisyssä, joten ei sekään joka tapauksessakaan ole hyödytön. Kaipa ne pitää mua ihan idioottina, mutta pitäkööt. Jos lopettaisin tuon lääkityksen niin musta tulis luultavasti aivan hysteerinen, pelkäisin koko ajan jotain tukoksia ja hieroisin mahaani, että ollaanko siellä elossa. Ei kai sekään kauhean järkevää olis :/

Muuten kaikki täällä edelleen ok, mitä nyt levottomat jalat vaivaa edelleen, oon tosi väsynyt päivisin ja närästys vaan pahenee. Sikiö voi kuitenkin hyvin, kasvaa edelleen normaalisti eikä oo onneksi vielä tulossa maailmaankaan, joten en valita

Tulkaahan nyt muutkin kertomaan kuulumisia?

Hansu 34+2

 

[tikkunen]

Hui hai kun ollut olevinaan niin kiire ettei oo ehtiny koneelle muutakuin tsekkaamaan spotit! Nyt päätin perjantain kunniaksi istua alas ja tulla kirjoittamaan kuulumisia ennen kuin sauna kutsuu

Beatalle onnen pyörähdyksiä hyvistä ultrakuulumisista ja tyttölupauksesta Viimeksi kirjoittelin siitä pissanäytteestä ja uusi näyte oli ihan puhdas joten kaik ok.

hansu: hyvä ettei sun tarvitse enää mennä töihin piiiiitkään aikaan ja saat nyt keskittyä tekemään kaiken omaan tahtiin Tuntuu aika huimalta etteivät lääkärit oikein osaa muodostaa yhteneväisiä mielipiteitä noista sun lääkityksistä. Ymmärrän kyllä täysin noiden lääkkeiden psykologisen vaikutuksen ja jos kerran niistä ei ole mitää haittaa pienelle niin ite varmasti söisin vähän niinkuin varmuuden varmuudeksi Toivottavasti pystyt nauttimaan loppumetreistä vaikka väsymys, levottomat jalat ja närästys yrittävät olla kapuloina rattaissa. Me kestetään mitä vaan pienen masuasukin vuoksi, eiks je? Vaikka mä en voi sanoa vielä joutuneeni "kestämään" paljoakaan, mutta odotan niitä hypersupervaivoja alkavaksi koska vain

ON: eilen oli tosiaan kauan ja hartaasti odotettu rakenneultra! Voi että, kun pieni oli niin hyvin ja sopusuhtaisesti kehittynyt <3 Vastasi viikkoja oikein hyvin, pari päivää oli mitoissa plussaa laskettuihin päiviin. Mutta hän ei ollenkaan halunnut näyttää onko tyttö vai poika! Ensiin oli reidet tiiviisti yhdessä ja seuraavaksi siirsi jalat koukkuun pepun alle! Ja ilmeisesti oli vielä jokunen "sana sanottavana", kun tuon jalkojen koukkuun laiton jälkeen hän työnsi vielä kädenkin jalkojen välistä ja heilutteli sormiaan! Sukupuoli jäis siis mysteeriksi Mutta ei se haittaa, kun kaikki muu oli niin mallikkaasti <3 Lääkäri oli todella asiantunteva ja kertoi niin paljon kaikkea ja selitti koko ajan mitä nyt katsotaan ja mitä mitataan. Nyt on ihan pöllämystynyt olo, kun tajuaa, että ollaan jo näin pitkällä! Josko nyt uskaltaisin ostaa vaikka ensimmäiset pienet sukat

Ihanaa viikonloppua kaikille!

tikkunen 20+2

 

[Mimis]

Täälläpäs on ollut hiljaista viimeaikoina.. Mitä kaikille tuleville mammoille kuuluu kukkuluuruu?

tiukkuselle sylin täydeltä onnea loistavista ultrakuulumisista!!! Vauva sitten päätti pitää teitä jännityksessä loppuun asti eikä suostunut paljastamaan sukupuoltaan, hih

Hansu - Inhottavaa kun tulee noin erilaista informaatiota eri medioista! Mä myös varmaankin luottaisin omaan fiilikseen ja jatkaisin lääkkeiden syömistä synnytykseen asti. Ei ole sullakaan pitkästi jäljellä, eli kohta saadaan sut tonne synnyttäneiden puolelle, jee!

Beata - Onnea tyttölupauksesta <3 Toivotaan kuitenkin vielä että saisitte miehen kanssa asiat kuntoon.. mutta jos ette, niin te pärjäätte loistavasti myös pienen tyttösen kanssa kaksistaan! Tsemppiä!

Meidän tyttö on kohta jo 7kk ja kasvaa hirveää vauhtia <3 On aika temperamenttinen typykkä, karjuu kovaa ja korkealta jos joku asia ei häntä miellytä Mutta myös hymyilee ja nauraa paljon ja on todella tarkkaavainen, pää pyörii ympyrää kuin pöllöllä kun joka paikkaan pitäisi nähdä Ei vielä ryömi/kontaa, mutta toivottavasti alkaa pian pääsemään liikenteeseen jos alkaisi sitten viihtymään vähän paremmin itsekseen. Nyt saa olla kokoajan viihdyttämässä, mikä on välillä hieman raskasta, kun ei meinaa edes vessaan päästä yksin

Aurinkoista odotusta ihanat!

Mimis ja tyttö 6kk 3vk

 

[juissis]

Apua kun en muista mitä on jo tullut kommentoitua ja mitä ei ja jaksa tuota edellistä tekstiä enää ehsiä Töissä ollut häslinkiä ja kun kotonakin pitäisi ehtiä vaikka mitä vielä tekemään. Toivon päivittäin, että se äikkäri alkaisi jo. Tässä kunnossa jaksaisin vielä kotona puuhastella, jos saisi olla vapaana, mutta töiden jälkeen ei jaksa enää kuin levätä. Eli stressi vaan nostaa päätään, kun kaikkeen pitäisi aikaa vielä riittää

Beata: Hienoa, että ultra näytti hyvältä Oletteko jo miehen kanssa selvittäneet mikä tilanne tulee olemaan vauvan syntymän jälkeen? Varmaan hän aikoo edes jotenkin olla pienen elämässä mukana, ei kai hän muuten olisi kiinnostunut tilanteesta.

Hansu: Ai että sä pääsit jo "lomailemaan", arvaapa vaan olenko kateellinen Vaikka toisaalta sulla olo ollut jo tukala, niin ihan syystä loman sait. Noista kamoista... Mä olin aluksi sitä mieltä, ettei meille mitään keltään ole tulossa, mutta nyt näköjään muutkin tajunneet, että meille on perheenlisäystä tulossa ja pikkuhiljaa rupeaa kaikkea tavaraa ja vaatetta tipottain tulemaan. Tavallaan sitä itse tahtoisi kaiken ostaa, mutta ehkä on järkevää jotain ottaa muiltakin. Joka tapauksessa ainakin isoimmat asiat eli vaunut ja sänky meidän pitää itse hankkia ja hyvä niin. Mutta voin kuvitella miten rassaavaa on, että joku tuollainen sitteri teille raahataa ja sitten sitä ei raaski sanoa, että ei kiitos. Joskus voisivat ihmiset järjellä ajatella ennen kamojensa tyrkyttämistä, että onko se tavara oikeasti enää edes käyttökelpoista Ja harmi tuo lääketys sulla. Varmasti kukaan lekuri ei vaan uskalla ottaa asiaan kantaa, jossei tietoa ole. Mutta pääasia kai on, että jos siitä ei todistetusti ole haittaa, että sitä käyttää jopa raskauden jälkeen, niin käytät vaan. Ainakin ei tarvitse sitten stressata, että jotain kävisi. Sullahan kyllä viikkojakin on koossa jo sen verran, että pieni voisi syntyä

tikkunen: Onnea kanssa rakenneultrasta. Se aika todellakin juoksee muita seuratessa! Juurihan sä sen plussan sait Ja ihan hyvä ehkä joskus, että sukupuoli jää salaisuudeksi Mekään ei haluttu sitä edes tietää ja olen ollut ihan tyytyväinen. Ei kukaan ole edes ihmetellyt, että miksei haluttu tietää. Enempikin ehkä on oltu yllättyneitä siitä, että nykyaikana raaskitaan se pitää salaisuutena.

Täällä siis EDELLEEN porskutellaan eteenpäin. Mullahan oli harjoitussuppareita vielä viikko pari sitten, mutta nyt ovat loppuneet. En tiedä onko se ihan normaalia? Nyt ei ole siis tullut minkäänlaisia suppareita. Mutta kyllä pieni tuolla möyrii eli kaikki on hyvin. Tänään kuulin ensimmäinen ehkä hieman typerän kommentin töissä. Yksi nainen kysyi suoraan olenko paksuna vai onko mulla vain kaljamaha. Siis apua! Koitin sitten jotenkin huumorilla ottaa tuon kommentin ja sanoin että kyllä ihan raskaana olen ja olen vähän itsekin katsonut, että kaljamahalta tuo näyttää. Ja kun oikeasti näyttää, kun on tuommoinen pieni pallo Mutta mä ajattelen vain neuvolatädin kommenttia, että ensisynnyttäjillä on yleensä tällainen pieni sievä kiinteä pallo. Jotkut ei vaan näytä sitä tajuavan, ettei kaikki liho joka puolelta samoin kuin ehkä jotkut toiset.

Vielä olisi neljä viikkoa vapaiden alkuun Olen lukenut, että ihmisen raskaus kun kestää 9kk, niin se on hyvä, koska sen ansiosta ihmisellä on aikaa valmistautua ja kasvaa vauvan tuloon. Mä olen kyllä ihan eri mieltä. Olisin jo ihan valmis saamaan pienen syliin ja vielä pitäisi 2kk odottaa Kukaan ei ota huomioon, että ennen tätä raskautta mä ehdin jo vuoden ajatella lapsen saamista ja elämää sen jälkeen. Siksi ehkä tää odottaminen on niin raastavaa. Ja mitä se odotusaika mitään hyödyttää? Sitten kun lapsi on syntynyt, niin tilanne on kumminkin jokaisella ihan erilainen eli ei sitä voi odotusaikana millään tapaa asiaan valmistua. Enempikin tässä odottaessa olen koittanut pitää ajatukset ihan muualla. Tiedän, että se elämä täysin muuttuu, mutta siihen ei voi mitenkään oikeasti ennalta varautua.

Hiljainen kesä kyllä tulossa, kun vaan mulla ja Hansulla la. Mutta onneksi syyskuusta lähtien on pari poksahdusta per kuukausi

-juissis 31+2

 

[tikkunen]

Täällä on tosiaan ollut hiljaista! Kaikilla on kesän riennot ja touhut päällänsä eikä malta istua sisällä koneen ääressä Hiukan ainakin itsellä ollut havaittavissa ettei aurinkoisina päivinä paljoa tule sisällä oltua.

Juissis: Voi, kun mahtista, että kaikki on mennyt hyvin ja mallikkaasti Pian se äippäloma koittaa sullekin Noista maha-kommenteista on pakko kirjoittaa. Mulla on myös pieni masu ja voi että, kun siitä kuulee sitten sataa ja yhtä analyysiä. Jokaisella on mielipide miksi maha on pieni ja mitä se tarkoittaa. "Syötköhän sä tarpeeksi, kun et oo lihonnu enempää? Ihan selvä poikamaha näyttäisi olevan, kun on noin pieni. Siis oletko jo niin pitkällä ja sulla on noin pieni maha?!" jne. Niin komppaan tuota sun kommenttia ettei kaikki vaan tajua, että ei jokainen liho samoin raskausaikana. Mulle on siis tullut lähtöpainoon +3kg ja se on ihan ok neuvolankin mukaan. Ja en halua murehtia mahan kokoa, kun kaikki mitat oli ihan täydellisiä rakenneultrassa. Sitä ei vaan jaksais kaikille vastailla, että "niin, jokainen raskaus on erilainen" ja yrittää näyttää reipasta ilmettä arvostelujen ropistessa niskaan. Pidän kuitenkin mahani kokoa sen verran henkilökohtaisena asiana etten jaksaisi montaa kahvipöytäkeskustelua, jotka nivoutuvat sen ympärille. Noista supistuksista vielä. Mulla ei ole ollut mitään kivuliaita supistuksia, mutta välillä, kun touhuaa pihalla hiukan liian kauan niin maha kyllä kovettuu ja on epämukava olo, hetkellisesti tosin. Olenkin yrittänyt hiljentää tahtia, sillä hiljempaakin saa aikaiseksi ihan tarpeeksi.

ON: töissä on ollut aivan järjettömän kuuma, koko ajan +26 ja olo sen mukainen. Vielä ois töitä jäljellä elokuun loppuun ja nyt jo ihan hirvittää miten jaksan. Iltaisin olen aivan naatti ja jalat särkee lonkkia myöden. Olen siis asiakaspalvelutyössä tän kesän ja valtaosa päivästä tulee seistyä. Mulla on hyvät työkengät ja yritän pitää taukoja mahdollisimman paljon, mutta välillä voi jonkin asiakkaan kanssa mennä vaikka kaksi tuntia ja sen jälkeen kyllä tekis mieli heittäytyä pitkäkseen johonkin, kun ihan päässä heittää. Paljon oon yrittäny juoda ja syödä välipaloja ettei tulis huono olo. Mä tunnen huonoa omaatuntoa useista tauoistani, mutta yritän teroittaa itselleni, että nyt meen masussa olevan pienen aarteen mukaan ja teen kaikki ajatellen muru-purusta. Mulla on ollut neuvolan mittauksissa verenpaineet hiukan kohollaan ja olenkin mittaillut niitä nyt tässä kotosalla. Paineet on pysynyt aika samoissa lukemissa, mutta välillä lepopulssi huitelee jossain 80-90 välillä. Sitä nyt seuraillaan ja toivon ettei paineet kohoaisi enää enempää, kun sekin jo tuo hiukan huonovointisuutta.

Vaunuja ollaan katseltu ja käyty ihan työntelemässäkin. Merkki on nyt selkiytynyt (teutonia) ja samoin tietyt ominaisuudet. Toiveissa on yhdistelmät joissa on ainakin heittoaisa, pehmeä kantokoppa ja mahdollisuus travel systeemiin. Ollaan pähkäilty, että ostetaanko uudet vai käytetyt. Nooh, eiköhän päätös tässä kypsy pikkuhiljaa kesän edetessä.

Jahas, nyt se aurinkokin alkoi pilkahtelemaan ulkosalla ja taitaa jalat ja mieli viedä pihalle Oikein kesäisiä odotuspäiviä kaikille!

tikkunen 22+4

 

[prune]

Huhuu, mitäs tänne kaikille kuuluu?

Hansu, mikäs on vointi? Joko tuntuu siltä, että vauva saisi syntyä? Sulla on jo todella hyvin noita viikkoja kasassa. Toivottavasti ei tarvi yli 40 viikkoa kerätä Toivottavasti olet myös saanut jonkin verran nukuttua ja levättyä. Täällä Suomessa on ainakin ollut törkeän kuumaa, mikä ei ole herkkua. Hyvä, että sait tehtyä päätöksen noiden lääkkeiden suhteen. Maallikkojärjellä sun päätös tuntuu ihan järkevältä, miksi lopettaa lääkitystä jos siitä ei haittaakaan ole. Ärsyttävä tuo sun anopin tavaroiden raahaus, vaikka ajatus onkin kaunis. Mun anoppi toi kanssa suvussa kiertäneitä, ilmeisesti meidän kuopuksen vanhoja kesävaatteita vauvalle, koko 62 cm. Siis missään tapauksessa tämä vauva ei ole kesäaikaan sen kokoinen, kun la on syyskuussa. Ei ne taida enää oikein muistaa elämän realiteetteja ja varmaan haluavat vaan osallistua.

Tikkunen, ota nyt iisisti vaan siellä töissä. Ja jos paineet alkaa nousemaan oikeasti, saikulle vaan. Helteet + raskaus on rankka yhdistelmä. Minä jouduin esikoisen odotuksessa saikulle rv 33, kun paineet oli pilvissä. Kummasti ne parissa viikossa laski, kun sai levättyä, mutta sitten alkoikin äippäloma. Niin ja onnittelut hienoista rakenneultrakuulumisista. Mun tuttavapiirissä muuten selvittämättömäksi jäänyt sukupuoli on aina tarkoittanut tyttöä Mutta eihän se tietty aina niin mene. Mutta itselläkin tytön sukupuoli jäi aikanaan mysteeriksi, kun pojat olen itse pojiksi tiennyt jo ennen ultraa. Eihän sillä tiedolla mitään merkitystä ole ja onpa enemmän jännättävää. Me ei kyllä tytön synnytyksessä silti muistettu katsoa, kumpi sieltä tuli, kun oli muuten niin rankka kokemus. Onneksi kätilöt sitten tsekkasi ja kertoivat meillekin.

Mahakommenteista vielä, niitä tulee tosiaan laidasta laitaan ja niihin on kai vaan totuttava. Mulla on nyt iso maha ihan sf-mitankin suhteen. Silti kuopuksen synttäreillä lapsen kaverit oli sitä mieltä, että ei teille voi vauvaa tulla, kun ei sun äidillä ole iso maha. Appiukko taas oli samana päivänä kysynyt, että ei kai sieltä kahta ole tulossa. Ja yksi naapuri tajusi vasta tällä viikolla, että olen raskaana ja totesi samaan hengenvetoon, että näytän siltä, kun synnyttäisin kahden viikon päästä. Kai se on vaan asia, jota ihmisten pitää saada kommentoida. Mutta ärsyttää se silti. Ja se varsinkin, kun lähes oudot ihmiset tulee taputtelemaan mahaa. Aiemmissa raskauksissa olen ollut viimeisilläni heinä- ja toukokuussa. Ja kun olen epätoivoisesti kävelemällä koittanut saada synnytystä käyntiin rv 42, kaikki vastaantulijatkin kommentoi, että valtava maha, eikös se jo synny. Siis uppo-oudot ihmiset ja selvin päin. Silloin teki mieli vetäistä jokaista vastaantulevaa turpaan ihan jo ennakoivasti. Toivottavasti sitten syyskuussa saa mahan paremmin piiloon. Jos nyt enää pääsee edes ovesta ulos. Mutta tosiaan raskaudet on erilaisia samallakin ihmisella, mulla oli nyt sf-mitta rv 23 sama kuin viimeksi rv 27...

Juissis, sullakin on kohta vapaat alkamassa. Vai oletko jaksanut vielä töissä näillä keleillä sinnitellä? Törppöjä kommentteja saa tosiaan ruveta ottamaan vastaan sekä raskaana että sitten vauvan kanssa. Imetys on kanssa sellainen juttu, johon kaikilla on mielipide joka ehdottomasti on jaettava. Varsinkin vanhemmilla miehillä, jotka varmasti on asian kanssa tosi tuttuja. Kiva, jos olette jotain vauvatavaroita saaneetkin, onhan siitä aina apua. Mun sukulainen, joka alkuun niitä törkeitä kommentteja lausui on luvannut meille vaikka mitä tavaroita kavereiltaan ja hommasi mulle jo kassillisen mammavaatteitakin ilmaiseksi. Ihan kivaa, kun ei ole oikein rahaa eikä varsinkaan aikaa ja jaksamista shoppailuun. Niitä supistuksia ei muuten ensisynnyttäjä välttämättä huomaa lainkaan. Minä olin esikoisen odotuksessa synnärin seurannassa raskausmyrkytysepäilyn takia. Käyrille tuli aina hienoja supistuksia, mutta ainuttakaan en tuntenut. Mutta kyllä ne kipeät supparit sitten tunnisti;-/ Ja hyvähän se on, jos ei liian aikaisin supistele. Ja toisaalta ne oikeat supistukset voi sitten tosi nopeastikin auttaa synnytystä käynnistymään, joten turha niitä on liian aikaisin toivoakaan.

Mimis, kiva kuulla teidänkin kuulumisia. Hirmu iso neiti jo teillä. Ja kyllä ne lapset alkaa paremmin viihtyä sitten kun pääsevät liikkelle ja varsinkin sitten kun osaavat nousta pystyyn. Pääsee niin hyvin pahantekoon

Beata, mitäs sinne kuuluu? Toivottavasti se sun oksentelu jo loppuisi, ei ole kivaa näillä helteillä. Onnea hienoista ultrakuulumisista! Vai että tyttö Tytöt ne muuten kietoo isänsä pikkusormen ympärille ihan eri tavoin kuin pojat. Toivottavasti mies saa hyvän suhteen solmittua lapseenne. Ja toivottavasti teilläkin asiat järjestyy tavalla tai toisella. Ja sullakin jo liitoskipuja, auts. Toivottavasti ei kovin pahoiksi äidy. Minä niitä valittelin neuvolassa ja täti totesi vaan, että jos ne noin aikaisin alkaa niin ne on loppuraskaudesta tosi pahoja. Tosi lohdullista. Mutta onneksi ne on vaan ikäviä eikä vaarallisia juttuja.

Täällä on ollut ihan hirveää kiirettä ja vaihtelevia olotiloja. Opinnot olen lähes puolivalmiiksi saanut eli siihen pisteeseen kun ennen vauvan syntymää on tarkoituskin. Vähän pitäisi vielä jaksaa. Sairasteltu on koko perhe ihan riittämiin. Minullakin oli reipas oksutauti vielä silloin edellisten helteiden aikaan ja vei kyllä mehut niin totaalisesti. Mutta hassua oli se, että silloin oli kuitenkin oksentamisen jälkeen parempi olo kuin on ollut koko raskaudessa. Eli ihme kuvotus se vaan jatkuu. Painoa on tullut melkein jo kilo koko raskauden aikana, vaikka jäätelö on uponnut ihan kiitettävästi viime aikoina... Ja lapset on tietysti sairastelleet muutenkin, on tullut vietettyä mm. yötä päivystyksessä aivokalvontulehdusta peläten sun muuta mukavaa. Eli ihan hirveästi ei ole ehtinyt raskauteen "keskittyä". Olo ei ole häävi, kuumuus aiheuttaa hirveää huimausta ja pahoinvointia. Onneksi järvessä vilvoittelu on sentään vielä toistaiseksi vähän auttanut. Liitoskivut on pahempia kuin aiemmista raskauksista loppumetreillä ja maha on valtava ja aina tiellä. Onneksi voi pukeutua telttoihin näillä keleillä. Hassua tosiaan, että maha on iso, vaikka painoa ei ole tullut. Aiemmilla kerroilla on maha ollut pieni ja painoa tässä vaiheessa jo yli + 10 kg. Levätä pitäisi varmaan enemmänkin, mutta ei voi kun lapset on lomalla ja mies on idiootti. Olen muuten huomannut, että olen raskaana koko ajan pahalla tuulella, mikä ei yhtään edesauta harmonisen perhe-elämän saavuttamista.

Nyt kun mahaa ei enää voi peitellä oudommatkin kyselee raskaudesta. Jännä huomata, että ihmisillä on tosiaan selvästi erilaisia kokemuksia taustalla. Toiset puhuu, että teitte sitten vielä kolmannen, ikäänkuin lapsia tosiaan tehtäisiin. Ja kun vastaan, että tämä syntyy toivottavasti syyskuussa, osa tajuaa sen niin, että toivottavasti ei synny liian aikaisin tai myöhään. Mutta osa tajuaa, että tarkoitan, että toivottavasti ylipäänsä syntyy elävänä. Taitaa yllättävän monella mummoikäiselläkin olla ikävät kokemukset vielä hyvin muistoissa.

Onneksi tämä vauva vaikuttaa edelleen erittäin aktiiviselta ja liikkuvaiselta eli kaikki on oletettavasti hyvin. Eikä minullakaan onneksi vielä ainakaan mitään oikeasti riskiä aiheuttavaa vaivaa ole, joten täytyy olla kiitollinen, että tähän asti on kaikki mennyt näinkin hyvin. Ensi viikolla lääkärineuvola, jota en ainakaan vielä edes jännitä, kun en ole supistuksia juuri havainnut. Ja seuraavalla viikolla sokerirasitus, joka ei toivottavasti aiheuta myöskään ongelmia, kun varsin terveellinen ruokavalio on edelleen kuvotuksen ja närästyksen takia ja kun painoakaan ei näillä syömisillä kovasti kerry. Täyttelin tuossa juuri synnytyssairaalan esitietokaavakkeen sähköisesti. Ihmettelin vähän, kun mitään toivomuksia synnytyksen suhteen ei voinut esittää. Onko jollain tietoa, kysytäänkö niitä vielä myöhemmin jotenkin?

Mukavaa ja toivottavasti viilenevää kesänjatkoa!

Prune 25+5

 

[juissis]

Prune: Täällä mennään edelleen samaa rataa. Ensi viikolla alkaa lomat ja kyllä mä siihen asti jaksan. Väsymystä alkaa olemaan ja olisi ihanaa jäädä aamuisin nukkumaan kotiin ja puuhailemaan kotihommia, mutta toisaalta kai se on hermojen takia vielä ihan hyvä tulla töihin ihmisten ilmoille niin kauan kuin vain jaksaa. Ja kun oikeasti mulla ei ole mitään särkyjä ja oireita, niin miksen töitä tekisi. Alkuraskaudessa olin kyllä niin kypsä töihini (tai olen edelleen, mutta kun tietää että kohta pääsee pois niin jaksaa paremmin), että ajattelin jääväni saikulle heti kuin mahdollista. Nyt kuitenkin loman lähestyessä on huomannut, että ihan hyvinhän tässä kestää ja kyllä sitä kohta saa "lomailla" ihan tarpeeksi Mä en tiennyt, että tuollaista synnärin esitietolomaketta voisi edes täyttää. No meillä on tutustuminen sairaalaan muutaman viikon päästä, niin kai siellä noikin asiat selviäisi. Voithan sä aina lähettää erillisen kirjeen toivomuksista sairaalaan suoraan, siitä oon kuullu. Toivottavasti saat opinnot tehtyä vielä hyvään jamaan. Mä olen ainakin iloinen, että sain lopputyön jo alkuraskaudessa tehtyä ja nyt on paperit kädessä. Jotenkin tää kevät on ollut kyllä todella sellainen, että tuntee saaneen kaikenlaista aikaan eli raskaus selkeesti sopii mulle

Me ollaan vihdoinkin saatu enempi vauvatarvikkeita hankittua. Vaunut, sänky, hoitopöytä ym eli nyt ei enää kummempia tarvita. Aikalailla kerralla tuli noi kaikki hankittua. Mä en shoppailusta pidä ja silloin harvoin kun lähden jotain ostelemaan, niin olenkin sitten tehokas Vaunut oli kyllä vaikea valita, mutta kun meni paikkaan, josta sai halvalla hyvät, niin oli päätöskin helppo Nyt sitten vain odotellaan, että pieni tuolta masusta raaskisi ulkoilmaan tulla. Tuntuu vain siltä, että tässä ollaan vielä raskaana pitkään. Tähän mennessä mun vaistot raskauden aikana ovat kuitenkin aina olleet oikeassa.

Beatasta mäkin haluisin taas kuulla??!!??

-juissis rv 33+6

 

[juissis]

Prune: Tuli vielä mieleen tuosta kommentista miten ihmiset ovat suhtautuneet, että teille on tulossa kolmas. Mä tällä viikolla töissä kuuntelin erään naisen juttuja. Hän on semmoinen kolmevitonen ja kaikki olivat ihmeissään, että hänellä on jo neljä lasta. Hän siihen, että niin siellä maalla missä hän on asunut niin kaikki TEKIVÄT lapsia aikasin, koska ei siellä ollut muuta tekemistä. Mä rupesin taas näkemään punaista ja ajattelemaan, että juuri näinhän niitä tehdään. Ajatella miten rankkaa semmoisessa paikassa sitten olisi asua, jos olisi lapseton ja muilla suurperhe ja kaikki kyselemässä, että koskas teille tulee. Saa hetken olla tyytyväinen, että asuu täällä kaupungissa, jossa on ihan normaalia olla lapseton viellä kolmekymppisenä

 

[Hansu....]

Tikkuselle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista, ihanaa ) Jos alkaa väsyttää liikaa töissä, niin saikkua vain. Täytyy olla itsekäs ja ajatella sitä pikkuista, työt tulee vasta sen jälkeen. Mäkin painiskelin noiden asioiden kanssa, mutta oli vain pakko laittaa asiat oikeaan järjestykseen. Lääkärikin tätä painotti moneen kertaan. Jos joku ei ymmärrä, että tarvitset ekstrataukoja, niin on niiden ongelma.. Mulla olis oikeesti alkanut äitiysloma vasta eilen, mutta onneksi jäin saikulle jo muutama viikko sitten. Olin kuitenkin on ja off poissa töistä raskauden puolestävälistä asti väsymyksen takia.

Ihana kuulla Prunestakin pitkästäaikaa Hyvä, että siellä on kaikki hyvin, vaikka rankalta tuo sun elämäntilanne kyllä kuulostaa. Varmasti ihan toista olla raskaana, kun on sen lisäksi kaksi muuta hoidettavaa. Aika uskomatonta toi sun painonnousu, ei kai tuo vaarallista ole? Mulla tosin pahin nousu tuli just noilla viikoilla. Meikäläiselle on tullut jo 18kg.. ups :/ Tosin nyt ei oo enää pariin viime viikkoon noussut juuri yhtään. Mulla on siis aikamoinen laihdutus edessä, koska en ollut tyytyväinen mun painoon raskauden alkaessakaan. Laskin, että yli 20kg joutuu laihduttaa... toivottavasti imetys onnistuu!!!!

Juissiskin on jo noin pitkällä, mahtavaa Mäkin tein äkkipäätöksen vaunujen suhteen, en jaksanu alkaa soutamaan ja huopaamaan niiden suhteen. Oikeestaan kaikki muukin, se vähä mitä on ostettu, on ostettu tosi nopsaa.

Mulla oli tänään lääkäri ja sain vahvistuksen, että pää on jo kiinnittynyt. Tunsin tämän pari päivää sitten, kun maha oli yhtäkkiä laskeutunut niin alas. Nyt vain sitten odottelen maksa- ja sappiarvojen tuloksia, koska viime yönä mua kutitti niin sairaasti, etten saanu mitenkään nukuttua. Samoin mulle on tullut rintaan pieniä verenpurkaumia. Pelottaa, että on raskaushepatoosi ja joutuu odottaa tuloksia koko viikonlopun. Ajattelin, että jos ens yö on yhtälailla tuskaa, niin meen päivystykseen. Hepatoosissa on kuitenkin kohtukuoleman riski enkä halua ottaa mitään riskejä. Pelottaa Nyt sitten tarkkailen sikiön liikkeitä ihan haukkana. Onneksi verenpaineet on normaalit, samoin pissa puhdas. Jouduin alottaa rautalisänkin, kun se vaan laskee edelleen koko ajan ja oli nyt 111. Onneksi kuitenkin sydänäänet on normaalit ja liikkeitä tuntuu edelleen. Pelottaa vaan niin vieläkin, että menetän vauvan. Vaikka kuinka yrittää ajatella positiivisesti, niin ne vanhat kokemukset vain jyllää päässä koko ajan. Melkein soi päässä sen yhden kätilön lause: "Valittettavasti en saa sydänääniä kuuluviin". Sitä melkein joka kerta jo valmiiksi varautuu johonkin kamalaan, kun käy lääkärissä tai kätilöllä. Nytkin hieroin odotushuoneessa vatsaa niin kauan, että sain sikiön heräämään. Olispa tää jo ohi!!!! Viime yönä oli kyllä jo aika pitkään menkkakipuja, muttei ne sitten johtaneet sen pidemmälle... kohdunsuun tilanteesta ei oo hajuakaan, koska täällä ei sisätutkimuksia tehdä ennen synnytystä jos ei oo jotain erityistä syytä.

Muakin kiinnostais tietää mitä Beatalle kuuluu???

Voikaa hyvin

Hansu 37+2

 

[Beata73]

Heips kaikille ihanille naisille!


tikkunen: ihanaa, että sullakin oli kaikki ok ultrassa <3 Teillä on sitten ujo vauveli tulossa kun niin häveliäästi ultrassa käyttäytyi ) Meidän vauva levitteli ihan kunnolla ni ei jääny epäselväksi! Vitsailtiin miehen kans, että siitäkö se ura sitten urkenee... ) Taukoja on töissä pidettävä juuri sen mukaan, miltä tuntuu! Itsekään en aina sitä muista, mutta niin se vain on. Jännä juttu, että mun mahaa ei kukaan ole kommetoinut yhtään millään tavalla!


Mimis: Kyllä minäkin olen alkanut luottamaan, että pärjään vauvan kanssa kahdestaankin. Sillä niin se tulee olemaan, ei me palata yhteen enää Ihanalta kuulostaa teidän tyttö, voi että!


Juissis: Kiva kuulla, että jaksat hyvin. Mistä paikasta löytyi halvalla hyvät vaunut? ) Mä en ole ostanut yhtään mitään vieläkään... Ja mun työmotivaatio on niin nollassa, ettei IKINÄ ole ollut. Joudun tosissaan tsemppaamaan, että jaksaisin vielä kuukauden töissä. Ugh.


Prune: Oksentelua on ollut satunnaisesti edelleen, mut ei semmosta kuvotusta enää. Oksennan lähinnä hajuista, ja yleisissä vessoissa käyminen on aivan järkyttävää :/ Ennen ei oo tommonen haitannut pätkääkään. Ihanaa, että oot saanut opinnot hyvään vaiheeseen. Jännä että sä olet raskaana pahalla tuulella. Mä oon taas niin tasainen, enkä hermostu mistään!? Yleensä pinna on tosi lyhyt, mutta tähän on tullut tosiaan positiivinen muutos. Toivottavasti se on pysyvää


Hansu: Toivottavasti sun tulokset olis normaalit, kurjalta kuulostaa nuo sun pelot, vaikkakin ovat täysin ymmärrettäviä. Toisaalta jos verenpaine on normaali, pissa puhdas, sydänäänet on normaalit ja tunnet liikkeet, niin kuvittelisi ettei mikään voi olla kovin huonosti Mutta tietenkin sitä meidän taustoilla (ja etenkin sinun!) tarkkailee kaikkea mahdollista ja huolehtii. Toivottavasti saat nyt nukuttua! Haleja <3


ON: Täällä sittä helteellä paahdetaan 200 km päivässä autolla työmatkaa... Ei tulis mitään, jos ei olis ilmastointia! Jalat on iltaisin ku pölkyt, aivan hirveen turvoksissa. Aamuisin normit, mutta kai se on tää helle, joka niin turvottaa. Liitoskipuja on satunnaisesti edelleen, pahimpina ne on aamuisin kun nousen sängystä ylös. Töiden jälkeen ei oikein jaksa mitään, ja sen on näköstä kotonakin... Oon siivonnut kunnolla joskus toukokuun alussa! Ku ei vaan pysty eikä jaksa. Ja mitäpä sitä ku yksin asuu, kukaan ei oo hätyyttämässä... Töitä on vielä heinäkuun puoleen väliin, sitten kesälomalle ja äippälomalle. Asun edelleen meidän vanhassa talossa, mutta nyt on asioihin tultava muutos, koska en yksistään pysty mitenkään huolehtimaan kaikesta. Päivät on töissä, illat makaa, ni siinä jää nurmikot ajamatta ja kuten todettua, siivoamatta ja kukkapenkit rehottaa...


Mies on ollut kuukauden naisensa luona, ja tänä viikonloppuna on kai vihdoin puhuttava talon kohtalosta ja muista käytännön asioista. Sen ultran jälkeen mies ei ole oikein ollut yhteyksissä, paitsi tänään soitti että tulee tännepäin. Tuntuu ihan paskalta, että se on jatkanut elämäänsä sen uuden ämmänsä kanssa, ja mä odotan sille vauvaa ja törötän täällä meidän vanhassa kodissa ku joku jämähtänyt onneton vanha akka. Vihaan sitä naista oikeasti! Minusta hän on itsekäs kodinrikkoja. Tietty miehessä on syytä yhtälailla, mutta hänen kanssaa mun on pakko tulla toimeen, sen naisen kanssa ei. Itsetunto on ollut tosi kovilla, etenkin tän kasvavan mahan kanssa... Painoa ei onneksi ole tullut kolmea kiloa enempää, kun mullahan oli jo ennestään ylipainoa. Siinä mielessä olen tosi tyytyväinen ja suunnittelenkin jo syksylle vauvan syntymän jälkeen elämäntapamuutosta. Ihan miehen kiusaksi laihdutan kilot pois! vaikka ei se koskaan niistä ole sanallakaan kommentoinut, silti olis ihanaa olla ens kesänä normaalipainoinen ja tyytyväinen äippä.


Vauva liikkuu välillä enemmän ja välillä vähemmän. En ole ostanut yhtään mitään vauvalle. Aattelen, että ehdin sitten lomalla hoitaa kaikki.


Oli muuten hurja juttu töissä; tapasin asiakkaan, jonka kanssa tuli puheeksi raskaus. Hän kertoi, että oli synnyttänyt tyttövauvan viikoilla 25+6 (eli täsmälleen samat viikot ku mulla tänään!) hätäsektiolla raskausmyrkytyksen takia. Tyttö on tänä päivänä täysin terve 10 vuotias neiti, ikäistään tosin pienikokoisempi, mutta silti! Kuvitelkaa. Olin ihan sanaton ja liikuttunut pitkän aikaa.
Mun mahaa ei tosiaan ole kukaan kommentoinut sanallakaan, vaikka se näkyy jo ihan selvästi. Siksi musta kuulostaa niin oudoilta nuo teidän saamat kommentit. Kyllä sitä ihmiset kaupoissa katsoo, mutta ei kukaan tuu sanomaan mitään. Onneksi!! Ollaanko täällä pohjoisessa jäyhempiä sitten... en tiedä.


Ihanaa viikonloppua teille kaikille ja onnellisia odotuspäiviä! <3


Beata 25+6

 

[tikkunen]

Hujjui, kun onkin tullut paljon uusia kirjoituksia vaikka ihan just mielestäni kävin täällä kurkkailemassa!

Prune: oikein mukavaa kuulla, että vauveliini touhuilee aktiivisesti masussa ja olet voinut suht hyvin vaikka kuvotus ja närästys kavereina ovat edelleenkin. Toivotaan, että helteet alkaisivat hiukan helpottamaan ja sunkin olo helpottuisi. Mä nostan hattua kaikille odottaville äideille ja varsinkin heille joilla on kotona pieniä lapsia hoidettavana. Se on kyllä semmoista rumbaa se arki mitä olen sivusta seurannut! Kummityttöni äiti sitä aikoinaan juuri sanoi, että odottaessaan kolmatta ei raskauteen oikein ehtinyt keskittyä, kun oli niin paljon kaikkea muuta koko ajan. Paljon tsempitystä Prune teidän arkeen!

Muakin alkoi kiinnostaa, että mistä juissis oli bongannut hyvät ja halvat vaunut?

Voi, kun hansulla alkaa olla h-hetki jo niin lähellä! Kurjaa tuommoinen viime metrien oireilu ja, että joudut odottelemaan tuloksia yli viikonlopun :/ Voin vaan kuvitella kuinka lujaa ajatukset viuhuvat mielessä kaiken kokemasi jälkeen. Hyvä asia on, että kaikki muut asiat - pissa, paineet, sydänäänet ja liikeet- on kohdillaan niin ne varmasti lohduttavat edes pikkuisen

Ai hurja beata, sulla ei oo enää kauaa töitä jäljellä! Ihanaa Sitten pääset touhuilemaan oman voinnin ja jaksamisen mukaan eikä tarvitse körötellä enää huimia työmatkoja! Tuo tilanne miehesi kanssa vie varmasti henkisiä voimia tosi paljon :/ Toivotaan, että saatte puhuttua talo yms. asiat selviksi sillä ei tilanne voi tuollaisena jatkua loputtomiin. Eikä mies voi kuvitella, että hän vaan tuosta noin hyppää "uuteen elämään" ja kaikki vanha vaan jää jonnekin taakse. Himputti sentään, kun suututtaa sun puolesta tuo koko tilanne miehes kanssa. Mutta masussa sulla on semmoinen kultakimpale mikä tuo varmasti iloa ja valoa päiviin Ammenna voimaa pienokaisesta ja pidä huolta omasta jaksamisesta

ON: ei voi muuta sanoa kuin voihan helle :/ Töissä lämmöt nousseet +32 ja olen todellakin pitänyt taukoja PALJON. Eilen illalla olin niin sekavana lämmöstä että laskin asiakkaan tarvitsemat tuotteet ihan mönkään ja muistin yksityiskohdat väärin jne. Kotiin ajaessani mietin, että jos helteet eivät hellitä niin on vaan pakko pyytää siirtoa aamuvuoroihin. Aamuisin lämpötila on VAIN +28 ja sen huomaa. Pikkuhiljaa alkaa myös tajuamaan, että kyllä masu alkaa painaa jo jonkin verran ja kumartelut sun muut tuntuu vaikeilta. Pienokaisella on ollut tällä viikolla aika hiljaisia päiviä, liekö helle vaikuttanut. Iltaisin hän kyllä touhuilee ja samoin aina suihkussa ollessani Onkohan siinä veden äänessä jotakin vai mikäköhän pienen saa jammailemaan niin kovasti Joitain kipuja on ollut, olisivatkohan liitoskipuja. Ja ne yölliset krampit jaloissa! AUTS! Mutta ei siis mitään hurjaa muutosta olotilassa, hyvin ja tasaisesti mennään

Nyt on rauhaisa ja onnellinen olo Ja vielä vapaapäivä tänään ja huomenna! Ihan mahtavaa Mita kaikkea kivaa sitä oikein puuhaisikaan

Hyviä vointeja kaikille ja kylmiä jalkakylpyjä helteen rasittamille jaloille

tikkunen 23+3

 

[Hansu...]

Pikainen ilmoitus tänne hiljaiseloa viettävälle ketjulle. Meille syntyi aivan ihanan suloinen ja täydellinen tyttö sunnuntaina 26.6. Mitat 51cm ja 3300g. Äiti on pakahtua onnesta <3

Päästiin kotiin viikko sitten ja tässä nyt sitten takutaan vähän imetyksen kanssa, mutta muuten kaikki hyvin ))

Synnytystarinaa tulee tuonne vauvanhoitopuolelle kunhan saan aikaiseksi...

Hansu ja maailman rakkain tyllerö 1 viikko ja 3 päivää

 

[Listapäivitys]

KESKENMENON JÄLKEEN RASKAANA <3

Juissis ........... km 11/09, km 09/10 ............ LA 22.7.11
Beata ............ km 10/09 .......................... LA 17.9.11
Prune ............ km 12/09 ........................... LA 18.9.11
daalia ........... km 12/10 ........................... LA 9/2011
Miltsi ............. km .................................... LA 4.10.11
Tikkunen........kkm 09/10...........................LA 5.10.11
Piu ................ kkm 02/10
manna............km 10/11

SYNTYNEET MURUSET <3

2010

Katsu - km 12/07, ku 11/08 - poika - 11.1.10 - rv 39+0 - 50,5 cm - 3 676 g
HMM83 - km 5/09 - poika - 16.5.10 - rv 41+5 - 49 cm - 3 708 g
Tiitu-tii - km 5/09, 8/0 - poika - 25.5.10
J-R - tm 7/09 - tyttö - 1.6.10
Sarppa75 - kkm 8/09 - poika - 25.6.10
Tilkku - km 7/09 - poika - 17.7.10 - rv 39+3 - 50 cm - 3 130 g
Jane75 - kkm 9/06, 3/09, 9/09 - poika(2.) - 01.10.10 - rv 40+1 - 51 cm - 3 815 g
Tipsuliini - km 7/09, tm 11/09 - tyttö - rv 40+6
Minttuli80 - kkm 10/09 - tyttö - 12.10.10,
Mimis - km 05/09 - tyttö - 29.10.10 - rv 37+4 - 47 cm - 2 610 g
Saapi tulla - kkm 11/09 - poika - 13.11.10 - 3 390 g
Strumppis - km 12/09 - tyttö - 10.12.10 rv 41+0 - 52 cm - 3 950 g

2011

Lakallis - km 10/09 - tyttö - 2.1.11 - 53 cm - 3 995 g
haavelapsesta - kkm 08, ku 09 - poika - 23.1.11
A-M - kkm 8/08, km 11/09 - poika - 18.2.11 - 52 cm - 3 590 g
melluliini - km, kkm 10/10 - poika - 12.3.11 - 51 cm - 3450 g
Sini - km 9/11 - tyttö - 12.3.11 - 48 cm - 3910 g
Miu-uska - tm 5/09, 10/09, km 3/10 - poika - ? -
Viveca - ku 12/08 - tyttö ja poika - 7.4.11
(Typy - km 08, 09, 09, 10 - LA 5.4.11 - ???)
Khaosan - km 5/10 - poika - 27.4.11 - 51 cm - 3550 g
Orvokki - km 4/10 - tyttö - 2.5.11 - 50 cm - 3680 g
Hansu - kkm 2/09, 7/09, tm 5/10 - tyttö - 26.6.11 - 51 cm - 3300 g

 

[Hansu...]

Juissis: Pakko kysyä onko mitään synnytykseen viittaavia oireita havaittavissa??? Mikä olo? Ihan hirmuisesti tsemppiä koitokseen ja jos otat epiduraalin, niin odota sen kanssa niin pitkään, kun vain pystyt. Mulla kun se laitettiin liian aikaisin ja loput voikin lukea tuolta vauvahaavepuolelta jos kiinnostaa :/ Toivottavasti sulla menee kaikki hyvin ja vauva tulee nopsakkaa maailmaan

Mitä kuuluu Prune ja Beata + muut kumppanit?

Hansu ja maailman rakkain tyllerö huomenna 3 viikkoa <3

 

[juissis]

Hansu: Niin ja vielä kerran onnittelut prinsessasta! Miten muuten teidän teini suhtautuu uuteen tulokkaaseen? Kävin lukemassa tuolla toisella puolella sun synnäritekstinkin.

Täällä ollaan edelleen yhdessä koossa, ikävä kyllä. Toivoisin niin, että pieni jo syntyisi. Mulla ei ole mitään kipuja kylläkään ja hyvin jaksan edelleen eli siksi en toivo syntymää, vaan siksi että pääsisi jo pitämään pientä sylissä ja vauva-arkeen kiinni. Pikku hiljaa alkaa tämä kotonaolo tylsistyttämään, kun ei minnekään kauas enää uskalla reissata ja kotonakaan ole enää tekemistä, kun hankinnat on tehty ja siivouksetkin lähes kaikki. En ymmärrä, että jotkut pitävät ennen äikkäriä vielä lomaa. Mulle tää äikkäriaika riittää jo ihan hyvin Nyt mennyt neljä viikkoa kotona ja voi olla, että "pahimmillaan" tässä ollaan vielä ennen pienen syntymää yli kolme viikkoa. Apua. Pikkusen painoarvio on tällä hetkellä 3,5kg ja siksikin toivoisin, ettei paljon menisi odotus yliaikaa, jotta ei joutuisi hirveän isoa vauvaa synnyttämään. Suppareita tai muutakaan synnytykseen viittaavaa ei ole tullut. Kohdunkaula oli muutama viikko sitten 1,5cm, mutta se ei mitään kerro ja olen lukenut, että monilla samassa tilanteessa on synnytys mennyt kumminkin yliaikaa, vaikka se lekuri yrittikin sanoa että synnytys voi tuolla mitalla koska vain alkaa. Olen myös ajatellut, että koitan mahdollisimman kauan olla ilman lääkkeitä, ilokaasu on ainoa, jota tahdon, koska siitä ei ole todistetusti yhtään mitään haittaa. Moni muu lääke tahtoo lisätä kipuja tai pitkittää synnytystä tms. Mutta katsotaan sitten tositilanteessa, että miten lääkkeettömänä sitä pysytään

Tulkaahan muutkin kertomaan kuulumisia ja kyllä mäkin täällä päivittäin käyn kattelemassa, jos uutta tekstiä olisi tullut. Itse ei vaan paljon jaksa kirjoitella, kun ei mitään tapahdu

 

[prune]

Moi kaikille piitkästä aikaa!

Hansu, hirmuisesti onnea tyttösen syntymän johdosta! Toivottavasti se imetyskin alkaa pikkuhiljaa sujua. Siihen voi mennä viikko jos toinenkin, mutta yleensä lopussa kiitos seisoo. Mahtavaa, että teille lopulta syntyi ihan täysiaikainen ja mukavankokoinen vauva

Juissis, vieläkö olet yhtenä kappaleena? Tiedän just tarkkaan tuon tuskastumisen, kun ei jaksaisi yhtään odottaa. Juuri vietettiin esikoisen 8-v synttäreitä ja silloin 8 vuotta sitten oli kyllä pitkät 9 päivää lasketun ajan jälkeen. Monet kyllä sanoo, että vauva ei hirveästi enää kasva siinä vaiheessa, kun istukan toiminta heikkenee pikkuhiljaa. Mulla auttoi, kun suunnittelin joka päivälle jotain ohjelmaa, vaikka ihan pientäkin (kahvilassa käyntiä tms.), niin aika kului hiukan vähemmän hitaasti. Tsemppiä! Ei meidän tilanteessa ole kukaan ihmetellyt, että kolmas lapsi tulee, kun ollaan isosta perheestä molemmat. Enemmän on ihmetelty isoa ikäeroa noihin edellisiin. Ihmiset kun kuvittelee, että lapsia voi tilata juuri silloin kun haluaa...

Tikkunen, mikäs on vointi? Helteet on tosiaan ihan syvältä eikä yhtään edesauta jaksamista mahan kanssa. Ja jotenkin tuntuu, että pää pehmenee vielä entisestään, eikä ainakaan ajatustyö suju mitenkään.

Beata, mites siellä vointi? Ja oletteko päässeet sopuun talon kanssa tms? Tajusin tuossa juuri, että enää 2 kk laskettuun aikaan. Siis mihin tämä aika oikein menee?

Täällä on vointi ollut hyvin vaihteleva. Viileämpinä päivinä on mennyt ihan ok, mutta helteitä en kestä sitten laisinkaan. Silloin on seurana suonenvedot, unettomuus, turvotukset, päänsärky ja uusimpana sydämen rytmihäiriöt. Mulla oli sitä tiheälyöntisyyttä silloin alkuraskauden pahimpien oksennuskausien aikaan, joten epäilen, että se voi johtua elimistön kuivumisesta, vaikka yritän juoda ihan koko ajan. Suolatasapainokin voi olla mitä sattuu, kun ruokahalua ei oikein vieläkään ole ja väkisin pitää syödä. Painoa on tullut sentään peräti 3 kg. Neuvolassa ovat ihan tyytyväisiä tuohon painonnousuun, eikä sitä tällä bmillä tietty paljon tarvi tullakaan. Sain sydänongelmien takia lääkäriajan tälle viikolle ja toivottavasti pääsen ekg:hen. Aika pelottavia on nuo kohtaukset kuitenkin. Toinen ärsyttävä vaiva on jokaviikkoinen migreeni, johon onneksi sain lääkkeet. Lepohan siihenkin auttaisi, mutta kun ei sekään aina niin vain onnistu. Kotimaassa on jaksettu vähän lomailla, vaikka mun jaksaminen vaihteleekin päivittäin. Mies on onneksi lomalla, niin voi edes yrittää päikkäreitä nukkua, kun yöunet on vähän mitä sattuu. Henkeä ahdistaa kanssa koko ajan, enkä tiedä johtuuko se heinänuhasta (en ole antihistamiineja viitsinyt ottaa, kun kohtalaisesti pärjään ilmankin), sydänongelmista vai ihan vaan siitä, että tämä valtava vatsa painaa keuhkoja. Vauvalla onneksi edelleen kaikki hyvin, on jo raivotarjonnasssa ja liikkuu vilkkaasti edellen. Ja sehän se on pääasia Laskettuun aikaan on tasan kaksi kuukautta eli viimeistään 2 kk ja 2 vkoa niin vauvan pitäisi olla maailmassa. Valmistelut on kovin vaiheessa, vaatteita on saatu ja osa tavaroista löytyy omista varastoista, mutta aika paljon vielä puuttuukin. Jotenkin olen tuudittautunut siihen, että aikaa on.

Oikein mukavaa kesän jatkoa ja mahdollisimman hyviä vointeja kaikille!

Prune 31+1

 

[tikkunen]

Tervehdys kaikille!

Oi Hansu! Vielä tälläkin puolella toivotan sulle hurjasti onnea pienestä prinsessasta <3

Juissiksella on jännät ajat käsillä Hirmuisen nopeasti aika on kyllä kulunu ja toivotaan ettet joudu odottamaan pienokaista enää kovinkaan kauaa Olen ite miettinyt myös noita synnytyksen aikaisia lääkityksiä ja toivon, että voisin mennä ilman epiduraaleja yms. mutta kaipa se tilanne sitten näyttää miten käy. Kuitenkin päädyn mankumaan jotain droppia kipuun ;D

Ai hurja sentään Prune kuinka sun elimistö oikein temppuilee :/ Toivottavasti sydämen rytmitykset pysyisivät omalla raiteellaan ja migreeni hiipuisi ja jäisi piakkoin pois. Mutta ihanaa, että pieni touhuilee ja muistuttaa itsestään <3 Siitä saa voimaa niin paljon Ja tosiaan pian se LA:kin sieltä hiipii lähemmäs! Jee!

ON: Mulla vointi on ollut kohtalaisen hyvä, mitä nyt nuo yöunet alkavat olla lähinnä unenpätkiä. Ja pätkittäisestä unesta seuraa väsymys ja veltto olo. Ja yölliset lihaskrampit ovat seuranain eikä auta villasukatkaan eikä magnesium. Närästys on edelleen mukana kuvioissa, mutta onneksi sitä pystyy hillitsemään kun miettii tarkkaan mitä syö ja kuinka paljon. Masulainen touhuilee kovasti ja muistuttaa, että täällä sitä ollaan <3 Viime neuvolakäynnillä lääkäri ei osannut sanoa vaavista muuta kuin, että pää on ylöspäin. Nooh, kyllä pieni ehtii kääntyä vielä monet kerrat. Mun mahan koko on edelleen puheenaiheena yhdessä jos toisessakin keskustelussa. Olen kaikille vaan sanonut, että kohdun korkeuden perusteella kaikki on ok eikä ole syytä huoleen. Kohdun korkeus on itseasiassa huidellut yläkäyrällä, joten en murehdi masun kokoa sen enempää.

Töissä olen yrittänyt hidastaa tahtia sillä masu kovettuu heti jos vauhti yltyy. Muutaman kerran on supistanut oikein kivuliaastikkin, kun olen rasittanut itseäni liikaa tekemällä jotain raskaampaa. Ne peruskommentit että "ei sillä vaan ollut mitään supistuksia ennen äitiyslomaa" ja "kyllä se jaksoi tosi hyvin vielä tuonkin tehdä juuri ennen äitiyslomaa" jätän omaan arvoonsa. Uskon, että jokainen kokee jaksamisensa henkilökohtaisesti eikä toisen jaksamista voi verrata jonkun muun jaksamiseen. Kunhan vaan noi helteet pysyis poissa niin vois olla mahdollista jaksaa töissä äippäloman alkuun asti ja olla edes hiukan voimissaan.

Hankintoja ei olla juurikaan tehty, vaunut ja kaukalo ostettiin käytettyinä. Monia pieniä vaatteita olen kaupoissa hiplaillut, mutten ole tohtinut vielä ostaa. Pieni pelko luuraa ajatuksissa mukana ja uskon, että niitä vaatteita yms. ehtii ostaa myöhemminkin vielä.

Beatan kuulumisia olisi kiva myös lueskella Ja samoin muiden hiljentyneiden ketjulaisten daalia, Miltsi...

 

[Beata73]

Hansulle sydämelliset onnittelut tyttövauvasta <3 <3 <3 ihanaa!!!

Olen lukenut kaikkien kirjoitukset, mutta laitan nyt nopeasti vain omat kuulumiset ja kommentoin paremmalla ajalla. Joten sorrryyyyy naiset!!!

Mä jäin sairaslomalle kesäkuun viimeisellä viikolla, koska putosin keittiöjakkaralta ja mursin ranteeni tuhannen palasiksi. Käsi leikattiin ja kipsattiin, kispi poistettiin 10 päivän kuluttua ja nyt yritän apinan raivolla saada tästä kädestä toimivaa ennen vauvan syntymää! Ku kyseessä on tietenki oikea käsi, eli nyt on kaks huonoa kättä käytössä :/

Onneksi vauvalle ei käynyt kuinkaan, vaikka olinkin aivan hysteerinen. Sain ruinattua päikkäpolilla ultran, ja sitten vielä osastolla synnäriltä kätilön ottamaan käyrät. Sitten uskoin että kaikki on ok. Mut vielä nukutettiin leikkaukseen, joten olin huolesta ihan suunniltani ku vauva ei oikein liikkunut pariin päivään. Kätilö sitten tuumasi, että kyllähän vauvakin on nukkunut ja varmasti vähän pöhnässä nukutusaineesta jne. No, nyt on sit jo normimeno mahassa ja muutenkin. Mutta kyllä säikäytti, voin kertoa!!

Miehen kanssa kaikki auki. Tänään käytiin yhdessä terapiassa ja positiivinen fiilis jäi ainakin mulle, eikä mieskään kauhean ahdistunut ollut. Toinen nainen on osin vielä kuvioissa, mutta tuntuu olevan hiipumaan päin. Parasta oli se, että saatiin tuolla terapiassa juteltua siitä kaikesta, mikä tähän tilanteeseen on johtanut. Eli emme tiiä, mitä tulee tapahtumaan, mutta olemme eritäin hyvissä väleissä, ja mies haluaa tulla synnytykseen ja olla vauvan elämässä mukana niin paljon kuin mahdollista. Katsotaan nyt. Asutaan täällä maalla nyt naapureina, joten en ole muuttamassa nyt minnekään.

Eli mä menen töihin vasta joskus ensi vuonna elokuun lopulla ja nautin niiiiiiiiin täysillä olla kotona! En kaipaa pätkääkään työelämää.

Raskausvaivoista mulla on närästystä, liitoskipuja ja anemiaa. Ja kauheat raskausarvet mahassa :/ maha menee yläkäyrillä ja mulla on elokuussa kai synnytystapa-arvio sairaalassa. Verenpaine on ollu normaali koko ajan ja kaksi sokerirasitustestiä takana, jotka molemmat normaalituloksella. Kauhean olon vaan pukkas nyt helteillä ku piti sitä litkua juoda, hyi helekatti! Mitkään vaatteet ei mahu päälle, menen 2-3 mekolla tän kesän. Se masentaa... Mutta mies kommentoi mua viime viikolla hehkeän näköiseksi, ja siitä tuli niin hyvä mieli ettette uskokaan!!

Beata rv 31+4

 

[miltsi]

Hei pitkästä aikaa.

Hansu: Onnea pikkuisesta! Toivottavasti elo vauvan kanssa on alkanut hyvin.

Juissis: Tsemppiä loppusuoralle! Muistan, kun oma ensimmäiseni antoi odottaa melkein kaksi viikkoa yli ja viimeisellä viikolla onnistui vielä kääntymään perätilaan ja sektioonhan siinä päädyttiin. Toivottavasti seuraavalla ei kestä ihan niin kauan..

Prune: Mulla oli ekan kanssa ongelmana just nuo migreenit, eivätkä lähteneet perustabuilla. Nyt ei ole ollut ainoatakaan, mutta tilalle ovat tulleet kipeät aftat, joiden takia ei pysty syömään tai puhumaan. Onneksi kuitenkin menevät viikossa pois.

ON: Hurja potkukone möyrii ja pyörii mahassa. Työn puolesta pääsen testailemaan ultraa ja nopea on masulainen vielä liikkeissään: 2 sekuntia ja pylly onkin vaihtunut pääksi. Muuten on tylsää töissä puurtamista ja paisumista. Työhuoneen lämpötila nousi jo yli 30 asteen, joten työsuojeluvaltuutettukin kävi kyselemässä vointia.

Mulle on tullut niin paljon kiloja tähän mennessä, etten edes kehtaa kertoa. Hirveä nälkä koko ajan ja mieli tekee suklaata ja jäätelöä. No, synnytys ja imetys vei viimeksi 18 kg vuoden aikana, joten odotan sitä samaa nytkin, vaikka tulisikin taas 20 kg lähtöpainoon.


-Miltsi

 

[Orvokki]

Beata: tulin kurkkimaan kuulumisiasi.
Ja miten ihana olikaan lukea niitä
Ihana että tilanne on aurinkoisempi ja kuulostat onnelliselta!!!
Vaikkakin se sinun käden murtuminen ja leikkaus ei tietty ollu kivaa!!
Mutta onneksi nyt kaikki hyvin ja toivottavasti kuntoudut sen suhteen hyvin ennen pienen syntymää

Kaikkea hyvää sinulle, ei ole enää pitkä matka

T. Orvokki ja tyttö melkein 3 kk

 

[juissis]

Huh kylläpä taas tuntuu, että tässä on päässyt helpolla, kun lueskelee teidän muiden vaivoja :S No mulla on sitten vain tylsistyminen vaivana, kun ei noita fyysisiä vaivoja ole ja vauvakaan vielä ilmoittanut mitään tulostaan, joten odotusta odotusta

Prune: Toivottavasti sydäntutkimus meni hyvin ja et joudu sen takia lepäilemään yhtään enempää kuin muutenkin on tarve.

tikkunen: Älä välitä noista muiden kommenteista, että he jaksoivat hyvin äikkäriin asti. Varmaan mäkin sanoisin niin ja kehottaisin kaikkia, että älä vaan jää lomille ennen äikkäriä, jos vaan kunto kestää. Mutten sitä pahalla tarkoittaisi. Jokaisella se raskaus on erilainen ja itse olen vaan päässyt helpolla, kun jaksan liikkua vieläkin kuten ennen ja mitään isoja kipuja ei ole. Mä toisaalta kuulin töissä sitä ihmettelyä, että miten mä jaksan edes loppuun asti, että miksen jää saikulle ennen äikkäriä, että moni on jäänyt jo viikkoja ennen pois. Mulla tahtoi mennä semmoisten kommenttien kanssa hermot ja sanoin, että miksi jäisin kun voin ihan hyvin. Mutta todellakin jokaisella kroppa reagoi eritavoin raskauteen ja on vaikea ymmärtää miten toisella niitä vaivoja on ja toisella ei.

Beata: Todella mukavia kuulumisia kirjoitit (tuota kättä lukuunottamatta)! Hienoa, että miehen kanssa välit ovat vähän paremmat ja hillitsevät varmasti sun stressaamista. Ja selkeästi kuulee sun kirjoituksesta, että siellä on äitikin jo paremmalla päällä verrattuna muutaman kuukauden takaisiin viesteihin

-juissis: la huomenna ja mitään merkkejä mistään vielä ole

 

[juissis]

Pikainen päivitys tänne. Viime viikolla, kun vielä valittelin, ettei mitään tapahdu. No lauantaina aamulla kasin jälkeen alkoi tapahtua. Heräilin ja vessassa, kun kävi tuntui, että valkkarii valahti hieman enemmän kuin yleensä. Se taisikin olla sitten tiputtelevaa lapsivettä ja kun mä luulin, että niiden on valahdettava kerralla. No vähän ajan kuluttua alkoi suppareitakin tulemaan ja vieläkään en tajunnut, että tosi kyseessä. Supparit tuntu ihan menkkakivuilta. No pikku hiljaa ne kovenivat ja tulivat useammin. Ehdin kumminkin vielä aamulla kaupoille pariksi tunniksi Viiden aikaa tuli lähtö synnärille. Siellä jo 5cm auki eli synnyttämään vain. Kaikki eteni alkuun hyvin, mutta suppareiden laimentuessa ja synnyttäjän väsyessä jouduin ottamaan epiduraalin ja suppareiden lisääjän, vaikka toisin olin päättänyt. Mutta siinä nähtiin, ettei kaikkea voi päättää etukäteen. Koska vesien menosta oli mennyt yli 18h, oli synnytyksen edistyttävä. Ikävä kyllä nuo aineet ja imukuppikaan eivät auttaneet ja ponnnistusta oli tunti takana. Supparit laimenneet ja synnyttäjä väsynyt. Päädyttiin sitten kiireelliseen sektioon ja meille syntyi normaalikokoinen ja maailman ihanin ja täydellisin pikku poika sunnuntaina aikasin aamulla Koko homma siis eteni vauhdilla ja siinä olin onnekas Kuulemma ei ole vaaraa, että seuraava synnytys pitäisi hoitaa leikkauksella myös, koska yriti edes alakautta synnyttää ja paikat siten levinneet eli suuri mahdollisuus seuraavalla kerralla, että ne supparit sitten ovat tehokkaammat ja voisi alakautta synnyttää. Että toista täällä jo suunnitellaan. No tämä poju kyllä riittää nyt hetkeksi, kun en millään vuosi sitten vielä uskonut, että tämän ihmeen saan kokea