KM:n jälkeen plussaavat 2011

[onneton]

minua kehoitettiin tulemaan tänne keskustelemaan niin aattelin sit tulla.koin vasta ihan äskettäin keskenmenon.kamalan sellaisen.tein positiviisen testin ja olin onnessani että oon raskaana vihdoin....no sit alkoi vuodot ja sit alkoi itku ja pelko.sit tuli vuodot ja kivut niin et menin sairaalaan.itkin sielläkin.mitään en syönyt tai juonut kun itkin vaan.tiesin et se on nyt lapsen menoa.lääkärit vaan jakso kantaa minulle juomaa ja pientä purtavaa kun olin tosi heikossa kunnossa.itkulle ei meinannu kyl tulla loppua
sitten lääkäri totesi et keskenmeno on kyseessä.siis todisti sen, että ei ollut muusta vuodosta kyse.kahta kauheemmin itkin sit sitä!otin asian tosi raskaasti...

nyt haluisin yrittää uudelleen.lääkärin mukaan voi yrittää heti, mutta kannattaa ensin kuulemma surra suru pois.

en kyennyt kouluun tai mihinkään sen asian takia sit.lepäsin vain kotona ja lepäilen edelleen.oon todella todella rikki miksei lapseni saanut tulla näkemään tätä maailmaa?? voi tätä itkun määrää..kauheeta kun just oli niin onnellinen ja nyt on niin paha olla kuin vaan voi.

vuodot on ohi ja kohtu puhdas yms.saan siis yrittää kun jaksan uudelleen raskautua.

voiko joku kiva ihminen kertoa että miten pian olette tulleet raskaaksi keskenmenon jälkeen? kai se on kuitenkin ihan yksilöllistä.

huoh.miks tän piti mennä näin.miks onnen piti hajota palasiksi... mie oon ihan sekaisin.en mie nuku, en syö....kun ei saa unta eikä ruokakaan maistu kaikki vaan tuntuu niin tyhjälle...oon vaan niin hajalla....anteeks kauhee vuodatus...

 

[Tilkku]

Pahoittelut kokemastasi keskenmenosta! Tunnistin kestomuksessasi paljon omia tunteita keskenmenoni ajoilta. Siitä on siis aikaa jo yli kaksi vuotta, mutta edelleen käyn täällä lueskelemassa palstaa. Se antoi suurimman kokemani surun aikaan niin paljon tukea ihanine ihmisineen, jotka ymmärsivät miltä tuntui. Kaikki tunteet ovat täysin sallittuja ja niiden on hyvä antaa tulla, jotta pääsee asiassa eteenpäin. Kaikkia aisoita kun ei viitsinyt läheisilleen vuodattaa miljoonatta kertaa, niin tänne oli hyvä purkautua.

Kroppa tietää kyllä, koska on valmis tulemaan uudelleen raskaaksi. Ei kohtuun alkio kiinnity, jos siellä ei ole kaikki kunnossa. Sen suhteen voi yrittää huoletta. Kunhan omassa päässä asiat on kunnossa. Itselleni ja monelle muulle täällä uuden raskauden alkaminen on saanut surun vasta väistymään. Tulin uudelleen raskaaksi neljännestä kierrosta km:n jälkeen ja pelon sekaisin tuntein meni raskausaika. Kuitenkin kaikki palkittiin ihanalla terveellä pojalla, joka on tänä pävänä jo 1v.4kk. Odotan nyt myös toista lasta rv7+2 ja edelleen stressi on kova keskenmenosta. Jos sen on joskus kokenut, ei pelko menettämisestä varmaan koskaan väisty.

Koettu keskenmeno ei ole este, etteikö saisi tulevaisuudessa terveitä lapsia. Niin minunkin aikaan kirjoitelleista suurin osa saanut. Tällä hetkellä ei varmasti tunnu siltä, eikä kokemasi asia unohdu. Toivottavasti jaksat kuitenkin uskoa tulevaisuuteen. Monesti sanotaan, että raskauden (keskenmenonkin) jälkeen saattaa raskautua helpommin uudelleen. Ilmeisesti kropalla on jonkinlainen muistijälki, kuinka toimia. Toivotaan, että tämä pitäisi kohdallanne paikkaansa ja saisitte pian uuden plussan. Km-kokemus on musertava, mutta peli ei ole menetetty.

 

[Ottis]

Merituulia: Kiitos kysymästä . Tuntemuksia totisesti on, sillä täti tuli tänään niinkuin sen pitikin tulla oviksesta laskien. Ei tärpännyt siis tässäkään kierrossa, mutt sitä en enää oikein osaa surra, kun viime viikolla jo surin suruni, kun tiesin, ett mitään ei tapahtuisi. Nyt pitää vaan kattoa mitä elämä tuo eteen.

Tsemppiä ja peukutuksia sinulle <3, että tämä saisi olla se kierto =).

Onneton: Olen pahoillani kokemastasi keskenmenosta *hali*. Sulla tuntuu olevan nyt todella raskasta. Tieto siitä, ett meillä muillakin on itku ollut heti km:n jälkeen yhtä herkässä, ei varmaankaan lohduta, mutta kokemuksesta voin sanoa, ett ajan myötä suurin suru helpottaa ja jaksaa jo hiljalleen kattoa taas eteenpäinkin. Anna nyt ajan kulua ja se yksi kierto ennen uutta yritystä. Sen olen ainakin oppinut tällä kivisellä matkalla, että kun ekan kerran bongaa oviksen ja tajuaa, ett mahdollisuus uuteen raskauteen on olemassa, toivo kummasti herää ja viriää. Voimia sinulle!! t. Ottis kp1

 

[Ottis]

KM:N JÄLKEEN PLUSSAAVAT:

Nti. B...............kkm 11/09............................(1)
Uniperhonen......km 12/09..............................(1)
memmuska .......ku 03/10...............................(1)
Tepu................kkm 03/10, km 09/10, km 12/10.(1)
*aurora*..........km 02/10, 01/11......................(1)
Merituulia..........tm 02/11, rk 08/11..................(1)
Mumma82..........kkm 09/11.............................(1)
Papu82.............km 09/11...............................(3)

------------------------------------------------------------------------

Plussanneet:

2009
Elokuussa: Ilona (km 05/09, 07/09), Kauris55 (km 03/09)
Syyskuussa: Tiitu-tii, J-R (tm 07/09)
Lokakuussa: Sarppa75 (kkm 08/09)
Marraskuussa: Tilkku (km 07/09)
Joulukuussa: Unnna (km 11/08,05/09,11/09)

2010
Tammikuussa: Jane75 (kkm 09/06, 03/09, 09/09), Tipsuliini (km 07/09, tm 11/09)
Helmikuussa: Minttuli80 (kkm 10/09)
Maaliskuussa: Mimis (km 05/09), Saisi tulla, 29v. (kkm11/09) , Ellu* (kkm 11/09), Tiukku (kkm 11/09), Strumppis (km 12/09), lullu (km 12/09)
Huhtikuussa: Lakallis (kkm 10/09)
Kesakuussa: mi-iuska (tm 05/09, 10/09, kkm03/10), A-M (kkm 08/08,km 11/09)
Heinäkuussa: Sini (km 11/09)
Elokuussa: Viveca78 (ku 12/08), Orvokki (km 04/10)
Lokakuussa: Sipi (kkm 03/10, kkm 07/10), Hansu (kkm 02/09, 07/09, tm 05/10)
Marraskuussa: Juissis (km 11/09, km 09/10), Piu (kkm 02/10)

2011
Tammikuussa: Beata73 (km 10/09), Prune (km 12/09), Miltsi (km 08/10),
tikkunen (kkm 09/10)
Maaliskuussa: Rebelina (km...), Santtu81 (km 01/10, km 06/10)
Kesäkuussa: nelli (tm 8/10, km 10/10, 12/10)
Syyskuussa: Nii (km 01/11, 03/11, 06/11)

--------------------------------------------------------------------------

Synnyttäneet: Ilona Tyttö 04/10, Tiitu-tii Poika 25.5.2010, J-R Tyttö 1.6.2010, Sarppa Poika 25.6.2010, Tilkku Poika 17.7.2010, Jane75 Poika 01.10.2010, Tipsuliini Tyttö 6.10.2010, Minttuli80 Tyttö 12.10.2010, Mimis Tyttö 29.10.2010, Saapi tulla Poika 13.11.2010, lullu Poika 30.11.2010, Strumppis Tyttö 10.12.2010, Lakallis Tyttö 2.1.2011, A-M Poika 18.2.2011, Sini Tyttö 12.3.2011, Miuska Poika ??.?.2011, Viveca Tyttö ja Poika 7.4.2011, Orvokki Tyttö 2.5.2011, Hansu Tyttö 26.6.2011, Piu Poika ja Poika 26.6.2011, juissis Poika 24.7.2011, Beata73 Tyttö 16.9.2011, tikkunen Tyttö 2.10.2011, Miltsi Tyttö 18.10.2011

 

[onneton]

Tilkku: kiitos tuesta ja ymmärryksestä.ei tunnu et on ihan yksin kun tietää tosiaan et muutkin on kokeneet saman ja saaneet sen jälkeen lapsen jopa.

ite en jaksais oottaa montaa kuukautta et raskaudun.ollaan peuhattu ilman mitään suojaa nyt monena päivänä mutta onko liian aikaista? uusi raskaus tekisi olon paremmaks! mut samalla ois pelko et sekin menee kesken.

voiko limakalvo olla liian ohut keskenmenon jälkeen et voi saada lapsen??siis että liian aikaisin alkanut raskaus km jälkeen voi aiheuttaa toisen kesken menon? jotkut väittää niin.

lääkäri taas sano et heti saa yrittää uudellee.

onko kellään positiivista kokemusta jos on tullut melkein heti raskaaksi keskenmenon jälkeen?

 

[juissis]

Onneton: Mäkin olen vuos sitten siirtynyt tältä palstalta odottaneisiin ja nyt jo synnyttäneisiin, mutta mulla meni km:n jälkeen noin vuos uudelleen raskautumiseen, siinä välissä oli vielä yksi varhainen km. Mutta siis plussa se täälläkin vihdoinkin tuli, vaikka olin jo täysin epätoivoon vajonnut ja oltiin alotettu yksityisellä tutkimuksetkin. Tutkimuksista ei löytynyt mitään syytä ja luomuraskaus pian sitten alkoikin. Mä en ole varma onko kovin hyvä idea se jatkuva peittojen heiluttelukaan. Jotkut sanoo, että se huonontais sitä simppojen laatua. Me kokeiltiin vaikka mitä ja tuo onnistunut raskaus tuli sitten kierrosta, jossa seksiä oli vaan kaksi kertaa oviksen aikoihin. Suosittelen ehdottomasti ovistikuttelua. Muutaman kierron jälkeen löytyy ovis nopsaa ja silloin kannattaa niitä pupuja heilutella. Toki muulloinkin sopivin väliajoin, jotta simppojen laatu ei heikkene. Meilläkin oli km:n jälkeen kauhea hinku raskautua uudelleen, mutta siis toisin kävi. Ja kuukausi kuukaudelta sitä petyttiin. Mulla oli ajatus, ettei km:stä selviä kuin uuden raskauden avulla, mutta toisaalta näin jälkeenpäin ajatellen oli se taukokin ihan hyvä, koska ehdin paremmin käsitellä menetystä ja en niin paljon enää uuden raskauden alkaessa pelännyt sitä että se menisi kesken.

 

[onneton]

no tää raskaus joka meni kesken alkoi niin et oltiin jokapäivä melkeen peiton alla hommissa..niin kai se voi alkaa nytkin samalla tavalla? me ei haluta pitää pitkiä seksitaukoja...ihan vaan koska "hulluks tulee" jos ei tee sitä nolo tunnustus tässä mutta kuitenkin!

ei me voida hillitä itseemme niin et vaan oviksen aikaan oltais...mut on miulla ovistikkuja.pitää seurailla tilannetta sit niitten kans jos en tuu raskaaks ennenku ees menkat ehtii tulla...

toivoisin nopeesti raskautuvani koska mieheni on sanonut ettei jaksaisi vuosia odottaa ikänsä takia.vaikka ei hän mikään liian vanha olis tyyliin vuoden päästä saamaan lapsen.ite oon kyl 25 et en kiirehtis.mutta kuitenkin., toivotaan nopeaa raskautumista nyt.minäkin...

on kyl ollu surua keskenmenosta ja toivon et suru muuttuu iloksi ja uusi raskaus alkaa menemättä kesken...on hieman tyhjä olo edelleen petyin niiiin pahasti.

 

[wallaroo]

Olen pitkään seuraillut ja lueskellut tätä viestiketjua ja olen hyvin pystynyt samaistumaan monien tuntemuksiin. Läheisille ei ole aina niin helppoa aiheesta puhua, eivätkä he voi aina fiiliksiä ymmärtääkään, koska eivät ole samaa kokeneet. En tiedä, mikä sai mut vihdoin sitten rekisteröitymään, mutta tässä sitä nyt illan pimeinä tunteina kirjotellaan.

Mulla on takana kolme keskenmenoa. Niistä kaksi oli tuulimunaraskautta, jotka molemmat todettiin ensimmäisessä ultrassa. Ensimmäinen kaavittiin ja toinen tyhjennettiin lääkkeellisesti. Näiden välissä oli yksi spontaani keskenmeno viikolla 7+, jota ei ehditty ultrata lainkaan.

Tutkimukset tehtiin toistuvien keskenmenojen vuoksi, mutta mitään syytä ei löytynyt. Olen aina raskautunut melko pian keskenmenojen jälkeen. Tällä hetkellä olen neljännen kerran raskaana (5+6) ja ensi viikolla on jo varhaisraskauden ultra. Haluaisin vaan olla ajattelematta koko asiaa, mutta eihän se onnistu mitenkään. Aina sitä kuitenkin vaan jaksaa toivoa, että jospa tällä kerralla kaikki menisi hyvin. Toisaalta on kuitenkin taustalla pelko ja realismi, että miksi tälläkään kerralla olisi jotenkin toisin. Onneksi perusluonteeni on positiivinen, enkä alun surun jälkeen ole pitkään jaksanut murehtia keskenmenoja. Tai, ehkä en ole antanut itseni murehtia.

Kaikille keskenmenon kokeneille paljon jaksamista ja toivoa, että meilläkin vielä lykästäisi ja saataisi hartaasti odotettu nyytti syliin!

 

[onneton]

surullista ajatella että tulee tuollaisia toistuvia keskenmenoja mutta onneksi se ei tarkoita että uusi raskaus päättyisi välttämättä samalla tavalla.

itse pelkään hirveesti et seuraavakin raskaus menee kesken sit kun se tulee kauhee pelko nyt koko ajan.minua suorastaan hirvittää tehdä seuraava raskaustesti ja jos se on positiivinen en osaa nauttia siitä enkä iloita sillä pelkään vaan ja paljon

edellinen keskenmeno oli sen verran raskas paikka

 

[wallaroo]

Niinhän se vähän on, että uutta raskautta pelkää jo etukäteen. Toisaalta raskaaksi tuloa toivoo kovasti, mutta toisaalta pelkää pettymistä. Se tuntuu epäreilulta, että raskaaksi tulosta ei keskenmenon jälkeen osaa täysin iloita, vaan taustalla on koko ajan pelko menetyksestä. Silti jostakin sitä voimaa ja positiivista ajattelua aina saa, kun aikaa kuluu. Onhan se täysin inhimillistä surra keskenmenoa. On raskasta, kun haaveet ja tulevaisuuden suunnitelmat romuttuu.

Tällä neljännelläkin kerralla tehdessäni plussatesstin olin toisaalta kauhuissani, toisaalta tosi onnellinen. Reaktiota ei voi etukäteen tietää. Olin ajatellut, että olen menettänyt täysin toivoni ja katson vain, mitä tuleman pitää. Toisaalta valmistaudun edelleen pahimpaan, mutta silti laskeskelen optimistisesti äitiysloman alkamisen ajankohtaa, pohdin raskauden etenemistä, tyttöjen ja poikien nimiä jne.

Ultraan menoa jännitin kyllä kovin. Viikkoja oli vielä niin vähän (6+2), että epäilin, näkyykö siellä mitään, jos on edes näkyäkseen. Sieltähän se syke kuitenkin löytyi. Oli uskomaton fiilis nähdä ensimmäistä kertaa, että siellä kohdussa tosiaan on jotain elämää! Nyt on toisaalta varovaisen onnellinen olo, mutta toisaalta edelleen pelottaa, että jotakin menee pieleen.

Sulla on Onneton iso todennäköisyys, että seuraava raskaus sujuu normaalisti. Yksi keskenmeno ei vielä lisää keskenmenoriskiä seuraavassa raskaudessa. Mä kuulun siihen harvinaiseen 1%, jotka kärsivät toistuvista keskenmenoista syystä tai toisesta. Toistuvat keskenmenot tarkoittaa kolmea keskenmenoa perätysten.

Paljon tsemppiä sulle Onneton! Mekään ei olla koskaan miehen kanssa mietitty, millon on "sopiva" hetki olla yhdessä, eikä olla koskaan haluttu asiasta paineita ottaa. On rakasteltu sillon kun on siltä tuntunut. En ole koskaan tikuttanut ovista, enkä siihen aio alkaakaan. Mun kiertokin on sen verran epäsäännöllinen, etten ovista osaa bongata. Musta jotenkin tuntuu, että spontaanius ja nautinto yhdessäolosta häviää, jos se menee pelkästään raskaaksi tulon yrittämiseksi ja asiasta stressaamiseksi. Kukin tietenkin tyylillään!

 

[onneton]

kiitos rohkaisusta kiva tietää et minulla on mahdollisuuksia et seuraava raskaus menee hyvin, kunhan se joskus alkaa.milloinhan sitä uskaltais testailla et onko raskaana, tai milloinka kannattas.en oikein itsekään tiedä :O

no mutta päivä kerrallaan, kyl se raskaus sieltä vielä tulee uudelleen.ja toivotttavasti sujuu hyvin.jotenkin vaan pelkään et ei suju semmonen pelko on takaraivoon tullut edellisestä keskenmenosta.

toivotaan et meil kaikilla keskenmenon kokeneilla oli kertoja useampia tai vain yksi,että seuraava raskaus menisi hyvin.

voimia ja tsemppiä kaikille teille täällä! ja onnee niille jotka on jo raskaana! kyl näistä selviää.

 

[Mumma82]

Heipat kaikille,

wallaroo: Oih, varmaan ihanaa nähdä syke! Toivottavasti kaikki menee tällä kertaa hyvin! Kamalaa, että olet joutunut kokemaan niin monta keskenmenoa. Se on varmasti rankkaa!
onneton: itsellä meni yli 6 viikkoa ensimmäisiin menkkoihin km:n jälkeen, joten sinuna malttaisin vielä... ne negat kun ovat niin masentavia... :/

Täällä itse odottelen toisia km:n jälkeisiä menkkoja saapuvaksi lähipäivinä. Nyt menossa kp28/31-32 mikäli olen pysynyt mukana laskuissa.. Jotenkin en jaksa toivoa että olisi tärpännyt, koska kokonaisen vuoden aikana tärpännyt vain kerran ja se päätyi kun päätyikin keskenmenoon.. Huoh..

Tsemppiä ja lämpöisiä ajatuksia teille kaikille

 

[wallaroo]

Onneton: Se on ainakin positiivista, että ylipäätään voit tulla raskaaksi. Niin mua on aina keskenmenon hetkellä lohduttaneet sellaiset, jotka eivät itse syystä tai toisesta voi tulla tai ole tulleet lainkaan raskaaksi. Sillä hetkellä se ei kyllä lohduta pätkän vertaa, mutta piileehän siinä siemen totuuttakin. Mahdollisuus oman lapsen saantiin on olemassa! Mullakin on ensimmäisten menkkojen tulo kestänyt km:n jälkeen 6-8 viikkoa, joten kierto ollut hetken aikaa sekaisin, joskaan täysin säännöllinen mulla ei ole ollut lähes koskaan.

Mumma82: Oli kyllä liikuttava ja epätodellinen hetki nähdä syke, oli vaikeaa uskoa sen olevan totta. Uusi ultra on vajaan kolmen viikon päästä, mutta nyt yritän olla stressaamatta ja tarkkailematta oireita ja nauttia toiveikkaana tästä hetkestä. Se "hyvä puoli" toistuvissa keskenmenoissa, että nyt olen keskussairaalan lapsettomuus- ja hormonipoliklinikan asiakas ja oikein hyvässä seurannassa siellä. Rankkaa on ollut toisinaan, mutta eteenpäin mennään Sulle toivon myös kovasti tärppionnea! Edellisen raskautumisen nopeus saattaa antaa osviittaa seuraavalle, mutta ei läheskään välttämättä. Meillä meni ehkäisyn lopettamisen jälkeen aika tarkalleen vuosi, kunnes tulin ensimmäistä kertaa raskaaksi. Ekan keskenmenon jälkeen pidettiin muutenkin tarkoituksella taukoa "yrittämisessä", mutta toisen ja kolmannen keskenmenon jälkeen olen tullut raskaaksi 2-4 kierron jälkeen. Yksilöllistähän se tietenkin on!

Ihailen tämänkin ketjun monia vahvoja naisia, jotka ovat selvinneet vaikeista koittelemuksista. Onneksi jostakin saa aina voimaa pinnistää eteenpäin!

 

[onneton]

eräs ihminen lohdutteli minua kertomalla että hän tuli kyllä raskaaksi heti kuukauden sisällä keskenmenon jälkeen ja kaikki mennyt hyvin olin iloinen kun kuulin sen mutta sanoin hänelle että se on niin yksilöllistä että minula voi kestää kauemmin tulla raskaaksi.mut jos vuotoja ei tuu niin pakko se on välil testata ettei niitten pois jääminen johdu raskaudesta :O jos vuotoo ei tuu niin pitää se mielenrauha saada.esim.jos tässä kuussa ei tuu niin onhan se asia tarkistettava.

olen kyl iloinen et voin tulla raskaaksi sentään.olenhan saanut terveen lapsen 9 vuotta sitten myös nyt vaan puolison kanssa kova vauvakuume meneillään

 

[Ottis]

Onneton: Haluatko, että sinut laitetaan tolle listalle? Miltä nyt tuntuu, onko elämä alkanut yhtään kirkastua? Onnistutko ajattelemaan välillä jo ihan jotain muuta kuin joko kma tai mahdollista raskautta? Mun täytyy tunnustaa, että viime kierrossa, kun yritystä oli, olivat ajatukset koko ajan mahdollisen raskauden ympärillä. Kyllä tämä melkolailla kokonaisvaltaista hommaa on . Tsemppiä sulle ja hali kans <3!

Mumma82: Kunka kävi, tuliko täti ajallaan? Vai...... =)??

Wallaroo: Ihanaa ku kirjoittelit tänne. On varmasti ollut aivan uskomattoman hienoa nähdä syke. Vauvaliimaa ja tarrasukkia, että tämä pikkuinen matkassa loppuun asti pysyisi <3!

Mulle ei kuulu mitään ainakaan tälle rintamalle. Joulua en ole jaksanut / viitsinyt laittaa entiseen malliin, vaan olen ottanut suht'koht' lunkisti, sen mitä töiltä voi. Kissanpennut ovat kasvaneet hurjasti ja nyt ne on ihanan pörröisiä, kun talviturkki on alkanut kasvaa. Ovikello kilkattaa tasaseen tahtiin, kun alkuillasta hömppäisivät ulkona kaikenaikaa, mutt onneks ovat kilttejä, ett tulevat sisään melkein heti ku niitä huutaa. Ja harjalle on käyttöä . Nyt treenataankin kääntymistä käskystä =))).

Ihanaa joulunalusaikaa kaikille <3!!

 

[onneton]

ottis: kiitti sinulle <3 hali.

no nyt on vähän muussakin pyörinyt ajatukset kun raskaudessa mutta sitä niin kovasti halusiin niin vaikea olla muuta ajattelematta tuntuu et se vaan kestää ja kestää.aamulla yrjösin ihan kunnolla mut ei se raskauspahoinvointia ollut pakosti.vessassa ravaan koko ajan yms.mut silti en jaksa toivoa et ne asiat johtuu raskaudesta.teen sunnuntaina ekan testin.joka on varmaan nega.en pety kun valmiiks arvioin sen olevan näin.keskenmenosta oon melkohyvin toipunut jo.onneksi...

 

[Mumma82]

Ei tullut täti, vaan tuli kuin tulikin plussa!! ))

Ollaan miehen kanssa niin suunnattoman iloisia, mutta kuitenkin myös hieman peloissamme, että jokin menisi taas pieleen!.. Pitäkäähän peukkuja!

Yksi asia on varma, ja se on että menen tällä kertaa alkuraskauden ultraan heti kun se vain on mahdollista!

t. onnellinen Mumma ja pienenpieni masuasukki

 

[onneton]

oi onnittelut sinulle!!! toivon et kaikki menee hyvin.hali <3

itse edelleen odotan ja odotan..... :/

 

[nii]

Voi paljon onnea Mumma!! Kyllä se alkuraskauden ultra kannattaa, koska se vie ressin pois kun näkee että alkio on elossa ja kätilö kertoo että km riski on tosi pieni sen jälkeen. Kannattaa malttaa kuitenkin niin että meet sitten kun syke varmasti jo pitäisi näkyä. Jos menee liian aikasin niin sehän ei vielä välttämättä näy ja siitähän se uusi ressinaihe sitten tulee. Itse kävin jotain 8+ viikoilla tässä onnistuneessa raskaudessa. 7+4 pitäisi olla sellainen, jolloin syke jo näkyy aika varmasti. Toivon kovasti että teillä menee tällä kertaa kaikki hyvin. Koita ottaa rennosti, vaikka vaikeatahan se on.
Käyn monesti vielä lukemassa tämän palstan kuulumisia ja toivon kaikille plussia. Erityisesti Ottikselle toivoisin kovasti tärppiä ja ihailen sinun asennetta. Ihanilta kuulostaa teidän kisulit. <3
Mulla on nyt jo rv 19 menossa. Kaikki on mennyt hyvin. Rakenneultraan päästään ennen joulua ja sitä jo odotellaankin, kun en vielä tunne vauvan liikkeitä niin mukava päästä näkemään sitten että kaikki on hyvin. Välillä on tullut pieniä pelkoja siitä että raskaus epäonnistuisi, erityisesti silloinkun riskiaika alkoi olla lopuillaan, mutta olen koittanut pysyä positiivisella mielellä ja ihan hyvin se on onnistunutkin.

Ihanaa joulun odotusta teille!

 

[onneton]

hei kaikki! tei tänä aamuna sitä raskaustestiä kotona.hyvin hyvin hyvin haalea viiva ilmestyi kontrolliviivan viereen.sellainen kuitenkin jonka voi erottaa, mutta haalea se oli.mitä ihmettä? mitä se voi tarkoittaa? ajattelin soittaa huomenna neuvolaan ja pyytää labran raskaustestiä ensiviikolle.
nyt on tunteet ihan sekaisin.toivon et oon raskaana mutta samalla pelkään. :/

 

[wallaroo]

Mumma82: Huikeeta, että plussa tuli näin pian km:n jälkeen. Onnea matkaan ja isot peukutukset, että tällä kerralla kaikki sujuisi hienosti! Mä tosiaan kävin varhaisultrassa 6+2, mutta lääkäri totesi ennen ultrausta, että saattaa olla liian aikasta. Oli ollut ajanvaraajan virhe antaa niin varhaiselle viikolle. Yleensä antavat viikolle 7+, mutta mulla tosiaan syke näkyi jo tuolloin aiemmin.

onneton: Olisipa hienoa, jos kyse olisi jo uudesta raskaudesta! En tiedä, kuinka pitkä aika km:stasi on, joten vaikea sanoa, onko haamuviiva vielä sen jälkimaininkeja vai onko kyse jo uudestaraskaudesta. Toivotaan kovasti jälkimmäistä!

Ottis: Kiitos mukavasta vastaanotosta ja tsempistä! Niin tapaan toivon oikein kovasti tärppiä sulle.

Vähän taas huolettaa, kun oireet olleet lähes tyystin viikon kadoksissa, enkä tunne enää ollenkaan olevani raskaana. Mua on lohduteltu, että sykkeen näkymisen jälkeen 90% varmuudella raskaus etenee normaalisti, mutta mua se ei oikein vakuuta. Prosentit on prosentteja ja kuulunhan tosiaan siihen yhteen prosenttiinkin, jotka toistuvista keskenmenoista kärsii. Oikein itteäkin ärsyttää tällänen pessimismi. Se on täysin mun luonteenvastaista, mutta kai ne huonot kokemukset on karsinut liian optimismin raskauden suhteen. No, seuraavaan ultraan reilu viikko, joten sitä odotellessa. Jospa keskittyisi mieheen ja joulun tuloon välillä, ettei aika mene vain omaa oloa vahdatessa!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

 

[onneton]

tein km jälkeen kotitestin et onko vielä raskaushormonia, se oli puhdas negatiivinen se testi silloin.kun vertaa tänään tehtyyn testiin niin tää ei tosiaan ollut puhdas nega mutta hyvin hyvin haalea viiva kuitenkin.mistä siinä mahtas olla kyse......tosiaanko raskaudesta? toivon ja pelkään yhtä aikaa.tosi vaikea olo just nyt :/ mutta soitan neuvolaan ja teen labran testii ja kerron sitten täällä että mistä tässä oli kyse mikäli jotain kiinnostaa.heh.

 

[onneton]

lisäys edelliseen viestiini! miulla on raskausoireita...en syö lihaa mutta himoitsen sitä.minun ainainen raskausoire.minä purskahtelen itkuun ilman syytä, kylmä ja kuuma vaihtelee ja vatsaa nipistelee toisinaan.yks kerta oikein vihlas vatsan toista puolta, oliko se toissapäivänä....sit oksensin yks aamu :/ toissapäivänä sekin....

 

[Mumma82]

wallaroo: Noh niinpä! Käytin tässä kierrossa ekaa kertaa ovistestejä, ja siitä selvisikin että ovis oli melkein viikon myöhempään kuin mitä olin ajatellut... Ovisviikolla heiluteltiin peittoja vain kaksi kertaa; maanantaina ja perjantaina ja sen vkon ke ja to tuli testiin kaksi viivaa, kun perjantaina oli taas puhdas nega, eli perjantai oli THE päivä

onneton: Jännää! Toivottavasti se tosiaan on plussa!
Ja tottakai muakin pelottaa, mutta "jos ei pelaa niin ei voi voittaa", eli se riski on otettava että menisi taas kesken, koska toinen mahdollisuus on se että syntyy ihana pieni nyytti..

Itse tein eilen uudestaan testin, ja nyt oli viivat jo melkein yhtä tummia! Ei siis mitään epäselvyyttä! Jee!! ))

Plussaista alkanutta viikkoa!

 

[onneton]

oi kuinka kiva plussat saa mielen hyväksi.

no, kerrompa et tein tänään testin. plussa oli VAHVISTUNUT! selkeä plussa näkyi.hieman haalea mutta selkeä.soitin neuvolaan ja minun hoitaja ottaa minuun tänään yhteyttä.oon aivan hermona.mies oli ihan innoissaan, sanoin et älä viel innostu ennenku käyn tekee labras testin ja sit jos oon tosiaan raskaana niin tarkistaa et kaikki on okei.sit saa innostuu kerron tänne sit miten meni. olis ihanaa olla raskaana ja olis ihanaa et se päättyis meidän yhteiseen ihanaan lapseen <3 anteeks kun en oo ottanu paljon nyt kantaa teidän muiden juttuihin vaikka luen ne...
en vaan voi keskittyy just nyt.anteeks....

mutta sanon vaan et tsemppii kaikille teille ja tsemppii minulle!

sain tänään kuitenkin selkeen plussan toivotaan et on kyse tosiaaan siitä mitä toivon.