BlondeMonsoon: En tiedä rohkenenko listoille tai kannattaako? En oikeasti haluaisi toivoa enää mitään. Toki toivon, mutta samalla pelkään. ja toisaalta tämä toivominen on jo vienyt puolet elämästäni.
Kun meidän toinen poikamme oli saanut alkunsa, olin juuri päässyt henkisesti tasapainoon itseni kanssa. Olin sujut sen kanssa, ettei meille enää tule toista lasta. Sitten olinkin raskaana, ja jouduin tekemään päätöksen raskauden keskeytyksestä. Tämän jälkeen halusin epätoivoisesti raskaaksi. Menetin vielä ne kaksi vauvanalkua.
Nyt kakkosen synnytyksestä on kulunut viisi vuotta. Taas viisi vuotta, jotka meni päästä tasapainoon sen ajatuksen kanssa, ettemme enää koskaan saa toista lasta.
Ehkä minun on vain aika luovuttaa, mutta haluaisin roikkua taustalla tai kannustusjoukoissa tai jotain. jos kaikille sopii?!
Haluan kuulua jonnekin, jossa ymmärretään menetys - en halua olla vain Mitäs nyt?in kirjoittaja, vaan ottaa kantaa ja kommentoida aina välillä jonnekin, jossa suru, tuska ja toisaalta suuri ilo ja riemu voidaan jakaa 100%sti.
Teillä ei ole vielä taustailijoita. Jos sellaisia ei haluta, niin liityn listoille. Esikoislapsi on 05/01, (miten kirjataan keskeytys? Siitä tunnen edelleen suurta syyllisyyttä - olisiko minun vain pitänyt antaa raskauden mennä omia menojaan, vaikka lopputulos olisi ollut joka tapauksessa kuolema??? - tämän asian kanssa painin edelleen tänä päivänä), joka tapauksessa keskeytys 10/06, ja tämän jälkeen km 09/07, km 07/08.
En halunnut nähdä tuota listaa, mutta siinä se nyt on! Keskeytys on edelleen musta aukko mielessäni. Sitä en pääse yli. se ahdistaa. En ole koskaan kuulunut millekään listalle, joten se varmasti pelottaa, kuten se, että jää sinne yksin :ashamed:
Ja kyllä olen kysellyt vyöhyketerapeutilta "korvaavaa" henkilöä, mutta "samalla tasolla" olevaa henkilöä ei ole lähiseuduilla. Enkä halua lähteä kenen vaan hoidettavaksi, sillä toivo nousee silloin turhaan. Olen jo oppinut suojaamaan itseäni jossain määrin...
sasuma ja Jaja78 kiitos teillekin tervetulotoivotuksista! Meillä ei olla enää aikoihin harrastettu ovis-peuhauksia. Olen siitä kiitollinen, että meillä parisuhde on kestänyt kaiken tämän, ja paljon enemmän. Mies on mukana kaikessa, ja enemmänkin. Hän on minun sydämeni valo <3 poikamme lisäksi <3.
Sasuma - me emme ole koskaan odottaneet mitään. Kunhan vuoto on loppunut, niin olemme sekstailleet kuten ennenkin. Tästä ei meille ainakaan ole ollut mitään haittaa.
Ninnatar ja viirukissa. Kiitos teillekin!
Neilalla on sekavat tilanteet. Otan osaa. Toivottavasti tilanteesi selviää parhain päin.
Rinja - kiitos sinullekin!
Imoen! Kiitos, ja olen niin pahoillani <3
Miiak - voimia tulevaan :hug:
Onnellinen x5 olen pahoillani. Sinulla on paitsi lapsia, myös menetyksiä. Ikävä kyllä olemassa oleva lapsi tai tuleva sellainen, ei korvaa menetystä, vaan molemmat elävät vahvasti mielessä - näin ainakin itse koen. Toki elävä lapsi on elävä, mutta ehkä ymmärrät mitä tarkoitan? Toivottavasti seuraava kerta tuo taas lapsen syliin asti!
Repa - halaus lämmittää aina :heart: . Kiitos!
Imoen :heart: Itse en vuotanut alkuraskauden keskenmenossa hurjan pitkään, mutta kivut olivat sitäkin kamalammat. Oksensin ja vatsa oli sekaisin. Toivottavasti olosi ei mene kovin pahaksi!
Tillukas. Taas kiitän tervetulotoivotuksista! Jännityksellä odotan, jospa sinulla onnistaisi.
SpanishDancer. Ymmärrän hyvin tunteesi. Minä tunnen syyllisyyttä siitä, että toivon toista lasta "liian paljon". Miksi en voisi vain tyytyä yhteen? Mielestäni olen hukannut liikaa aikaa toivomiseen, yrittämiseen ja "surkutteluun". En ole ollut aina läsnä, vaikka olisin voinut olla.
jatuksilleen ja toiveilleen ei kuitenkaan voi aina mitään. Nyt olen yrittänyt keskittyä muihin asioihin, mutta kuten huomataan - vielä en voinut hylätä ajatuksiani täysin. Minä olen kuitenkin tahkonnut jo niin pitkään ja niin turhaan, että olen lähes valmis luovuttamaan. En kuitenkaan täysin.
sintsu78. Meilläkin sairastetaan lähes taukoamatta. Johtuu siitä, että meillä (minulla ja pojalla) on astma. Minulla on infektioyliherkkyys, joka ilmeisesti on pojallakin. Olemme kuin "imureita", mitä tulee erilaisiin flunssiin, vatsasairauksiin ym.
Jos toinen meistä sairastuu, niin toinen saa sen heti perään. Ikävä kyllä mieskin on alkanut viime vuosina sairastella, vaikka hän on aiemmin ollut hyvin "vastustuskykyinen".
Riinu ja muut. Meillä ei ole toivetta lapsen sukupuolelle. Itse koen kuitenkin tulevani paremmin toimeen poikien kanssa, kuin tyttöjen. Tämä johtuu varmasti siitä, että minulla ei ole juurikaan naispuolisia ystäviä (ei ole koskaan ollut), vaan suurin osa on miespuolisia.
Mutta nyt olen täällä, ja te olette naisia, joten minullakin on toivoa
piprane ema peukkuja pitelen sinulle. Mitä nimimerkkisi tarkoittaa, jos saa kysyä?
Catalia - otan osaa menetykseen! En usko, että kukaan haluaa teilata teidän yritystänne. Meitä on joka junaan, eikä mikään niistä ole parempi kuin toinen.
Toivotar-80. Sinulla on hieno nimimerkki. Toivotar! Kuulostaa todella vahvalta naiselta. Kunpa itsekin olisin sellainen <3 .
Jatkossa en välttämättä aina ehdi käydä kaikkia tekstejä läpi. Välillä ehdin hyvin harvoin koneelle, mutta teen parhaani, ja pyrin lukemaan kaiken. Olen kyllä lukenut koko ketjun läpi, mutta en vain jaksa muistaa kaikkia käänteitä - pahoittelut siitä!
ON: Minulla on kuukautiset alkamassa. Kierrot ovat vaihdelleet nyt viime vuosina 18-42 päivää. Tunnen kuitenkin merkit. Nyt on kp 28. En seuraa ovista muuten kuin tuntemuksilta. Mennään kuitenkin ihan ajassa. Vuoto alkaa varmaan huomenna jossain vaiheessa... Voi kun voisi vain luovuttaa, ja antaa periksi :ashamed: