Tillukas, jospa se olisikin "hidas plussa" ? Toivoa on aina, vaikka tosi tarkkaan taidat omat olotilasi tuntea. Mä en tunne ollenkaan noin tarkkaan... olen oviksienkin suhteen ihan kuutamolla. Tässä kierrossa en tikutellut niitä, ihme, maltoin olla testailematta, mutta en sitten sellaista huomannut lainkaan tulevan.
Rinjan kanssa mennään samaa tahtia, mulla ei oo mitään oireita eikä mitään aavistuksia suuntaan eikä toiseen. Mut sellainen hassu kahtia jakautunut olo mulla on, että mä toivon enemmän kuin mitään muuta että olisin raskaana, mutta toisaalta tämä kuukausi olisi se kaikkein hankalin. Jos nyt tärppäisi, niin kaikki menisi ihan samaan tahtiin kuin edellinen surullisesti päättynyt raskaus. Sekin alkoi helmikuun alussa. En millään haluaisi laskettua aikaa samoihin aikoihin, viime marraskuu oli niin niin synkkä. Ja toisaalta mä olen jonossa pieneen käsioperaatioon, se tehdään helmikuun lopussa. Jos en ole raskaana. Jos olen, niin se siirtyy taas vuodella... niin kuin siirtyi viime vuonnakin. Huoh, on tämä vaikeaa. Mä en oikein tavoita edes näitä kaikkia ajatuksiani, ihan kuin eläisin jossain ihmeellisessä välitilassa.
Tyttö ja poikatoiveista, meillä on tyttö ja enkelipoika, ja kovasti me elävääkin poikaa toivottaisiin. Mutta ensimmäinen toive on se elävä, sitten terve ja sitten vasta se sukupuoli. Niin ne ajatukset vaan muuttuu, ei sille voi mitään. Toisaalta olisi ihanaa jos voisi palata siihen onnellisuuden kuplaan jossa kaikki tulevat vain tuosta noin raskaaksi ja tuosta noin vaan synnyttävät lapsia, mutta toisaalta ehkä tästä elämästä ymmärtää enemmän ja ymmärtää muiden surua, kun on itsekin sitä kokenut.
Tsempitystä kaikille, nyt on uusi kuu ja uudet kujeet!
R
Koitahan jaksella :hug: 
