Mulle onneksi kaikki kättärillä olivat tosi ihania, niin puhelimen päässä kuin paikanpäälläkin. Viikko sitten perjantaina oli aika rankkaa istua siellä ensimmäisen kerroksen päivystyksessä ensin pari tuntia paniikissa ja sitten musertuneena tiedon jälkeen, kun piti odotella papereita kuntoon jne. Maanantaina en sitten ollut niin itkuinen siellä enää, kun oli jo viikonlopun saanut kotona itkeä, ja siltikin hoitivat meidät sieltä seitsemänteen kerrokseen aika ripeästi ettei tarttenut siellä päivystystiloissa enää odotella. Maanantaina siellä oli vaan sellainen toinen nuoripari, jotka ilmeisesti saivat saman uutisen. Mun teki niin pahaa katsoa sitä nuorta naista, kun se näytti varmasti tasan samalta, kun minä siellä edellisenä perjantaina... Olisi tehnyt mieli mennä halaamaan. Onneksi silläkin oli mies siellä mukana. Mietin, että varmaankin näitä keskenmenoja siellä joudutaan päivittäin toteamaan... :'(
Huokaus... Kaavinnasta neljä päivää aikaa ja mieli on todella maassa. Ehkä se tästä ensimmäisten kuukautisien jälkeen paranee, jos voi alkaa toivomaan uutta raskautta... :heart: