Äitee2 puhaltelen sulle täältä ++++++++++++++++
Pulttis Voi kurjuus! :'( VOIMIA!! Pystytkö pitämään asian omana tietonasi? Ettet sulkeudu liikaa yksin asiaa miettimään... Jos et miehellesi viitsi kertoa, muista että me olemme täällä
aina valmiina tukemaan ja kuuntelemaan. Pura tunteitasi tänne, se helpottaa :hug:
Haikara ei me suhun herpaannuta, tiedämme varmasti jokainen että se pelko on valtava sitten kun itse joskus plussaa. Itse pelkään ainakin jo tässä vaiheessa ihan kamalasti :ashamed:
Nyt kerron jotain ihmeellistä, kummallista, ihanaa, pelottavaa ja jännittävää......
Heräsin toissa yönä ja näin katon rajassa leijumassa vauvan. Ihmettelin että miten voin nähdä jotain tuollaista kun olen hereillä. Hieroin silmiäni hetken ja räpsyttelin, mutta vauva vain pysyi siinä. Sillä oli kirkkaanpunainen paita ja vaaleansiniset housut. Hiukset olivat tosi vaaleat (niinkuin mulla) ja paksut (niinkuin miehelläni). Vauva oli konttaus/ryömimis asennossa, ja sillä oli pulleat posket. Iältään varmaan jotain alle vuoden tai vuoden ikäinen. Kasvoja en nähnyt selvästi.
Vauva vain katsoi meihinpäin. Nousin polvilleni sängylle ja katsoin häntä lähempää. Olin ihan puulla päähän lyötynä, en osannut ajatella muutakuin että on se vauva siinä oikeasti. Sitten tajusin että voi kamala, sehän leijuu tuolla, ja ajattelin että tulehan nyt tänne ja kurotuin häntä kohti. Kädet suorina menin häntä kohti, meinasin ottaa hänet syliin. Juuri kun olin koskemassa häneen, hän katosi.
Mieheni heräsi ja kysyi että mitä minä touhuan. Olin ihan hämilläni, sanoin että jatketaan vaan unia, mä oon varmaan sekoamassa tai jotain. Aamulla kun heräsin, mietin sitä vauvaa, ja yhtäkkiä tajusin että mitä jos hän olikin meidän poikamme! Meidän pieni poikamme tuli katsomaan isiä ja äitiä...
En silloin yöllä osannut ajatella että hän olisi ollut poikamme, olin vain hädissäni kun tajusin vauvan leijuvan ilmassa ja halusin ottaa hänet syliin ettei hän vain putoa sieltä ja loukkaa itseään.
Kerroin tästä tapahtuneesta siskolleni (poikamme kummitädille), ja tulimme siihen tulokseen että kyllä se oli meidän pikkuinen joka kävi meitä katsomassa :heart: :heart:
Sain siskoltani tänään puhelun. Hän kertoi viime yönä nähdystä unestaan. Olimme olleet siskoni kanssa jossakin yhdessä, ja minä olin ollut tosi levoton ja hermona, ja valittanut että en saa nukutuksi. Pian olin nukahtanut, ja silloin joku ääni oli sanonut siskolleni näin:
"Siskosi ei saa unta kun häntä vaivaa niin se vauva minkä hän näki viime yönä. Siskosi kyllä ymmärsi että se vauva oli hänen poikansa, mutta hän ei ymmärtänyt poikansa tuomaa viestiä. Sinun pitää kertoa se siskollesi."
Siskoni oli sanonut äänelle että mistä hän sen viestin voi tietää? Ääni oli sanonut, että:
"Siskosi poika halusi tulla katsomaan vanhempiaan, ja kertoa ettei tarvitse olla huolissaan hänestä, eikä pelätä. He tulevat kyllä saamaan terveitä lapsia. Yleensähän poikavauvat ovat täysin sinisissä vaatteissa, mutta sen takia heidän poika oli valinnut vaatteikseen punaisen paidan ja siniset housut viestittääkseen että hänen vanhemmillaan on mahdollisuus saada poikavauva, tyttövauva tai molemmat. Ei tarvitse pelätä tulevia raskauksia, kaikki menee hyvin. Vauva on jo matkalla heidän luokseen."
Ja niin uni oli loppunut. Eikö ole uskomatonta :saint: Meidän pikkuenkelimme kävi meitä katsomassa, ja kun äiti ei ymmärtänyt viestiä, niin hän meni kummitädin uneen sen selventämään. Ja hän tiesi että kummitäti kyllä kertoo sen äidille. Reipas poikamme... :heart:
En ole ikinä oikein uskonut tällaisiin "yliluonnollisiin" juttuihin. Tai jos olen kuullut jonkun kohdalle sellaisen tapahtuvan, toki olen sen uskonut mutta olen aina ajatellut etten minä kykene sellaisia näkemään/kuulemaan. Muutamia päiviä sitten sanoin miehelleni että tahtoisin vain edes jonkun pienen merkin siitä että pojallamme on kaikki hyvin. Ja puhuimme juuri siitä kuinka pelottaa tuleva raskaus. Ja samoista asioistahan olen täälläkin niin toivottamana kertonut. Ehkä poikamme on taivaassa nähnyt että täällä on nyt liikaa pelkoa, murhetta ja ahdistusta, ja niinpä hän reippaana poikana tuli kertomaan ettei tarvitse pelätä ja murehtia =)
Siskoni puhelun jälkeen oloni oli ihmeellinen. Niin helpottunut, ja toisaalta olin peloissanikin. En tiennyt olisinko itkenyt :'( vain nauranut
onnesta. Uskomatonta...
Pelottaa hiipuu nyt ulos kävelylle miettimään asiaa..... :saint: