Parin viikon ajan olen tässä psyykannut itseäni ja nyt rohkenen astua "rajan" tälle puolelle omassa kurjuudessa piehtaroimisesta. Reilu pari viikkoa sitten siis todettiin nt-ultrassa keskeytynyt keskenmeno ja kaavintaan "pääsin" jo onneksi samana päivänä. Loistava alku kesälomalle... Toisaalta olen kyllä tyytyväinen että kaiken kokemansa jälkeen on saanut lomailla eikä ole tarvinnut töistä murehtia. Fyysinen ja henkinen toipuminen on edelleen käynnissä mutta nyt alkaa pikku hiljaa suunnata jo katsetta tulevaan. Varsinaista kuumeilua ei tässä nyt vielä pääse aloittamaan kaavinnan jälkeen mutta hengessä sitä voi jo olla mukana. Henkilökohtaisesti haluan onnitella kaikkia plussanneita. Teidän tarinanne auttavat itseänikin uskomaan siihen, että ehkä sitä sitten joku kaunis päivä minäkin jälleen...