Kiitos teille kaikille, ootte tosi tosi tosi tosi ihania!! Täällä on päivä mennyt maatessa, alaselän vihoittelu paheni, ja nyt on tosi kipee. Kunhan tämä tästä vähän helppaa, niin on pakko ottaa itteensä niskasta ja per.eestä kiinni ja alkaa tehä selkä,- ja vatsalihaksia. Ei muuten, mutta mun alaselkä on ollut jo viimeset 15 vuotta sellanen että jos ei lihaksia harjoita, niin selkä menee niin jumiin että makaan viikon pääsemättä ylös :headwall:
Mieli on maassa :ashamed: Eilen tuli taas itkettyä niin paljon ikäväänsä. Kuinka kauan kyyneleitä riittää? Musta tuntuu että mä oon itkenyt tämän menetyksen takia jo monta saavillista kyyneleitä. Eilinen oli niin raskas päivä, kun kävin töissä. Viimeksi oon työmaalla käynyt toukokuun viimenen päivä. Siitä se hel.etti silloin alkoi. Luojan kiitos mullon tämä äitiysloma. Työkamu kysy miltä musta tuntuu, oonko valmis tulemaan töihin lokakuun 1. päivä, ja vastasin heti, että en oo valmis, mutta pakko mun on kokeilla. Kolmivuorotyö meiän paikassa on älyttömän raskasta, mutta antaa se työnteko tavallaan energiaakin. Silti oon kauhusta jäykkänä ja pelkään miten selviän kun töihinmeno koittaa...
Ens kerralla on helpompi mennä töissä käymään (työvuoroja kattomaan ennen töiden alkua) kun muistaa että oon jo kerran ennemmin käynyt siellä. Eilen vaan ajattelin, että viimeksi kun töissä olin toukokuun lopulla, niin työkaverit silittelivät masuani ja kehuivat kuinka söpö masu on.
Sama juttu oli esim. kaupassakäynti synnytyksen ja hautajaisten jälkeen. Silloin muistui vaan mieleen miten viimeksi kävin siellä masu pystyssä :/ Anteeks tämä vuodatus :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed: :ashamed:
Mut on vaan jotenkin vallannut sellainen suuri ja liian vahva häpeän tunne. Tunnen itteni niin paljon huonommaksi ihmiseksi, maanmatoseksi muiden rinnalla. Tiiän ettei mun saisi tuntea syyllisyyttä ja häpeää, mutta mä en voi tälle mitään :'(
Epskeps, Kentia, Tinii ja POSITIIVISUUDEN PERIKUVA-Repa ++++++++++++++++++++++++++++++
Äitee2 Hirmu iso voima :hug: Olen niin pahoillani... :'(
Stoppis Hyvä kun pääsette sitten kunnon ultraan. Meille sanottiin että sitten joskus kun olen raskaana, niin meitä varten tulevat Helsingin sydänlääkärit tänne tekemään ultran viikoilla 20+ koska silloinhan sydämen rakenne nähdään vasta kunnolla. Ihanaa että ihan meitä varten Hesan tohtorit matkaavat 400km tänne ultraamaan. Ei sillä, ettemmekö itse menisi Helsinkiin asian vuoksi, jos saisimme lähetteen, mutta silti sitä jotenkin tuntee itsensä ja tulevan lapsen tärkeäksi kun meistä pidetään hyvää huolta. Ja myös muutenkin ultrat meillä jatkossa menee niin ettei esim. ekaa niskapoimu-ultraakaan tee kätilö kuten normaalisti, vaan erikoislääkäri. Huoh, kunhan joskus sinne asti pääsisi...
Dulle Tosi hyvä että kysta tuli itellään pois =) Plussatuulia!!
RouvaRajatapaus Toivotaan että täti tulisi pian
Mindi Täti prkle :headwall: :headwall: Tästä kierrosta sitten tärppää
Risukasa Ja eikun peitot heilumaan =) :heart: =)
Tuulenpuuska Mä mietin monesti minkänäköinen meiän pojasta olis tullut, ja minkä luonteinen. Muistan kun synnytyksen jälkeen sanoin miehelleni kun pidin lastamme sylissäni, että pojalla on ihan selvästi isänsä nenä, mun huulet ja mun pottuvarpaat. Mulla on tosi isot pottuvarpaat, ja niin oli pojallakin
Ja muuten hän oli tosi paljon mieheni näköinen. Mulla on tosi vaaleet hiukset, ja miehelläni on vaaleanruskeat hiukset, siksi liikutun aina kyyneliin kun näen pienen pojan jolla on vaaleat hiukset :ashamed:
Miikkis Kiva kuulla susta! Näin tehdään, nautitaan nyt tädistä, kun raukka saa vierailla viimeistä kertaa
Toivottavasti migreeni helppasi, tiiän minkälaista on kun tuntuu että pääkoppa räjähtää
Ja myös pyllystä olevat esimiehet ovat tuttuja :headwall: