Mulla ainakin. Siis ajatuksissa. Kun päässä pyörii vaan raskana-eiraskaana-raskaana-eiraskaana-raskana-eiraskaana-raskaana-eiraskaana-raskana-eiraskaana-raskaana-eiraskaana-raskana-eiraskaana-raskaana-eiraskaana.... Ni sitten lähtee ajatus harhailemaan. Ensin tulee se, oihh, onpa oireita, mahaa juilii ja oksettaakin ja hohhoijaa
kuinka väsyttääkin... Ni sitten ilmestyy se kääntöpuoli mieleen. Se itsepuolustus. Tänään aamulla tuli joulufiilis (taas kerran). Katottiin lasten kanssa ulos (okei +2 ja rukkasenkokosia räntäläsähdyksiä, mutta kuitenki...) ja oltiin, että oihh, ihana talvi. Ja lapset siinä, että koska äiti me tehdään taas piparitalo. Tuli heti sellanen, hui-fiilis viimevuodesta. Viime vuonna oli just se kamalin alkuraskauden väsy päällä kun oli piaprileipomisaika. Muistan kuinka olin ihan poikki ja EVVK-piparit ja lapset painosti että koskakoskakoska, ja mä olin että eikoskaaneikoskaaneikoskaan.. Keskenhän se meni, että sitä saa mitä tilaa, mutta mieleen on tosiaan jääny että kivaa ei ollut se leipominen. Ni sitä vaan tänä aamuna mietin, että jos ja kun EN ole raskaana, ni onhan siinä hyviäkin puolia... Että jaksaa leipoa ja innostua lasten kanssa leipomisesta... Että mukamas, eihän se nyt niiin paha ole, vaikkei olisikaan raskaan. Voi, kun tällä ajatuksella jaksaisikin menkkojen alkaessa. Ei kuitenkaan taida kovin pitävä peruste olla eiraskautumisen ihanuudesta...?
Näin sitä mennään, hysteerisenä tiiraillaan taas limoja, onko punakkaa vai ei. Ainakaan vielä ei ole.
Tohtorille erityishali, me ollaan vissiin yhtä kauan noin täällä notkuttu. Koitetaan jaksaa. Ja sulla on juuri nyt kaikkea muuta kivaa meneillään!!! Ei edes nämä rukkasenkokoiset räntäläsähdykset vie sitä onnea!
Mymmiksen raskaus etenee, ja se on hienoa!! Varmasti on niin monet peukut ja varpaat sun raskauden puolesta pystyssä, että ei ole kuin se yksi vaihtoehto ja se on onnistuminen!!!
Ai niin ja
diodiumille tervetuloa!!!
näillä mennään eikä meinata, haleja taas kaikille!!!
:heart: :xmas:
:heart: :xmas:
:heart: :xmas: