KM:N JÄLKEEN KUUMEILEVAT!

Mun ongelmani ratkesi, tai kaikki ongelmat :LOL:
Ei tarttenu kauheesti miestä houkutella, joten jos näin,
ei kauheesti tarvinne nuit ovistestejäkään..
Mua häirittee tosin ku en tiä mun kierron pituutta..se kun viimeksi pomppas sinne 33(ko?)
no, ei se kai mitään..

Nukkumaan nyt, joku pv takasin :D

Pahoittelut uusille!!
 
Rouva Pikkumyylle onnittelut viivan vahvistumisesta ja minä testasin äsken kans ihan selvän plussan. Pakkohan se on alkaa uskoa:)
Mutta tästähän se odotus ja jännitys taas jatkuu ja pelkokin vielä kaupan päälle.
Plussaonnea ihan kaikille tasapuolisesti :heart: Vähän haikeeta teidät jättää, mutta kurkkimassa käyn kuinka te plussaatte =) Ja toivottavasti en kuitenkaan tänne ite joudu enää palaan.

Iloista ja puuhakasta viikonloppua ;)
 
Pikkumyylle kovasti onnea täälläkin toivottelen :flower: ja samoin mother4 vielä onnittelut :flower:

Mäkin sorruin testailemaan jo tänään aamulla ja palkaksi sain vain pahan mielen, kun nega tuli :ashamed: Tosin en mä vielä toivosta luovu, hyvin mahdollista ettei testit vielä tässä vaiheessa mitään näytä kun ei kiertopäivätkään ole täynnä. Miksi sitä pitää ollakin niin malttamaton :headwall:
 
Kiitos teille kaikille! Ikäväähän tälle palstalle oli tulla, mutta koskaan ei tiedä mikä tarkoitus tällä kaikella on. Nyt huomaan sen, kuinka huonosti olen antanut itseni surra ensimmäistä keskenmenoa. Kipu ja suru tuntuu kaksinkertaisena, mutta antaa tuntua vaan. Kyyneleet ovat sitä varten. Mieleeni tuli juuri kaikkia ajatuksia, joita mielessä pyöri pienen synnytyksen aikana. Muistan ajatelleeni, että otan tämän harjoituksena, nyt kuuntelen kehoani ja supistuksia, jotta sitten kun meille ihan oikeasti tulee vauva niin osaan valmistautua paremmin. Miehellekin sanoin kotona, ettet sitten laske minua makuulle tulevan synnytyksen aikana, koska pystyssä ja jakkaralla olo helpotti suuresti. Tämän pienen synnytys kun ei poikennut juuri ollenkaan edellisestä synnytyksestä. Miten tuollaista edes olen pystynyt ajattelemaan?? Vai oliko se vain yksi selviytymiskeino tuossa tilanteessa?

Uusi vauva pyörii ajatuksissa koko ajan. Jälkitarkastus on kuitenkin vasta 18.11, sitä ennen ei voi kuin odottaa ja odottaa. Äitiysvaatteetkin pakkasin nätisti kaappiin odottamaan tulevaa, vaikka uusimmat olisi voinut vielä palauttaakin. Ajattelin, että jos palautan vaatteet, niin pieneltä osalta myös luovutan, joten kaapissa odottavat :) .

Pikkumyy ja mother4 onnea teille molemmille!!
 
Rva Pikkumyy ja mother4, onnea! Olen käynyt teitä koko ajan kurkkimassa tuolta odotuspuolelta. Nyt kovasti toivon, etten tänne joudu takaisin, tänään alkoi rusehtava tuhruvuoto ja kipuilu. Pahinta peläten :'(

Paljon plussatuulia myös teille muille!

Lymypiilo ja pikkumyyrä 6+1
 
heippa

en tiedä muistaako kukaan enää meikäläistä mutta tulin kuikkimaan tuolta odotuspuolelta..

Onnea rva PikkuMyylle ja motheri4:lle plussista!!
Tulkaahan tuonne odotus puolen pinoon jos ette ole jo.. en ole vielä kerennyt sinne asti kuulumisia lukemaan =)

Viikot vierii ja puoliväli lähestyy.. viikkoja nyt 17+6.. eilen jouduin kipujen takia päivystykseen ja siellä tekivät ultran niin vastasi toukka viiikkoja 18+3 :D
onneksi kaikki oli hyvin ja paikat ainakin vielä kiinni. säikäytti vaan tosi paljon kun jalat ei pitäneet kunnolla alla :eek: edellisen pv:n masu oli tosi kiree ja pinkeä.. hissuksiin eteenpäin.

Plussa onnea toivotan sekä vanhoille että uusille pinolaisille!! Ja aurinkoista mieltä syksyn harmauteen.

danjuska ja toukka 17+6
 
Täällä myös uusi..
Minulla keskeytynyt keskenmeno noin kaksi viikkoa sitten, rv13 vauvan sydän ei enää sykkinyt.. :'(
Nyt sitten odotellaan jälkivuodon loppumista ja niitä ensimmäisiä kuukautisia, jälkitarkastusaikakin on vasta 25.11. joten siihen saakka kai täytyy odotella ennenkuin uutta saa alkaa yrittämään, jos uskaltaa.
Kertokaa kuinka olette uskaltaneet alkaa yrittämään uutta raskautta keskenmenon jälkeen, eikö pelko ole suuri?
Meillä kolmas lapsi toiveena, kaksi kouluikäistä lasta jo on.
 
Rouva Pikkumyy ja mother4 onnea hirmuisesti :heart: :flower:

omenaruusu ihmismieli on niin kummallinen ja keksii mitä oudoimpia selviytymistapoja, kun suru kohtaa. Voimia sulle lähetän :hug: Toivottavasti ne löytää tiensä perille.

rouva-77 osanottoni :hug: Jaksamista. Tervetuloa kuitenkin mukaan!

Tein suuren päätöksen. Aion vaihtaa työpaikkaa. Nyt vaan varmistelen, että saan töitä sieltä mistä haluan ja sitten irtisanon itseni. En vaan enää jaksa nykyisessä työpaikassani. Työkaverit on kyllä mahtavia, mutta esimiehet täysiä luupäitä ja työmäärä liian suuri yhdelle työntekijälle. Pää hajoaa, jos en nyt tee jotain :/ Mulla on kyllä tosi hyvä fiilis tästä päätöksestä ja mahdollisesta uudesta työpaikasta :D
Täti tajusi vihdoin lähteä, joten vkl tulee olemaan rietas :whistle: ;)
 
rouva-77 :hug: ja pahoittelut kokemastasi.

Kyllä täällä varmasti kaikkia uusi raskaus ja sen onnistuminen pelottaa ihan eri tavalla kun aikaisemmin :ashamed: Vaikka itselläkin kova kuumeilu päällä eikä uutta raskautta malttaisi odottaa, niin samalla aina mielessä, että siitä se pelko ja huoli sitten alkaa. Mutta toisaalta kun sen nyytin niin kovasti vielä syliin haluaa... Ja onhan toi keskenmenon riski yhtä suuri vaikkei sellaista ennen olis ollutkaan, nyt sitä vaan osaa pelätä eri tavalla :'(
 
Moikka.


Lymypiilo, toivon todella, ja hartaasti, että tuo on juuri sitä harmitonta tuhruilua, jota monella on. Se toinen km perään, se on kyllä sitten kurjaa!!! Pidetään varpaat ja sormet pystyssä ja naulapyssylle käyttöä!! :hug:

Rouva-77, omenaruusu ja oliko vielä joku? TERVETULOA ja osaanotot, tästä suunnataan ylös!!! Omenaruusun tekstistä jotenkin huhkuu jonkinlainen rauha, vaikkakin kurjan kokemuksen keskellä. Pidetään toivoa yllä. Ja rouva77, mulla kanssa kaksi on jo, ja kaksikin keskenmenoa putkeen, mutta en mä tätä jaksais jos en yrittäisi uudestaan. Se yritys ja se toivo on se eteenpäinvievä voima, muutenhan ehkä vain märisisin menneissä? Pelko on suuri, mitäs sitä kieltämään. Sen kanssa on elettävä. Ehkä tulee kolmas km, ehkä neljäs, kuka sen tietää. Ajatuksena kuitenkin, että jossain vaiheessa se ei menekään kesken, kun kerta pari on loppuun asti jo viety. Niin, täällähän pitäisi tsempata ja rohkaista, lieko tää pohdinta nyt ihan sitäkään, mutta eiku yritetään pitää mieli hyvänä.

Lehmikselle onnea työhakupäätöksestä!!! Ehdottomasti pitää astua eteenpäin jos ei nykytila nappaa. TSEMPPIÄ!! Ja tietty tsemppiä rietasteluun kanssa.

MYMMIS, mulla on limat ihan finaalissa. Limakausi jatku kyllä yli keskikierron, että repii nyt siitä sitten? Mutta nyt ei ole limaa ei. Sun limat ovat mahtavat ja ennakoi mun mielestä ovista. Olihan sulla jo yrityskierros päällä? Mulla menee ajantaju? Että eiku punkkaan vaan viikonlopuksi, ja ensi viikko siinä samassa. Kohta me laitetaan vitsinä se "kuvia ovislimoista"-ketju. Se vois olla ihan mielenkiintonen, ne jotka ei tätä keskustelua ole seuranneet varmaan ilmottais asiattomasta viestistä ylläpidolle ja tulis bannia samantien. Tavallaan vois olla mielenkiintosta nähdä mitä jengi siihen vastais. Oksupoksu. Ja kiitos kysymästä, reissu oli kiva, säät mukavat ja ehti siinä työn lomassa jonkun torni-kyhäelmän yms tönöjä näkeään. heh. Mutta on se, että kun työreissussa on, ni raskasta se on. Vieläkin on ihan pöhnänen olo ja ei tahdo millään päästä sängystä aamulla ylös. Viikonloppu menee lepäillessä.

Motherille ja myylle onnentoivotus. Saatiin lokakuun plussakasasta isompi.

Ei muuta kun viikonloppuja!!!



 
rouva-77 Ollaankin samaa vuosikertaa. Mulla kesti ensimmäisen km:n jälkeen yli puoli vuotta ennen kuin pystyin edes ajattelemaan vauvaa. En ollut kai antanut itselleni lupaa surra tapahtunutta, en oikeastaan edes halunnut puhua siitä kenellekään. Nyt on tilanne toinen, lapsia on kaksi, oma talo ja perusasiat kohdallaan. Uusi vauva on enemmän kuin tervetullut meidän perheeseen. Ikääkin on tietysti jo reilusti enemmän, joten asioita osaa jäsennellä paremmin kokemusten perusteella. Toivonkin, että olemme kaikki itsellemme armollisia pettymysten ja suurienkin surujen keskellä.
 
Tämä oli minun ensimmäinen keskenmenoni. Siihen ei osaa mitenkään etukäteen varautua että itselle voi näin käydä.
Näillä sivuilla olen lukenut monien keskenmenoista ja ymmärtänyt että näin voi käydä kenelle tahansa, vaikka olisi monta normaali raskautta takana..
Minä olen puhunut asiasta todella paljon läheisten ja ystävien kanssa, ja uskon että se on auttanut minua selviytymään tästä paremmin kuin jos olisin jäänyt yksin suremaan ja miettimään asiaa.
Halu saada vauva on vieläkin suuri, mitä se on ollut jo pidemmän aikaa, mutta tällähetkellä suru ja pelko ovat ainakin vielä suuremmat..
 
rouva-77 anna itsellesi aikaa surra ja "toipua" niin paljon kun tarvitset. Toiset ovat valmiita heti aloittamaan uuden yrityksen, toiset tarvitsevat ensin aikaa toipua menetyksestä, jokainen omalla tyylillään. Omalla kohdalla ajatus mahdollisesta uudesta raskaudesta tuntui lohduttavalta, vaikka pelottavaltakin. Varmasti joku päivä sinäkin olet taas valmis uuteen yritykseen :hug:
 
Oijoi! Upeata! Paljon onnea Rva Pikkumyylle ja Mother4:lle!! :flower: :flower: :flower:
Ja pirusti tarriksia ja enkeleitä matkalle mukaan!

Ja tervetulopahoittelut halaukset kaikille uusille :hug: :hug:

Lymypiilolle paljon halauksia ja jaksuja! Pidän täällä kaikki ulokkeet pystyssä että se vuotelu olisikin ihan harmitonta. :hug: :hug:

Rouva-77. Mulla on nyt kaks kesketynyttä km sekä yksi tuulimuna takana. Yksi onnistunut raskaus ja siitä 1v8kk poika. Tällä hetkellä mun pelottaa jopa ajatus tulla uudestaan raskaaksi koska sitten kun tulen, joudun taas elämään paniikinomaisissa tunnelmissa pari kuukautta. Mutta mua myös pelottaa se että km riski suurenee sen mukaan mitä enemmän tulee ikää. Olen vm.-79. Joten me vaan yritetään vaikka tavallaan järki sanoisi ihan muuta. Niin kovasti vain haluaisin edes yhden lapsen vielä. Päätimme että heti jos saamme toisen lapsen niin puolen vuoden kuluttua aloitamme taas uuden yrityksen. Jos joudumme kolmostakin tahkoamaan samaan malliin niin onpahan ainakin aloitettu yritys mahd. ajoissa. Ikinä mulla ei ole ollut ennen näin rankkaa henkisesti elämässäni. Mutta yritän vain ajatella positiivisesti kaikesta huolimatta. Edelleenkin itken kaikkia menetyksiäni... :'(
Onnea uuteen yritykseen sitten kun se on sinulla ajankohtainen. Yleensä silloin alkaa olla vähän parempi mieli kun ekat menkat on tullut. Mutta anna itsesi vielä surra ihan rauhassa. :hug:

ON: Vitsit kun mulla alkaa olla jo aika lupaavia oireita. Kohtua vihloo ja jomottelee, nännit on tosi arat. Siltikään en uskalla toivoa että olisi tärppi tullut. Tänään vasta dpo 5, joten yritän vain olla ajattelematta tuntemuksiani. Helpommin sanottu kuin tehty...
 
AAM
Rva Pikkumyylle ja Mother4 :hug: :hug: :heart: :heart: :flower: ihanaa...
*ojentaa mukaan rautanauloja, tuubin spakkelia ja kaikenmaailman toosantukinta välineet* ;) muistanette että täällä km:n puolella ollaan karkeammilla konsteilla pitämässä beibejä sisällä :D *vitsi vitsi*

Suru-uutisiakin oli tullut.. :( :'( :hug: syvä voimahali ja paljon jaksamista ja tänne pahanolon purkaamiset saa ohjata.. tukea saa kanssasiskoilta ja kannustuksia huolien kantoon :hug:
Tää palsta on kyllä yks parhaista :) kiitokset siis kaikille.. ai lav juu ainakin ja olette aina mielessä :heart:

Lööv: AM
 
Ensiksikin onnittelut mother4 ja Rouvapikkumyy plussista :flower:

Toiseksi kysymys:

Onkos kenelläkään kokemuksia kotitestit.fi:stä tilatusta David Pregnancy Test -puikkotesteistä?

Olen vain tässä ihmetellyt testien toimivuutta, kun niin kummallisia tuloksia antaa... Olen aivan ohjeen mukaisesti toiminut ja silti ei tunnu toimivan: ei tule kunnolla kumpaakaan viivaa testiin, tänään kontrolliviivan kohdalle tuli aivan aavistuksen omainen haamuviiva ja testiviivan kohtaan ei mitään...

Hmm. Tulkitsisitteko testin tuloksen negaksi vai epäonnistuneeksi? Help me!
 
Ajattelinki jos tän pinon nimi vaihetaan "lääkäri vastaa" pinoksi, kun jatkuvasti oireitani käyn kertomassa!! :LOL: No niin tässä niitä taas tulee: Tänään siis ollut aivan kauheita supistusmaisia kipuja alavatsalla, alkaen tuolta karvoituksesta ja loppuu tuonne napaan...kyykyssä ollessa tuntuu kipua myös häpyluissa?! Oletin aikaisemmin ovista, mut voiko nää olla näin kovia nää kivut?? Kaiken maailman kauhukuvat kohtutulehduksista kohdunulkoiseen....


:eek:
 
Mun mielestä sun ehkä kannattaisi käydä näytillä jossakin. Viimeistään ainakin huomenna jos kivut jatkuu noin kovina. Kohtutulehdushan on kuitenkin aika yleinen km:n jälkeen. Toivottavasti olosi pian paranee. :hug:
Niin ja täällä saa aina käydä kyselemässä, me autetaan kyllä jos vaan suinkin osataan. Tämä on siitä ihana pino. Pidetään toisistamme huolta ja tsempataan jos on vaikeata. Neuvotaan ja opastetaan asioissa joista jotkut tietävät enemmän. :heart: :heart:
 

Yhteistyössä