Itselläni keskeytynyt km marraskuun alussa (11/07, rv. 20). Todettiin rakenneultrassa, että vauva on kuollut ja seuraavana päivänä synnytin pienen poikamme ja jouduin vielä kaavintaan. Alkuraskauden kärsin todella kovasta pahoinvoinnista: olin useita kertoja ja useita päiviä sairaalassa tiputuksessa, kun mikään ei pysynyt sisällä. Juuri kun aloin toipua pahoinvoinnista ja luottaa, että jatkossa kaikki sujuu paremmin, niin kävi näin!
Nyt kun pahin ja tuskaisin vaihe suremisessa on todennäköisesti ohitettu, olemme jo pikkuhiljaa alkaneet haaveilla uudesta raskaudesta. Kovasti haluaisimme kolmannen lapsen, tai voisiko oikeastaan sanoa neljännen, sillä onhan enkelipoikammekin meidän lapsemme... Kaksi tytärtä olen saanut suurena lahjana, jonka arvon nyt todella ymmärrän. Jälkitarkastus on vasta tammikuun alussa, yhdeksän viikkoa synnytyksestä, ja tuntuu, että on todella pitkä aika odottaa lääkärin lopullista "tuomiota" jatkosta ja mahdollisuuksista yrittää uudelleen. Toivottavasti tulevaisuus on valoisampi kaikille meille kovia kokeneille!
Nyt kun pahin ja tuskaisin vaihe suremisessa on todennäköisesti ohitettu, olemme jo pikkuhiljaa alkaneet haaveilla uudesta raskaudesta. Kovasti haluaisimme kolmannen lapsen, tai voisiko oikeastaan sanoa neljännen, sillä onhan enkelipoikammekin meidän lapsemme... Kaksi tytärtä olen saanut suurena lahjana, jonka arvon nyt todella ymmärrän. Jälkitarkastus on vasta tammikuun alussa, yhdeksän viikkoa synnytyksestä, ja tuntuu, että on todella pitkä aika odottaa lääkärin lopullista "tuomiota" jatkosta ja mahdollisuuksista yrittää uudelleen. Toivottavasti tulevaisuus on valoisampi kaikille meille kovia kokeneille!