Km:n jälkeen kuumeilevat vol.2

MyAngel...en löydä sanoja joilla voisin sinua lohduttaa enkä voi edes kuvitella sitä tuskasi ja surusi määrää mitä olet joutunut kokemaan. Haluan viestin välityksellä rutistaa sinua (en liian lujaa kuitenkaan) ja kyllä se pikkuisenne istuu pilvenreunalla ja muistuttaa itsestään aikaajoin. Esikoiseni sanoi, kuullessaan vauvan kuolemasta, että" sit se saa siivet ja lentää taivaaseen ja kasvaa siellä isoksi." Kumpa mekin voisimme ajatella lapsen tavoin...
Aurinko näyttäytyy pikkuisen ja olokin ehkä helpottaa. Keskenmenosta ei voi tietää mitään ennenkuin sen joutuu itse kokemaan. Aina ei tarvita lohduttavia sanojakaan, läsnäolokin jo riittää ja TE olette minulle ne läsnäolijat täällä. Kiitos kun jakstte tukea mahtavalla sydämellä. =)
Epskeps samat sanat sinullekin ja kanssasisarille. Yhdessä jaksamme tarpoa syvältäkin tuntuvassa suossa...
 
giia
En ole kirjoitellut pitkään aikaan kun kokoajan on saanut juosta lääkärissä. Verenvuoto ei ollut keskenmeno vaan veri tuli limakalvoilta. Tänään ultrassa oli 7-viiikkoinen sikiö ja sykekin näkyi. Olen aivan käsittämättömän onnellinen..
 
giia ihana kuulla susta, oon monta päivää jo miettiny mitä sulle kuuluu =) ja onnea hurjasti pikkuisen näkemisestä ja onnea myös jatkoon :hug:

mouse onnea hurjasti =) :heart:

epsulle :hug: kun testitkin kiusaa

uusille tervetuloa tukijoukkojen pariin, vaikka ikävää onkin kun tänne olette joutuneet :hug: :hug:

danjuska toivotaan silti parasta, eli plussaa =) ja tatulle pikaista paranemista =)

tapsulle kaikkea hyvää jatkoon :wave:

tais kuitenkin tää kierto mennä harakoille, miehellä on lääkekuuri meneillään ja siitä pakkausselosteesta luin että ainakin naisilla voi tää lääke vaikeuttaa raskaaksituloa, miehistä ei puhuttu mitään mutta kai se niihinkin jotenkin vaikuttaa... ja sen lisäks onnistuin jotenkin suututtaan ton ukkokultani että yrityskerrat jäi aika vähiin, ovis oli kai eilen, mutta tuloksen näkee sit parin viikon päästä....

missä ihmeessä on orchid!!!!!!!!!!????
 
Tapsulle kaikkea hyvää elämääsi
Toivottavasti toisen lapsen perheeseenne saatte :heart: :heart:

Giia voi miten ihanaa, pienellä siellä kaikki hyvin
Toivotan sinulle oikein onnellista odotusta :heart: Kunpa itsekin saisin noin hyviä uutisia...


Eliisa noi voi kurja sentään, toivottavasti on kuitenkin tärppi tullut. Eihän sitä periaatteessa tarvita kuin yksi kerta oikeaan aikaan.. :heart:
 
:attn: Ilmoitusluontoista asiaa! Listan päivittäjä eli minä Epsunen, lähden huomenna reissuun, joten joku muu saa hoitaa tuon päivittämisen sitten perjantaina ja lauantaina! :attn: Mä voin tänään iltasella päivittää huomiseksi tuon listan :D
 
iltaa

Epsulle mukavaa ja rentouttavaa reissua!! =) :hug:

Giia: Ihanaa kuulla että masukilla kaikki hyvin =)

Tapsulle
hyvää ja tressitöntä jatkoa ja kun tuntuu niin käy moikkaamassa. Olet mielessä :hug:

Eliisa: Älä vielä heitä kirvestä kaivoon! Voihan se ollakkin että kaikki on natsannut ;)

Täällä alko poika oksentamaan :x kuume pyörii 39 tienoilla.. välillä nousee välillä laksee :/
Otti iltamassa minun sylissä unet ja nyt jo täydessä unessa omassa sängyssä, joka siirrettiin tuohon meidän sägyn viereen.

Mut nyt öitä kaikille!
 
Hei kaikille!
Epsulle oikein hyvää reissua!
Singa: Me kaikki varmasti toivomme sinulle jaksamista, jos se yhtään auttaa, niin kaikki km:n kokeneet varmaankin käyvät tuollaista vuoristorataa läpi, välillä tuntuu, että kyllä se siitä, ja toisena päivänä on aivan pohjamudissa.
Giia: Onneksi olkoon! Toivottavasti meille kaikille muillekin vielä tulee noita hyviä uutisia!
:heart:
Kaikki palstalaiset pitäkää huolta itsestänne ja läheisistä! :hug:
 
Epsis Hyvää matkaa sinulle! Ja voimia ensi viikon polikäynnille! Jospa sittenkin vielä olisi vielä toivoa jäljellä... :hug:

Emppu Kiitos tiedosta! Sulla varmaan on todella rankkaa kun tulee takapakkeja koko ajan eikä pääse edes yrittämään uudestaan. :hug: Eikös sullakin ollut la tammikuussa? Mulla ois ollut la 27.1. ja nyt näinä päivinä tulee jo puoli vuotta siitä kun oli vikat kuukautiset ja tuntuu, että on ollut tuskallisen hidasta tämä kropan toipuminen. Tsemppiä ja jaksamista sinulle!

Omaa napaa... Kävin tänään lääkärissä ja sain terolutit kuukautisia käynnistämään. Tänään on kaavinnasta reilut 8 viikkoa. Lääkärin mukaan munasarjani yms. toimivat hyvin, mutta kohdun limakalvo on vieläkin tosi ohut eikä kuukautisia näytä olevan luonnollisesti ihan heti tulossa vaikka kaikki näyttää periaatteessa toimivan ihan hyvin. Hormonit on kuulemma vaan sekaisin, mikä on yleistä keskenmenon jäljilta. Sain viikon kuurin ja sen pitäisi käynnistää vuoto viimeistään pari päivää lääkkeiden loppumisesta, mutta vuoto voi alkaa jo aikaisemminkin. Toivottavasti vuoto nyt sitten oikeasti alkaa ja sen jälkeen tädin voikin lähettää sinne missä pippuri kasvaa!

Julietta Mulla on ollut tässä koko ajan kaikenlaisia tuntemuksia ja vihlaisuja ja kipuja, mutta niin vaan se täti on pysytellyt poissa. Toivottavasti sun oireet johtuisivat pienestä ihmisen alusta!

Plussatuulia kaikille!
 




Haaveissa esikoinen

Valssu.....................KM 09/07
Syksyinen haave....KM/KU 10/07
Bee........................KM/KU 10/07
Neitikevät 26v..........KM 08/07
NinaTT......................KM 09/07
Jemima.....................KM 07/07
Julietta......................KM 09/07
Gatsu 25v.................KM 06/07
Tuizu 31v Nurmijärvi..KM 08/07
Betania...................KM 06/07
Angelina..................KM 07/07
Pullenah85..............KM 03/07
Emppu78.................KM 06/07
Mymmelis.................KM 05/07, 07/07
Nannukka................KM 04/07, 07/07
Miikkis 25v LAHTI....KM 12/06,TM03/07,KU05/07
Kummi.....................KM 11/06, 06/07...................KP -/30-32
Tinii 21v HKI.............KM 02/07.............................KP 4/28-40
Irtosora 35v.............KM 08/07.............................KP 13/29
Kiti07.......................KM 05/07.......................KP 14/28-29(-35)
Miukuli 22v HKI........KM 07/07..............................KP 19/-
SatuKa 29v..............KM 05/07..............................KP 24/28-32

Haaveissa toinen

Kotirokki.................KM 10/07
Typy83....................KM
Tapsu85..................KM 09/07
Smigul.....................KM 09/07
Myymä....................KM 09/07
EevaRouva.............KM 07/07
Kentia.....................KM 04/07
Emik 30v.................KM 06/07, 09/07
Epskeps 36v...........KM 12/06,03/07,10/07.........KP -/28
MyAngel.................enkelipoika 06/07.................KP 16/27
Danjuska................KM 08/07..............................KP 17/-
Sonja74..................KM 07/07..............................KP 20/26-29
Orchid.....................RK 06/07..............................KP 34/28-30

Haaveissa kolmas

Singa........................KM 10/07
MissMaisa.................KM 09/07
Minda........................KM 07/07
Äitee2 28v.................KM 06/07............................KP 7/26-28
Aurinkoenergiaa 27v..KM 06/07...........................KP 11/28
Eliisa80.....................KM 05/07,09/07..................KP 13/-
Nättitähti...................KM 09/07............................KP 16/31
Tuulenpuuska...........KM 02/06, 08/07..................KP 29/-

Haaveissa neljäs

Zelda.........................KM
MargeSimpson 24v LAHTI KM 07/06,10/06,enkelipoika 07/07 KP...18/29

Haaveissa viides

Viidettä haaveillen....KM 10/07

Haaveissa kuudes

Rouva Rajatapaus 34v......KM 08/07.....................KP 23/-

Haamuilijat


Plussanneet


Vieras
Jonttu
Nasu
Suurperheellinen
Pikkupeikko85
Pippuri84
Viia
mjss
Riikkuli
Napsuh87
Minky
Vinja
Sipuli
Sopuli83
Ninni78
Tyynex
Suppis76
Haikara
Tonttutiina
Strömsö (ent.Hippula)
Puella
Pulttibois
Nasuliini
Mimmuli82
Malttamaton
Beccy
Repa
Viuhtis
Hiidi
Giia
Risukasa
Amira
Dulle
Marleena83
Stoppis
Margherita
Tuutikki
Mouse
 
Mukaan tulen, ensimmäinen keskenmeno kohdallani ja hieman on ajatukset sekaisin. Epäuskoinen olo...

Meillä siis 3 poikaa ja tämä km oli ylläriraskaus, mutta toivottu sellainen. Itsellä kova vauvakuume ollut jo alkuvuodesta asti, miestä oon koittanut käännyttää ja ainakin hetkellisesti onnistuinkin. Vielä ei ole ehditty tulevasta keskustella, kovin tuore on vielä tämä km.. Mutta voisin silti tänne liittyä kuumeilemaan.
 
huomenet

Berrylle tervetuloa ja lämmin :hug:

Ite ihan silmät ristissä kun yö meni valvoessa ja pojan oloa kuulostellessa. Kuumetta oli yöllä 39.6 ja aamulla samanverran.. ei kovin pitkään löääke vaikuta.
Nyt halus jo omaan sänkyyn pötköttelemään ja nyt ihan siki unessa.
Että taidan itsekki poistua lepäilemään |O

Sonja:
toivotaan että sulla vuoto alkaa ja pääsette ihan tosi toimiin pian =)

mut nyt huilaamaan
 
Ah, olipas mukavan rentouttava reissu
Hytti oli ihana, parisänkyineen, isoine ikkunoineen merellepäin, oli sohva ja nojatuoleja, ja jääkaappi täynnä kuohuviiniä, olusta ja limonadia. Oli mieheni tehnyt kyllä ihanan ylläripyllärin. Tiistai-iltana kävimme kynttiläillallisella
ja vähän joraamassakin myöhemmin
Eilen kävimme vähän hemmottelemassa itseämme, kävimme hierojalla ja minä vielä kasvohoidossakin. Matka oli kaikinpuolin onnistunut


Nyt onkin sitten mukavan rentoutunut olo, ja alan henkisesti valmistautumaan työntekoon. Toukokuun vikapäivä olen viimeisen työvuoron tehnyt, ja nyt alkaa olemaan äitiysloma lopussa... Lauantaina astun taas mukaansa tempaavaan kolmivuorotyöhön


Ovis oli näköjään kolme päivää aiemmin kuin viimeksi. Viimeksi tunsin sen tosi selvästi, se oli kp 15 ja nyt se oli jo kp 12. Siispä tällä hetkellä taas oon hyvin tietoinen kiertopäivistäni, ihmeen hyvin osasin ovikseen asti olla niitä katsomatta ja laskematta. Ovis oli vaan niin pirun kipee, että halvaantunutkin ihminen sen olisi tuntenut
Mutta ei se mitään, kunhan vaan parin viikon päästä saisi ihania uutisia, jäisi täti ainakin vuodeksi pois, niin sepä vasta olisikin!


Kiitos Singa
On tämä elämä vaan niin ihmeellistä... Voimia sinulle hurjasti. Toipuminen on aaltoilevaa, tiedän kokemuksesta... :ashamed: Itse luulin olevani hyvässä kunnossa tuossa kuukausi takaperin, ja lupauduin aloittamaan työtkin jo aiemmin, kunnes yhtäkkiä löysin itseni jostain syvältä...
Niinpä jouduin siirtämään töihinmenoa. Minä itkin ja itkin vain, tunsin olevani pimeässä tunnelissa, peloissani ja aivan yksin. En nähnyt valoa, en sitten missään. Itkin hysteerisenä ikävääni, tuntui että murrun siihen paikkaan, enkä saa enää koottua itseäni kasaan. Sisimpäni huusi, minä huusin, olin sisältäni vain tuskaa, surua, katkeruutta, vihaa, ja ennenkaikkea TYHJYYTTÄ täynnä. Vaikka mieheni oli vierelläni, lohdutti kun itkin - tunsin silti olevani täysin yksin. Tunsin suunnatonta häpeää, en poikani vaan itseni takia. Tunsin olevani epäonnistunut ihminen, kun meille kävi niin. Olin katkera koko maailmalle, niille sydänlääkäreille jotka kertoivat meille kuinka vakava tilanne on, sille hoitajalle joka antoi meille puhelinnumeronsa että saamme soittaa hänelle ihan koska vaan, olin katkera niille hoitajille jotka minua hoitivat sairaalassa, olin katkera niille kätilöille jotka synnytyksessä auttoivat, olin katkera lääkäreille jotka totesivat että istukka ei irtoa ja veivät minut kiireellä leikkaussaliin, ja voi sitä katkeruutta niitä ihmisiä kohtaan siellä leikkaussalissa. Mutta kaikkein katkerin olin itselleni. Onneksi tajusin hakea ammatti-ihmisen apua. Luulin olevani vahva ihminen, etten tarvitsisi muiden apua, mutta pakko se oli vain nöyränä myöntää että minäkin olen heikko...

Olihan se todella rankkaa kertoa kaikki vieraalle ihmiselle. Yritin olla vahva, mutta huoneeseen mennessäni ja kätellessäni sitä ihmistä sanoakseni nimeni, purskahdin jo valtavaan itkuun. Hän kuitenkin oli rauhallinen, hän antoi minun itkeä pahimman olon pois, ja antoi minun puhua, puhua ja puhua. Mieheni sai minut ymmärtämään, ettei se ole heikkouden merkki mennä keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa, vaan se on vahvuuden merkki kun itse tajuaa tarvitsevansa apua. Heikot ihmiset - heidät viedään ammattiauttajan luo, koska eivät itse sitä osaa enää siinä vaiheessa tehdä. Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään että itku, se korjaa ja rakentaa meitä sisimmältään, se on tarkoitettu auttamaan meitä. Itku puhdistaa ja keventää. Olo on itkun jälkeen jotenkin rauhallisempi ja helpottuneempi. Yritä saada itku tulemaan, anna sille lupa tulla. Voimahalaus ystäväni


Epsulle mukavaa reissua! Rentoutukaa ja nauttikaa :heart: :heart:

Tervetuloa uudet
Pahoitteluni että tänne jouduitte tulemaan :hug:

Oli puhetta noista sanonnoista mitä ihmiset sanovat keskenmenon kokeneelle. Minä tunnustan tehneeni sen, sanoneeni että jos kerran asian piti mennä näin, jos se oli niin tarkoitettu että raskaus menee kesken, niin jos se yhtään lohduttaisi, niin on surun ja tuskan kannalta parempi että raskaus kesketyy varhaisessa vaiheessa, eikä silloin kun olet jo liikkeitä tuntenut ja nähnyt vauvan monesti ultrassa. Tämän voin sanoa sen takia, että niin monta kertaa olen ajatellut että miksei meidän poika, miksei se raskaus voinut mennä kesken joskus alkuvaiheessa... Sain kuitenkin tuntea hänen potkujansa 9 viikon ajan, ja nähdä hänet heittämässä kuperkeikkaa 4D-ultrassa ja kuutena muuna ultrauskertana. En tiedä ymmärtääkö mua kukaan tässä asiassa, mutta siis en millään lailla vähättele keskenmenoja jotka menee varhaisessa vaiheessa kesken. Se suru on varmasti valtava, mutta vaikka olenkin niin onnellinen että sain tuntea poikani liikkeet ja sain pitää häntä sylissäni ja sanoa jäähyväiset, niin pahimman tuskan aikana olen kironnut mielessäni että miksi sen piti mennä näin?

Samoin kun minulle on sanonut joku äiti joka on menettänyt lapsensa myöhemmin kuin me, eli myöhemmin kuin rv 23 niin hän tarkoittaa sitä että jokainen potku, jokainen päivä joka ylittää sen meidän kokeman rv 23, se tekee muistoista, surusta ja tuskasta suuremman. Ja ymmärrän häntä täysin. Eihän se minua tässä surussa niin paljoa lohduta, mutta kuitenkin. Olen lohduttanut itseäni sillä, että "onneksi" poikani syntyi rv 23 eikä vaikka ihan täysiaikaisena, ja sitten olisin menettänyt hänet vaikka parin viikon jälkeen. Se on ainut lohtu, ettei raskaus edennyt pidemmälle... Vaikka toisaalta mietin että kumpa olisin saanut hänet pitää pidempään, puhua hänelle kasvotusten, oppia tuntemaan hänen luonteensa... Joten toivon että alkuraskauden keskenmenon kokenut voisi lohduttaa itseänsä ajattelemalla olisiko tuska suurempi jos raskaus olisi edennyt vaikka 20 viikkoa pidemmälle.

Anteeksi, toivottavasti kukaan ei loukkaannu puheestani, en tarkoita sillä vähätellä mitään, enkä kiusata/satuttaa ketään. Sanoa vain, että aina on joku sanomassa lohduttaakseen, että pahemminkin olisi voinut käydä. Esim. joku joka on menettänyt vaikka 5-vuotiaan lapsensa, hän voisi lohduttaa äitiä joka on menettänyt täysiaikaisen vauvansa synnytyksessä, jne...

Ja vielä viimeisenä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä onnitteluni Mouselle Wautsi wau
Paljon tarrasukkia pienelle matkaan :heart:
 
Huh, olipas MyAngelilla tosiaan pitkä juttu! :D Mutta asiaa kirjoitit. Varmasti on totta, että alkuraskauden km:n ottaa kohdalleen kuitenkin mieluummin kuin loppuraskauden kohtukuoleman tms. Siis jos voisi valita. Mutta sitä mahdollisuuttahan meille ei anneta. :( Kuitenkin asia on myös niin, että jokainen ihminen kokee surun eri tavalla. Tuttavani koki km:n, ja hän ei surrut sitä yhtään, sanoi ajatelleensa että "ei se ollut vielä mitään, ei siellä vauvaa ollut". Itse taas koin ensimmäisen km:n (vk12) todella rankkana tapahtumana, meni pitkästi yli vuosi ennenkuin pääsin siitä yli. Itkin vielä monet itkut vuoden päästäkin. Kun taas tämä toinen elokuinen km ei tuntunut niin pahalta, vaikka tosi pahalta tuntuikin. Ehkä siihen osasi jotenkin varautua henkisesti. Alitajuisesti ainakin.

Niin, olipas MyAngel miehesi osannut yllättää sinut, ihana mies! Mahtavia tuollaiset yllärit! Saat ajatukset välillä muualle vauva-asioista.

Onnittelut Mouse! :flower: :flower: :flower: Hienoa että plussia tulee...

Ihanaa, että giialla oli kaikki hyvin. :heart: :heart:

Epsulle mukavaa reissua jos olet vielä lukemassa näitä viestejä.

Mä täällä tätiä odottelen... tuleekohan?? Kai se lähipäivinä tulee, vaikka olisin kyllä onnellinen jos ei tuliskaan. =) Täytyy vaan varautua pahimpaan, on niin "tuhrunen" ollu tää ensimmäinen oikea kierto km:n jälkeen. Hormonitoiminta sekaisin vielä. No, odotellaan. Tsemppiä kaikille!
 
MyAngel Teilläpä on ollu ihana matka...mie täällä kateellisena luin tuota ja haaveilen omasta reissusta ;) teki varmaan teille kummallekkin hyvää päästä vähän hemmoteltavaksi.

Tuo mitä kirjoitit niin olen samaa mieltä,itsekkin olen sortunut noihin fraaseihin kun en yksinkertaisesti ole kyennyt sanomaan muuta...mie olen vähän tonttu näissä lohtusanoissa mielummin otan ja halaan ja tarjoan olkapäätäni ja kuuntelen toisen tuskaa ja yritän sillain lohduttaa ja auttaa eteenpäin.

Tuosta ammattiauttajalla käymisestä niin miekin olen käynyt muutamia kertoja ja se on ainakin minulla auttanut...kerron vähän omaa tarinaani joka miut heidän tykö ajoi...Esikkomme syntyi rv36 keskosena ja joutui teholle erinäisten ongelmien vuoksi joista keuhkoissa ollut reikä oli pahin koska hankaloitti hengitystä ja syömistä ym.saimme pienen vauvamme eka kertaa syliin kun hän oli 4pv vanha ja kotiin saimme hänet lähempänä kahden viikon ikää...silloin kävin ensimmäisen kerran terapeutilla...kaiken piti olla hyvin mutta 1v keskoskontrollissa narahti taas,diagnoosi:kallon epämuodostuma ja leikkaus hesassa 1v6kk iässä,leikkaus kesti 8h ja menettämisen tuska oli jotain kauheaa...silloin romahdin kun näin pienen poikamme letkuissa ja piuhoissa teho-osastolla,itkin 5h yhteen menoon ja sain silloin sairaalan puolesta terapeutin käymään luonani pojan potilashuoneessa ja terapeutti kävi luonani yhteensä 5kertaa sen viikon aikana kun poikamme toipui leikkauksesta,leikkauksen jälkeen tuli pari komplikaatiota mutta niistä selvittiin säikähdyksellä...siitä alkoi meidän perheen valoisampi aika kun saatiin poika kuntoon...syntyi kuopus joka sairastui rota virukseen,silloin oli kuopuksen henki tiukoilla ja muistoksi siitä jäi monia ruoka-allergioita...kuopus on ollut sairaalassa 20kertaa astmansa takia lähinnä pahojen kohtausten takia...sairastuin itse kuopuksen syntymän jälkeen...toivuttiin välillä pojan kanssa vierekkäin hoidoista...samaan syssyyn sattui raskaana olevan ystäväni kuolema,ukkini kuolema tänä vuonna km...taas tuli terapeutti tutuksi..koen itseni tällä hetkellä ehjäksi ihmiseksi joka yrittää ajatella valoisasti ja positiivisesti eteenpäin...romahduksia tulee tottakai mutta nyt on riittäny puhuminen miehen kanssa ja metsässä huutaminen tuonne yläkertaan elämän "vääryydestä" mutta uskon että kaikki kääntyy vielä kokonaan hyväksi =)

Sinun tunteesi ja surusi on kuitenkin erillaista ja sitä en pysty edes kuvittelemaan...enkä edes tiedä että tahdonko :ashamed: tuolla kirjoituksella halusin vain kertoa ettet ole ainut ammattiauttajiin turvautunut ;) koen myös itseni vahvaksi kun otin vastaan avun jota minulle tarjottiin koska vain yksin minä tein päätöksen että haluanko jutella vai en...toivottavasti nyt ymmärrät edes jotain mitä halusin kertoa :ashamed:
 
Kiitos MyAngel luhdutti suuresti.
Iloisempiin aiheisiin. Sinulla oli mahtava reissu ja sitä tässä itsekin odotteleln, koska pääsen huilimaan jonnekkin reissulle. Kyllä ne miehet osaa jos ne haluaa...vai mitä? Ylläripyllärit on ihania.
Berrylle isohali ja pahoitteluni että jouduit tänne, mutta omasta kokemuksesta voin kertoa, että parasta on vertaistuki. :hug:
Nyt meen pakkaamaan tavarat kun lähden nyrkkeilytunnille pian!
Äitee2 :hug:
 
moips!
saanenko liittyä joukkoonne?! :whistle:
kaksi km peräkkäin viikoille 5 ja 11-12. kova vauvankaipuu..tosin km oli tuossa5 päivää sitten joten vielä tässä joudutaan odottelemaan ennen uutta yritystä..
miten saatte näihin kirjoituksiin noita ihania hymiöitä yms.olis kiva saada niitä itselleenkin?! :wave:
 
berry ja tilly olette lämpimästi tervetulleita ja iso :hug: kokemuksistanne

myangel ymmärrän hyvin mitä tarkoitit ja olen kanssa onnellinen että keskenmeno tapahtui alkupuolella, kuitenkin kahden lapsen potkut ja liikkeet tunteneena voin vaan kuvitella kuinka kauheeta on jos siitä joutuu luopumaan, et kyllä munkin mielestä on ihan eri asia
ja vahvuutta se vaan merkitsee että käy jossain puhumassa kun asiat siihen pisteeseen menee :hug:

äitee kovia kokemuksia sullakin :hug: onneksi kaikki selvisitte niistä toivottavasti elämä kohtelee teitä hellemmin jatkossa :hug:

epsulle rentouttavaa reissua :wave:

danjuska kauhian kuulonen tauti teillä, toivottavasti ens yö on helpompi

juliettalle piti sanomani että valita ihan rauhassa =) toi on niin turhauttava tilanne, toivottavasti pian tapahtuu jotain

mul on yleensä oviksen jälkeen pari ihan kuivaa päivää, mut nyt ei tietookaan, koko ajan valuu jotain valkosta ja tänään on nipistelly kauheesti alamahaa, merkillistä.
juu kyllähän mä itekkin toivon että ois tärpänny vaikka ei kauheen hyvät mahikset ookkaan, täytyy vaan yrittää hillitä itteensä ja yrittää ajatella jotain muuta ( ja täällä pyöriminenhän auttaa :D )
 
moi taas

Tillylle lämpimästi tervetuloa, :hug:

Myangel: Ihanan kuulonen reissu teillä :D

Eliisa: Täällä vähän samanlaisissa tunnelmissa... valkovuotoa tulee todella reilusti itellä.
Ja tosiaan mitenkähän sais unohdettua koko asian vähäksi aikaa :whistle: tai sitten päivät kulumaan nopeemmin että selviää tilanne.

Äiteelle :hug: Voi miten kovia olette joutuneet kokemaan :'(

tulin just lenkiltä ja alkaa olla ilma viilenemään päin. oli ihana päästä ulkoilemaan kun koko päivän sisällä pojan kans ollut. Reppana tosi kuuman oloinen. Pitää kohta kuume mitata ja lääkettä antaa etä saa nukuttua. Torkut tuossa jo ottikin.

nyt katoan :wave:
 
Kiitos Tuulenpuuska, Äitee ja Eliisa jotta ymmärsitte sepustukseni


Tuulenpuuska: Tässä sulle plussatuulahdus +++++++++
ja toinenkin vielä ++++++++++++


Äitee2 Oi oi, tosi kovia ootte joutuneet kokemaan
Toivotaan todellakin, että elämä teitä vähän hellemmin kohtelisi jatkossa


Singa: Hyvä jos piiiiiiiiitkä puheeni jeesasi sua edes vähän. Ja tosiaan kyllä miehet osaavat yllättää aina niin ihanasti, jos vain tahtovat


Tilly: Tervetuloa joukkoomme
Täältä saa tukea ja lohdutusta, ja saa purkaa ilonsa, surunsa, kiukkunsa ja ihan kaiken. Tämä tukiverkko on erittäin vahva

Näitä hymiöitä saa otettua ainaki www.cosgan.de sivulta



Eliisa80: Voi kumpa olisi tärppi käynyt ++++++++ :whistle:

Danjuska: Pikaista paranemista sinne! Kuulostaa kamalalta tuo tauti
Meillä on muuten menossa melkein sama kiertopäivä =)

Julietta: Tilantees on kyllä ikävä... Varmasti rassaa ja paljon
Toivotaan nyt että jotain tapahtuisi. Epätietoisuus ja odottaminen on ihan



:MyAngel
 
Kiitos kaikille :hug: nyt miuta hävettää kun kirjoitin tuon...eihän se tänne edes oikeestaan kuulu mutta kevensi sydäntä kun sain sen kirjoittaa :ashamed:

Tervetuloa uusille ja pahoittelut kokemastanne km :hug:

Paljon onnea plussanneille ja pienille paljon tarrasukkia matkaan mukaan :heart: :heart:
 
Elä häpeile Äitee2
Kaikki hyvin
Tosi hyvä juttu että olosi keveni ja helpottui!

Kävin kiusaamassa itseäni ja lukemassa pintapuolisesti lokamassujen odotus-sivua... Joku oli synnyttänyt tyttöenkelin...
Voi kauheeta
Koskettaa muutenkin, mutta vielä enemmän se kun itekkin olisin ollut lokamamma. Ja oon ajatellut että niinpä ne toiset siellä saavat vauvoja ja nauttivat heistä... Kyllä elämä on julmaa... Poikani sai taas leikkikaverin...


Äh, ei tule kirjoittamisesta mitään... En vaan voi olla ajattelematta sen perheen surua ja tuskaa... Asia on niin tuore, kaikki on viety. Omat ajatukset palaavat sinne kesäkuun puoleenväliin, kun ei ollut valoa näkyvillä mailla halmeilla... Ajatuksin voimin toivon heille voimaa


Anteeks kun tänne kirjoitin tästä, en kehtaa asianomaisille kirjoittaa, enkä koko lokakuisten sivulle, koska eivät he mua tunne. Pakko oli vaan purkaa mieltä...
 

Yhteistyössä