Ah, olipas mukavan rentouttava reissu
Hytti oli ihana, parisänkyineen, isoine ikkunoineen merellepäin, oli sohva ja nojatuoleja, ja jääkaappi täynnä kuohuviiniä, olusta ja limonadia. Oli mieheni tehnyt kyllä ihanan ylläripyllärin. Tiistai-iltana kävimme kynttiläillallisella
ja vähän joraamassakin myöhemmin
Eilen kävimme vähän hemmottelemassa itseämme, kävimme hierojalla ja minä vielä kasvohoidossakin. Matka oli kaikinpuolin onnistunut
Nyt onkin sitten mukavan rentoutunut olo, ja alan henkisesti valmistautumaan työntekoon. Toukokuun vikapäivä olen viimeisen työvuoron tehnyt, ja nyt alkaa olemaan äitiysloma lopussa... Lauantaina astun taas mukaansa tempaavaan kolmivuorotyöhön
Ovis oli näköjään kolme päivää aiemmin kuin viimeksi. Viimeksi tunsin sen tosi selvästi, se oli kp 15 ja nyt se oli jo kp 12. Siispä tällä hetkellä taas oon hyvin tietoinen kiertopäivistäni, ihmeen hyvin osasin ovikseen asti olla niitä katsomatta ja laskematta. Ovis oli vaan niin pirun kipee, että halvaantunutkin ihminen sen olisi tuntenut
Mutta ei se mitään, kunhan vaan parin viikon päästä saisi ihania uutisia, jäisi täti ainakin vuodeksi pois, niin sepä vasta olisikin!
Kiitos Singa
On tämä elämä vaan niin ihmeellistä... Voimia sinulle hurjasti. Toipuminen on aaltoilevaa, tiedän kokemuksesta... :ashamed: Itse luulin olevani hyvässä kunnossa tuossa kuukausi takaperin, ja lupauduin aloittamaan työtkin jo aiemmin, kunnes yhtäkkiä löysin itseni jostain syvältä...
Niinpä jouduin siirtämään töihinmenoa. Minä itkin ja itkin vain, tunsin olevani pimeässä tunnelissa, peloissani ja aivan yksin. En nähnyt valoa, en sitten missään. Itkin hysteerisenä ikävääni, tuntui että murrun siihen paikkaan, enkä saa enää koottua itseäni kasaan. Sisimpäni huusi, minä huusin, olin sisältäni vain tuskaa, surua, katkeruutta, vihaa, ja ennenkaikkea TYHJYYTTÄ täynnä. Vaikka mieheni oli vierelläni, lohdutti kun itkin - tunsin silti olevani täysin yksin. Tunsin suunnatonta häpeää, en poikani vaan itseni takia. Tunsin olevani epäonnistunut ihminen, kun meille kävi niin. Olin katkera koko maailmalle, niille sydänlääkäreille jotka kertoivat meille kuinka vakava tilanne on, sille hoitajalle joka antoi meille puhelinnumeronsa että saamme soittaa hänelle ihan koska vaan, olin katkera niille hoitajille jotka minua hoitivat sairaalassa, olin katkera niille kätilöille jotka synnytyksessä auttoivat, olin katkera lääkäreille jotka totesivat että istukka ei irtoa ja veivät minut kiireellä leikkaussaliin, ja voi sitä katkeruutta niitä ihmisiä kohtaan siellä leikkaussalissa. Mutta kaikkein katkerin olin itselleni. Onneksi tajusin hakea ammatti-ihmisen apua. Luulin olevani vahva ihminen, etten tarvitsisi muiden apua, mutta pakko se oli vain nöyränä myöntää että minäkin olen heikko...
Olihan se todella rankkaa kertoa kaikki vieraalle ihmiselle. Yritin olla vahva, mutta huoneeseen mennessäni ja kätellessäni sitä ihmistä sanoakseni nimeni, purskahdin jo valtavaan itkuun. Hän kuitenkin oli rauhallinen, hän antoi minun itkeä pahimman olon pois, ja antoi minun puhua, puhua ja puhua. Mieheni sai minut ymmärtämään, ettei se ole heikkouden merkki mennä keskustelemaan ammatti-ihmisen kanssa, vaan se on vahvuuden merkki kun itse tajuaa tarvitsevansa apua. Heikot ihmiset - heidät
viedään ammattiauttajan luo, koska eivät itse sitä osaa enää siinä vaiheessa tehdä. Pikkuhiljaa olen alkanut ymmärtämään että itku, se korjaa ja rakentaa meitä sisimmältään, se on tarkoitettu auttamaan meitä. Itku puhdistaa ja keventää. Olo on itkun jälkeen jotenkin rauhallisempi ja helpottuneempi. Yritä saada itku tulemaan, anna sille lupa tulla. Voimahalaus ystäväni
Epsulle mukavaa reissua! Rentoutukaa ja nauttikaa :heart: :heart:
Tervetuloa uudet
Pahoitteluni että tänne jouduitte tulemaan :hug:
Oli puhetta noista sanonnoista mitä ihmiset sanovat keskenmenon kokeneelle. Minä tunnustan tehneeni sen, sanoneeni että jos kerran asian piti mennä näin, jos se oli niin tarkoitettu että raskaus menee kesken, niin jos se yhtään lohduttaisi, niin on surun ja tuskan kannalta parempi että raskaus kesketyy varhaisessa vaiheessa, eikä silloin kun olet jo liikkeitä tuntenut ja nähnyt vauvan monesti ultrassa. Tämän voin sanoa sen takia, että niin monta kertaa olen ajatellut että miksei meidän poika, miksei se raskaus voinut mennä kesken joskus alkuvaiheessa... Sain kuitenkin tuntea hänen potkujansa 9 viikon ajan, ja nähdä hänet heittämässä kuperkeikkaa 4D-ultrassa ja kuutena muuna ultrauskertana. En tiedä ymmärtääkö mua kukaan tässä asiassa, mutta siis en millään lailla vähättele keskenmenoja jotka menee varhaisessa vaiheessa kesken. Se suru on varmasti valtava, mutta vaikka olenkin niin onnellinen että sain tuntea poikani liikkeet ja sain pitää häntä sylissäni ja sanoa jäähyväiset, niin pahimman tuskan aikana olen kironnut mielessäni että miksi sen piti mennä näin?
Samoin kun minulle on sanonut joku äiti joka on menettänyt lapsensa myöhemmin kuin me, eli myöhemmin kuin rv 23 niin hän tarkoittaa sitä että jokainen potku, jokainen päivä joka ylittää sen meidän kokeman rv 23, se tekee muistoista, surusta ja tuskasta suuremman. Ja ymmärrän häntä täysin. Eihän se minua tässä surussa niin paljoa lohduta, mutta kuitenkin. Olen lohduttanut itseäni sillä, että "onneksi" poikani syntyi rv 23 eikä vaikka ihan täysiaikaisena, ja sitten olisin menettänyt hänet vaikka parin viikon jälkeen. Se on ainut lohtu, ettei raskaus edennyt pidemmälle... Vaikka toisaalta mietin että kumpa olisin saanut hänet pitää pidempään, puhua hänelle kasvotusten, oppia tuntemaan hänen luonteensa... Joten toivon että alkuraskauden keskenmenon kokenut voisi lohduttaa itseänsä ajattelemalla olisiko tuska suurempi jos raskaus olisi edennyt vaikka 20 viikkoa pidemmälle.
Anteeksi, toivottavasti kukaan ei loukkaannu puheestani, en tarkoita sillä vähätellä mitään, enkä kiusata/satuttaa ketään. Sanoa vain, että aina on joku sanomassa lohduttaakseen, että pahemminkin olisi voinut käydä. Esim. joku joka on menettänyt vaikka 5-vuotiaan lapsensa, hän voisi lohduttaa äitiä joka on menettänyt täysiaikaisen vauvansa synnytyksessä, jne...
Ja vielä viimeisenä, vaan ei todellakaan vähäisimpänä onnitteluni
Mouselle Wautsi wau
Paljon tarrasukkia pienelle matkaan :heart: