:heart: onnittelut plussanneille!
Ja jollakin oli kaunis hääpuku...
Ja joku valitti miehensä autohommista...tiedän tasan
tarkkaan miltä tuntuu...
Ja vielä isot rutistukset kaikille jotka kokevat olevan
sen tarpeessa, niin hyvistä kuin huonoistakin uutisista!
(.) tänään oli ekat valintakokeet sinne kouluun...vaikee
sanoo miten meni, kun esittivät kysymyksiä vain kolme.
Ja sillä sitten karsivat seuraavaan vaiheeseen väkeä!
Huomenna pitäisi 9-12 välillä yrittää soittaa numeroon jonka
kaikki saimme, josta selviää pääseekö keskiviikkona tekemään
niitä testejä! Jännitystä siis ilmassa!!
Koulutusohjelma vaikutti todella tiukalta, lomia 5pv/6kk eikä
muuten poissaolot toivottavia.
Täällä aletaan muuten olemaan kierron loppuvaiheilla, oli pakko
laskeskella että tietää taas varata tampaxit mukaan...
Kovasti mietityttää tuo vauvanteko jos pääsen kouluun...kun sitä
niin kovasti kuitenkin toivoisi, mutta kuitenkin haluaisi käydä
sen koulun että saisi sen tutkinnon. To be or not to be...?
Tällä hetkellä on pieni kiukku tuota isäntää kohtaan joten ei
kovin nättiä tekstiä taida nyt tulla.... (ei pakko lukea avautumista)
Meillä kun tuo isännän lähes kaikki aika menee rakkaan
harrastuksen parissa ja se jyrää tämän perhe-elon mennen
tullen. Minä sitten pyöritän arkea yksin ja hoidan kaiken,
käy välillä kypsyttämään.
Nyt kun on alkanut näkymään jotain outoja epäilyn merkkejä
mun menemisistä ja olemisista (suurin osa kotona vaan) niin
kummastuttaa! Piti mennä viikonloppuna elokuviin tyttöjen
kanssa, niin johan siitäkin piti mököttää! Miksi??
Minä kun olen niin perusrehellinen ihminen kun olla vaan voi,
enkä todellakaan ole katsellu muita miehiä kohta viiteen
vuoteen. Olen vaan nyt halunnut olla kavereitten kanssa ja
viettää omaa aikaa niin saa tuntea olonsa todella syylliseksi
ja kurjaksi, ja piikittelyä saa kuunnella taukoamatta.
Tai sitten ollaan hiljaa ja mökötetään.
Onko siis minun vain tyydyttävä tähän rooliini ja vietettävä
kaikki aikani kotona tytön kanssa ilman ystäviä??
Olenko todella itsekäs jossen näin halua tehdä??
Huoh...tällä hetkellä vauvahaave tuntuu todella
kaukaiselta ajatukselta, koska pelkään mitäs sitten
tapahtuu? Olenko täysin "vankina" kodissani?
Nyt on vaan niiiin paha mieli.. :ashamed: