Orvokki: Sulla on tänään dpo10, sillä ne lasketaan (tai ainakin minä
niin, että oviksen bongauspäivä eli päivä, jolloin saadan ovisplussa on dpo-1, ovispäivä dpo0 ja eka päivä oviksesta eteenpäin on dpo1 jne, sillä kirjaimet
dpo tulee sanoista
Days
Past
Ovulation, eli päivät ovulaation jälkeen.
Viveca: Se mies kysyi multa vielä ennen hypnoosin aloittamista, ett onko kysymyksiä ja silloin epäilin saako mua eds hypnoosiin, mutt siihen hän vastasi, ett epäonnistumisen pitäis olla melkoinen ihme, sillä hän on tehnyt sen yli 23 000 kertaa
. Ja tietty mä vieläkin vähän epäilen, ett olinkokaan hypnoosissa, ku ei se ollut mitenkään maita järisyttävä tila. Olen rentoutuskasetteja kuuntelemalla päässyt ns. 'syvemmälle' rentouden tilaan. Mutt idea onkin siinä, ett mieli on koko ajan avoin ja taju tallella.
Hurjan pitkä teillä tuo hiljaiselo. Olen ajatellut joskus oman ukkokultani kohdalla tehdä samoin, ett sinnillä vain odotan häneltä aloitetta, mutt eihän musta ole siihen ollut. Meillä on 5 viikkoa ollut koskaan pisin aika, ettei ole sekstattu ja silloin meni muutenkin tavattoman huonosti. Olis hyvä juttu jos sun miehes tulis mukaan sinne lapsettomuuspolille. Voi pihtailukin vähän laantua, jos hän ymmärtäisi kuinka vaikeata oikeasti voi joillekin olla raskautuminen.
Lakallis: Aloin ettiä netistä tietoa pelkotilojen hoitamisesta ja eka linkki mikä löytyi oli tuo. Olen kuullut tästä terapeutista ja hypnoosista hoitokeinona ennenkin aivan livetutuilta mm. tupakoinnin lopettamisessa ja uskomattomia ovat olleet ne kokemukset. Ei kai hypnoosi aika tepsi, mutt silloin kun pitää purkaa vääristyneitä ajatusmalleja. Mun ongelmieni lähde löytyi heti tai olen sen aina tiennytkin, mutt oli helpottavaa kuulla, ett jollakulla on keino mun auttamiseen. Mun mies ei edes tiedä missä eilen kävin. Kerron sitten kun tunnen olevani siihen kypsä tai en sitten ollenkaan. Nämä jutut mitä siellä nyt käydään läpi on ihan mun oman pään sisällä ja tapahtuneet ennen tuota miestä mun elämässäni, joten hänestä tuskin mitään apua olisikaan, varsinkaan kun hän ei ole mikään maailman empaattisin ihminen, niinkuin olette saattaneet (ehkä
joskus rivien välistä lukea.
Yksityisillähän on niin, että kun esittää Kela-kortin, Kelan korvaus vähennetään suoraan, ettei sitä tarvitse erikseen hakea. Ei multa kyllä KELA-korttia kysytty, joten luulen ton olleen bruttohinnan. Pitääpä kysyä, sillä jos ja kun joutuu useinkin käydä, niin tuo 80 lovi alkaa tuntua pussissa, varsinkin kun matkaa tulee melkolailla.
Mulle muuten viime kesänä, kun olin raskaana, seksi maistui poikkeuksellisen hyvin. Se ei siis todellakaan ollut mitään jyystämistä, vaan tuntuikin hyvältä.
Juissis: Ymmärrän oikein hyvin miksi sua ahdistaa. Mun mies käyttäytyy aivan samoin. Silloin kun saa päähän ilmaista, ett haluaa lapsen, pitäis myös pupuilla aivan hillittömästi ja tietty väärään aikaan kierrosta
. Kuvauksesi sai mut miltei ääneen nauramaan, vaikka tiedän, että se on totisinta totta. Mutt liippas läheltä. Ja anteeks harvapäisyyteni, mutt milles lekurille sä nyt menitkään, gynellekö??
Hansu: Todella rankkaa varmasti nähdä vauvoja, jotka ovat syntyneet samaan aikaan, kun olisi itsekin pitänyt se vauva saada. Minä olen varmaan jotenkin tunnevammainen tai jotain mutt lauantain lakkiaisissa olivat pikkuistensa kanssa kaikki ne joiden kanssa vielä 5:sen vuotta sitten biletettiin, enkä tuntenut pienintäkään kateutta tai edes haikeutta. Ehkä mä haluan niin sen OMAN VAUVAN, ettei mua muiden vauvat hetkauta (,vaikka niitä sylissä pitelinkin). Mua varmaan helpottaa se, ett kun LA:n ohi pääsin, en ole kuin kerran mielessäni laskenut minkä ikäinen meidän pikkuinen olisi, jos olisi saanut syntyä ja se oli sen jälkeen, kun olin sitä kolmiviikkoista pitänyt sylissäni, sillä samaisen työtoverin raskaushan osui mulle pahaan aikaan eli alkoi näkyä silloin, kun mä kaikkein raskaimmin km:n jälkeen vielä surussani kärvistelin. Näyttäis siltä, ett minä alan olla ainokaisesta km:stani aika hyvin selvillä vesillä jo.
Mutt Hansu, sun tilanne on kuitenkin eri, kun sulla on ollut niitä niin monta ja viimeisimmästä niin vähän aikaa. Tunteet saakin olla pinnassa. *hali*
Tuli muuten mieleen tosta sun määnjäristyskokemuksesta lukiessani, ett milloin se oli? Ollaanko oltu samalla saarella, mutt eri puolilla vaan? Se meidän aikaan ollut maanjäristys oli tosin merellä, vaikka muistelisin, ett kyllä se saarellakin vähän perustuksia oli heilutellut. Metkaa oli, ett samana aamuna kun toi järistys oli, katselin aamulla merelle niinkuin aina ja aloin miehelle ääneen miettiä mihin meidän kannattais paeta suojaan jos tulisi tsunami, sillä näin tyynessä meressä niin ihmeellisen aaltokuvion, etten ollut sitä koskaan aiemmin enkä sen jälkeenkään nähnyt. Vasta kun kotiin tultiin, koko järistyksetä kuulin.
Pitänee tässä alkaa jotain touhuillakin, vaikka päätin, ett tän ekan lomaviikon otan todella lunkisti. Pakko kuitenkin näitä jokapäiväisiä juttuja hoidella alta pois. Meillähän ei mies edelleenkään laita ensimmäistäkään tavaraa paikoilleen, jos en siitä erikseen sano eli aina on aamuisin yhden sortin järjestelyrumba.
Yritän nyt tätä palstailua vähän hillitä, ettei tulis turhaan piinailtua, vaikka tällä palstalla onkin se hyvä puoli, ett täällä puhutaan isoista ja suurista asioista ja vaikka ei itse piinailisikaan, on helppo pysyä jutussa mukana tuntematta itseään mitenkään ulkopuoliseksi. Hyvää tätä päivää kaikille!! t. Ottis kp15 (dpo3)