KM:n jälkeen haaveilevat vol 2

Lakallis: Taas olet kirjoittanut osuvasti ja asiaa. Minä myös kannatan rajoja ja niistä kiinnipitämistä, vaikka se vähän kiusallista joissakin tilanteissa olisikin.

Sipi: Onneksi sait raivarin sen lekurin vastaanotolla. Hyvä, ettet joutunut kuitenkaan tyhjästä maksaa. Ahdistavia tuollaiset reissut. Sulle sattu nyt huono lääkäri. Toivottavasti löydät paremman ja pian.

Juissis: Hyvä hyvä, että ajan varasit ja sait, nyt vain toivon sulle fiksua lääkäriä, joka osaisi laittaa lähetettä eteenpäin ja oikeaan suuntaan.

ON Mä kävin tänä aamuna otattamassa PVK:n. Mua epäilyttää, ett trombosyytit olisivat taas lähteneet laskuun. Onneksi ei tarvinnut kuin yksi puhelu soittaa, kun sain lähetteen labraan. Huomenna olen siitäkin viisaampi.

Mies kävi tänään sen auton sitten katsastamassa, muttei mulle ole puhunut kuin puhelimessa. Sen mitä kotona pikaisesti nähtiin, mulkoili vain kiukkusena ja avainta hyppäs sisältä, kuinka muutenkaan kuin juosten. Alan ihan kihistä sen käytöksen vuoksi. Ovis kovasti tuloillaan (kp8) ja limoja jo siihen malliin, ett tässä alkaa jo haaveilla seksistä ihan rakkauden tekona, vaan eipä taida tässä suhteessa onnata.

Lähden leikkaamaan nurtsia, mies eilen siitä noin puolet ajoi. Ihana sää täällä tänään . t. Ottis

 

Kyllähän noille lapsille tulee kiukuteltua välillä...vaan osaavat he ärsyttäviä ollakin ajoittain. Vaikka ne on haluttua ja ilolla otettu vastaan ei se pinna kestä ihan kaikkea. Hyvä on hoksata kaikkien että vaikka lapsi on isosti haluttu ja vihdoin saatu...saa siihen hermostuakin ja väsyä. Ja välillä jopa katua lasten hankintaa. Välillä ajattelen että olisi niiiiiin paljon helpompaa ilman niitä...vaikka rakkaita ovatkin...eikä niitä pois antaisi mutta silti...

tsemppiä kaikille!

 

taustalta: Totta turiset. Ei tarvitse olla lapsenkasvattajana pyhimys, vaikka lasta olisikin joutunut kauan kaivata ja odottaa. Tsemppiä sulle!!

 

Nonniin, nyt on kaikki jutut luettu, katotaan vielä muistanko kommentoida kaikkea mitä piti...

Ottis: kuullostaa pahalta toi teidän tilanne miehen kanssa. Varmaan sanomattakin selvää että jonkunnäköinen pattitilanne on käsillä, josta pitää tehdä muutos suuntaan tai toiseen. Mä uskon että teillä on molemmilla paha olo, ja ainoa purkautumisreitti tuntuu olevan toiselle tiuskiminen.... Olisko mahdollista mennä puhumaan jollekin tai voisitteko pitää sopia kahdestaan semmosen terapiasession näin alkuun? Yrittäisitte edes puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Tää on niin jeesustelua neuvoa tällasia rakentavia neuvoja kun tietää just kuin vaikeeta on "tehdä asioista oikein".... Tsemppiä kuitenkin toivon, ja sitä että tiedät mitä haluat, oli se sitten mies& vauva tai mik vaan muu. Ja toivotaan että pääsette reissuun tuulettumaan

Hansu: Kyllä kunnon tuulettuminen tekee aina terää!! hei muuten, jossain vaiheessa muistan että olit huolissasi raskautumisesta. En silloin tainnut kommentoida, mutta onko nämä pelot nyt jääneet taakse vai vuelä ajakohtaisia?? Tuli jostain mieleeni...

Muakin ketuttaa ihan sikana noi "tekosairaat" jotka ramppaa tuolla asemilla valittelemassa mitäkin kolotusta. Mua itseäni sieppas tossa omassa lääkärikäynnissä just se, että oon tollasen ihmisen armoilla, joka yksinkertaisesti sanoo että "niin rankalta kuin se kuullostaakin niin näitä aletaan tutkia vasta kolmen km:n jälkeen". Tajuuko se mitä se puhuu??? Km on vähän eri asia kun joku turvonnut nivel.

Orvokki: Toivottavasti mieli on parempi. Niinkun Lakallis tais sanoa niin olet ollut USKOMATTOMAN reipas ja tsemppaava muita kohtaan. Sussa on hirveästi voimaa!! Koska siellä on jännäpäivät?

Viveca: Tosi ikävä kuulla miehesi päätöksestä. Toivon kovasti, että kun vauvanteko stressi jää taakse, niin löydätte jälleen yhteisen sävelen suunnitelmien suhteen. Mutta pysy taustalla ja kerro kuulumisia!

Lakallis: Onnea pitkälle edenneistä viikoista!! Voin vaan kuvitella kuinka tunteen menee vuoristorataa... OOtko jo kertonut oppilailesi?

ON: loma alkaa vikonloppuna! Jeeee! Otan nyt varuiksi pari ovistestiä mukaan, mutta tavoite on jättää nyt haaveilut ylemmän käsiin ja vaan nauttia olosta siitä yhdestä raskaanaolevasta reissukumppanista huolimatta.

Soitin eilen Graviditas-klinikalle ja vitsi että siellä oltiin ymmärtäväisiä. Sanoi että voidaan tehdä pelkkä keltarauhastesti, tai sit kokonaisvaltaisempi. Ihana näinen puhelimessa. En nyt vielä tee mitään toimia mutta ainakin tiedän että saan jonnekin nopeasti ajan jos haluan. Ja osaaviin käsiin!Sitten ens viikon jälkeen mietin koko asiaa uudestaan...

 

Ottis: Sipi heitti tossa ajatuksen, jos teidän kannattais mennä jutteleen yhdessä "terapiaan". Oisko huono ajatus? Tuohan on ihan järjetön pattitilanne ja syö varmasti molempia Itse voin kertoa, että mieheni ja minä lopetimme juuri 1,5 vuotta kestäneen terapian, kun oltiin molemmin puolin "valmiita" jatkamaan itse. Minä hain ihan paikallisesta perheneuvolasta apuja meidän tilanteeseen, kävin ensin itse ja sitten molemmat. Ja suureksi yllätyksekseni tapaamiset olivat miehelleni tosi suuri juttu ja hän aina oli ensimmäisenä ehdottamassa että jatketaan tapaamisia aina. Suosittelen kyllä lämpimästi ulkopuolista apua. Tämä oli meille ihan viimeinen keino, sillä ero oli meille se toinen vaihtoehto. Anteeksi...enhän loukannut, en halua tunkeilla Mutta ajatuksena.... ymmärrät varmaan?

Sipi: ihan karsea tuo sun lääkärireissu!!!! Miten on edes mahdollista, kuulostaa painajaiselta!
Mene suoraan sinne Graviditas-klinikalle jos päädyt jatkaan noita tutkimuksia!
Ei kannata itseään kiusata moisella, tarpeeksi ikävää on jo yksikin km.
Hauskaa reissua sinulle ja nautihan olosta ja relaa!!!

Viveca: Harmi juttu toi teidän tilanne. Ehkä tilanne muuttuu hyvinkin pian, kun saatte vähän tilaa ja aikaa itsellenne.
En löydä nyt oikeita sanoja mitä tarkoitan, mutta ehkä nappaat kiinni jostain. tsemppiä ja voimia sinulle!!!

ON: nyt on taas parempi päivä ja eiköhän tämä tästä kuitenkin. Jotenkin kauhean herkkä olo on kuitenkin ja jos vähäänkään jotain ikävää uutista lukee tai muuten koskettavaa niin silmät kostuu....
Tää mun kierto oli niin erikoinen, varsinkin ne olettamani menkat, joiden jälkeen ihan ajallaan ovis kuitenkin bongattiin ja hyödynnettiinkin. eli tänään ois vissin 6 dpo vai merkitäänkö se noin Aattelin kyllä jos mitään oireita ei ilmene tai tätiä ei näy ajallaan niin testaan vasta sitten...tuskin kuitenkaan jaksan ootella niin kauaa. No IHME se ois jos nyt jo onnistuis, oon pessimistinen kyllä sen suhteen.... no katotaan!!

 

Sipi: Hienoa, että löysit lekurin josta saa ymmärrystäkin. Et siis vielä aikaa varannut?

Mä en tajua miksi mua raivostuttaa tällaset uutiset: IS: Mika Häkkisen elämänkumppani raskaana | Viihde | Iltalehti.fi
Taas tuli olo, että niin sitä vaan muut lisääntyy. Pääsenköhän mä koskaan tästä tunteesta eroon. Eilen näin itseäni nuoremman tytön kaupungilla. Hänellä oli yksi noin hieman yli vuoden ikäinen poika rattaissa ja toinen tulossa masussa. Taas huomasin pelkän kateuden nousevan Voikun joskus tulisi edes se toivo ja ajatus, että kyllä mäkin olen tuossa tilanteessa kohta. Mutta miksei se tunne tule jo???

 

Orvokki: kiva kuulla että ihmiset hakeutuvat apuun parisuhteuden kanssa. Mitä enemmän ihmiset juttelee näistä avoimesti, niin sitä useampi varmasti uskaltautuisi hakea apua. Olis mielenkiintoista kuulla että mikä tällaisten terapiasessioiden sisältö oikein on... Tuliko teille jotain ahaa-oivalluksia siellä?

Juissi: Mä niiiiiiiiiiiiin tiedän tunteen!! Mä en kestä noita raskausuutisia julkkiksilta, enkä tajua miks se on niin kamala paikka mukamas.... Mutta just se päällimmäinen tunne on se että voi saatana miten se on noin helppoa kaikilla muilla paitsi mulla! Tajuuko toi Marketta ja Mika miten "onnekkaita" ne on... Muut vaan pamahtelee paksuksi kuj on sopiva hetki ja me täällä vaan tahkotaan. Ja oikeesti, mä en usko että pääsen tästä tunteesta eroon ennekuin saan oman lapsen.

 

Sipi: Vastaan tähän terapiajuttuun kun kysyit.
En voi sanoa että mitään ahaa-oivalluksia minä ainakaan koin.
Ehkä enemmänkin ymmärrystä siihen, miksi toinen käyttäytyy ja tuntee ja ajattelee kuten toimii.
Miten pitkästä juoksusta ja ihan pienestä lapsesta asti on vaikutuksia nykyminään.
Varmaan jokaisen terapian tarkoitus ja sisältö määräytyy ja löytyy ihan pariskunnan tarpeen mukaan ja
mikä on se ongelma. Itse hain apua omaan jaksamiseen ja selvyyteen siihen haluanko jatkaa ja yrittää enää tämän avioliiton eteen. Meillä suurin ongelma aiheutui miehen käytöksestä, takana ja edelleen masennus (nyk. hoidossa lääkkeillä yms omalla muutoksella) ja siitä aiheutuneisiin juttuihin. Voin sanoa että jälkikäteen olen ollut suorastaan hullu että olen alentunut vuosia olemaan toisen kynnysmattona yms. Voisin kertoa pitkäänkin tästä. Mutta sain myös itselleni terapiasta voimaa, että nykyään tajuan oman arvon ja vahvuuden ja enää ei moinen käytös onnistu keneltäkään. Meillä tilanne johti miehen uskottomuuteen, josta kiinni jäätyään kaikkia tämä lähti liikkeelle, siis terapian ja lääkityksen tarve.

Vaikka kyllä minä vieläkin mietin, että jos silloin olisin ollut yhtä vahva kuin nyt niin olisi ollut parasta erota.
Meillä on mieheni kanssa niin paljon yhteistä miten ajatellaan maailmasta yms elämästä ja arki sujuu nykyään todella hyvin. Samoin hän on kuin aivan toinen mies kokonaan. SIlti kaikki tapahtunut on loukannut minua niin syvästi etten tiedä voiko siitä koskaan päästä irti. Mutta kaipa se on niin että niin tämän kuin km jälkeenkin elämä kantaa ja jotain muutakin viisasta.
Kyllä on tämänkin suhteen vielä pahoja päiviä ja arpia sydämessä.... Olen kyllä tehnyt selväksi että edes yhden yhtä epäilystä enää ei kärsi tulla, saati pettämistä. Oli meillä lasta tai ei, niin ero tulee 10000 % varmasti. Ja muutamaan ihan käytännön juttuun en ole suostunut. Olen perustellut että jokainen joutuu maksamaan teoistaan enemmin ja myöhemmin ja tavalla tai toisella. Ja sen hänen on täytynyt vain hyvksyä.

Anteeksi purkaus, eihän tämä edes tänne kuulu. Mutta ehkä joku teistä saa tästä jotain kipinää tai voimaa itselleenkin.

 

Orvokki: Mun ja miehen suhde on ollu vahan samanlainen kuin teilla. On paljon juttuja menneisyydesta, jotka saa vielakin rintaan klontin kun niita ajattelee. Mietin monesti miten oon antanut toisen kohdella mua niin huonosti Ja miten oon vielakin tassa, on jotenkin vaikea ymmartaa. Valilla kanssa mietin, etta onko tama sen arvoista ja valilla tekis mieli laukoa kaikki pain naamaa miehelle. Siis kaikki ne vanhat monen vuoden takaiset jutut, jotka on muka jo kasitelty. Ja miks mun pitais nyt jaksaa sen ongelmaista lasta viela paalle, kun oon auttanut jo mun miehen ulos ongelmista ja karsinyt siina sivussa monta vuotta. Joutunut pettymaan sata kertaa ja vaikka kaikki onkin sen puoleen nyt hyvin niin silti kay mielessa, etta olisko mulla parempi olla jos lahtisin. Vois olla hyvalla omallatunnolla vihainen miehelle ja ajatella, etta olinpas idiootti mutta hyva kun tajusin edes lahtea.

Oon ehdottanut mun miehelle terapiaa, pitaiskohan ehdottaa sita uudelleen. Valilla tulee semmosia tunteita, etta tekis mieli kostaa sille. Teha jotain sikavittumaista, joka loukkais sita ihan kunnolla. Mutten oo semmonen tyyppi enka pysty semmoseen. Ja sisimmassani syytan sita naista keskenmenoistakin... etta sille kostetaan kaikki se paska mita se on elamassa tehnyt ja ma toimin taas sijaiskarsijana. Kamalaa. Itepahan oon osani valinnut. Mun yksi kaveri Suomesta muuttaa tahan lahelle, joten mulla on tukiverkosto jos joku kaunis paiva rajahtaa. Eilen illalla mietin, etta voisin jopa lahtea kahta katta heiluttaen kunhan vaan saisin mielenrauhan. Alko taas vituttamaan ihan hirveesti kun aloin ajattelemaan kaikkea.

Tasta tuli nyt oikein parisuhdekeskustelu. Onkohan vaikeilla suhteilla ja keskenmenoilla joku yhteys...

Sipi: Ei pitais olla mitaan pelkoa raskautumisesta, kun ovis oli ihan just ja s-elamaa ei oo, kun mua ei huvita :/

Niin ja Lakallis: Viihdyn taalla valilla ihan hyvin, mutta tunnen valilla itteni tosi ulkopuoliseksi joidenkin perinteiden suhteen varsinkin.. en oo ihan mukana naitten joissain jutuissa. Suomeen en halua enaa, oon ollut sielta niin pitkaan poissa, etten jotenki enaa viime kerralla osannut asettua sinne :/ Ihanaa siella on lomailla, mutta... ehka joskus vanhempana mieli muuttuu

 

Hakkisen raskausuutinen kouras taas syvalta...

 

Suuren suuri kiitos kaikille sanoistanne

Tuli tuosta terapiasta mieleen, että meilläkin kun näistä asioista keskusteltiin, niin mies oli valmis menemään joko yksin tai yhdessä jonnekin puhumaan. Piti sitä jopa ihan hyvänä ajatuksena. Eli siitä miksei hänen tee mieli seksiä. Hän on kuulemma aina ollut samanlainen. Tulee kausia, jolloin hänen ei vaan tee mieli. Ja monta kertaa käy niinkin, että hän ei vaan yksinkertaisesti tule. Ja uskokaa huviksenne, että näinä hetkinä on kyllä tullut yritettyä kaikenlaista.

Emme ole kumpikaan koskaan käyneet missään elämänvaiheessa terapiassa tai puhumassa asioista missään, mutta uskon vahvasti, että ammattiavusta on/olisi monelle apua.
Emme tehneet mitään päätöstä vielä asian suhteen. Jotenkin itselle tuo miehen toive/päätös siitä, että nyt ei yritetä lasta, on kuitenkin niin paljon isompi asia. Tosin epäilen, että tuo haluttomuuskin nousee tapetille aikanaan, jos tässä yhdessä ollaan. Joten jos sille voisi tehdä jotain, niin se olisi kyllä hyvä juttu.
Sitä lasta haluaa niin kovasti, että tuntuu, että olisi vaikka mistä valmis luopumaan, jos sen vain saisi... Sitä tekee itsensä kanssa kokoajan jos jonkinmoista vaihtokauppaa. "Jos tulisin raskaaksi, niin voisin elää ilman seksiä" jne.

ARGH!! Eikä! Marketa Häkkinen raskaana...Karita Tykkä (Tuomola) raskaana...Celine Dion...Sani (Aikakone)... Maria Kuusiluoma...Sini Helmi... Vaikka onnen heille kaikille yhtälailla suonkin ja ei heilläkään varmaan kaikki helppoa ole ollut (Celine Dionilla 4 keinohedelmöitysyritystä ennen tätä onnistunutta, Karita toivonut jo pitkään). Silti nuo uutiset aina tuntuu itsestä niin pahalta! Sitä toivoisi, että itselläkin tärppäisi, ettei aina vain kaikilla toisilla. Välillä tuntuu, että voi kun ei voisi kuulla noista asioista lainkaan. Tuntuu, että aina uutta aikakauslehteä lukiessaan saa kuulla, että taas on joku raskaana. En tahdo tietää!! Mutta silti haluan lukea niitä lehtiä. Eli itsepä kerjään sitä.

Ai niin. Mä en tajua mun kroppaa enää lainkaan. Tänään on kp 21/28 ja tänään tuli vähän punaruskeaa veristä vuotoa vessassa käydessä. Siis ihan muutenkin kuin vaan paperiin. Mitä ihmettä??? Ja seksiä ei ole siis ollut viime kierron kp17 jälkeen eli mistään kiinnittymisvuodosta ei voi olla kyse. Vai voiko se muka muutenkin vuotaa? Ja siis mulla ei oo koskaan tuhruillut ennen kp26 ja silloinkin se on ollut niin vähäistä, että vain paperiin on tullut jotain.
Mä en kestä. Onko mun kroppakin jo sekaisin, kun se ei saa seksiä?? Kai mä oon kuin joku kissa/koira, joka on valeraskaana. Hah, se tästä vielä puuttuis.

Jatkan kohta enemmän!!

 

Viveca: Mäkin olen monta kertaa ajatellu, että taidan olla valeraskaana kun tuntuu ihme oireita löytyvän joka kierron lopussa, mutta täti sitten kumminkin tulee Voi kai noita tuhruja tulla mihinkä aikaa kiertoa vain. Inhottavia ovat kyllä. Edelleenkin jaksaa unelmoida siitä kun pillereitä syödessä tiesi koska vuoto alkaa ja päivälleen silloin alkoikin.

Niin tänään luin vielä miten sinkku elämää tähden oma suhde-elämä ei kuulemma mene ihan hyvin. Ja on sitten kuulemma ehkä yritetty paikata noilla viimeisillä kaksosilla heidän suhdetta. Ja ne kaksosethan tuli sijaissynnyttäjältä. Siinä taas esimerkki siitä, että jotkut niitä lapsia saa tuosta vaan ja sitten on pareja, jotka rakkaudesta sitä lasta yrittää vuosia ja ei onnistu

 

Aika surkuhupaisaa että me täällä päivitellään Häkkisen ja Marketan raskausuutisia... Voi meitä. Mutta joo, kaikki ne on raskaana. Kaikki jotka haluaa.

Orvokki ja Hansu: Musta on tosi mielenkiintoista kuulla noita parisuhdejuttuja. Ja eiköhän kaikki kuulu tänne palstalle mitä vaan halutaan - mehän ollaan tää palsta. Mulla on vielä onneksi pöytä puhdas miehen kanssa. Eli menneisyydestä ei voi kaivella mitään kamaluuksia. Mun pelkotila on ennemminkin se, että itse toimin väärin miestä kohtaan, eikä toisinpäin.
Mutta ainahan on hyvä muistaa, että ihan jokaisessa suhteessa on vaikeutensa - ihan jokaisessa. Mun ystävä sanoi joskus yksinkertaisen viisaasti että pieleen menneisiin parisuhteisiin on maailmassa vain ja ainoastaan kaksi syytä; joko on valinnut väärän kumppanin, tai sitten ei tee tarpeeksi työtä parisuhteen eteen. Mutta näinhän se on jos oikein mustavalkoisia ollaan.

Viveca: kuullostaa kummalta tommonen tiputtelu. Totesit itse tossa aikaisemmin, että et ole koskaan tullut ajatelleeksi että tuhruissa olisi jotain epänormaalia. No en minäkään! Tällä palstalla vasta oon tullut koko asiaa eka kertaa ajatelleeksi.

Oon juonut muuten greippimehua ekaa kertaa ikinä. Ja jos jotain eroa, niin pitää sanoa että valkovuotoa tulee paljon enempi. Jos en tietäis että on vasta kp 10 niin alkaisin epäillä lähestyvää ovista... Ehkäpä tästä irtoaisi ensimmäiset huomattavat ovislimatkin bikineihin lomareissulla:S Yeah...

 

Jep, kyllä nyt vaikuttaa siltä, että ihan täti tuli kylään - keskellä kiertoa. Eli ei oo enää mitään tiputtelua vaan ihan kyllä kunnon vuotoa. Mulle on kerran aiemminkin käynyt näin, melkein heti km:n jälkeen. Muuten mun kierto on tosi säännöllinen (ilman pillereitäkin).
Eli ilmeisesti jos menee samalla tavalla kuin silloin kerran, niin sitten mun menkat alkaa myös oikeaan aikaan eli tulee vaan ns. tuplamenkat kuukaudessa. Ihan outoa kyllä.

Sipi, tällä palstalla on kyllä saanut niin paljon tukea ja apua, tietoa ja neuvoja, että en osaa edes kylliksi kiittää. Ja varsinkin nuo tiedot on ollu tosi hyödyllisiä. Ja ilman teidän kaikkien tukea...huh huh. Ei olisi varmasti pää jaksanut yksin näitä asioita höyrytä.
Ihanaa lomaa! Ja ota ilo irti limoista!

Orvokki, musta on vain ihanaa välillä kuulla muitakin asioita kuin pelkkää ovista Ja sitä paitsi kaikki lisäinfo antaa ns. lihaa näiden nimimerkkien päälle ja tekee jokaisesta vähän enemmän yksilön. Ja kuten Sipi sanoikin, niin mehän ollaan tää palsta ja musta on vaan mukavaa, että on paikka minne saa ja voi purkaa kaikki ajatuksensa. Liittyy ne sitten mihin tahansa.
Oli siis hienoa kuulla suhdehistoriaasi. Ei voi muuta sanoa kuin, että ei ole helppoa ollut sinullakaan. Nostan hattua vahvuudestasi ja siitä miten olet jaksanut. Toivon mukaan tulevaisuus tuo tullessaan nyt enemmän niitä positiivia asioita.

Mukavaa iltaa kaikille!

 

Niin juuri Mika kertoo, että raskaus kruunaa hänen ja Marketan suhteen. Mariah Carey kuulemma myös odottaa kaksosia! Kohta pitää kai lopettaa uutislehtienkin lukeminen kun ei saa muuta lukea kuin julkkisten raskauksista. Eilen oli iso lööppikin iltasanomissa Mikasta ja Marketasta. Jossei Suomessa ole taas muita uutisia kirjoittaa, niin apua. Kukaan ei kirjota koskaan siitä miten paljon km:iä maailmassa tulee ja miten rankkaa on sitten lukea, kun kaikki muut lisääntyy.

Nyt äkkiä tänne jotain hyviä uutisia, niin saa taas jotain toivoa elämään. Itse en jaksa kesältä mitään odottaa. Ensi viikolla lekuri, josta ei ehkä paljon käteen jää. Ja muutenkin tässä jännätään, että miten kierron käy. Nyt vasta loppui vuoto eli vähän yli viikon tuli tuhrutteluineen.

 

Hei vaan hei!

JOo, mäkin oon bongaillut noita lööppejä. Huokaus. Tosin eilen juttelin yhden ystäväni kanssa jolla on kaksi lasta (toinen vastasyntynyt jota olin viime viikolla katselemassa) ja siellä oli piru irti kun molemmat lapset kipeinä ja toinen raivos ja toinen itki... Hetkeksi tukli jopa sellainen oli, että ihanaa että itse on lähdössä lomalle pitämään hauskaa, eikä tarvi kuunnellla huutoa kirjaimellisesti yötä päivää. Kaikkihan me tiedetään että se tunne ei kestä kauaa, mutta piene pienen hetken olin tyytyväinen tähän tilanteeseen

Oon tehnyt sellasen virheen, että oon alkanut lukemaan noita keskenmenoa koskevia tieteellisiä julkaisuja ja artikkeleita netistä. Huh, voi sanoa että tieto lisää tuskaa. Tuntuu että miten mikään raskaus voi ikinä kestää loppuun saakka kun se on niin miljoonasta pienestä asiasta kiinni.

Hansu muuten, onko niin että sulta tullaan nyt toi tukostaipumus jotenkin testaamaan?

Niinkun Juissis totesi niin nyt oikeesti joku täältä plussaamaan ja äkkiä, muuten valtaa tappiomieliala.... Toivotaan Juissis että sieltä lekurista jotain selviäisi. Mä muuten otin ohjat käsiini ja varasin ajan sinne Graviditas-klinikalle 2 vkon päähän. Ihan sama onko järkevä reissu vielä tässä vaiheessa. Ainakin musta tuntuu että teen jotain tän asian eteen kun mä olen maaaaailman huonoin vaan odottelemaan asioita tapahtuvaksi. Eli ei kärsivällisyyttä YHTÄÄÄN.

 

Sipi: Juu se kuuluu niihin keskenmenotutkimuksiin automattisesti, koska on niin yleinen syy toistuviin keskenmenoihin. Niin ja mulla on myos sukurasite. Ne siis testaa jotain vasta-ainejuttuja ja ties mita. Mutta siis verikokein se selvitetaan. Toivottavasti paasis niihin tutkimuksiin pian, jotenki inhottavaa olla tietamaton. Voihan sielta tulla ilmi, ettei voida koskaan saada tervetta lasta ym. Olis ihan eri juttu saada joku tommonen tuomio kuin etta lapsettomuus olis oma valinta

Taalla puhutaan enemman julkisuudessa keskenmenoista, koska ihmiset paljastaa taalla niin ajoissa raskauden. Sitten koko maa suuree jonkun julkkiksen keskenmenoa viikolla 9 jossain iltalehdessa. Suomessa on se salailukulttuuri niin kukoistuksessaan. Taalla kerrotaan lapsen nimikin jo kaikille ennen syntymaa Suomessa oikein pihistellaan sitakin tietoa Toki lapsettomuus ja keskenmenot on tabu taallakin, mutta eri mittakaavassa. En oo esim. kenenkaan kuullut vahattelevan toisen keskenmenoa niinkuin Suomessa. Se meni niin ajoissa, eihan siella viela mitaan ollu jne. enemmankin ihmiset ottaa sen ehka raskaammin kuin tarviskaan. Myotatuntoa ainakin riittaa ihan erilailla myos semmosilta ihmisilta, jotka sita ei oo kokeneet.. lukuunottamatta sita mun entista laakaria.

No niin nyt mun miespuolinen kollega nayttelee taalla kuvia sen pulleasta puoli vuotiaasta tyttarestaan. Saman ikainen kun mulla pitais olla just nyt... blaah.

 

Sipi: Niin kuulee noita juttuja aina välillä ettei se perhe-elämä ole aina niin ruusuilla tanssimista. Jotenkin vaan tällä hetkellä ei itse koe niin. Tuntuu, että koko ajan on perheessä se tyhjä paikka, joka pitäisi täyttää. Ja ajattelee että miten sen ja senkin homman hoitaisi lapsen kanssa. Älytöntä kun ei tässä vielä olla edes raskaana!

Mä en pysty noita artikkeleja km:stä lukea. Saisin varmaan vaan enempi paniikkia, että mitähän sitä itseltä löytyy. Nyt jo oon kehitelly ties mitä tauteja itselle miksei lasta voisi ehkä ikinä saada. Joskus luin jostain että on ihme että ihminen koskaan edes saa lapsia. Juuri siihen liittyi, että miten vaikea ihmisen on lisääntyä ja miten helposti voi raskaudessa jotain mennä pieleen. Siis verrattuna muihin eläviin olentoihin, on ihminen surkea lisääntymään. Aina ei kyllä tunnu siltä ku noita Aasian maitakin ajattelee!

Hyvä että sait sen ajan varattua Voisit antaa tännekin tuota kärsimättämyyttä. Mullakaan sitä ei ole, mutta kun jotain pitäisi tehdä sen eteen että saisi tietää onko kaikki kunnossa, niin multa vaatii paljon aikaa. Ehkä siinä on sekin, että tieto lisää tuskaa eli en ehkä haluisi tietää ainakaan vielä sitä jossen koskaan voisi lasta saada.

Hansu: Mä en tajua, että ihmisten pitää noita vauvakuvia tuoda näytille! Siis kiinnostaako loppujen lopuksi ketään katella niitä! Ymmärrän kyllä että se vauva on jokaiselle se silmäterä ja sitä halutaan kaikille esittää, mutta voisi joskus ehkä ajatella muitakin ja sitä että sitä kuvaa voi olla katsomassa joku tahkooja, joka pahoittaa mielensä tosi pahasti

 

Sipi ja Orvokki: Kiitos kauniista ja kannustavista ajatuksistannne. Jos mies olis vielä eilen ollut samanlainen jääräpää kuin toissailtana, niin varmaan olisin alkanut jotain tehdäkin, mutt eilen en tainnut kertoillakaan mitä mökillä toissailtana juteltiin. Tai minä juttelin. Kerroin mm. etten ole onnellinen tässä suhteessa, niinkuin en olekaan ja kerroin myös siitä kuinka tämä kaikki mua ahdistaa. Mies ei oikein onkeensa silloin illalla ottanut, mutta eilen sitten kun pitkän työpäivän jälkeen tulin kotiin, oli ääni kellossa muuttunut. Hän oli ensinnäkin koko illa tehnyt ulkona hommia ja soitteli pitkin päivää ja montakin kertaa. Tosin en onnistunut kertaakaan vastaamaan, mutt varmaankin miehellä täällä yksin touhutessaan oli aikaa ajatella tarpeeksi. Oli miten oli, mutt ehkä eilinen irtiotto kotielämästä teki minulle senkin puoleen hyvää, ett itsellä on paljon positiivisempi olotila, kun saattoi edes yhden päivän ajaksi unohtaa kaiken piinailun.

Toissailtanahan mulla alkoi kunnolla ovislimoja tulla ja eilen myös, joten eilinen ilta kuitattiin sitten pupuilemalla. Tänään ovistestin tein ja näyttäisi siltä, ett ovis on huomenna. Tänään en miestä kuitenkaan petiin painosta, vaan huomiselle jätän ne puuhat jos saumaa vain löytyy.

Paljon olette taas kirjoitelleet. Totisesti risoo tuollaiset uutiset minuakin, ett toiset saa lapsia tosta noin vain pelkästää seksiä ajattelemalla, grrrrrr... Ei ole reilua, ei . Palaan ruudulle, kun olen saanut vähän taloa järjestykseen. En osaa näihin istumajuttuihin keskittyä ennenkuin talon on aamu pikalähtöjen jälkeen taas 'paraatikunnossa' . t. Ottis kp 10 (dpo-2)

 

Viveca: Outoa vuotoa sinulla todellakin, kun pukkaa päälle kesken kierron. Tsemppiä sulle kaikkien kiemuroiden selvittämiseen miehesi kanssa. Jospa seksielämäkin paranisi, kun ei miehellä ole tunneta siitä, ett on pakko onnistua. Se voi olla todella raastavaa miehelle. Mun miehellä silloin yhtenä aamuna kävi niin, ettei päästykään puusta pitkään ja silloin ajattelin, ett seksin suhteen häntä on nyt käsiteltävä silkkihansikkain, ettei hänelle tulisi suoriutumispaineita. Eilen ei onneksi ollut mitään sellaiseen viittaavaa, taisi vain olla hyvä miehen saada laueta.

Mulla alkaa lauantaina loma ja olen ihan sippidippiduu, odotan ja toivon vain selviäväni kahdesta seuraavasta päivästä ja sitten saakin heittää hanskat tiskiin vähäksi aikaa . Eilen sain ostettua reissun päällä itselleni uuden ihanan matkalaukun. Sekin jotenkin konkretissoi sitä, ett loma todellakin lähestyy ja tästä ollaan jonnekin lähdössä. Pitäis vain saada nyt aikaiseksi matkan tilaaminen.

Kivaa torstain jatkoa kaikille! t. ottis

 

pikaisesti sen verran että lapsen korvien putkitus meni hyvin.
ja kas kummaa että multa pääsi itku heti nukutuksen jälkeen. en yleensä itke kenenkään nähden, mutta liian suureet tunteet veti ylitse ja olin täysin voimaton. ei johdu niinkään toimenpiteestä, koska on ihan rutiinia ja luotin niihin ja tiesin mitä tapahtuu jne. luulen että nää km:t on tehny jonkinlaisen suuren jäljen muhun ja tää menettämisen pelko ja onnellisuus siitä että on lapsi heitti sit tämän naisen pään aivan sekasin. huh sentään! lisäjuttuja toimenpiteessä oli pienen sydänvian takia, mutta sekään ei ollut se ratkaiseva tekijä että sen takia olisin joutunut pelätä tms.
Mutta luojan kiitos se on nyt ohi ja tämäkin äiti selvis päivästä. Luulen että ilman km:ja olisin kyennyt käyttäytymään täysin täysjärkisesti. No se siitä. Lapsi ei huomannut mussa mitään, koska tää kaikki jylläs heti kun oli nukahtanut. mutta kamalaa silti.

sori kun tuli omanapainen tuijotus.. pakko oli johonkin purkaa kun en oikein vieläkään ymmärrä näitä ihme juttuja itessäni.

 

Miu-uska: Musta tuntuu, että monet noista tunteista voi kai lukea masennukseksi. Mulla on itellä ihan samanlaisia tuntemuksia. Tuntuu, ettei hermot kestä mitään ja jostain pienistä jutuista kilahtaa ihan totaalisesti tai alkaa itkettää. Siis tilanteissa, joissa normaalisti hallitsee itsensä. Kaipa se menee aikanaan ohi toivottavasti :/ Jos tuntuu liian pahalta ja tuntuu ettei enää hallitse omia tunteitaan niin kannattaa varmasti mennä juttelemaan siitä johonkin.

Mulla on se yöhikoilu loppunut. Nyt on kolme viikkoa siitä lääkkeellisestä ja tuli mieleen, että olisko se vain johtunut raskaushormoneista. On kuulemma aika normaali raskausoire ja se loppu vain yks yö.

Viveca: Munkin piti tuota sun vuotoa kommentoida, ootko testannut kaikki tulehdukset ja sukupuolitaudit ja mitkä lie. Mulla oli joskus tommosta vuotoa ja mulla oli klamydia (kiitos mun exälle). Siis en sano, että sulla olis klamydia, mutta joku muu tulehdus tai vastaava voi helpostikin olla Toisaalta oothan voinut tulla raskaaksi viime kierrosta ja siitä tulla jotain tuommoista. Ootko testannut?

Myöhemmin lisää, pitää mennä...

 

Hansu.. voihan se olla.. tai jotain edes sinnepäin.. Mutta normisti mulla siis edelleen kestää hermot ja tunteet kaiken kohdalla, paitsi jos kyseessä on mulle älyttömän tärkeä ja varsinkin lapsi.. nousee siis kaikki maailman suojeluvaistot ja mitä lie pintaan ja oon niin valmis taistelemaan puolesta.. (siskon lapsista tulee sama reaktio). Oon vaan niin älyttömän yllättyny et en kyenny hillitsemään itteäni.. vaikka sainkin itteni kasattua heti pian, mutta silti. liian suuria tunteita tämän pään sisälle. En kuulemma oo ainoa kenelle on käyny noin hullusti, mutta silti! Ammattini puolestakin en olis kuvitellu siellä pillittäväni. alankohan mä olla liian täys kaikkia tunteita ku näin kuplii yli..

 

Hansu, APUA, klamydia?! :O Tänään tullut ihan mustaa (tosi tosi tummanpunaista) ja hyytynyttä massaa ulos. En todella tajua mitä tää on. Ei oo mitään kipuja, mitä nyt päätä särkee (mitä tekee aina kun menkat alkaa tai on ovis). Siis viime kierrostahan olisi voinut tärpätä, mutta viime menkat alkoi ihan ajallaan, joten sen vuoksi olen sen mahdollisuuden ottanut pois laskuista. Ei ole myöskään ollut mitään muita oireita (kutinaa tms.) ja koska olen vakituisessa parisuhteessa, niin en ole osannut mitään sukupuolitautiakaan ajatella. Ja kaiken lisäksi seksiä on ollut viimeksi yli kuukausi sitten, niin voiko joku tauti itää noin kauan? Arghs, nyt tässä vasta sekaisin olen! Jotenkin tuli niin surkea olo, kun katselin aamulla niitä klönttejä, että aloin itkeä. Kaipa pitäisi lääkärissä käydä... Mutta mitä olette mieltä, menisinkö ihan perus gynelle ja kerron sille tästä ns. lapsettomuudesta ja muista ongelmista vai kannattaisiko mennä mieluummin jollekin spesiaali-lääkärille esim. lapsettomuusklinikalle?

Ottis, ihana oli lukea sinulta positiivisia kuulumisia.

 

mi-uska: Minä, joka yleensä olen 'kova rauta', yllätän itseni nykyään usein en aivan itkemästä, mutt vähintäänkin liikuttuneesta tilasta, näen tai koen sitten hyvää tai pahaa. Mun mielestä toi sun reaktio oli ihan normaalia kaiken kokemasi jälkeen.

Viveca: Hus, sukupuolitautien povailut sinusta pois. Käy gynellä, siellä selviää paljon kerralla.

Mä varaan huomenna lomamatkan, ellei se ole ehtinyt mennä, kun hinta näyttää nyt laskeneen. Mies tuli niin myöhään kotiin, ettei tänään onnannut, kun piti saada varmistus, ett hän hyväksyy kohteen. Tänään tsekkailin myös mahdollisia aikoja luottogynelleni jos sattuis plussa lasiin napsahtamaan. Ovislimoja ihan kivasti tuntuu, mutt maltoin olla miestä vonkaamatta. Eilisessä pitäis olla ollut niin paljon vihjettä, ett hänen toivoisin ymmärtävän olla itse aloitteellinen tällä kertaa.

Nuppilekurillekin varasin itselleni ajan maanantaille. Miehelle en ole siitä mitään kertonut, mutt lomalla olen ja päivisin voin tehdä ihan mitä vain. Eiku vakavasti puhuen, ekan kerran nyt katon mitä tohtori mun sielunmaisemastani tuumaa ja jos ajattelee, ett miehen olisi hyvä olla osallinen, niin voinhan sitten häntä kysyä. On kyllä niin materiaalinen ihminen, ett takuulla leimaa mut hulluksi asioita enempiä miettimättä.

Tänään iski sellainen ahdistus päälle yks kaks, etten hetkeäkään miettinyt enää ku varasin ajan. On aika hoitaa muutamia lapsuuden/ nuoruuden traumoja tieltä pois.

Kauniita unosia!! t. ottis