KM:n jälkeen haaveilevat vol 2

Huomenta kaikille!!!

Ottis: Kiva että saitte taas talletukset tehtyä Nyt sitten parin viikon jännäilyt. Tässähän tulee taas sopivin väliajoin jännättyä, että josko pitkästä aikaa tänne plussa ilmestyisi

Itse olin kummilapseni ristiäisissä lauantaina. Sinne meno ei oikein tuntunut miltään, tuntui että asian kanssa voi jopa elää. Mutta ristiäistilaisuus tuntuikin sitten pitkältä. Yhdessä vaiheessa meinasi tulla tippa linssiin, mutta pakotin itseni ajattelemaan muita asioita. Oli kyllä tuskaista kuunnella sitä että lapsi on teille siunaantunut jne. Tuli taas olo, että niin eikö se lisääntyminen olekin vain se ihmisen tehtävä ja kirkonkaan edessä et ole "täydellinen" ennen kuin perheessä on se lapsi

Hansu: Mulla on ihan sama väliinputoojan tunne. Todellakin toivoisi, että tässä pääsisi viideksi vuodeksi pois täältä ja ei tarvitsisi kuulla mitään raskausuutisia saatika nähdä raskaanaolevia. Ai niin oli siellä ristiäisissä yksi viimeisillään raskaanaolevakin. Mulle tuli vain ajatus, että mun olisi pitänyt olla nyt juuri samassa vaiheessa. Koskahan nää tunteet loppuu? Ei kai la:n jälkeenkään. Välillä ihmettelen miten monen km:n jälkeen kestää samoja ajatuksia, mutta kai niihin turtuu ja jokaista la:ta ei enää edes ajattele.

 

Hauskaa alkanutta viikkoa kaikille ja ++++++ fiiliksiä kaikin tavoin!

Ottis: JEE, sullakin onnistui, nyt vain ootellaan!!! IHANAA!!!

Juissis ja Hansu: Voimia teille ihan hirveesti. Teidän niin, kuten me kaikki, miltä teistä tuntuu.
itekin oon kokoajan niin pirun itkuherkkä, että pienestäkin liikutuksesta ja ihan kummista asioista kyyneleet puskee silmiin.
Ei uskalla edes aloittaa, kun niiden virralle ei ole sitten loppua.... Ehkä ajan kanssa....ehkä...oppii elämään.... Halauksia!

Hansu: mua ei oo tehnyt mieli seksiä....sen plussan jälkeen yhtään....
Kaikki kokemani jotenkin niin painaa ettei voimia ole tuommoisten aatteluun ees....
Siippa rakas on ihan omillaan, mutta eipä oo hirveesti ees yrittänytkään, kaipa se ymmärtää että mieli maassa, kun itkeskelee välillä aina....

Miten nuo dpo-ot menee ja lasketaan kun oviplussa oli siis 28.5. mones päivä tänään on, mie oon ihan sekasin, sorry ?
Eilen testasin r-testin ja negahan se oli,...tais olla pikkasen liian aikasta....;D vaikka ois onnistunutkin!!! heheheh
Sanoinkin miehelle että oon ihan pöljä...

no eteenpäin ja pitkää pinnaa....

 

Juissi ja Orvokki: Kiitos tsempityksestä .

Hansu: Pahoittelut kurjista kokemuksista *hali*.

On: Lekurilla kävin ja myönteinen oli kokemus. Seuraava aika sovittiin ensi keskiviikolle. Silloin hän tekee mulle äänitteen mukaan, ett voin sit kuunnella sitä kotona.

 

Juissis, en tiiä loppuuko ne la- ajatukset ollenkaan, mutta mä en ainakaan enää kykene ajattelemaan niitä.. jos ajattelen niin nousee ahdistus ja itkut ja kaikki pintaan niin paremmin menee kun ei ajattele.. tosin vastaohitettu toinen la on välillä mielessä ja se tuleva, mutta parhaani yritän työntää semmoset ajatukset pois. yritän ajatella tällä hetkellä että lokakuuhun on aikaa joten antaa olla.. ja kun eipä se paljon hurrattavissa olis jos tulis neljäs km.
tärkeä ihminen nukkui tänään pois. saa nähdä miten kireiksi välit tulee tiettyyn ihmiseen. en vaan jaksa hyväksyä että mun mieheni toimii koko suvun miehenä jne.. no se siitä.. aivan eri soppa.

ystävä kävi kylässä ja tykkäsin siitä että voin laukoa mitä tahansa suoraan näistä kaikista tunteista ja sotkuista. tosin vertaistukea saan myös osittain tunteilleni, sillä heilläkin rankkoja kokemuksia.

Ottis, minkä ihmeen äänitteen saat kotiin?

Juissis, voin vaan kuvitella noi ristiäiset.. mulla kun tekee tiukkaa muutenkin tommoset herkistelyt (aina hillitsen kyllä itseni), niin näiden kokemusten jälkeen se olis ylitsepääsemätöntä selvitä itkuitta. tsemppiä!

Hansulle myös voimahaleja lähetän! Noi vaan on niin rankkoja hetkiä. Mäkään en pysty toisten samoihin aikoihin syntyneitä vauvoja pitää sylissä. mutta aikasemmin syntyneitä tai aivan vieraita (Työn puolesta) pystyn kyllä..

mä en edelleenkään kestä sitä ajatusta kun kaikki odottaa et millon ja millon.. tarkkailee mun kahvinjuontia ja vessassa ramppaamista ja mahan kasvua.. surullista, mutta otan sen kaiken itteeni kuinka epäonnistunu voin olla

 

mi-uska: Se terapeutti äänittää ensi kerralla juttunsa, mitä puhuu mulle hypnoosin aikana, ett saan kuunnella sitä sitten kotona. Tänään kysyi oliko kaikki sanomansa asiat ok jne. En olis uskonut, ett ylipäätään vaivun hypnoosiin, mutt onpahan sekin nyt koettu . Enkä tiedä onko hypnoosista sinänsä hyötyä (on on on!!!), mutt ett saattoi puhua asiantuntijan kanssa, se jo helpotti. Niin ja ku joku seuraavaksi varmaan kysyy, ett mitä maksoi, niin puoltoista tuntia 80€, mikä ei mun mielestä ollut todellakaan paha hinta jo tästä olotilasta, kun uskoo kaikesta (paskasta) joskus vielä selviävänsä.

 

Mi-uska: Pahoittelut ja lohtuhali tärkeän ihmisen poisnukkumisen vuoksi. Elämä on kuolemista.. Oliko hän joku miehesi sukulainen vai miksi oletat nyt välien johonkuhun toiseen kiristyvän? Ei tietenkään ole pakko kertoa, mutt eikö ne kaikki sopat kuitenkin lopulta keskenään sotkennu? Meinaan, ett elämässä on vaikea osa-alueita toisistaan erottaa, jos joku asia painaa mieltä.

Huomasin onnekseni alkaa tarkistaa passin voimassaoloaikaa, sillä joudun näemmä uusimaan passini ennen matkaa. Onneks löysin syksyllä otetut passikuvat, ettei tarvi nyt niitäkin alkaa hommailla. Keskiviikkona siis ku lähden siskon luokse tyttöin iltaa viettämään, kipasen samalla poliisilaitoksen kautta ja laitan passihakemuksen eteenpäin. Täällä Jumalan selän takana asumisessa on puolensa, mutt kurjaa on just tämä, ett sama mitä asiaa pitäis saada hoidettua, niin pitää lähteä merta edemmäs kalaan.

 

ÄÄH....äh, alkaa itseänikin jo ärsyttää tää oma olotila. Anteeksi kaikille kun dpo päiviä tässä pähkäilin.
Jotenkin oon ihan pihalla. No samapa tuo, ei oo uutta. Kävin apteekissa ostaan testejä ja oottelen nyt reilusti viikonlopun yli, tai ainakin koetan, ja testaan sitte jos vielä tarvii.

Ottis: kuulostaapa mielenkiintoiselta tuo hypnoosihoito!!
EN oo ikinä kuullutkaan moisesta. Ja auttaa varmasti kun saa oikeesti puhua jonkun kanssa joka ymmärtää.

Mi-uska: Voimia sinulle, että vielä tuommoinen murhe piti nyt sinun kohdalle vielä osua.
Olen pahoillani.

 

Orvokki, toivottavasti en nyt ihan väärin mene sanomaan, mutta mun ymmärtääkseni dpo lasketaan siitä päivästä, kun ovis on. Eli jos oviksen oot bongannut silloin 28.5. niin mun mielestä se on sitten dpo1. Eli nyt olisi sen mukaan dpo11. Jotkut kai plussaa jo dpo10 kohdalla, mutta monella varmaan kestää pidempäänkin, joten plussatuulia vain kovasti edelleen sinne!
Ja korjatkaa viisaammat, jos meni ihan metsään.

mi-iuska, suuret pahoittelut ja osanotot. :/
Mulla itselläni on jo niin pitkä aika LA:sta, että jotenkin se on jo vähän taustalla. Kohta meidän lapsi olisi jo vuoden... Mutta totta on sekin, että ei sitä varmaan koskaan osaa kokonaan olla ajattelematta. Ehkä jos tässä uudestaan raskautuisi ja lapsen saisi, niin siitä tulisi sellainen surullinen muisto, mutta tällä hetkellä se on vielä aika kipeä asia. Yritän itsekin olla ajattelematta koko asiaa, kun ei se oloa koskaan ainakaan paranna.

juissis, itsellä on tällä hetkellä niin monta ystävää raskaana, että pelkään jo etukäteen omia reaktioitani niitä vauvoja kohtaan. Oon tosi iloinen ystävieni puolesta, mutta väkisinkin sitä välillä niiden mahoja katsellessa tulee mieleen, että olisihan se kiva jos itselläkin. Itku meinasi tulla kun kuulin niiden raskauksista ja voin vain kuvitella miltä tuntuu nähdä ne vauvat sitten... huh huh. Voi kun pääsisi tästä kauheasta vauvakuumeesta, niin olisi niin paljon helpompaa.

Ottis, kuulosti tosi mielenkiintoiselta tuo terapiasi. Oon itse haaveillut monta kertaa kokeilevani hypnoosia, mutta ajatellut myös, että ei mua kuitenkaan pysty saamaan hypnoosiin. Uskon ja toivon, että siitä on sulle hyötyä. Ja varmasti on jos jo nyt tuntuu siltä, että asiat tulevat paranemaan. Ja hinta ei todellakaan ollut paha! Hienoa, että tuollaisia palveluita on tarjolla - ja vielä "sopuhintaan".
Itseäkin jotenkin jo nyt helpottaa (ja jännittää), kun tiedän, että pääsen sinne lapsettomuusklinikalle puhumaan ja kertomaan historiasta ja tilanteesta. Voi olla, että tuo mies tulee mukaan, mikä olisi varmaan ihan hyvä juttu. Katsotaan mitä päättää.

Lakallis, sulla kyllä tuntuu olevan ihania oppilaita ja hyvä suhde heihin. Ihanaa, että raskaus on edennyt ja kaikki kunnossa. Hyvää kesälomaa!!

Hansu: Voi sua...oli varmaan rankkaa rannalla. Juuri tuossa juissikselle kirjoittamassani tuota tilannetta pähkäilin.
mites niiden menkkojen kanssa kävi? Mennäänkö tänään kp26:ssa?


Heh, meillä ei edelleenkään peittoja heilutella. Kohta 2kk hiljaiseloa.. Miestä ei vaan huvita. No, sama se. Oon päättänyt, että harrastetaan sitten, kun se tekee aloitteen. Jospa se auttaisi asiaa.
Se mun outo vuotoni kesti sen 4pv mitä menkat normaalistikin, joten en tiedä mitä oli. Jos menkat silti alkaa kuten pitäisikin, niin sitten niiden pitäisi alkaa keskiviikkona.

Ihana helle Kivaa iltaa kaikille!

 

Yritin eilen kirjottaa, mutta jostain syystä teksti hävis..

Kauhea tuo Hansun maanjäristys-kokemus!

Juissis: Mä oon samaa mieltä, että ois helpompi elää lapsettomien maassa. Tietty mun tilanne just nyt on erilainen ja muka toivoa täynnä. Mutta samoin mä oon ajatellu koko ajan km:n jälkeen. Jos en näkis raskaana olevia enkä vauvoja, ei ne koko ajan muistuttais kaikesta. Kyllä tässä tulee miettineeksi omaa raskauttaan ja sen esiin tuomista. Tekis mieli laittaa kyltti pään päälle, että takana km (tosin vain yksi) ja normaalia korkeampi km-riski. Ettei kukaan luule mun liian helpolla tähän tilanteenseen päässeen. Tosin jos tää onnistuu, koen mä saaneeni lapsen helpolla. Hlökoht. alan olla sitä mieltä, että yks km/nainen ois ihan omiaan opettaan elämän arvostusta ja ajattelemaan mm. lapsettomia. Toiv. ymmärrätte mitä tarkotan.

Orvokki: mulla ei oo kiinnostanu seksi km:n jälkeen senttiäkään. Nyt sitte oon ihmeissäni, että jotain mielenkiintoa on. En tiä muuttaako raskaus hormoneja vai onko se pää, joka korjaa tilanteen. Että kun ei oo pakko niin kiinnostaa.

Ottis: mistä keksit tuon terapian? Korvaako kela siitä? Lähtisikö miehesi mihinkään terapiaan?

Mua huvittaa, kun mun pikkuveli on toivonut itselleen tilkkupeittoa!!! Siis hän toivoo että mä teen sille sellasen. aika sulosta mun mielestä.. Pitää alkaa tehä kai sitte. Lähen tänään tapaan serkkuani, kaveriani ja ehkä illalla toista serkkua jolla on kotona kissanpentuja. Aika kova himo ottaa kissa

Mä haluan taas kiittää teitä kaikesta. En ois tässä ilman teitä <3

 

Viveca: Juuri niin, kyllä mäkin olen iloinen että kaverit saa lapsensa. Mutta ei sille voi mitään, että todella paljon toivoisi, että itsekin saisi sen onnen jo kokea. Se on niin totta, ettei tätä tuskaa vie kuin uusi raskaus pois. Ihme homma.

Voi ei nyt tuli mieleen, että mitenhän se Sipi siellä reissussa pärjää. Tuon viikonlopun jälkeen on tyytyväinen edes siitä ettei tarvii katella pidemmän aikaa ketään raskaanaolevaa.

Lakallis: Mä ymmärrän kyllä täysin tuon sun idean, että jokaisen naisen tulisi km kokea. Niinkin rankalta kuin kuulostaa. Mutta kyllä mä olen 100-varma että on aivan eri asia tulla heti raskaaksi ja sitten jo 9kk jälkeen se nyytti on onnellisesti sylissä kuin sitten ensin tahkotaan, tullaan raskaaksi, saadaan km, tahkotaan uudelleen vuosi.. Ei tää oo elämää. Mä olen jopa tutkaillut lapsen saaneita tuttuja ja kavereita ihan eritavalla. Juuri sitä heidän asennetta. Miten onnellisia he ovat kun kaikki on ollut niinkin helppoa. Ja sitten meidän asennetta, kyynisyyttä ja surua.

Itse odottelen lekuria torstaina ja sen jälkeen pitäisi oviksen tulla. Taas tuntuu aika menevän niin hitaasti!

 

Juissis ja Lakallis:
EN tiedä jalostaako tämä km jotenkin ihmistä, toivottavasti ainakin, ettei pidä enää mitään elämässä itsestään selvyytenä.
Eteenkään kun senkin ainokaisen plussaamiseen meni 5.5 vuoden tahkoaminen. Ehkä sekin on vienyt seksistä sen "ilon" kun aina on se yritys mielessä Mutta ainakin se antaa perspektiiviä elämään. EN ole kyllä koskaan aikasemminkaan laukonut kenellekään tai kysynyt että millos teille tulee sitten lapsia yms ällöä!! Kun jotenkin on ollut selkärangassa se, ettei niitä niin vain tehdäkään.

Mulla on kans kaveri, joka tärähti paksuksi heti kun oli suunnitellut niin, pillereittein lopettamisesta aina ekasta tärpännyt!
Kyllä jotenkin satutti kun toista suunnitteli et siihen väliin ois kiva, kun saa allekirjottaa vakkarityösopimuksen niin heti jättää pillerit pois ja toinen saa tulla...ja tuli paksuksi siis heti. Kyllä on helposti mennyt...en oo katkera...en oo....

Mutta tänään töihin ajaessa koin pienen onnentunteen siitä että on kaunis kesäaamu ja olen elossa ja jotenkin tuli semmoinen nautinnon ja onnen elämys.

Hansu: Jäi aikaisemmin sanomatta, että niin kosketti tuo kokemuksesi rannalla, surullista.
EN tiedä olisinko itse pystynyt edes olemaan tilallasi....

Viveca: etsimpäs tuon laskurin ja tänään on vasta dpo 10 (korjaatkaa joku jos meni väärin!)
joten jos tuo on oikein, niin on ihme jos vielä ois plussia näkynytkään.
No en usko että ois tärpännyt, mutta ootteleen kyllä siis reilusti viikonlopun yli, jos siis maltan.....yritän ainakin....
Tsemmpiä teille, eiköhän miehesi piristy tässä kesän aikana

 

Orvokki: Ai teillä oli noin kauan tahkoamista takana ennen ensimmäistä plussausta, mä en muistanu Sekin vielä... Kyllä sulle sitten suodaan ehdottomasti seuraava plussa! Kuulostaan niin tutulta tuo sun kaverin tarina. Mullakin on tuttu, joka on itsekin sanonut että tulee helposti raskaaksi. Kun kerroin raskaudestani hänelle, sanoi hän että näköjään meitä on sitten kaksi jotka tulee heti yrityksen alettua raskaaksi. Kun sain km:n teki mieli sanoa että niin mutta näköjään vain yksi joka ei sitten helpolla loppuunasti pääse.

Mulla on ruvennut mies ahistamaan pahasti. Ei edelleenkään puhuta tästä "projektista". Mutta kun näen häntä muiden lasten kanssa, tulee mulle heti mieleen että hän varmasti haluisi jo sen oman saada. Välillä yrittää peittojakin heilutella oikein urakalla, väärään aikaan tietenkin kun ei mun kierroista mitään tiedä. Eli kyllä hän 100% varmuudella jo lapsen haluisi. Siitä tulee vaan enempi olo, että tässä on jotenkin vajaa. Hänellä kaveri toisensa jälkeen saa lapsia, mutta meille ei tule vaikka miten jyystettäisiin Luin toiselta palstalta äsken jutun, jossa joku kertoi että mies oli sanonut hänelle pitkän yrityksen jälkeen että haluisi jo sen lapsen. Mä varmastin kilahtaisin ihan kunnolla, jos mun mies tässä vaiheessa vielä niin sanoisin. Ehkä siksi välttelenkin viimeiseen asti asiasta puhumista.

 

Orvokki: Sulla on tänään dpo10, sillä ne lasketaan (tai ainakin minä niin, että oviksen bongauspäivä eli päivä, jolloin saadan ovisplussa on dpo-1, ovispäivä dpo0 ja eka päivä oviksesta eteenpäin on dpo1 jne, sillä kirjaimet dpo tulee sanoista Days Past Ovulation, eli päivät ovulaation jälkeen.

Viveca: Se mies kysyi multa vielä ennen hypnoosin aloittamista, ett onko kysymyksiä ja silloin epäilin saako mua eds hypnoosiin, mutt siihen hän vastasi, ett epäonnistumisen pitäis olla melkoinen ihme, sillä hän on tehnyt sen yli 23 000 kertaa . Ja tietty mä vieläkin vähän epäilen, ett olinkokaan hypnoosissa, ku ei se ollut mitenkään maita järisyttävä tila. Olen rentoutuskasetteja kuuntelemalla päässyt ns. 'syvemmälle' rentouden tilaan. Mutt idea onkin siinä, ett mieli on koko ajan avoin ja taju tallella.

Hurjan pitkä teillä tuo hiljaiselo. Olen ajatellut joskus oman ukkokultani kohdalla tehdä samoin, ett sinnillä vain odotan häneltä aloitetta, mutt eihän musta ole siihen ollut. Meillä on 5 viikkoa ollut koskaan pisin aika, ettei ole sekstattu ja silloin meni muutenkin tavattoman huonosti. Olis hyvä juttu jos sun miehes tulis mukaan sinne lapsettomuuspolille. Voi pihtailukin vähän laantua, jos hän ymmärtäisi kuinka vaikeata oikeasti voi joillekin olla raskautuminen.

Lakallis: Aloin ettiä netistä tietoa pelkotilojen hoitamisesta ja eka linkki mikä löytyi oli tuo. Olen kuullut tästä terapeutista ja hypnoosista hoitokeinona ennenkin aivan livetutuilta mm. tupakoinnin lopettamisessa ja uskomattomia ovat olleet ne kokemukset. Ei kai hypnoosi aika tepsi, mutt silloin kun pitää purkaa vääristyneitä ajatusmalleja. Mun ongelmieni lähde löytyi heti tai olen sen aina tiennytkin, mutt oli helpottavaa kuulla, ett jollakulla on keino mun auttamiseen. Mun mies ei edes tiedä missä eilen kävin. Kerron sitten kun tunnen olevani siihen kypsä tai en sitten ollenkaan. Nämä jutut mitä siellä nyt käydään läpi on ihan mun oman pään sisällä ja tapahtuneet ennen tuota miestä mun elämässäni, joten hänestä tuskin mitään apua olisikaan, varsinkaan kun hän ei ole mikään maailman empaattisin ihminen, niinkuin olette saattaneet (ehkä joskus rivien välistä lukea.

Yksityisillähän on niin, että kun esittää Kela-kortin, Kelan korvaus vähennetään suoraan, ettei sitä tarvitse erikseen hakea. Ei multa kyllä KELA-korttia kysytty, joten luulen ton olleen bruttohinnan. Pitääpä kysyä, sillä jos ja kun joutuu useinkin käydä, niin tuo 80 lovi alkaa tuntua pussissa, varsinkin kun matkaa tulee melkolailla.

Mulle muuten viime kesänä, kun olin raskaana, seksi maistui poikkeuksellisen hyvin. Se ei siis todellakaan ollut mitään jyystämistä, vaan tuntuikin hyvältä.

Juissis: Ymmärrän oikein hyvin miksi sua ahdistaa. Mun mies käyttäytyy aivan samoin. Silloin kun saa päähän ilmaista, ett haluaa lapsen, pitäis myös pupuilla aivan hillittömästi ja tietty väärään aikaan kierrosta . Kuvauksesi sai mut miltei ääneen nauramaan, vaikka tiedän, että se on totisinta totta. Mutt liippas läheltä. Ja anteeks harvapäisyyteni, mutt milles lekurille sä nyt menitkään, gynellekö??

Hansu: Todella rankkaa varmasti nähdä vauvoja, jotka ovat syntyneet samaan aikaan, kun olisi itsekin pitänyt se vauva saada. Minä olen varmaan jotenkin tunnevammainen tai jotain mutt lauantain lakkiaisissa olivat pikkuistensa kanssa kaikki ne joiden kanssa vielä 5:sen vuotta sitten biletettiin, enkä tuntenut pienintäkään kateutta tai edes haikeutta. Ehkä mä haluan niin sen OMAN VAUVAN, ettei mua muiden vauvat hetkauta (,vaikka niitä sylissä pitelinkin). Mua varmaan helpottaa se, ett kun LA:n ohi pääsin, en ole kuin kerran mielessäni laskenut minkä ikäinen meidän pikkuinen olisi, jos olisi saanut syntyä ja se oli sen jälkeen, kun olin sitä kolmiviikkoista pitänyt sylissäni, sillä samaisen työtoverin raskaushan osui mulle pahaan aikaan eli alkoi näkyä silloin, kun mä kaikkein raskaimmin km:n jälkeen vielä surussani kärvistelin. Näyttäis siltä, ett minä alan olla ainokaisesta km:stani aika hyvin selvillä vesillä jo.

Mutt Hansu, sun tilanne on kuitenkin eri, kun sulla on ollut niitä niin monta ja viimeisimmästä niin vähän aikaa. Tunteet saakin olla pinnassa. *hali*

Tuli muuten mieleen tosta sun määnjäristyskokemuksesta lukiessani, ett milloin se oli? Ollaanko oltu samalla saarella, mutt eri puolilla vaan? Se meidän aikaan ollut maanjäristys oli tosin merellä, vaikka muistelisin, ett kyllä se saarellakin vähän perustuksia oli heilutellut. Metkaa oli, ett samana aamuna kun toi järistys oli, katselin aamulla merelle niinkuin aina ja aloin miehelle ääneen miettiä mihin meidän kannattais paeta suojaan jos tulisi tsunami, sillä näin tyynessä meressä niin ihmeellisen aaltokuvion, etten ollut sitä koskaan aiemmin enkä sen jälkeenkään nähnyt. Vasta kun kotiin tultiin, koko järistyksetä kuulin.

Pitänee tässä alkaa jotain touhuillakin, vaikka päätin, ett tän ekan lomaviikon otan todella lunkisti. Pakko kuitenkin näitä jokapäiväisiä juttuja hoidella alta pois. Meillähän ei mies edelleenkään laita ensimmäistäkään tavaraa paikoilleen, jos en siitä erikseen sano eli aina on aamuisin yhden sortin järjestelyrumba.

Yritän nyt tätä palstailua vähän hillitä, ettei tulis turhaan piinailtua, vaikka tällä palstalla onkin se hyvä puoli, ett täällä puhutaan isoista ja suurista asioista ja vaikka ei itse piinailisikaan, on helppo pysyä jutussa mukana tuntematta itseään mitenkään ulkopuoliseksi. Hyvää tätä päivää kaikille!! t. Ottis kp15 (dpo3)

 

Ottis: Ihan no normaali terveyskeskuslekuri eli odotukset ei suuret. Toisaalta mulle edistystä jo sekin että itseni sinne asti saan Mulle kun ei ole mitään tutkimusta tehty km:n jälkeen, niin sillä verukkeella nyt menen tutkittavaksi, ettei vaan mitään tulehduksia yms ole tullut. Mutta selviipähän ehkä suurimmat hommat sitten ja siitä voidaan gynelle jatkaa.

 

Juissis: Just ja kyllähän minä nyt muistan, kun tosta ajanvarauksesta kerroit. Muisti palaa pätkittäin . Toivottavasti siellä ei ole kukaan täystollo sua tohtoroimassa.

 

Ottis: Me oltiin Rhodokselle heinäkuussa 2008 ja se oli niin paha järistys, että naapurihotellin parveke romahti pari senttiä ja yks seinä halkes ihan kunnolla niin että koko hotelli jouduttiin evakuoimaan. Meidän hotellin omistaja naureskeli, että sen hotelli kestää 7 richterin järistyksen ja tää oli vaan 6,3. Me herättiin siihen aamulla, kun sänky pomppi edestakasin ja ylösalas ja seinät huoju ja oli kauhee meteli ja pauke. Sen verran kauan se kesti, että ehti herätä, tajuta mitä tapahtuu ja tulla vihaseksi siitä, että mä kuolen jo nyt kun tää talo romahtaa. Mutta sen jälkeen ei tullu mitään paniikkia vaan seisoin parvekkeella ja mietin, että onko järkevämpi jäädä tänne vai lähteä alas ja kun kaikki muutkin vaan toljotti parvekkeella niin ei lähetty mihinkään. Oli kyllä vähän kaoottinen tunnelma koko sen päivän...

Musta alkaa tuntua, että joudun elämäni aikana kokemaan vielä ties mitä kauheuksia... :/

Tänään alko menkat, kierto 26 päivää ja oletetusta oviksesta 11 päivää. Vuoto on ihmeellisen niukkaa ja enimmäkseen vanhaa verta. Voi melkein tästä jo laskea, että mun seuraava jännäpäivä on 25.8. tienoilla (kahdet menkat vielä välissä). Uskon, että niihin tutkimuksiin on lähemmäs 6kk jono, joten yritetään vielä ilman tuloksia kerran. Ei nää keskenmenot enää pahemmiksi mee, menee jo rutiinilla. Aion vaan sitte vaatia ne tukoksen estolääkkeet ja jos ne ei auta niin tietää ainaki ettei se oo sitä vaan jotain muuta. En oikeestikaan pysty enkä halua odottaa puolta vuotta. Tai jos ensin joutuu odottaa puolivuotta tutkimuksiin ja sitte siihen päälle pari kuukautta tuloksia. Siinä välis ehtii hyvin saada vielä yhen keskenmenonki... alkaa mennä aika mustaks tää huumori

Kuulostaa mielenkiintoselta toi Ottiksen hypnoosijuttu... toivottavasti siitä on apua!!! Mun tekis kans mieli päälääkärille, mutten täältä kyllä ketään suomalaista varmasti löydä :/

Joko täällä päästään jännäämään??? Orvokki???? Mäki laskin, että Orvokilla olis nyt vasta se kp10 menossa..

Mun piti vaikka mitä kommentoida, mutta nyt on pakko mennä laittamaan ruokaa. Palaan myöhemmin

 

Hansu: Me oltiin Rodoksella 2008 Heinäkuun eka viikko muistaakseni tai kesäkuun lopusta heinäkuun alkuun olevalla viikolla. Yleensä on lähdetty juhannuksen jälkeisellä viikolla reissuun. Hotelli oli Rodoksen keskustassa Ellin rannan ja Tuulisen rannan välissä.

Mutta höh! Just muistin, ett se oli viime kesänä se maanjäristys Kreetalla eikä toissakesänä Rodoksella ainakaan silloin ku me oltiin siellä. Kahtena edellisenä kesänä kuitenkin jossain lähimain on riehunut tulipaloja.

Toivotaan Hansu myös sun matkaonnen vähän parempaan kääntyvän . Kiva, ett seuraava jännäpäiväkin jo selvillä.

 

Ottis: Kävin kattomassa netissä niin se oli 15.7.08. Ja sitte siitä alkokin ne metsäpalot, joita liioteltiin Suomen lehdistössä. Oltiin siellä siis sillon 3 viikkoa, siks siinä ehti sattuakki vaikka mitä... meillä oli hotelli ihan Rhodoksen keskustassa siis. Ollaan siis oltu siellä samaan aikaan, koska mentiin sinne heinäkuun ekalla viikolla, hauska sattuma Varmaan oltu vielä samassa hotellissakin kaiken lisäksi, koska kuvaus sopii

Mutta siis mukavia rentouttavia etelänlomia vaan kaikille Hehheh.

Juissis: Mun mies alko oikeen henkäilemään syvään, kun se oli niin helpottunu, ku mulle tuli menkat... olisin jossain muussa tilanteessa voinu tosta jopa suuttua, mutta siis tiedän että se ajatteli vaan että säästytään ainakin siltä stressiltä nyt kesällä...

 

Juissis: joo mua kans oikein korpeaa tuo, että raskaana ollessaan nainen on siunatussa tilassa. No mitäköhän ne lapsettomat sitte on? Onko ne koskaan siunattuja?

Mä taas eilen tunnin jauhoin miehelleni, miksen mä oikeasti edelleenkään halua nähdä kenenkään vauvoja. En kenenkään. Syke nousee sikakorkealle ku kiivastun. Ois ens vkolla aika ultraan ja huomenna neuvolaan, mutta mä en ala oottaan sitä että täti yrittää kuunnella sydänääniä ja mitään ei kuulu joten mä varaankin ultran taas nyt. Kallista on, mutta lyhyessä ajassa saa hyvän mielen. jos siis saa..

OOn niin kade teille, jotka pystytte nähä toisten vauvoja ja pinnistellä sen ajan yli!!! Mietin ite koko ajan voisinko.. mutta ei se onnistu. Yhden vauvan olen junassa nähny läheltä, ja pari työkamun vauvaa, mutta ne on niin vieraita, etteivät liikuta mua mitenkään. Kokemukset oli positiivisia , koska he eivät tyrkyttäneet vauvaa mulle, vaan ennemminkin pitivät pois silmistä. Ja kun huomasin heidän hienotunteisuuden, oli mulla helpompaa.

Jos mä joskus lapsen saan, pidän huolen siitä, että sitä tarvii nähä vain niiden, joilla oikeasti kiinnostaa nähä. En halua asettaa lasta sellaseen tilanteeseen että se ällöttää tai tekee pahaa muiden nähä ja että asian vaikeana kokevat joutuvat ikävään tilanteeseen. Puhun siis tutuista, pakkohan kai lapsenki kans on jossain käydä eli väistämättä lapsettomat yms sen näkee (ja kai kuulee), mutta ei sit tarvi väkisin raahata johonki. Minä olen minä eikä kaikkien kamujen tms tarvi olla kiinnostuneita mun lapsesta. sen tää on opettanu. Ja paljon muuta. Vitsi ku alkaa käydä kierroksilla ku vain miettiiki km:a ja ihmisten vähättelevää suhtautumista siihen. Onko se niin vaikea tajuta, että lapsensa juuri menettänyt /mahdollisuuden lapseen menettänyt ei kykene eikä halua nähä toisten vauvoja???? Oonpa kuullu, että joillaki loukkaa se, ettei läheinen kamu halua nähä hänen vauvaa, kun siis on itse km:n kokenut. No se on voi voi. Kukahan siinä on itsekäs??? Eikö niitä vauvoista iloitsevia ole pilvin pimein maailma täys. Itsekin lukeuduin heihin ennen km tai vauvahaaveita. Nyt on kyllä että evvk. En tarkota, etteikö mun läheiset sais nähä mun lasta, mutta kenenkään ei oo pakko. Eikä passi ystävyyden säilyttämiseen ole mun paskavaippavaaviin kiinnostuksen osoittaminen. OOnpa raivona. En nukkunu koko yönä ku oon niin raivona. Ja sitte näin unta että seurusustelin muka meidän luokkiksella kuskina olleen miehen kans. Olin niin hermona, että unessa jopa äiti ehotti vieraissa käymistä ku ei sellasta joo joo -miestä kestä kukaan. Kaikella kunnioituksella, kiva oli kaikin puolin jne mutta mä en kestä miestä, jolla ei oo omaa tahtoa. Aina jos sinkkuus ahistaa kannattais ettiä joku joo joo -tyyppi, joka palvoo maata jalkojen alla. Se ois kaks päivää ja haluaa olla yksin tai sitte haluaa jonku tosimiehen, joka näyttäs oman tahdon vaikka juopottelulla (kokemusta kummankinlaisista, tosin noista joojooista vain pieniä pätkiä ku hermo ei kestä). Olen aika raivotilassa..

kivaa pvää kaikille

 

Sivukommenttina taustalta...

Lakallis: hanki ihmeessä se koti-doppler! Huuto.netistä tilasin, postikuluineen n.30€. Saa kuunnella kotona millon haluaa sydänäänet. Halvempaa ku ultrat ja minusta pieni hinta mielenrauhassa. Ainakin mulla toiminut kuin unelma viikon 11 jälkeen, sitä ennen ei kantsi ees yrittää. Nykyään kuuntelen n. joka kolmas päivä suunnilleen, väliajan pärjään murehtimatta. NT-ultrasta siihen rakenneultraan olis ollu melkein 2 kk väli. Sitä pätkää en olis järjissäni pysyny ilman tota laitetta. Ei se tietenkään estä mitään pahaa tapahtumasta, mutta ainakin minä haluan tietää mieluumminen nopeasti kuin viiveellä, jos kaikki ei oo kunnossa.

Hyvävointisena mennään. Maha alkaa näkyä ja kohtu tuntuu alamahalla ihan kovana, ulottuu muutaman sentin navan alapuolelle. Alan jo huolestuttavasti luottaa siihen, että tämä onnistuu. Toisaalta nyt on ollut tämä oma raskaus ajatuksissa taka-alalla, kun isällä todettiin viime viikolla syöpä ja oon siitä tosi järkyttynyt ja surullinen.
Taitaa olla niin, että heti kun luulee selvinneensä jostain suuresta surusta (lapsettomuus, km) ja luulee elon kääntyvän onneksi, tulee tilalle jotain muuta. Näköjään surun määrä on aikalailla vakio...

Ihanaa kesää kaikille! Enää 3 päivää kesäloman eka pätkän alkuun!

T. Strumppis, rv 14+4

 

Ottis: Samaa täällä toivotaan että osuisi kunnon lekuri huomenna kohdalle, mutta kaupungin säästöt tietäen ei siellä varmaan kummempia tutkita. Mutta tuleepahan käytyä. Huomenna tähän aikaan ollaan edes sen verta viisaampia.

Lakallis: On kyllä ollut rankkaa katsella muiden vauvoja, varsinkin kun niitä on lähipiirissä. Mutta jotenkin sitä pakottaa itsensä siihen. Yritän kuitenkin ajatella kavereiden tunteita myös ja varsinkin kun he eivät km:stä tiedä, niin turha mun on heille kiukutella. Olen TAAS ajatellut, että olisiko helpompaa että olisin km:stä kertonut useammalle ihmiselle, mutta en usko. Kerron sitten jos uusi raskaus onnistuu, että ihan tiedoksi kaikille ettei tämä ainakaan meidän kohdalla onnistunut helpolla. Ja ehkä joillekin voi sitten olla jopa lohduttava tieto, että toivoa on. Mutta aion kyllä itse (jos onni nyt potkii) tehdä samalla tavalla kuin sinä eli en todellakaan vauvaani kaikille kiikuttaisi nähtäväksi. Koskaan ei voi tietää kuka on sen km:n kokenut, mutta tiedän miten paljon heitä sitten sattuu kun näkee toisten vauvoja.

Strumppis: Jee sulla on menty pahin kriisiaika jo ohi!! Mutta pahoittelut tuosta isäsi tilanteesta Niinhän se tuntuu olevan, että aina kun jotain mukavaa sattuu, niin heti perään sattuu jotain ikävääkin (ei tietenkään joillakin onnekkailla tämäkään päde). Nyt pidetään vaan peukkuja vuorostaan, että isäsi parantuisi ja pääsee vielä lapsenlapsen näkemään! Maailma ei kyllä todellakaan ole reilu, ei

Mä ajattelin eilen, että kun on hehkutettu että sitä sitten uuden raskauden onnistuessa lapsen saisi, niin olisiko se raskaus sitten todella suuri onni ja lapsi todella rakastettu. Mulla on ruvennut tulemaan tunne, että sitä pelkää vaan entistä enemmän. Kun on kuullut juttuja, että vauva kuolee nuorena jne. Ei osaa enää olla yhtään niin sinisilmäinen kuin ennen eli että raskaus alkaa ja on onnellinen odotus, sitten lapsen saa ja on onnellinen siitä. Musta tuntuu, että se kaikki olisi vain suurta pelkoa täynnä, pahimman odotusta. Ei sen niin pidä olla! Eli kyllä tää km on jättänyt suuret arvet mieleen.

 

Täällä tais tulla täti kylään.....
No empäs osaa olla surullinen, kun ihmehän se olisi ollut jos....
Eli nää varmaan ois nyt sitte ne ekat "oikeet" menkat km jälkeen. Kun ne "edelliset" oli vain sen yhden aamun ja sen jälkeen ei mitään, vaikka oviskin bongattiin. No jospas elimistä nyt palautus oikeesti toimimaan.
Pitänee tilata uusia testejä heti että ovisbongailuun tieni vie
Onneksi laskujen mukaan ei tädin pitäisi kurvata reissuun mukaan, vaan silloin vois olla parhaat pupuilu ajat, joten hauskaa lomaa!!!!

Strummpis: onnea masun kasvusta, ihanaa!! ja perään pahoittelut isäsi tilanteesta.
Toivottavasti kuitenkin on hoidettavissa ja pieni lapsesi saa papan mukaansa elämänsä varrelle!

 

Hansu: Rodian Gallery? Juu ja te asuitte kuutoskerrosta ylempänä, koska meidän huoneisto oli siellä ja yläkerrasta kuului välillä aamuyöstä tosi kiihkeitä rakastelun ääniä ).

Orvokki: Harmin paikka, että täti tuli sittenkin *hali*, mutt nyt sitäkin suuremmalla syyllä täysillä kohti ekaa 'oikeaa' kiertoa! Onnea matkaan ihan satasella!

Mä lopetan nyt tän haahuilun. Puol kymmeneltä heräsin ja pitäis olla jo menossa, mutt yökkäreissä täällä edelleen hiihtelen. Hoopo menin tekemään aamulla r-testin ja kun niin vahvaa viivan paikkaa näytti, olen sitä nyt tässä tiiraillu pääsemättä puusta pitkään.

Lähden systerin kanssa tyttöjen iltaa viettämään, tai oikeastaan vähän päivääkin, jos tästä vaan pääsen naaman pesulle ja siitä eteenpäin..

Kivaa tätä päivää kaikille!! t. Ottis

Ai niin, tässä se viivan paikka teillekin ihmeteltäväksi:http://sekunti.com/upload/img/42836IMG_4133.JPG
Alkoi hahmottua alle minuutin testin tekemisestä ja ehdin jo intaantua, ett väriäkin tulisi, vaan pah , ei mitään.

 

Ottis: Me oltiin Pearl hotellissa, joten me ei oltu syypäitä niihin ääniin Taisit taas vähän ajoissa testailla vaihteeksi

Tänään taas voi kas kummaa pamahti vauva Facebookiin ja kuinka ollakaan tietenkin erisukupuolta kuin esikoinen ja kahden vuoden välein. Siis kaikilla mun tutuilla on tyttö ja poika.. siis ihan helvetti jokaisella paitsi sillä yhdellä joka ei enää uskalla tehdä lapsia, kun tulee vaan poikia. Kaipa mä oon sitte sarjassamme se jolla ei oo mitään eikä tuu. Siis tota tänään pamahtanutta vauvaa on valitettu jo viimenen kuukausi, että tulis jos blaablaa. On tehny niin mieli kirjottaa, että mitäs menit panemaan.

Multa kysyttiin tänään töissä miks mulla ei oo lapsia. Vastasin oikein vittumaisesti, etten halua. Kukaan ei onneks siihen sano ikinä mitään, järkyttyy vaan niin että naamasta näkee. Mitäs kyselee idioottimaisia.

Orvokki: Voi harmi menkoista, mutta no toisaalta nyt sitten vaan uudella tarmolla eteenpäin. Lomalla aina tärppää paremmin ja ehkä ei tarvi väkisin yrittääkkään

Strumppikselle onnittelut hyvistä kuulumisista, ihanaa että kaikki on hyvin

Juissis: Niin tuttuja nuo sun ajatukset mullekin :/

Menkkaärsyttävää ja jos vois vielä olla vähän turvonneempi niin räjähtäis...

 

Ottis: Monesko päivä sulla on nyt menossa? Taidat olla seuraava jännääjä

Orvokko: Ikävää että täti tuli, mutta toisaalta ehkä hyvä, jos nyt tulee kunnon vuoto kun edellinen jäi niin vajaaksi. Eli voit sitten lähteä kunnolla uuteen kiertoon.

Hansu: Vitsi mitä urpoja!!! Mua raivostuttaa tommoset kyselyt. Ei kukaan kysyny alle kolmekymppisenä, että koskas teille tulee lapsia. Nyt sitten viimeisen vuoden aikana, niitä uteluja tuntuu tulevan joka tuutista. Varmasti noi kyselijät on just niitä, jotka ei ole koskaan km:ää saanu. Kiukuksi pistää.

Itse kävin juuri siellä lekurilla. Oli muuten harvinaisen mukava terveyskeskuslekuri Suunnilleen mun ikänen nainen, joka suhtautu tilanteeseen tosi hyvin, vaikka itellä tuli välillä olo että valittelenko tässä ihan turhaan. Eli teki sisätutkimuksen ja limakalvot näytti olevan ok ja kohdussa ei tulehdusta. Lisäksi laitto hiiva, klamydia yms testit, joissa käyn huomenna ja varasi jo ensi viikolle puhelinajankin, ettei mun tarvii sinne paikanpäälle enää mennä jossei kummempia ilmene. Ja kirjotti myös valmiiksi reseptin primolut kuurille. Mä en vielä kattonu mitä ne on, mutta sanoi että tässä kierossa ei kai sitten voida yrittää raskautua. Tietenkin ensin suljetaan pois jo mahdollinen raskautumismahdollisuus. Ikävä kyllä nyt osuu tähän vkonloppuun ovis ja kyllä mä sen hyödynnän eli saa ensi viikolla harkita voiko noita pillereitä ottaa. Mielenkiintoisin asia tuossa käynnissä oli se kun sanoin että mulla kyllä otettiin jo tippuritesti kun kävin raskauden verikokeissa, niin lekuri sanoi että joo sitten on kyllä otettu klamydiakin. Katsoin tuloksia ja eipä ollu otettu! Ja ei ollu otettu hcg-arvoakaan, mikä olisi kanssa pitänyt ottaa! Siinä sen näkee miten kaupunki säästää. No ensi kerralla osaan vaatia, että ottavat sitten kaikki mitä pitääkin. Kaikenkaikkiaan jäi ihan hyvä maku suuhun, johtuen juuri siitä että oli mukava lekuri ja ymmärtäväinen. Kerrankin oli onnea. Olisin kuvitellut että kaupungin lekuri vaan vähättelee ja lähettää kotiin.