Kaikkien "lapsettomien" tarina ei ole identtinen.
On heitä, keillä on jokin fyysinen "vika" ja tästä syystä eivät saa lapsia.
Sitten on heitä, ketkä saisivat itse lapsia, mutta kumppanilla on sellainen fyysinen "vika", etteivät saa lapsia.
Tämän lisäksi on pariskuntia, ketkä kärsivät ns. selittämättömästä lapsettomuudesta eli lukuisista tutkimuksista huolimatta mitään "syytä/vikaa" ei löydy. Näiden lisäksi on pariskuntia, missä "vikaa" on molemmissa.
Ei tämä tähän lopu.
Siirrytään heihin, ketkä ovat saaneet lapsen ja/tai tulleet raskaaksi, mutta jostain syystä eivät enää saa lapsia tai tule raskaaksi. Syynä voi olla "vika", mihin on joskus auttaneet hoidot - silti itse "vika" säilyy.
Joku voisi vetää siitäkin herneen nenäänsä, että jotkut sentäs ovat olleet raskaana (kun kaikki ei koe sitäkään), vaikka saavatkin esim. toistuvia keskenmenoja. Noh, yhtä hyvin voitaisiin rähjätä, että: "sinä sentäs saat lapsen/tulet raskaaksi, jos vaihdat miestä! Minäpä en, kun vika on minussa!".
Eikä tämä lopu vielä tähänkään.
Käydään vielä läpi, suht harvinainen ryhmä, eli he keillä ei ole ns. mitään fyysistä estettä tai vikaa siinä mielessä, että voisivat kyllä tulla raskaaksi/saada lapsia, mutta heillä on jokin (vakavakin) psyykkinen tai fyysinen sairaus mikä estää muulla tavoin lapsen yrityksen/saamisen/raskauden yrityksen.
Sairaus voi olla sellainen, ettei lääkäri(t) anna lupaa laisinkaan edes raskauden yritykseen.
Lisäksi ovat he, ketkä sairaudensa puolesta voisivat yrittää raskautta/saada lapsen, mutta heillä on elintärkeä lääkitys (mitä ei voi vaihtaa, eikä lopettaa, eikä saa käyttää raskaana), joten he eivät voi edes yrittää raskautta/saada lasta. He voisivat huutaa: "Me ei saada edes yrittää!!!".
Meidän kaikkien tarina on erilainen, kaikkien tuska on erilaista, vaikkakin on ilmiselvää, että meistä suurin osa käy lävitse samoja tuntemuksia ja samanlaista vihaa, surua jne. On periaatteessa ymmärrettävää, että se tuska kääntyy toisinaan ns. toisia vastaan. Joku voi surra ja kirota, että: "teillä sentäs on yksi lapsi!", "sinä sentään olet ollut raskaana!", "sinussa ei ole vikaa (toisin kuin minussa), vaihda miestä!" jne., "minä saisin lapsia mutta tämä *itun sairaus (ei lapsettomuus-sairaudet) estää sen!"
Ja... sitten voitaisiin vielä huutaa: "Te sentäs voitte adoptoida, mepä ei voida, kun on esteenä ikä/sairaus jne.". Ne keillä on esim. psyykkinen sairaus, mikä estää lapsen saamisen, yrittämisen ja/tai vielä lääkityskin estää (mitä ei voi vaihtaa), eivät yleensä voi adoptoida. Joku voisi sanoa, ettei kuulukaan saada: "ei liian sairaasta ole äidiksi". Näitä ihmisiä kalvaa suru omasta sairaudesta, lääkityksistä sekä erilaisista menetyksistä, kuten työkyky, lapset jne. He voisivat huutaa: "Te muut sentään kykenette työhön!!!".
Että eiköhän me kaikki mahduta tänne, meidän kaikkien tarinat ja tunteet.
Ihmisiä ollaan ja joskus katkeruus, viha jne. kääntyy meikäläisiä vastaan.
Syystä tai toisesta lapseton - oli lapsia tai ei, raskauksia tai ei - kipu kalvaa, tyhjä syli huutaa, tunteet myllertää...
(Periaatteessa on vielä nekin, ketkä ei saa lapsia, koska kumppani ei halua. Mutta lääketieteelliseltä kantilta tällöinkaan ei ole kyse varsinaisesti lapsettomuudesta.
Ja sitten vielä; joillain on useampiakin "syitä".).