Kiukkuketju
- Viestiketjun aloittaja Kukka77
- Ensimmäinen viesti
Tää on muuten hyvä palsta!
Nimim. v****maisessa olotilassa jälleen :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh:
Nimim. v****maisessa olotilassa jälleen :kieh: :kieh: :kieh: :kieh: :kieh:
On kyllä paaaskat fiilikset. Näihin fiiliksien kanssa päädyn jälleen kerran tälle palstalle. Lueskelin aikaisempia kirjoituksia. Jotenkin rupesi hekotuttamaan Elenian (olikohan sinä, en muista ) kommentti "joku on ampunut mun haikaran alas...". Nyt en älynnyt kopioida tuota viestiä, mutta se liittyi siihen, kun tuttavat neuvovat liikaa jne. Tästä tuli mieleeni yksi tilanne, joka tapahtui elokuussa.
Olin laiturilla, odotin venettä, joka vei yhteen saareen. siellä ajattelin viettää elokuista arki-iltaa. Keskenmenosta (joka ei täysin varmentunut, mutta filikset tasan sen mukaiset) oli jotain 10 päivää.
No, sille laiturille tuli yks hihhulirouva. "No niin, oma rauha mennyttä" oli mun ajatukseni tässä kohdassa. Piiloon ei voinut mennä. Korrektisti vaihdoin pari sanaa. Ihmisiä alkoi tulla, vene tuli. ryysis oli melkoinen. tämä rouva oli ihan vieressäni ja alkoi selittää "Niin, muistan, kun te menitte naimisiin!" Ja sitten se ihana kysymys: "onko teille tullut lapsia" Sanoin, että ei, hyvin topakasti, vihjaillen, ettei nyt keskustella enempää. No, hän jatkoi "no, Jumalalla on tähän aikataulunsa..."
Alkoi ahdistaa. Tungoksessa ei päässyt mihinkään. Ämmä alkoi taputella selkääni. rimpuilin osoittaakseni, että älä koske! Hän vain jatkoi ja vielä totesi "no, minä tässä vähän taputtelen selkääsi". Adrenaliini alkoi toden teolla nousta.
Pääsimme veneeseen, jossa oli ulkokansi ylhäällä. Sanoin tälle naiselle, että mene vain edellä sinne ylös. Minä livahdin sitten alas sisätiloihin ja sain olla rauhassa siellä.
Olin raivoissani. Mutta aloin hymyillä, kun mietin yhtä mielikuvaa. Otan laiturilla siitä naisesta niska-perse -otteen ja heitän veteen... :kieh: :kieh: Mielenrauha saatiin takaisin.
Olin laiturilla, odotin venettä, joka vei yhteen saareen. siellä ajattelin viettää elokuista arki-iltaa. Keskenmenosta (joka ei täysin varmentunut, mutta filikset tasan sen mukaiset) oli jotain 10 päivää.
No, sille laiturille tuli yks hihhulirouva. "No niin, oma rauha mennyttä" oli mun ajatukseni tässä kohdassa. Piiloon ei voinut mennä. Korrektisti vaihdoin pari sanaa. Ihmisiä alkoi tulla, vene tuli. ryysis oli melkoinen. tämä rouva oli ihan vieressäni ja alkoi selittää "Niin, muistan, kun te menitte naimisiin!" Ja sitten se ihana kysymys: "onko teille tullut lapsia" Sanoin, että ei, hyvin topakasti, vihjaillen, ettei nyt keskustella enempää. No, hän jatkoi "no, Jumalalla on tähän aikataulunsa..."
Alkoi ahdistaa. Tungoksessa ei päässyt mihinkään. Ämmä alkoi taputella selkääni. rimpuilin osoittaakseni, että älä koske! Hän vain jatkoi ja vielä totesi "no, minä tässä vähän taputtelen selkääsi". Adrenaliini alkoi toden teolla nousta.
Pääsimme veneeseen, jossa oli ulkokansi ylhäällä. Sanoin tälle naiselle, että mene vain edellä sinne ylös. Minä livahdin sitten alas sisätiloihin ja sain olla rauhassa siellä.
Olin raivoissani. Mutta aloin hymyillä, kun mietin yhtä mielikuvaa. Otan laiturilla siitä naisesta niska-perse -otteen ja heitän veteen... :kieh: :kieh: Mielenrauha saatiin takaisin.
Alkuperäinen kirjoittaja MeaMimosa:
Samat fiilikset. On mullakin alkanut tulla muutoksia yhteydenpidoissa, siis kehen pidän yhteyttä. Jos jotain myönteistä haluaa nähdä, niin määrä ehkä korvautuu laadulla, siis ystävistä kun on puhe... Mutta rankkaa tää on. Laitan kavereita piiloon FB:ssa, kun saan tietää, että vauva on tulossa. Lakkaan pitämästä yhteyttä. Siskoni on viimeisillään raskaana. No, eiköhän nuorempi siskonikin pamahda paksuksi, kunhan saa opintonsa päätökseen... Ja taas katsotaan sivusta muiden onnea... TÄÄ ON NIIN V***N V***N V***N V***N V***N EPÄREILUA!!! %&#&"#¤&/(/()!"#!!!
Vituttaa ja masentaa. Muut ja itteni. Ahistaa, kun en voi olla onnellinen parhaan ystäväni raskaudesta. Kolmannella luomuyrityskierrolla tärppäsi. "Onpa ihanaa", sanoin, kun kuulin uutisen. "Kyllä se teilläkin pian onnistuu", ystäväni sanoi lohduttavasti. Ei paljon lohduta, kun samaa oon kuullu joka puolelta jo yli kolmen vuoden ajan!!!!!!!
Tietty toivoo ettei kukaan läheinen joutuis tähän samaan rumbaan, tätä ei toivois pahimmalle vihollisellekaan... ja tottakai on ihana asia että ystävä odottaa.. MUTTA!!!! Tiiätte kyllä miltä tuntuu olla viallinen, paska ja huono nainen joka ei tuu raskaaksi millään!!!!
Tietty toivoo ettei kukaan läheinen joutuis tähän samaan rumbaan, tätä ei toivois pahimmalle vihollisellekaan... ja tottakai on ihana asia että ystävä odottaa.. MUTTA!!!! Tiiätte kyllä miltä tuntuu olla viallinen, paska ja huono nainen joka ei tuu raskaaksi millään!!!!
Sartsa83
Mä sanoin tänään ehkä aika ilkeästi mun hyvälle ystävälle, kaasolle ja tulevan kummipojan äidille, kun heille se TOINEN syntyi parisen viikkoa sitten.... Ystäväni:"Mä oon ollu tänään aivan poikki. Lapset valvotti yön eivätkä nukkuneet ees aamulla." Minä:"Mä uskon, mutta mä ottaisin ton tilanteen nyt satakertaa mieluummin itelleni kun tämän tilanteen missä tällä hetkellä oon." Ystäväni:"No niin." Minä:"Mutta toivottavasti saat levättyä, niin huomenna sitten nähdään." ...Olemme siis menossa huomenna heille viettämään iltaa ja saunomaan mutta yöksi mitä luultavammin emme jää.. toivottavasti siis ainakaan, sillä en kestäis kuunnella sitä itkua ja huutoa yöllä kun eivät ole omia lapsia jotka huutavat. Äiti ilman lasta niin kun olen monesti olotilani ilmaissu. On tässä pari päivää nyt vituttanu niin ahkeraan nää kaikki ympärillä olevat äidit... "mutta mekin yritettiin 9kk toista..." Paskanko sen on väliä kauanko te ootte yrittäneet? Te ette joutuneet hoitoihin ja 9kk ei oo mitään 2 vuoden rinnalla! Ja sitten toinen hyväkäs:"Meki yritettiin Veetiä 8 vuotta.".... nyt kun lapsi on 2,5v ja nuorimmainen on 1,5kk:"Tää on niin helvetin rankkaa. Mieti pari kertaa haluut sä tätä oikeesti." VOI JUMALAUTA! Varmasti on rankkaa, mutta jos noin kauan yritti ekaa, niin mitä halvattua sitä valittaa rankkuudesta.. tai sitten sitä ei oo tosissaan haluttu lasta... voi olla että mäkin sitten valitan joskus rankkuudesta jollekin, mutta nyt tuntuu että minen rupeis valittamaan mitään. Raivostuttaa vaan.. ja ehkä vain siksi että heillä on jotain mitä mulla ei ole ja heillä on sitä jotain mitä itse on halunnut jo pitkään.. siis oikeestihan olen ollut yli 9 vuotta valmis äidiksi. Ja nyt olen kohta pari vuotta yrittänyt aviomieheni kanssa lasta. *huokaus*
tottakai se oli rankkaa, varsinkin kun meillä oli 2 vauvaa. mutta mielestäni en koskaan valivalitellut. kyllähän sitä väsynyt olin; mutta nukuin sitten päikkäreitä, vaikka kyläillessä. joko toisen/molempien vauvan kanssa tai yksin; oli niitä vauvan hoitajia sen aikaa. pahemmastakin selvitään kuin vauvan/lapsien aiheuttamasta väsymyksestä. no, sen verran mul on ollut helpoo, että lapset on ollu tosi terveitä: mitä nyt pientä flunssaa kerran-pari vuodessa - jos sitäkään. mutta sen muistan että ensimmäiseen 3(!) vuoteen en nukkunut kuin ehkä pari kokonaista yötä. toinen lapsista on heräillyt siihen asti JOKA YÖ, ja vielä myöhemminkin silloin tällöin. nykyään kyllä saan nukkua helposti 8 tuntia, mutta silti ottaisin sen pienen tuhisevan(lue rääkyvän) käärön vaivoikseni, vielä ainaki kerran! :heart:
No saahan sitä valittaa; eihän pienten lasten kanssa ole helppoa. Mutta voisi katsoa, kenelle valittaa. Menköön johonkin leikkipuistoon tilittämään muiden mammojen kanssa väsymystään.... En itsekään todellakaan jaksaisi kuunnella tuollaisia tilityksiä.
niinpä. mutta ei kai siinä sit osaa asettua sen toisen asemaan. :/ en nyt puolustele niitä, mutta itsekin varmaan oon voinut loukata jotain lapsettomuudesta kärsivää. no, toisaalta asia on eri sillä itsekin siitä kärsin 3 vuotta, mutta kukaan ei aavistanut asiaa, eikä siitä tiennyt. jotenkin on alkanut jälkeen päin oikein ärsyttämään se, että moni luulee varmaan vieläkin että meikäläiselle niitä lapsia tulee ihan tosta noin vaan, kun jo kaksikin on tullut samaan aikaa. tooosi hedelmällistä. viime aikoina olenkin sitten vauva-asioista tuttujen kans puhuessa ketoillut asioista vähän totuudenmukaisemmin.
Onpa taas osuvia kirjoituksia. Täytyy varmaan mun myös kunnostautua ja avautua.
Tausta: yritystä kesästä 2007, tutkimuksiin ja hoitoihin yksityiselle kesä 2008. Dg: selittämätön lapsettomuus. Clomeja useita kiertoja > 2 kemiallista, ei muuta. Kesken hoitojen löytyi sattumalta paha endo > kirurgi suositteli suoraan IVF/ICSI hoitoa, mutta klinikan mielestä ENDO EI VAIKUTA HEDELMÄLLISYYTEEN eivätkä välittäneet pahenevista kivuista, jotka johtuivat endosta.Tekivät vielä yhden ovulaaton induktion Menopurilla ja ovuloin kesken pistosten ja 2 turhaa inssiä.
Kesällä endoa leikattiin ja tuli eteen myös klinikan vaihto, ja siellä heti IVF/ICSI pitkällä kaavalla ja tuoresiirrosta, jossa 2 alkion siirto, tuli plussa. Toinen tuli ulos vuodon kanssa rv5+, toinen jatko, kasvoi ja kehittyi normaalisti. Kunnes rv 10+3 lääkäriultrassa ei enää sykettä, ei mitään liikettä ja vielä paria päivää aiemmin neuvolassakin löytyi syke ja näin vauvan ultassa...Jouduin lääkkkeelliseen, mikä meni ihan harakoille ja päätyi leikkuriin. Katkerinta oli se, että samaan aikaan pikkusiskoni oli toisella puolella sairaalan käytävää hoitamassa edellisyönä syntynyttä toista lastaan. Mitä kohtalon ivaa! Se oli oikein piste i:n päälle, että siitäs sait! Meni useampi viikko että pystyin käymään katsomassa tuota vauvaa.
Eniten tällä hetkellä ärsyttää se, miten en kestä näitä fb-hehkuttajia. Nytkin isäpäivänä moni ilmoitti saaneensa "jo" lahjan, vaikka lapsi syntyy kuukausien päästä. Mun teki niin mieli mennä kirjottamaan, että kuule ei sitä lasta sulla vielä oo - mitä hyvänsä voi käydä!!! Olen niin katkera, kun en itse pysty suhtautumaan luottavaisesti mihinkään, en raskauteen, en siihen, että oikeasti tulisi lapsi. Miten muut ovat niin luottavaisia ja sinisilmäisiä?!? Ja ahdistaa ne statuspäivitykset, että ei oo kivaa kun vauva potkii masussa ja pitää hereillä!!! No hitto vie, sulla on se vauva elossa siellä kohdussa ole jo hiljaa!!! ajattelen...Ja nyt hei paras: mun tuttavilla on kamala kriisi raskausaikana: rakenneultrassa selvisi , että lapsi onkin "väärää" sukupuolta!!! Ja tätä on nyt sitten mietitty ja pohdittu, että mitenkä tästä...Näin nämä menee nämä murheet elämässä - oispa mullakin tuollaiset murheet!
Nyt yritän kasailla itseäni. Koen itseni niin luuseriksi että....
Tausta: yritystä kesästä 2007, tutkimuksiin ja hoitoihin yksityiselle kesä 2008. Dg: selittämätön lapsettomuus. Clomeja useita kiertoja > 2 kemiallista, ei muuta. Kesken hoitojen löytyi sattumalta paha endo > kirurgi suositteli suoraan IVF/ICSI hoitoa, mutta klinikan mielestä ENDO EI VAIKUTA HEDELMÄLLISYYTEEN eivätkä välittäneet pahenevista kivuista, jotka johtuivat endosta.Tekivät vielä yhden ovulaaton induktion Menopurilla ja ovuloin kesken pistosten ja 2 turhaa inssiä.
Kesällä endoa leikattiin ja tuli eteen myös klinikan vaihto, ja siellä heti IVF/ICSI pitkällä kaavalla ja tuoresiirrosta, jossa 2 alkion siirto, tuli plussa. Toinen tuli ulos vuodon kanssa rv5+, toinen jatko, kasvoi ja kehittyi normaalisti. Kunnes rv 10+3 lääkäriultrassa ei enää sykettä, ei mitään liikettä ja vielä paria päivää aiemmin neuvolassakin löytyi syke ja näin vauvan ultassa...Jouduin lääkkkeelliseen, mikä meni ihan harakoille ja päätyi leikkuriin. Katkerinta oli se, että samaan aikaan pikkusiskoni oli toisella puolella sairaalan käytävää hoitamassa edellisyönä syntynyttä toista lastaan. Mitä kohtalon ivaa! Se oli oikein piste i:n päälle, että siitäs sait! Meni useampi viikko että pystyin käymään katsomassa tuota vauvaa.
Eniten tällä hetkellä ärsyttää se, miten en kestä näitä fb-hehkuttajia. Nytkin isäpäivänä moni ilmoitti saaneensa "jo" lahjan, vaikka lapsi syntyy kuukausien päästä. Mun teki niin mieli mennä kirjottamaan, että kuule ei sitä lasta sulla vielä oo - mitä hyvänsä voi käydä!!! Olen niin katkera, kun en itse pysty suhtautumaan luottavaisesti mihinkään, en raskauteen, en siihen, että oikeasti tulisi lapsi. Miten muut ovat niin luottavaisia ja sinisilmäisiä?!? Ja ahdistaa ne statuspäivitykset, että ei oo kivaa kun vauva potkii masussa ja pitää hereillä!!! No hitto vie, sulla on se vauva elossa siellä kohdussa ole jo hiljaa!!! ajattelen...Ja nyt hei paras: mun tuttavilla on kamala kriisi raskausaikana: rakenneultrassa selvisi , että lapsi onkin "väärää" sukupuolta!!! Ja tätä on nyt sitten mietitty ja pohdittu, että mitenkä tästä...Näin nämä menee nämä murheet elämässä - oispa mullakin tuollaiset murheet!
Nyt yritän kasailla itseäni. Koen itseni niin luuseriksi että....
Tiukumaaria on kiteyttänyt mun ajatukseni hieman aiemmin tällä palstalla loistavasti, aivan samat asiat ottaa mua päähän niin armottomasti!
Olen ensimmäistä kertaa avautumassa tällä palstalla, onneksi löysin tämän ketjun! Ei ole muutakaan paikkaa, mihin nyt kiukkuansa purkaisi...
Taustaa: Mulla ja miehellä molemmilla ikää 29 vuotta. Lapsen yritystä takana melkein vuosi. Mulla paha PCO ja miehen simpat ei parhaasta mahdollisesta päästä. Yksityisellä aloitettu hoidot jo 4kk:n yrittämisen jälkeen em. syistä. Puolen vuoden metujen ja terojen syömisellä ei tuloksia. Yksi clomikierto takana ja nyt siis toisessa clomikierrossa mennään. Mulla aloitettiin clomit heti 2tbl ekassa kierrossa, ei ilmeisesti tarpeeksi hyvin vaikutusta, koska lääkäri määräsi nyt tähän toiseen kiertoon 3tbl kierron 3.-7.päivä. Ensi viikolla sitten munatorvien aukiolotutkimus ja seuraavaksi taidetaan siirtyä jo pistoshoitoihin...
Mua niin v*tuttaa tää koko hoitoruljanssa, elämä pyörii hormoonien ja lääkärissä käyntien ympärillä. :/
Mua ottaa kupoliin se, että nuo saakelin clomit aiheuttaa mulla kuumia aaltoja. Raivostuttaa myös se, että lääkkeet ja lääkärissä käynnit pistävät talouden aika ahtaalle. Julkiselle siirtymistä on mietitty, mutta sinne jonot 6 kk, joten vielä yritetään jostakin kaivaa rahat yksityisellä käymiseen...
Tänään mua eniten v*tuttaa ystäväni, jolle eilen kerroin meidän lapsettomuushoidoista. Kyseinen henkilö on parivuotiaan tyttölapsen äiti (vahinkoraskaus) ja eronnut. Hoidoista ja PCO:sta kertomisen jälkeen ystäväni ei pahoitellut asiaa, myhähteli vain itsekseen. Sanoi, että pupuilua sitten ootte varmaan harrastanu paljonkin... joo-o, mutta ei eipä siitä apua ole ollut!!!! Seuraavaksi kyseinen henkilö alkoi avautumaan, että hänellä vasta vaikeaa onkin, kun on jo useamman vuoden ollut vauvakuume ja ei ole miestä!!! On miettinyt, että pitäisi lähteä yöelämään sopivassa kuukauden ajankohdassa ja laittaa itsensä paksuksi!!!
Voi PRKL kun mua otti päähän tuo kommentti, varsinainen "ystävä"! Koko tämän päivän on NIIN hirveästi pistänyt vihaksi, että oikein on fyysisesti paha olla. Minkä h*lvetin takia sitä pitää ihmisen olla niin tyhmä, että menee kertomaan asioistaan niin kutsutuille ystäville! :headwall:
Oikeesti mä olen luullut, että tää kyseinen henkilö on mun ystävä, mutta taisin väärässä olla...hänellähän sitä tuntuu vaikeaa olevan kun on yksi lapsi, mutta toista ei saa kun ei ole miestä!
Voi elämä kun se olisikin noin yksinkertaista, että kerran puolessa kuussa pupuilee ja pamahtaa paksuksi...
Onneksi löysin tän loistavan palstan! =) Nyt sain edes vähän vihaani puretuksi, enkä kaatanut sitä läheisten niskaan...
Olen ensimmäistä kertaa avautumassa tällä palstalla, onneksi löysin tämän ketjun! Ei ole muutakaan paikkaa, mihin nyt kiukkuansa purkaisi...
Taustaa: Mulla ja miehellä molemmilla ikää 29 vuotta. Lapsen yritystä takana melkein vuosi. Mulla paha PCO ja miehen simpat ei parhaasta mahdollisesta päästä. Yksityisellä aloitettu hoidot jo 4kk:n yrittämisen jälkeen em. syistä. Puolen vuoden metujen ja terojen syömisellä ei tuloksia. Yksi clomikierto takana ja nyt siis toisessa clomikierrossa mennään. Mulla aloitettiin clomit heti 2tbl ekassa kierrossa, ei ilmeisesti tarpeeksi hyvin vaikutusta, koska lääkäri määräsi nyt tähän toiseen kiertoon 3tbl kierron 3.-7.päivä. Ensi viikolla sitten munatorvien aukiolotutkimus ja seuraavaksi taidetaan siirtyä jo pistoshoitoihin...
Mua niin v*tuttaa tää koko hoitoruljanssa, elämä pyörii hormoonien ja lääkärissä käyntien ympärillä. :/
Mua ottaa kupoliin se, että nuo saakelin clomit aiheuttaa mulla kuumia aaltoja. Raivostuttaa myös se, että lääkkeet ja lääkärissä käynnit pistävät talouden aika ahtaalle. Julkiselle siirtymistä on mietitty, mutta sinne jonot 6 kk, joten vielä yritetään jostakin kaivaa rahat yksityisellä käymiseen...
Tänään mua eniten v*tuttaa ystäväni, jolle eilen kerroin meidän lapsettomuushoidoista. Kyseinen henkilö on parivuotiaan tyttölapsen äiti (vahinkoraskaus) ja eronnut. Hoidoista ja PCO:sta kertomisen jälkeen ystäväni ei pahoitellut asiaa, myhähteli vain itsekseen. Sanoi, että pupuilua sitten ootte varmaan harrastanu paljonkin... joo-o, mutta ei eipä siitä apua ole ollut!!!! Seuraavaksi kyseinen henkilö alkoi avautumaan, että hänellä vasta vaikeaa onkin, kun on jo useamman vuoden ollut vauvakuume ja ei ole miestä!!! On miettinyt, että pitäisi lähteä yöelämään sopivassa kuukauden ajankohdassa ja laittaa itsensä paksuksi!!!
Voi PRKL kun mua otti päähän tuo kommentti, varsinainen "ystävä"! Koko tämän päivän on NIIN hirveästi pistänyt vihaksi, että oikein on fyysisesti paha olla. Minkä h*lvetin takia sitä pitää ihmisen olla niin tyhmä, että menee kertomaan asioistaan niin kutsutuille ystäville! :headwall:
Oikeesti mä olen luullut, että tää kyseinen henkilö on mun ystävä, mutta taisin väärässä olla...hänellähän sitä tuntuu vaikeaa olevan kun on yksi lapsi, mutta toista ei saa kun ei ole miestä!
Voi elämä kun se olisikin noin yksinkertaista, että kerran puolessa kuussa pupuilee ja pamahtaa paksuksi...
Onneksi löysin tän loistavan palstan! =) Nyt sain edes vähän vihaani puretuksi, enkä kaatanut sitä läheisten niskaan...
Ei tuottanu eka clomi kierto tulosta,perse vuotaa ja olo on todella kamala :'( :'( Onneksi on kaksi vapaata , ei jaksais nähdä ketään.Menkat oli kolme pv myöhässä ja erehdyin sitten jotain jo kuvittelemaan,en enää ikinä anna itseni leijua pilvissä!!Varsin justiinsa seuraavan ultra ajan kp 11 toista.Vituttaa niin syödä' taas pillereitä ja tietää ettei mitään tapahdu.Mun pää hajoaa kohta, eikä hajuakaan miten tästä taas kokoon itteni.Se on sitten pakko seksiä taa seuraavan ultran jälkeen, sattuu sekin helevetisti,mutta PAKKO on..
P****t!!! Taas yksi ystävä raskaana. Ja yhdestä kerrasta. Mä en jaksa enkä haluu onnitella. Ne ei oo ees niin onnellisessa parisuhteessa kuin me. Toinen ei oo ees halunnu mun ymmärtääkseni lasta. Ei niiden kuulu saada. Miks ei meille tule?????! Ahdistus!!
...huokaus, nielaus, ja sit taas hymynaamari kasvoille ja toivottelemaan onnea tulevalle isälle ja äidille....ah tätä elämää
...huokaus, nielaus, ja sit taas hymynaamari kasvoille ja toivottelemaan onnea tulevalle isälle ja äidille....ah tätä elämää
Voi ei! Itselleni tuo on juuri pahin pelko. Eli se, että soittaa jollekin, ja kuulee, että kaverin on raskaana. Näin kävi mulle kesällä, ja vieläpä samana päivänä kuin omat menkat oli jälleen kerran alkaneet. En pidä kauheasti yhteyttä muihin kuin ikisinkkuihin, joiden kohdalla raskausuutinen olisi äärimmäisen epätodennäköistä. Tai vanhempiin naisiin... Pelko kavereiden raskausuutisista saa mut vetäytymään...
Niin. Monen ei kuuluisi saada lapsia, ja saa kuitenkin. Meidän kuuluisi, ja me ei saada. Tää on niin väärin, niin väärin... :'(
On filikset alamaissa. Piti tänään päästä tuttavalle purkamaan sydäntäni, mutta se ei onnistunutkaan. Olin purskahtaa itkuun töissä, kun sain tietää tämän. Olisi kova puhumisen tarve... Tuntuu tosi pahalta koko tilanne, ja oon jaksanut nää muutamat päivät sillä ajatuksella, että tänään pääsisin puhumaan.... Tuttavani sairastui, enkä tiedä, löytyykö tällä viikolla yhteistä aikaa. Elän nyt siinä toivossa, että huomenna (jos hän on terve)... Ja jos ei huomenna... APUA!
Niin. Monen ei kuuluisi saada lapsia, ja saa kuitenkin. Meidän kuuluisi, ja me ei saada. Tää on niin väärin, niin väärin... :'(
On filikset alamaissa. Piti tänään päästä tuttavalle purkamaan sydäntäni, mutta se ei onnistunutkaan. Olin purskahtaa itkuun töissä, kun sain tietää tämän. Olisi kova puhumisen tarve... Tuntuu tosi pahalta koko tilanne, ja oon jaksanut nää muutamat päivät sillä ajatuksella, että tänään pääsisin puhumaan.... Tuttavani sairastui, enkä tiedä, löytyykö tällä viikolla yhteistä aikaa. Elän nyt siinä toivossa, että huomenna (jos hän on terve)... Ja jos ei huomenna... APUA!
PERKELEEN PERKELEEN PERKELE!!!! |O |O Tein tänään testin pp12 ja NEGA paukahti!!! Niin viimesen päälle vituttaa! Eikä vähiten se, et just tässä vasta puhuin kaverini kanssa ja hän sanoi, ettei ihan heti haluaisi lisää lapsia (heillä 3 lasta, 2 tullut pillereiden läpi). Tänään tämä samainen kaveri laitto viestii, et hän teki just testin ja testi oli positiivinen, vaikka hän on popsinu e-pillereitä! Samassa viestissä pohti, tehdäkkö abortti vai pitääkö lapsi! |O |O |O Joo, minä olin hetkee aiemmin tehny oman testini ja saanu negan, eli vitutuskäyrä oli ennestään jo korkeella, sit vielä tää laittaa tällasen viestin!!! VOI KIESUS, miks tää elämä on NIIN HELVETIN EPÄREILUA?!??!??!
Niin viimesen päälle vituttaa! Eikä vähiten se, et just tässä vasta puhuin kaverini kanssa ja hän sanoi, ettei ihan heti haluaisi lisää lapsia (heillä 3 lasta, 2 tullut pillereiden läpi). Tänään tämä samainen kaveri laitto viestii, et hän teki just testin ja testi oli positiivinen, vaikka hän on popsinu e-pillereitä! Samassa viestissä pohti, tehdäkkö abortti vai pitääkö lapsi! |O |O |O Joo, minä olin hetkee aiemmin tehny oman testini ja saanu negan, eli vitutuskäyrä oli ennestään jo korkeella, sit vielä tää laittaa tällasen viestin!!! VOI KIESUS, miks tää elämä on NIIN HELVETIN EPÄREILUA?!??!??!Äititär Uh, aivan hirveetä! :headwall: Ei oo tasan kortit jaettu tässä elämässä.
Ei taida tää ystävä tietää, et ootte lapsettomuushoidoissa? Tai ees et tällaisia hoitoja on ees olemassa. Tällöin onkin ymmärrettäviä noi puheet, kun on saanu monta lasta noinkin (lue: liian) helposti. Hän tarttis varmaan vähän koulutusta ja tietoa, kuinka arvokasta lapsen saaminen oikein on. Miettis sitten kaks kertaa mitä pistää suustaan, kun tietää millasta voi olla. Ja jos ei todellakaan halua lapsia niin luulis sitä kahdesta "oho":sta oppia käyttämään myös muita ehkäisykeinoja! Aaargh!
Tsemppiä sulle seuraavaan koitokseen ja muista pitää toivoa yllä! :flower:
Mä oon selvinny hieman jo kaverin ilmoittamasta raskaudesta. Oon ihan onnellinen niiden puolesta. Takaraivossa pikkupiru kuitnekin ähäkuttina muistuttelee, et "hei, meillä on vakaampi ja parempi parisuhde". Se kuitnekin on munkin suuri tuki ja pelastus ja joskus kun meillekin se lapsi suodaan, ni sit meillä IHAN KAIKKI hyvin. =)
Ei taida tää ystävä tietää, et ootte lapsettomuushoidoissa? Tai ees et tällaisia hoitoja on ees olemassa. Tällöin onkin ymmärrettäviä noi puheet, kun on saanu monta lasta noinkin (lue: liian) helposti. Hän tarttis varmaan vähän koulutusta ja tietoa, kuinka arvokasta lapsen saaminen oikein on. Miettis sitten kaks kertaa mitä pistää suustaan, kun tietää millasta voi olla. Ja jos ei todellakaan halua lapsia niin luulis sitä kahdesta "oho":sta oppia käyttämään myös muita ehkäisykeinoja! Aaargh!
Tsemppiä sulle seuraavaan koitokseen ja muista pitää toivoa yllä! :flower:
Mä oon selvinny hieman jo kaverin ilmoittamasta raskaudesta. Oon ihan onnellinen niiden puolesta. Takaraivossa pikkupiru kuitnekin ähäkuttina muistuttelee, et "hei, meillä on vakaampi ja parempi parisuhde". Se kuitnekin on munkin suuri tuki ja pelastus ja joskus kun meillekin se lapsi suodaan, ni sit meillä IHAN KAIKKI hyvin. =)
Voi ei... en osaa tuohon mitään sanoa...
Itse olen aina vastustanut aborttia. Aikaisemmin ehkä herui kuitenkin enemmän ymmärrystä. Nyt ei enää heru.
Jokainen elämä on arvokas. Miksi eivät anna lasta adoptoitavaksi? Lapsi saisi varmasti hyvän, rakastavan kodin. Lasta haluavia lapsettomia pariskuntiahan on hirveästi! Tästä vaihtoehdosta puhutaan aivan liian vähän. Abortti jättää naiseen tosi syvät jäljet, kuten keskenmenokin. Tästä vaietaan kokonaan, kun puhutaan vain naisen oikeudesta omaan ruumiiseen. Mutta se alkio, sikiö, whatever ei ole naisen ruumista, vaan erillinen yksilö. Siksi sen menetys sattuu ja paljon. Nimim. varhaisen keskenmenon kokenut.
Ja jos on jo kaksi lasta saatu e-pillereiden läpi, eivätkö ole jo oppineet?????
Itse olen aina vastustanut aborttia. Aikaisemmin ehkä herui kuitenkin enemmän ymmärrystä. Nyt ei enää heru.
Jokainen elämä on arvokas. Miksi eivät anna lasta adoptoitavaksi? Lapsi saisi varmasti hyvän, rakastavan kodin. Lasta haluavia lapsettomia pariskuntiahan on hirveästi! Tästä vaihtoehdosta puhutaan aivan liian vähän. Abortti jättää naiseen tosi syvät jäljet, kuten keskenmenokin. Tästä vaietaan kokonaan, kun puhutaan vain naisen oikeudesta omaan ruumiiseen. Mutta se alkio, sikiö, whatever ei ole naisen ruumista, vaan erillinen yksilö. Siksi sen menetys sattuu ja paljon. Nimim. varhaisen keskenmenon kokenut.
Ja jos on jo kaksi lasta saatu e-pillereiden läpi, eivätkö ole jo oppineet?????
Äititär No huhhu! :headwall: (< ystäväsi päätä) Abortti on jokaisen oma asia, eikä sitä ehkä kannata ääneen mainostaa.
Alina79 Mulla kanssa ystävä joka tehtailee jotain avioliitonpelastusperhettä! Eli tekee lapsia sairaaseen suhteeseen. Kiitän kanssa onneani, että mulla on sentään parisuhde, mihin lapsen on helppo tulla kasvamaan (sitten kun hän suvaitsee saapua).
Alina79 Mulla kanssa ystävä joka tehtailee jotain avioliitonpelastusperhettä! Eli tekee lapsia sairaaseen suhteeseen. Kiitän kanssa onneani, että mulla on sentään parisuhde, mihin lapsen on helppo tulla kasvamaan (sitten kun hän suvaitsee saapua).
Heipähei.. Ensimmäisiä kertoja olen täällä.. ihanaa huomata, etten todellakaan olen yksin.. En ole aivan varma, että hyväksyttekö mut, koska olen jo äiti.. Poikani on syntynyt -00 ja miehelläni on tytär -05. Eli meillä on pieni uusioperhe. MUTTA.. ärsyttää aivan valtavasti se, että kaikki tutut kyselevät, et koskas te teette yhteisen lapsen?? Olisikin noin äärettömän yksinkertaista, et hupsista vaan ja kappas.. ei ihan noin mee. Me kyllä ollaan yritetty ja yritetty reilun 1,5 vuotta sitä yhteistä. Tulinkin raskaaksi lähes heti kun ehkäisy jäi pois ja oltiin molemmat ihan "onnesta sekaisin", kunnes rv 11 meidän pienestä tuli Enkeli :'( . Siinä joutui parisuhdekin lujille, mies kun ei asiasta pystynyt puhumaan, suri sen omalla tavallaan. Me kuitenkin selvittiin ja päätettiin yrittää uudelleen. Yritykset ovat päätyneet kahteen kohdunulkoiseen raskauteen, ensimmäisellä kerralla oli oma hengenlähtö todella lähellä... Nyt olen 4kk käyttänyt hormoneja ja tuntuu, etten tunne itseäni. Kiukuttaa ihan koko ajan tai itkettää tai naurattaa, pahimmassa tapauksessa noita kaikkia yhtäaikaa!!
Tuntuu pahalta kun työpaikalla näyttää olevan "epidemia" raskauksista, miksi se ei tartu muhun??
Liian moni kaveri on kertonut olevansa raskaana, samoin sukulaiset..
Liian paljon kysellään, että koskas teille tulee vauva?? Mistä ihmeestä mä voisin sen tietää?? ois tullut jo ja vaikka kuinka monta jos asia ois vaan minusta kiinni!! Tuntuu niin pahalta onnitella toisia ja käydä katsomassa heidän vauvojaan.. Kurkkua kuristaa joka kerta!!
Välillä mietin, että olenko tehnyt elämässäni jotain todella väärin ja ansaitsen tän kaiken??
Olenko liian itsekäs, kun toivon meille vielä edes yhtä lasta?? Eräs lääkärikin sanoi, että kaikki eivät saa edes yhtä, pitäisi olla onnellinen jo!! Olenkin pojastani onnellinen, parasta mitä olen ikinä saanut aikaan!! En tiedä, elämä tuntuu niin vaikeelta ...
Tuntuu pahalta kun työpaikalla näyttää olevan "epidemia" raskauksista, miksi se ei tartu muhun??
Liian moni kaveri on kertonut olevansa raskaana, samoin sukulaiset..
Liian paljon kysellään, että koskas teille tulee vauva?? Mistä ihmeestä mä voisin sen tietää?? ois tullut jo ja vaikka kuinka monta jos asia ois vaan minusta kiinni!! Tuntuu niin pahalta onnitella toisia ja käydä katsomassa heidän vauvojaan.. Kurkkua kuristaa joka kerta!!
Välillä mietin, että olenko tehnyt elämässäni jotain todella väärin ja ansaitsen tän kaiken??
Olenko liian itsekäs, kun toivon meille vielä edes yhtä lasta?? Eräs lääkärikin sanoi, että kaikki eivät saa edes yhtä, pitäisi olla onnellinen jo!! Olenkin pojastani onnellinen, parasta mitä olen ikinä saanut aikaan!! En tiedä, elämä tuntuu niin vaikeelta ...
Mä muistan kanssa kun erään työpaikan esimies totesi, kun aloitin siellä: "Tästä työhuoneesta kaikki on aina jääneet pian äitiyslomalle että etköhän sinäkin"... :headwall: Ajatelin muuten kääntää tämän lapsettomuuspaskan itseni hyväksi siten, että jospa vaikka pyytäisin lääkäriltä todistuksen tästä "mahtotaudista" ja liitän se jatkossa CV:n mukaan? Jo aukee suuret virat ja lasikatot romahtaa, kun ei ole tiedossa mitään työnantajan kannalta niin ikäviä pulmia aiheuttavia äitiyslomia, perhevapaita eikä niitä saamarin kakaroiden sairastelukierteitä. Sen sijaan mä pääsen hyväksi jätkäksi jätkien joukkoon! :kieh: Voi äly....