Kirjoita runo, kiitos =)!

"Miten sitä löytää ne elämänsä ilot ja onnet vasta jälkeenpäin, sitten kun se on liian myöhäistä. Miten sitä ei huomaa, että elämä kulkee tässä, ei tulevissa aamuissa ja illoissa. Raastavaa olisi huomata, että sitä huomista, jolloin elämä muka-alkaa, ei ehkä tulekaan koskaan"
 
"Elä päivästä päivään, se viisasta on.
Ole hyvällä tavalla huoleton.
Ja luota:
kohtalo johdattaa tietä varmaa,
turvaisaa.
Kaikki, mitä matkalla sattuukin,
on sinulle kaikkein parahin."

Tää on yks mun suosikki. :)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.09.2005 klo 23:21 Tammikuu kirjoitti:
"Miten sitä löytää ne elämänsä ilot ja onnet vasta jälkeenpäin, sitten kun se on liian myöhäistä. Miten sitä ei huomaa, että elämä kulkee tässä, ei tulevissa aamuissa ja illoissa. Raastavaa olisi huomata, että sitä huomista, jolloin elämä muka-alkaa, ei ehkä tulekaan koskaan"
Voi miten koskettava :'( Ihana :hug:
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 30.09.2005 klo 23:24 Luminella kirjoitti:
"Elä päivästä päivään, se viisasta on.
Ole hyvällä tavalla huoleton.
Ja luota:
kohtalo johdattaa tietä varmaa,
turvaisaa.
Kaikki, mitä matkalla sattuukin,
on sinulle kaikkein parahin."

Tää on yks mun suosikki. :)
=)
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 16.10.2005 klo 23:50 Sleepyhead kirjoitti:
Mä oonkin toivonut, että joku jaksais nostaa tän ketjun..... mutta nyt mä en jaksa perehtyä... Huomenna sitten...
Mulla on tämä suosikeissa niin sieltä saan tämän kaivettua tuossa tuokiossa =) Mutta jatketaan runoilua toiste, ja vedä mua hihasta jos tahdot tämän esille ;)
 
Sataa sataa, aina vaan vettä sataa, siksipä tämä mamma nyt vaan akkuja lataa ja jatkaa samaa rataa, kunnes lunta maahan tupruttaa ja sittenkös tämä mamma taas eteenpäin putputtaa. Ja silloinhan akutkin on taas niin täynnä, että hyvä on siellä täällä käydä :whistle:

 
Ja tämä on siis ihan pakko laittaa: ;)


Kaapit ja komerot aiheuttavat huolta.
Jatkuva järjestys on vaikeaa!
Joiltakin se onnistuu, mutta heiltä jääkin kaikki
muut työt tekemättä - kuten tähtitaivaan ihastelu
ja tuuleen huutaminen.


-Jaana Pajun teoksesta Harava katolla
 
tämän olen kirjoittanut jokin aika sitten..


sormenjälkesi yltävät
kädestä reiteen
aikajana illasta aamuun
luen niistä tapahtunutta

(aihetodisteita)

yö kumartaa meitä
kuin minun selkänikamani
niin kaarevat että luulisi niiden napsahtavan
sinun sydämesi alla

vasta hetki sitten
pudotin viikunanlehteni eteiseen
jalkani takertuvat yksiösi muovilattiaan
kotini valoisissa huoneissa odotetaan

palaan kotiin vapisevin jaloin
peittelen valamiehistön vielä kerran
tässä talossa ei parketti tartu varpaisiin


 

Yhteistyössä