Äiti, kertoisitko,
Olen kuusivuotias ihminen jo,
niin että äiti kertoisitko,
mistä meidät lapset on tehty?
Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt.
He sanovat: odotahan nyt!
Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin
ja taikina lapseksi muovailtiin,
sen jälkeen uunissa paistettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?
Äiti, voiko tälläistä pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta,
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan?
Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa,
kuten porkkanaa, heinää tai muuta?
Miten taimet vauvaakin pienemmät,
pellon mullassa pärjäävät,
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät?
Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa,
niin mistä rakennusaineen saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen,
miten jalkani saivat liikkeeseen,
mistä huono olo kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?
Lapseni,
Pieni olet vielä ymmärtämään
mutta väärin teen jos ääneti jään,
joten rakennusaineesta kerron.
Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa,
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.
Taivaan isämme kultaisin,
meille kaikille lahjoitti paketin,
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen:
Käytä ainetta reilusti tuhlaillen,
sitä säilytä lämmöllä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.
Se on rakennustarvikepakkaus,
jonka päällä on teksti: Rakkaus
Tästä sinutkin, lapseni, tehtiin.
Siitä miljoonat lapset on valmistettu,
siitä kaikki kaunis on rakennettu,
siitä onni on koteihin asennettu,
sen avulla paha on karkoitettu.
-Martti Puomisanta-
********************************************************
Elämän ylistys
Näytä minulle kasvosi läheltä, Elämä.
Suo minun palvoa niitä silmilläni.
Katso, olen rakastava niitä,
Vaikka ne olisivat rumat.
Ruoki minua henkesi tulella, Elämä.
Astu suuni kautta ja sieraimistani sisään.
Sillä se ihminen, jota ei väkevä tulvasi
tempaa mukaansa matkalle
ikuiseen mereen,
hän on vain seisovaa vettä
ja mätänee.
Opeta minua, Elämä
että minä osaisin avata sydämeni sinulle,
kun sinä palavassa pensaassa puhut.
Sillä sinun äänesi on sydänten kuolema ja elämä.
Ei ole sääli sitä sydäntä,
jonka sinä ristiinnaulitset omin käsin
tahi joka musertuu rautaisen anturasi alle:
sillä sen sydämmen mitta on täysi.
Voi sitä sydäntä,
tuhanesti: voi sitä sydäntä,
joka ei koskaan maistannut sinua, Elämä,
Jumalan matojen ihana ruoka.
-Uuno Kailas-
********************************************************
Itse en osaa kirjoittaa, mutta nämä runot ovat olleet mulle tärkeitä jossain vaiheessa elämää.