Kipeästä vauvakuumeesta?

mullaki ollut vauvakuume useamman vuoden
suurimmalla osalla kaveripiiristäni on muksu tai 3 ..
ympärilla raskaana olevia.
tää ei oo enää mitään pientä kuumeilua vaan välillä itken itseni uneen kun niin kovasti lasta
haluan.
olen toivonut suur perhettä ja tuntuu että olisin nin valmis.
mutta ei ole miestä =(.vakituinen partneri kyllä mutta se on niin harvinaista 1krt 3kuukaudessa ehkä,ja silloinkin vaatii kortsua...tietää nimittäin vauvakuumenii ja itse ei halua.
olen pettynyt niin monta krt miehiin että ei oikein tee mieli niihin enää tutustua
lisäksi olen sairas nivelistä tms. et harvemmin tulee käytyä missään missä ehkä tutustuisi johonkin =(
 
Piti lukea kaikki sivut kun muistuu mieleen omat kärsimys vuodet.
Eli lasta olen enemmän ja vähemmän kaivannut 12vuotta ex-miehen kanssa oltiin ilman ehkäisyä 7v eikä mitään tapahtunut.
No,toisaalta hyvä koska ero tuli myöhemmin. Nyt olen elänyt rekatussa suhteessa elämäni naisen kanssa ja lasta ollaan luovuttajan avulla yritetty reilu kaks vuotta. yhden keskenmenon olen kokenut -08 ja sen jälkeen ei ole tapahtunut mitään. Ovista olen koko ajan tikuttanut ja löytyikin joka kuukausi mutta silti... ei mitään. Sitten luin netistä tästä lääkkeestä clomi, auttaa irrottamaan munasolun ja yleensä saa aikaseksi oviksen. Menin gynelle ja kerroin tilanteen että ovis löytyy mutta mitään ei tapahdu, sain siis clomit ja riskihän siinä on monikkoraskauteen mutta en itse kokenut sitä riskinä!! Kerkesin yhden kierron clomeja syömään niin raskauduin heti eli pienestä oli kiinni. Nyt kaduttaa suunnattomasti että olen niin monta vuotta ja niin monta litraa kyyneleitä vuodattanu ja apu oliskin ollut noin helppo. Eli menkää rohkeasti ja mahdollisimman pian lääkäriin.. apu voi olla todella pienestä kiinni!!!

Oikein paljon plussatuulia teille kaikille!!!!
 
Ihana kuulla, että hoidot ja lääkkeet ovat tuoneet toivotun tuloksen. Se luo toivoa :).
Monta yritystä: tsemppiä sulle! kurja tilanne :(

ON: Melko hirveet vatsakivut ollu koko päivän. Tein äskön huvikseni ovistestin joka näytti kahta tosi tummaa viivaa. Jotain hormonia tuolla kehossa siis ainakin hyörii. Perhana kun ei yhtään raskaustestiä tietenkään oo tälläsenä hetkenä :<.
 
Hipshei. Aamupäivällä tehty raskaustesti näytti selkeetä kahta viivaa :). Aivan tuhannen sekainen fiilis. Ei voi tajuta :). Nyt hirveesti toivon että vaavi pysyis mukana.

-sekavin fiiliksin Adalmis ja möttönen 4+1?
 
Täälläkin yksi mahdoton kuumeilija! :wave:

En tunne sopivani mihinkään muuhun ketjuun. Kuume on kamala ja aivan mahdoton. Vetistelen jatkuvasti nähdessäni toisten plussatestejä tai pikkuvauvoja ja surkuttelen itseäni, kun ei tässä vielä edes yritetä :( Miehestä vielä ei ole "oikea aika", hänestä "ei vain tunnu siltä." Ymmärrän nuo tuntemukset sinänsä hyvin, enkä halua pakottaa tai painostaa.

Tuntuu vaan niin surkealta olla yksin tän kuumeen kanssa :'( Ei ole oikein kavereitakaan joille voisi purkautua kunnolla. Ja sitä purkautumistahan riittäisi, kun kaikenlaiset vauvoihin liittyvät asiat (Mitkähän emmaljungat mä haluun?) pyörivät päässä TAUKOAMATTA.

Me ollaan menty jo yli puolitoista vuotta keskeytetyllä yhdynnällä, raskaus kun ei missään nimessä olisi kuitenkaan ikävä juttu. Viime kuussa mentiin jopa ilman keskeytettyä muulloin kuin oviksen tienoilla. Eli toivo elää kovasti, että joku pieni sattumus tapahtuisi...

Hölmö tuo ukko, iloinen ja onnellinen se kuitenkin olisi, ei vaan nyt jotenkin "tunnu siltä". Kysyin siltä yksi päivä, että ajatteleeko se, että vauva olisi sitten tässä heti. Ja kai se sitä jotenkin pelkää, että vauva tuleekin sitten ihan yhtäkkiä elämään. Olisi siis meidän kummankin esikoinen. Ja eihän se mitenkään kiveen kirjoitettua ole, että raskaus edes alkaisi pitkiin aikoihin...

Kamala tämä kaipuu... Eilenkin melkein itkin kun ystävän reilun vuoden ikäinen lapsi nukahti syliin. Vauvojen kanssa on tullut oltua niin paljon, että tietää vähän mitä tässä kaipaa. Sitä omaa...
 
Plink: meillä on samantapainen tilanne..ollaan runsas kolme vuotta oltu ilman ehkäisyä ja mies on sanonut että jos vauva tulee se on hieno juttu, mutta ei halua yrittämällä yrittää. Nyt sitten tosiaan eilen plussasin ja mies oli aivan äimänkäkenä että jaa, nyt se tulee niinkö. Luulisin että miehet kokee tän asian niin eri tavalla kuin me naiset :). Elä siis huoli. Kyllä se siippasi pikkuhiljaa lämpenee asialle :).

ON: Sain flunssan ja oon sit tänään köhissy himassa. Jokaisella yskimisellä pelkään että toi alku tulee tuolta ulos xD. Oireita on vatsan nippailu ja rinnat on edelleen arat ja "kovat".

Adalmis ja möttönen 4+2

PS: Alan pikkuhiljaa siirtyä tonne odottajien puolelle, mutta käyn kuitenkin varmasti täälläkin kattomassa teidän kuulumisia ja kertomassa omianikin :). Tsemppiä kaikille tuhtaamiseen! :heart:
 
Onnea Adalmis sinulle odotukseen :)

Siltähän tuo jokseenkin kuulostaa, että miehillä ei ole samanlaista kuumeilua kuin naisilla. Ainakaan näillä mun tuntemilla... Mutta toivossa on toistaiseksi eleltävä, ehkäpä mekin joskus päästään yrittämään :) Hellittäis edes tämä oma kuume!
 
Sama täällä. Kaikki ympärillä raskautuu. Töissä kaksi, naapurissa yksi, kaksi kolmesta lähimmästä ystävästäni, siskopuoleni, suurin osta kauemmista ystävistäni. Kaikki raskaana nyt. Joku ihmeen buumi. Ja mä olen tiennyt pienestä pitäen haluavani lapsen, ja mä joudun näköjään odottamaan. Ja sukulaiset odottaa ja vihjailee. Eivät tiedä yrityksestä mutta ilmoittavat toivovansa vauvaa tulevaksi (ihan kuin me ei toivottais?!?!) ja muut läheiset vihjailevat, kyselevät ja tutkailevat että oisko jälkikasvua tulossa milloin... Ihan todella raastavaa. Yritys yritetään pitää salassa, mutta tekisi mieli vastata kysyjille, että minkäs teet kun ei pelkkä tahto ja yritys riitä. Sanoa tosi pahasti. Koska tuntuu pahalta, kun kyselevät. Eivät tiedä, kuinka paljon se satuttaa. Yritä siinä sitten hymyillen vastata; "ajallaan."

Kukaan asiasta tietävistä ystävistäni ei ole samassa tilanteessa, eli yrittämässä. Ketään ei enää kiinnosta yrittämisasiat, koska heidän sisällään sikiää jo. Kokeilen jatkuvasti uusia konsteja, usein myös sitä, että unohdan koko asian ja lopetan stressaamisen. Nytkin oli kesäloma enkä miettinyt näitä asioita. Eipä sekään auta.

Yk 5 loppumaisillaan (esikoista toivotaan).

Anteeksi avautuminen.
 
Tänne saa tulla purkamaan tuntojaan, eikä kukaan ota sitä valittamisena! Jokainen tästä ketjussa tietää enemmän (tai vähemmän) miltä teistä/meistä tuntuu. On hyvä, että saa edes tälläistä vertaistukea :)

Täällä menossa kp. 20, nyt ei turhaa toivoa lapsesta.
 
Kp22/19-47(32-34) ja menkkoja odottelen. Tuli selkeät ovislimat ja nippailut oli lupaavia, mutta ovista en bongannut. Lämpö on normaali, joten tämän kierron osalta peli on menetetty. Myöhäiseen ovikseen en enää usko, koska kaksi kiertoa on jäänyt lyhyeksi ovuloimattomuuden takia. Toki se on mahdollista, mutta kimppuun hyökänneet pms-oireet vihjaavat kierron lähestyvän loppuaan. Fiilis on pettynyt ja asenne välinpitämätön. Ihan sama vaikka ei kroppa alkaisikaan toimimaan ilman lääkkeitä, sillä minä olen jo asennoitunut lapsettomuushoitoihin. Ajatus itkettää, mutta helpottaa stressiä.

Tämä on vähän surullisen negatiivinen ketju, mutta tälläistäkin tarvitaan. On hyvä, että on joku paikka jonne voi käydä purkamassa pahaa oloansa. On myös lohdullista tietää, ettei ole tilanteensa kanssa yksin ja saada vertaistukea.

samara88 > Meiltä on myös kyselty perheenlisäyksestä. Emme ole vielä kommentoineet oikeastaan mitään. Itse mieluiten sivuutan koko asian ja pyrin välttämään asiaan liittyvät keskustelut. En jaksa alkaa selittämään. Ehkä tässä vähitellen kokoan itseni ja alan sanomaan suoraan. Siinäpä saa ihmiset muistutuksen, ettei asiat ole aina yksinkertaisia.

Kiukutti eräs keskustelu pienessä naisporukassa. Yksi kolmen lapsen äiti kertoi vauvakuumeen kutkuttelevan ja kaverit kannustivat ryhtymään toimeen. Oli kuitenkin sitä mieltä, ettei olosuhteet ole riittävät, koska neljännen lapsen saaminen edellyttää montaa entistä isompaa asiaa (kuten asunto ja auto). Mieleen jäi kaikumaan lause siitä kuinka hänelle on raskautuminen todella helppoa, että tuntui pitävän sitä itsestäänselvänä. Voitte arvata millaisia tunteita tuo kommentti nosti pintaan. Nieleskelin tovin ja tyydyin vastaamaan lyhyesti ja neutraalisti. En yleensä toivo kenellekään pahaa, mutta nyt joudun tunnustamaan pienen ilkeän ajatuksen käyneen hetken aikaa mielessä. Se nainen ansaitsisi opetuksen neljännen lapsen ollessa ajankohtainen asia. :ashamed:
 
PLINK;
minkä ikäinen olet?
mä olen 25v ja kuume valtava.
mutta tuntuu että kaikki hokee vaan sä olet viel nuori
sä tapaat viel jonkun..mut
täs on viimeiset 3v ainakin ihan tosissaa oltu et vauva tänne nyt ja heti.
vaikkakin vauvakuume on ollut monta monta vuotta
tuntuu myös et olen yksin
ei ees kaverit tiedä kuinka tosissani olen
 
Mulla välillä itselläni tulee sellanen turhautumisen tunne, että turha tässä on ees mitää enää yrittää ku ei tuu ni olkoo tulematta..olen sen myös miehelleni sanonu, mutta tuntuu et se vaan viittaa kintaalla koko asiaa..eli ei halua siitä puhua. Sanoi kyllä mulle että syksyllä mennään sitte lääkäriin jos ei ala kuulua. SYKSYLLÄ :headwall:

Olen myös sanonut hänelle että tää koko vauva-asia on mulle niin vaikee ja kipee paikka, mut ei tunnu reagoivan siihenkään. Joskus hänelle sanoin et miks se ei ees kysy et milloin olis ae oikee aika tehä mitää, ni lupas kysellä mut eipä oo suutaa avannu..

No nyt kahen viime viikon aikana mulla on taas ollu se ääretön turhautuminen ja yks ilta jo tokasinki et täytyy vissii antaa olla koko vaavan yrittäminen!!

Menkatki on vissii tulossa, ku tänää ja eilen on tullu hieman veristä ns limaa... :'(

Plussatuulia kaikille! :heart:
 
Alkuperäinen kirjoittaja monta yritystä:
PLINK;
minkä ikäinen olet?
mä olen 25v ja kuume valtava.
mutta tuntuu että kaikki hokee vaan sä olet viel nuori
sä tapaat viel jonkun..mut
täs on viimeiset 3v ainakin ihan tosissaa oltu et vauva tänne nyt ja heti.
vaikkakin vauvakuume on ollut monta monta vuotta
tuntuu myös et olen yksin
ei ees kaverit tiedä kuinka tosissani olen
Mä olen 22- vuotias, eli nuori myöskin. Mulla on ollut vauvakuume aika kauan, mutta aaltoilevasti; välillä mielessä enemmän, välillä vähemmän. Vasta nyt kuume on iskenyt kunnolla päälle, kun elämäntilanne alkaa olla sellainen, että vauvan tulo sopisi mulle (Meille) todella hyvin. Kavereillakin on lapsia ja tutut saa koko ajan vauvoja. Myönnän olevani tosi kateellinen ja jopa joitakin kohtaan katkera :ashamed: En tietenkään näytä sitä, mutta... Tuntuu joskus epäreilulta.

Tässä kuussa on tuskin toivon kipinääkään, "kun ei tunnu siltä" miehen mielestä. Kamala tämä sisäinen ristiriita. Miehellä on enemmän kuin täysi oikeus olla haluamatta isäksi jos hänestä ei tunnu siltä, että hän on siihen valmis. Mitään syytä ei mun mielestä tarvitse siihen, ettei vaan vielä halua.

Mutta sitten toisaalta, tuntuu niin pahalta kun tietää, että mies olisi onnellinen raskaudesta ja vauvasta (sanoo näin itse ja tuntemani perusteella tiedän sen), minä haluaisin sitä niiiiiiiin kovasti, mutta silti... Mies ei halua antaa mahdollisuutta...
 
Moi kaikille täällä kanssa yksi todella kipeästi kuumeileva :wave:
Mulla kohta pari vuotta ollut todella kova vauvakuume ja oon ihan pienestä asti halunnut vaan olla äiti... Kohta vuoden verran nyt vaan odotellut että koska olisi mun vuoro saada pikkuinen, ehkäsyn lopetin 7kk sitten. Tuntuu vaan aina siltä että ei pysty enään odottamaan se tekee ihan liian kipeää. Joka päivä vaan ajattelee vauvoja ja raskautta. Sitten kaikilla tutuilla on vauva tai ne on raskaana, sellaisetkin ihmiset jotka ei koskaan halua lapsia kun ne on niin ällöttäviä :/ aina kun näkee jossain lapsia tai joku päivittelee johonkin facebookkiin se on kamala isku sydämeen *meillä on jotain mitä sulla ei ole* Tuntuu vaan etten voi olla onnellinen ilman pikkusta että elämä on tosi tyhjää. Eikä ole oikeastaan ketään sellasta ystävää jolle voisin asiasta puhua kun ei ne ole joutunut odottamaan että se lapsi tulee, eikä ymmärrä ollenkaan minkälaista se on.
Hyvää juhannusta kaikille :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja monta yritystä:
ihan sama täällä.sunnuntaina oon taas näkemässä kaverin viikon vanhan pikkuisen ...
ja tiedät et vauvakuume vaan pahenee...
sitä odottaa ja odottaa eikä tiedä koska sen saa.=( =(
Vai saako koskaan. Sitäkään kun ei tiedä :/ Mutta kun ei saa edes yrittää :kieh:
 
Hirveen tuttuja fiiliksiä. Ja mä todellakin alleviivaan ton, ettei ole ketään kelle puhua. Kaverille tästä avauduin ja hän vertasi vauvakuumetta koirakuumeeseen. Ja jotenkin se tuntuu musta vähättelyltä, asiahan on kuitenkin eri. Vaikka ovathan eläimet toisten vauvoja.

Plussatuulia kaikille! Ja hyvää juhannusta!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Amp2:
Hirveen tuttuja fiiliksiä. Ja mä todellakin alleviivaan ton, ettei ole ketään kelle puhua. Kaverille tästä avauduin ja hän vertasi vauvakuumetta koirakuumeeseen. Ja jotenkin se tuntuu musta vähättelyltä, asiahan on kuitenkin eri. Vaikka ovathan eläimet toisten vauvoja.

Plussatuulia kaikille! Ja hyvää juhannusta!
Varmaan riippuu niin ihmisestä, että miten kokee koira- tai vauvakuumeen. Mulla ne ei kyllä kohtaa. On siinä toki jotain samaa, mutta on vauvakuume paljon "kokonaisvaltaisempi" ja elämää hallitsevampi. Siis siinä mielessä, että asiaa ajattelee koko ajan ja se tuottaa paljon voimakkaampia tunteita.

Iloista juhannusta :wave:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Amp2:
Eivät ne Plink minullakaan kohtaa. Siksi se tuntuukin vähättelyltä minun kuumettani kohtaa. Olenko itsekäs ajatellessani näin?
Et. Ei kukaan ole mielestän itsekäs joidenkin tunteiden vuoksi. Mutta se, miten käyttäytyy tunteidensa ohjaamana, voi olla itsekästä.

Me toivomme ymmärrystä tunteitamme kohtaan ja varmasti hyville ystäville voikin yrittää selittää asiaa. Toivon mukaan he ymmärtävät ja tukevat omalla tavallaan, vaikkeivät aina osaisikaan käyttäytyä täydellisesti. Ei kai kukaan osaa?

Samalla tavalla kuin me toivomme ymmärrystä, täytyy meidän ymmärtää heitä. On varmasti ihmisiä joille koirat ovat todella, todella tärkeitä, kuin lapset. Jotkut heistä eivät ole kokeneet yhtä täysivaltaista, kipeää, vauvakuumetta kuin ehkä me. Ehkä heillä ei ole lapsia. Ehkä joillain on, ja heille koirat ovat samalla viivalla, ainakin toistaiseksi....

Tilanteita on niin monia. Kuten ihan varmasti moni meistä tietää :) Mutta omat tunteet ovat aina sallittuja eivätkä ne ole itsekkäitä! Jokainen vetää oman rajan siihen, mitä jaksaa ja haluaa kuunnella. Tämä vaan täytyy tehdä reilusti ja omia, sekä toisen, arvoja kunnioittaen. Kyllähän tosiystävät jaksavat katsella huonompiakin päiviä ja ymmärtää joskus yliampuviltakin tuntuvia tunteita. Emmehän kukaan voi tietää miltä toisesta tuntuu. Silloin varmaan paras on vain olla mahdollisimman kärsivällinen.

Onpas taas pohdinnallista :D
 
Niin kuin arvasin.
Näin nyt sen pikkasen ja oli sylissä...
Mä niin tahdon sen vauvan...
ja kovemmin ja kovemmin miettii pitäskö se tehdä
sen homoystävänsä kanssa...
koska se millä se lapsi tulee on tosi vähäistä ja jos jatkuu samaa malliin
niin vauva tulee varmaan aikasintaa viiden vuoden päästä =)
Sitä pahentaa viel se kun kaikki kysyy no koska sulle,koska sulle.
eikö ne tajua että ihminen joka antaisi melkein mitä vaan että saisi sen vauvan,saisi olla äiti,
kuulua muiden joukkoon tms..ei ehkä kaipaa noitä kyselyjä.
mitä tässäkin voi tehdä
 
Täällä yks kipeästä vauvakuumeesta kärsivä ilmoittautuu.. Ikää on 24 vuotta. olen monta vuotta halunnut lasta. nyt kun on mies mikä kans haluaisi lapsen niin saadaan aiheesta niin paljon paskaa niskaan että... kaveri haukkui minut pystyyn että ollaan kamalia ihmsiä ja kamalia vanhempia kun halutaan meidän tilanteessa lasta. kun maailman tila on mikä on ja mies on työtön.. minä teen sijaisuuksia. äiti myös laukoi että lisää saa lapsen lapsia tulla mutta mehen pitäis olla vakituisessa työssä. ja täällä kan paras ystävä odottaa lasta ja pari muutakin tuttua.. pillerit lopetin kuukausi sitten mutta koska mies säikähti noita kovia sanoja käytämme kondomia nytten kun selväksi tein etten enää ala pillereitä syömään
 
Heippa kaikille uusille tulokkaille :flower: :wave:
Enpä ole vähään aikaan täällä käynyt.. Olen yrittänyt saada ajatukset muualle. Kohta alkaa kesäloma ja ulkomaan matka odottaa.. Silti koko ajan mielessä pyörii ajatus suuremmasta perheestä. Miksei mitään tapahdu?

Jaksuja kaikille :hug:

yk 6 kp 14/28-31
 

Yhteistyössä