Kipeästä vauvakuumeesta?

Mullekkin on joku verrannut mun vauvakuumetta koirakuumeeseen se oli mun mielestä tosi loukkaavaa. Vaikka omia koiria rakastankin ylikaiken mutta vauvakuume on kyllä ihan eriluokkaa kun mikään koirakuume.

Tänään pitäisi menkkojen alkaa ja oon jo valmiiksi ihan murskattu :ashamed: vielä enemmän ottaa päähän jos kierto on taas mennyt sekasin. Tässä kierrossa ei ole ollut oikeastaan ollenkaan vielä menkkaoireita paitsi tissit on turvoksissa ja kipeät, tänään on ollut tosi etova olo. Keho taas huijaa mua että ne menkat taas sattuisi enemmän. :headwall:
Mitenkäs teidän juhannus sujui?
 
Alkuperäinen kirjoittaja sansu86:
Täällä yks kipeästä vauvakuumeesta kärsivä ilmoittautuu.. Ikää on 24 vuotta. olen monta vuotta halunnut lasta. nyt kun on mies mikä kans haluaisi lapsen niin saadaan aiheesta niin paljon paskaa niskaan että... kaveri haukkui minut pystyyn että ollaan kamalia ihmsiä ja kamalia vanhempia kun halutaan meidän tilanteessa lasta. kun maailman tila on mikä on ja mies on työtön.. minä teen sijaisuuksia. äiti myös laukoi että lisää saa lapsen lapsia tulla mutta mehen pitäis olla vakituisessa työssä. ja täällä kan paras ystävä odottaa lasta ja pari muutakin tuttua.. pillerit lopetin kuukausi sitten mutta koska mies säikähti noita kovia sanoja käytämme kondomia nytten kun selväksi tein etten enää ala pillereitä syömään
Mä täytän ite kohta 25v ja meillä juuri sama tilanne kun teillä sansu86! Mie teen sijaisuuksia ja mieheni on ollu työtön jo toista vuotta, mutta me ei anneta muiden kommenttien lannistaa! Yritetty on jo viime syksystä ja yristystä jatketaan, sanoi kuka siihes sitte mitä tahansa!

Tsemppiä teille! älkää antako ihmisten kommenttien lannistaa, te itse tiedätte sen paremmin kuin muut koska ootte valmiita siihen! Ja onko tää maailma nyt sen parempi ens vuonna ku tänä vuonna...

:) :hug:

Tsemppiä muillekin! :heart:
 
niih no on mieskin ollut nyt toista vuotta työtön... tekisi mieli haistattaa pitkät sukulaisil.. ja äitini on paras puhumaan kun ensimmäisen lapsen sai alle 18 vuotiaana, mutta pikkuinen synty liian aikaisin joten veli pääsi enkeliksi taivaaseen. :( eikä minulla muutenkaan ole kunnon välejä äitiini ollut aina.. olen ollut meistä muusta neljästä se ongelmallisin ainakin äitin mielest...osa kavereista kyllä sanoo et antakaa mennä vaan mutta minulle on tärkeää että suku hyväksyisi uuden jäsenen... sitä on turha varmaan odottaa että vaikka mies kuinka hakee töitä mitään ei tunnu löytyvän. joten kai pitää luovuttaa.. ja sanon nyt et saan aikast ison hepulin aina kun joku rupeaa mulle huutamaan ja äyskimään oli asia mikä hyvänsä.. menen täysin panikkiin.. joten siksi on hankala olla välittämät mitä muut sanoo.. kaverin komentit meidän aikeesta sai silloin sen aikaiseksi että itkin itseni uneen.mies yritti lohduttaa mut aikast suunniltani olin silloin
 
Nyt kierto mennyt yhden päivän ylitse normaalista (eli tänään on kp33), vähän jännittää joko meillä matkustaja mukana. En vain uskalla testata. Odotellaan nyt vielä muutama päivä.

En odotellut. Nega tuli
-Lisäys 7.7-

Miten muilla menee?
 
Amp2 :( Mutta eihän se nega välttämättä kerro vielä totuutta.

Meillä on tilanne kummasti parantunut. Mies suostui yritykseen! Ilmeisesti hyvä taktiikka oli juurikin se painostamattomuus. Kerroin kyllä kauhean avoimesti omia tuntemuksiani ja ajatuksiani tulevaisuudennäkymistä. Mutten vihaisesti tai pakottaen. Niinpä se sitten juhannuksena ilmoittikin muuttaneensa mieltä.

Edelleenkään en kuitenkaan uskalla toivoa kovasti ja otetaan aika rennolla linjalla nyt. Toisaalta pelkään, että mies muuttaa taas mieltään ja onhan sekin aivan mahdollista, että raskautta saa odotella ties kuinka kauan. Mies sanoi alussa, että älä nyt koko ajan toivo ja iloitse, petyt sitten jos ei heti tärppää. Mietin asiaa hetken ja tulin siihen tulokseen, että kyllä nyt jonkun verran saa toivoa ja iloita. Kyllähän pettymyksetkin kuuluu elämään. Mitä pahaa on siinä, että pettyy? Varmasti jos raskauden odottelu venyy ja venyy, alkaa suojelemaan itseään säännölliseltä pettymiseltä, mutta itse aion kyllä kokea kaikki tunteet joita eteen tulee.

Että vaikka asia onkin edennyt, se "kipeä vauvakuume" on edelleen läsnä, vähän erilaisena vaan.

Plink kp 20/28-29
 
Onnihan se olisi, jos heti tärppäisi. Niin vaan ei aina käy. Mutta se on jo eteenpäin, että aloitetaan yritys tai edes harkitaan sitä. Ilman teidän läpi käymäänne vaihetta ei lasta tule. Toivottavasti Plink teillä sujuu kaikki yhteisymmärryksessä jutellen, eikä mies muuta mieltään. Pettymyksiäkin voi tulla, mutta niiden kautta kasvetaan vahvemmaksi.

Voimia ja plussatuulia kaikille! :heart:
 
Vihdoinkin keskustelu, jota olen ettiny jo monta kuukautta! Törmänny jo liian moneen sellaiseen, joissa asialle vaan vitsaillaan. Sitten on niitäkin, joissa puhutaan jo ihan lapsettomuushoidoista, joista en sitte itse niin kauheasti tajua. Toivottavasti toive toteutuisi niin ei tarttis koskaan tietääkkään niistä.

Eli olen 21-vuotias tyttö ja olen mieheni kanssa yrittäny lasta kohta vuoden. Itse asiassa vuosi pärähtää ens kuussa. Olemme olleet yhdessä 4 vuotta ja asiat hyvällä mallilla niin ajateltiin sitten lisääntyä. Osasyy oli sekin, että kaikki muutki päätti tehdä samoin.

Voisinki kertoa oman tarinani. Eli lopetin pillerit viime vuoden elokuussa. Ensiksi ajattelinkin, että olemme varmasti yhtä onnekkaita kun kaikki muutkin tuttumme, jotka tosiaan raskautui jo ekan- viimeistään toisen kierron aikana. En tiedä, oliko se kohtalon ivaa, sillä todella se rohkaisi meidän päätöstä ruveta tosihommiin kun moni muukin oli lisääntymässä. Tiedän yhden parin, jolla on yrityskuukausia yhtä paljon takana kuin meillä, mutta ne, joita todella onnisti ovat jo saaneet lapsensa tai juuri viimeisillään.
Marraskuussa ilmeni eka merkki mahdollisesti tärpistä, menkat kaks viikkoa myöhässä! Piruuttani olinki, etten testanu ko vasta sitten ko mies väkisin pakotti ja kolmen testin jälkeen (testasin muistaakseni monena eri päivänä) aina vain nega. Olin jo ihan kärsimässä, sillä ajattelin, että nyt minulle tuli joku muu "vika" kun ei ole normaalisti vuotoakaan. Terkkarilla kun viimein kävin ja tuli nega niin siitä seuraavana päivänä alkoi vuotokin.
Olin siis ennenki testaillu ihan vaan silloinki ko menkat oli päivänki myöhässä, tuolloin marraskuussa seku odottelinki pitempään.

Vuodenvaihteessa päätettiin muuttaa sotasuunnitelmaa, aloin laskea päiviä ovikseen, puuhailtiin monta kertaa viikossa juuriki mahdollisen oviksen aikaan. Ei mitään. Kokeilin foolihappoja jonku aikaa, ei. Viime kierrossa yritin juoda greippimehua, mutta en saanut edes yhtä tökkiä alas koska ei oikein ole minun makuuni oleva mehu.

Nyt olen lopettanu laskemisen ja miettimisen. Unohdan koko asian siiheksi ko ois menkkojen aika. En edes halua ajatella mitään mahdollisia tärpin merkkejä koska ne pettymykset on tehny niin kipeää. Suojelen itteäni. Olen alkanu ajattelemaan, että tulee jos on tullakseen ja vielä pikkusen siihen suuntaan, ettei se tule koskaan. Olen alkanu nauttimaan vapaudesta, sillä vielä sitä on jos joskus sitte luoja suo meillekkin sen suuren ilon niin sitten en voikkaan enää tehdä mitä huvittaa, tai ainakin se olisi vaikeampaa. Vaikka olenki saanu ajatusmaailmani muutettua aikaki hyvin- silti ympärillä kuuluvat uudet vauvajuorut satuttaa...

Aaapua, tulikohan tästä liian pitkä sepustus! Olen lukenu jo muutaman teistä kirjotuksia ja jotenkin olenki jo perillä. Lupaan lukea koko ketjun kun on vain vähä enempi aikaa! Ihanaa ku oletta täällä vertaistukena! :heart:
 
Tervetuloa Jonaaatänne meidän kanssa kärvistelemään, toivomaan, odottamaan, pettymään, yrittämään ja ennen kaikkea jakamaan tunteita.

Minä itse lasken oviksen suurinpiirtein, mutta en tikuta. Pelottaa että tästä tulee hirveä pakkomielle, kun olen siihen taipuvainen. Seksiä tässä talossa kyllä harrastetaan, enemmän tai vähemmän, mutta olen yrittänyt oviksen tienoilla aina useampana päivänä, ei silti tärppiä. Nyt on menossa kiertopäivä 35, ei menkkoja, testi nega. Odotellaan siis vielä.
 
Nyt luin suurimman osan viesteistänne kun oli aikaa. Aivan kuin lukisin omia ajatuksiani. Tosin nyt olen jo niin itteni kivettäny koko asian suhteen, että nuo mielipiteenne vain repäisi haavat auki, jos ne haavat on koskaan umpeutuneetkaan.
Voisin kans liittyä joihinkin nostaammiinne aiheisiin ja kertoa omat kokemukseni, jotka tosin ovat prikulleen kuten teillä.

Ekaksi nuo niin todelliselta tuntuvat oireet. Käsittämätöntä, miten ihmiskeho voiki toimia noin hullusti, että jos ihminen jotain haluaa/pelkää todella paljon niin oireita löytyy heti. Esimerkiksi jos lukisi jotain lääkärikirjaa niin heti huomaa, että mulla on tyyliin rintasyöpä ku oireet viittaavat siihen, vaikka todellisuudessa oireita ei varmasti ole vain siinä hetkessä ja nekin kuviteltuja. Itsellänikin oli joskus puoli vuotta sitten juuriki nännien arkuutta, huonoa oloa, turvotusta ja viimeisimpänä oli parisen kuukautta sitten janoki, joka sekin voi olla raskauden ensimerkki. Oireet katosivat kuitenkin kun tein negan.

Minunkin mies on monesti tehny oviksen aikaan oharit jonkun typerän PELIN takia ja olen ollu tosi loukkaantunu asiasta. Mutta olen kuitenki miettiny, että voi mieskin olla pahoillaan ja pettyny tän takia. Mies ehkä enemmänki menee itseensä ja miettii jos vika onkin hänessä ja saattaa hyvinki vältellä tiettyjä tilanteita silloin ko henkiset voimat on yksinkertaisesti loppu. Minun mies ei puhua pukaha tunteistaan, mutta olen jutellu hänen kanssaan asiasta muutaman kerran. Olen syyttäny itteäni ja hän on sanonu, että vika voi olla hänessäkin. Miehen toive olla isä jollekkin on pitempi aikainen toive ku äidiksi tuleminen minulla. Yhtä kovasti me tätä haluamma kuitenki tällä hetkellä. Olen myöski kysyny, että mitä jos me joudutaanki elämään elämä ihan kaksistaan niin mies on lohuttanu ja sanonu, että sitte se on niin. Oli lohduttavaa kuulla, että hän rakastaa minua silti, vaikka en voisi koskaan toteuttaa hänen unelmaansa.

Nyt virtaa ne piilotetut kyyneleetki.

Kavereiden typeristä kommenteista sen verran, että eräski kaverini, joka silloin ko alkoi odottamaan esikoistaan, pelkäsi kuulemma kovasti ensimmäisten 3 kuukauden aikana mahdollista keskenmenoa. Kun lapsi oli syntyny ja tuli joskus puhetta tämän kaverin kanssa minun lapsentekoaikeista. Kaverini töksäytti suoraan, että "eihän sole ko tehä!" Juu'u, helppo sanoa ko oma lapsi on jo sylissä.
Toinen tapaus on se ku eräs kaverini, jonka kanssa alettiin yhtä aikaa yrittämään puolisoittemme kanssa lasta. Hän raskautui jo toisen yrittämän jälkeen. Hän on todella hyvä ystäväni eikä varmasti tarkoita pahaa, mutta hän ei ehkä ymmärrä, että vaikka hoitoihin kannattee meidänki alkaa pikkuhiljaa valua niin ei se ole niin helppoa. Hän siis kehottaa meitä menemään tutkimuksiin, mutta minua lähinnä pelottaa kuulla se lääkärin lause, että jompikumpi meistä on lapseton.
 
Voi eii :( tiedän kyllä tasan tarkkaan, miltä tuo pettymys tuntuu... Ja varmasti meistä kaikki täälä tietää! Voimia!

Hei, kiitos Plink! Onnea ja tsemppiä tässä asiassa tarvitaanki. Onneks ei tarvii kenenkään olla yksin tän asian kanssa, vaikka itsesyytökset onki valtavat ja repivät.

Minua voipi muuten sitte kuttua ihan pelkäksi Jonaksiki :) Olisin muuten ollukki sillä nimimerkillä, mutta soli varattu. hmph.

Saanko kysellä vielä, että kuinka monta yrityskuukautta teilä onkaan takana? Joittenki ajat tuliki esille, mutta tosiaan mulla on noin puolet tästä ketjusta vielä lukematta. Itellä siis ens kuussa tullee tasan vuosi kuluneeksi ehkäsyn lopettamisesta. Menkkakipuilua ollu taas tässäki kuussa parisen päivää sitten ja nyt aristaa rinnat ja menkat pitäs alkaa viikonloppuna ja niin se varmaan meneeki. Oon jo niin tottunu ja tyhjää täynnä, että elämästä on pakko ettiä muita voimavaroja ku tämä ei taho onnistua. Täytyy yrittää vahvistaa itteä henkisesti joillain harrastuksilla, että jaksaa mennä eteenpäin, kuukausi kerrallaan.
 
Huomenia kaikille :wave:

Voi että Amp2
:hug:

Tervetuloa Jonalle :wave: Tuttuja tunteita. :ashamed:
Miten pitkä kierto sinulla on? Onko epäsäännöllinen vaiko ihan normaali ja ovikset huomaat selvästi?

Harmittaa kun en kerkiä yhtään niin paljoa täällä käydä pulisemassa kun olisi halu ja tarvis...

Arvatkaa sisaret mitä tunti sitten kävi :) Nyt kp 25/28-31 ja apteekin oma antoi testiajan sisällä aika vahvan haamun
:heart: Nyt siis yk 6 menossa ja olen kerran aikasemminkin saanut tuolla testillä haamun mutta testiajan jälkeen ja paljon haaleampi. Tämä on punainen ja tuli aika nopeasti. IIIIIKKKKKK..... En uskalla edes iloita? Mistä ihmeestä se johtuu? Kuvittelin että olisin pomppinut ilosta hulluna mutta minut valtasi vain tunne että turhaan sitä vielä iloitsemaan.. :ashamed:
 
Waude, onnea ToinenToive!! Oletko varma, että tiedät, milloin sulla on ollut ovulaatio? Jos se onkin ollut hippasen aiemmin ja nyt jo viiva tumma? Ja onhan se raskaushormonin erittyminen todella yksilöllistä, joten sitä voi hyvinkin olla nyt jo reilusti :)

Ihana uutinen :heart:
 
Kiitos Plink !! No kierto on kyllä vähän heitellyt mutta silti nyt bongasin oviksen kp 14-15 oireiden mukaan kylläkin vaan ja nyt on 25 joten aika aikasin näkyy :whistle: Vai mitä jos testi on viallinen? :eek: yksi apteekin oma vielä kaapissa.. teen heti huomen aamusta!

Mutta esikoista odotellessa luulin viikko ennen kuukautisten alkua että minulla on joku munasarja tulehdus kun niin kipeetä teki ja lääkärissä ottivat verikokeet siitä muutama päivä ja soittivat että raskaana sitä ollaan ! Ihmettelivät silloin miten heidän testeissä niin aikaisin näkyi kun laskivat viikoiksi 3+5 tai jotain sinne päin.. Jos nyt oikein muistan :D

Voi että... Vatsassa on perhosia kun niin jännittää :heart:

Hienoa Plink että sait miehen mukaan yritykseen kunnolla ! :heart:
 
Kiitti :D Se on kyllä ottanut nyt hyvin tän asian ja on itsekin kunnolla mukana :) Ensi viikolla pitäisi munkin päästä testailemaan ja joko odottamaan uutta kiertoa tai... ;)

Sulla varmaan vaan nousee heti paljon sitä hormonia. Testit ei kai voi näyttää positiivista väärin. Toki voi olla kemiallinen mikä sitten menee äkkiä ohi, mutta aina se hormoni jostain on peräisin.. Ja viivaa ei tule ilman sitä :)

Sun pitää laittaa huomenna kuva tonne kuvaketjuun plussatestistä!
 
Toinentoive: ONNEA! :heart: Ihana uutinen! Piristää tätä sateista viikonlopun alkuaki kummasti. Tosin huomena jos taivas vielä itkee niin mie ainaki itken ko taas alkas menkat. Niin tuttu tunne taas jälleen kerran.
Mulla oli kierto pillereitten aikana 28pvää ja nyt ilman on 30pvää ja on tarkka! Hyvä, etten jo kellon aikaa tiedä, millon alkavat :D Mutta sitä on koko meän suvun naisila, siis sitä täsmällisyyttä. Oviksen olen laskenu sitte kalenterista ko kierto on niin säännöllinen. Ajattelin kyllä alkaa tikuttaan senki vaikka ihan mielenkiinnosta. En ole ovulaation oireista nyt kyllä ihan varma? Mutta omasta mielestä en sitä ns. "bongaa" niinko moni teistä tekee.

Ketkä on muuten saanu positiivisen tuloksen? Itsehän olen aina saanut vain yhden viivan. Kerran tk:ssa sisälläni iloittin ko tein sielä testin, jossa oli selvästi kaksi viivaa, mutta toinen oli hailakampi ja terkkari sano, että vaikka tässä nyt onki kaks viivaa niin sen toisen hailakkuuden vuoksi se on nega. Itkua nielin ja terkkarin kannustukset ei enää kantautunu korviini vain surisi vain jonain epämääräisenä taustameluna sisäsen itkuni huutaessa niin kovaa.
Mutta en taas toisaalta tiedä, että haluaisinko koskaan saadakkaan positiivista jos se sitte joskus päättyski keskenmenoon. Enhän koskaan tiedä, onko raskaus alkanu ja ennen menkkoja sitte menny kesken ko niitä kuulemma keskenmenot on yleensä. Koko raskautta ei ehdi huomata.
 
Heippa! Yksi uusi kroonisesta vauvakuumeesta liittyisi mukaan... :wave:
Vihdoin, melkeen 5vuoden (no ei nyt ihan) "painostamisen" jälkeen sain mieheltä kuulla, että oiskos meijän aika alkaa lasta tekemään. Mä melkeen itkin siinä kohtaa. :heart: Meinaan oon ihan nuoresta saakka haaveillu omasta perheestä ja lapsesta ja kärsiny ihan mahottomasta vauvakuumeesta...Nyt on lukio käyty ja lähihoitajan paperit kädessä niin voi hyvillä mielin alkaa yrittämään...
Täytän lokakuussa jo 23v, enkä koskaan aattellu, että vasta nyt alkaisin lasta tekemään, ku aattelin aina, että tässä vaiheessa olis jo ellei kaks :LOL: Nooh, mutta mies on tässä jarrutellu hyvään aikaan ja ihan hyvä niin kuiteskin..Sain käydä koulun rauhassa loppuun ja nyt ollu marraskuusta asti työelämässäkin...
Vaikka edelleen tuntuu,että mahtaakohan nyt kuitenkaan olla oikee aika ja ja ja ja..kauheeta jossittelua...Mutta kun haluaisin opiskella lisää, niin pitäiskös vielä oottaa, jos vuoden päästä pääsis amk:hon (no ihan älyttömän pitkä aika) ja sit miten asunnon ostamisen kanssa..ja laihduttaakin todellakin pitäis!!Kamalan paljon mietittävää :LOL: Vähän turhaa kylläkin ku yritys on tosiaan jo käynnissä, mutta jännittää silti tosi paljon. Toisaalta toivon, että tärppäis heti ja toisaalta taas toivon, ettei vielä ihan heti kuiteskaa :snotty:
Noh, eipä sitä ite voi mitenkää päättää...Tiedän!
Ei muuta kuin tsemppiä kaikille!
Ps.mua vähän kyllä nolottaa koska en oo hajuakaan perillä kierrostani tai milloin ovuloin...?! :ashamed: :ashamed: :whistle:
 
Kiitos !!! :heart:

Tein äsken uuden testin ja aikalailla samanlainen viiva tuli kuin eilen.. Aluksi oli mun mielestä haamu ja tummuu se punainen väri oikeestaan koko ajan.. Hitto, mitähän se tarkottaa? :snotty:
Onhan toki niin aikastakin, maanantaiksi menkkoja odottelin. Miksi sitä aina testaa niin aikasin?? :headwall: Testaan seuraavaksi vasta tiistaina..
Miehen mielestä se on kyllä ihan positiivinen ja olen raskaana joten turhaan testailen enään mitään :D

Tervetuloa haaveilija87 :flower: =)
Milloin sinulla sitten viimeksi on kuukautiset ollut? Kannattaa lekurissa käydä jos ihan sekaisin kierto on :)
 
Nyt viimeset loppu tiistaina...Ennen oli niin helppoa ku söi pillereitä ni aina ties millon tulee ja alkaa..No, jospa mä nyt alan vähä merkkailee ylös ni selviäis esmes kuinka pitkä kierto mulla on :ashamed: :D
Mutta tosiaan nyt kun vihdoin edes yritetään ni ei oo niin kiire tärpätä... :D
Ja tosiaan haluaisin ainakin 10kg pois ennen raskautumista, mutta kumma, että sekää ei tunnu mulle riittävän motivaatioksi!! :whistle: :ashamed: |O
 

Yhteistyössä