Kipeästä vauvakuumeesta?

Juuri näin, voi sanonko mikä!! tää ei kyllä liity mitenkään lapsentekoon tai vauvakuumeeseen, mutta tämä minun niin kutsuttu yatäväni (josta kerroin viestiketjun alussa) on mennyt tänään naimisiin ilmeisesti maistraatissa ja pitänyt tietysti juhlat!!! ja tiesinkö siitä, saati olenko saanut kutsua sinne???

no tietääpähän kenen nimen voi vetää meidän vieraslistasta yli! Pistää miettimään että mitä meidän ystävyys on sille merkinny: ei mitään näköjään...voihan se olla etne on ollu "lähipiirille", mutta ollaan me silti tunnettu yli kymmenen vuotta...

että näin meillä: kivaa lomaa mulle...
 
hp85 > Ymmärrän pettymyksesi, mutta haluan kertoa esimerkin. Mulla ja miehellä oli pienet häät, joihin kutsuttiin vain perheet (vanhemmat ja sisarukset perheineen) sekä molemmilta paras ystävä puolisonsa kanssa ja yksi yhteinen ystäväpariskunta. Kaikki kaverit ja ystävät tiesivät kyllä häistä ennakkoon ja myös sen, että vieraslista on erittäin lyhyeksi rajattu. Olisin mielelläni kutsunut rakkaan lapsuudenystäväni, jonka kanssa edelleen olemme tekemisissä. Olisin myös mielelläni kutsunut muutaman muun tärkeän ystävän. Olisin halunnut paikalle myös tätini, mutta sitten olisi pitänyt kutsua kaikki muutkin sedät, tädit ja enot. Mukana olisi tullut lapset (perheineen) ja tokihan lisää ystäviäkin olisi siinä vaiheessa kutsuttu. Hääväki olisi muuttunut parista kymmenestä sataan eikä me sitä tahdottu. Onneksi kukaan ei loukkaantunut tai ainkaan näyttänyt sitä. Kaikki tuntui ymmärtävän sen, että päivä on meidän näköisemme ja myös kutsutta jääneet ovat meille tärkeitä.

Mikäli olet edelleen läheinen ystäväsi kanssa etkä edes tiennyt hänen menevän naimisiin, niin mielesi pahoittuminen on perusteltua. Jos olette jo hieman etääntyneet tai olette tekemisissä harvakseltaan ja häät todellakin olivat pienet (vain lähimmät paikalla) niin sitten ei kannata murehtia herneet nenässä. Siitä olen kanssasi samaa mieltä, ettei omien häiden vieraslistalla ole ansainnut paikkaa sellainen henkilö, joka ei vaivaudu kertomaan hääsuunnitelmistaan.

Jos tämä on sama henkilö, josta kirjoitit ekalla sivulla, niin ei kuulosa ystävältä. :/ Jättäisin tuollaisen omaan arvoonsa.

Omaan napaan kuuluu kp1/19-47(32-34) ja yk10. Näytti lupaavalta, mutta luteaalivaihe jäi yllättäin 9 päivän normaalin 16-18 sijaan. :headwall: Olo on petetty, pää ei kestä, haluan apua. Tässä tilanteessa ei ole mitään toivoa. Oviksesta ja hedelmöityymisestä (silloin kun ne sattuu tapahtumaan) ei ole mitään hyötyä, kun kiinnittyminen ei ole mahdollista. Tuskin ne minua terveyskeskuksessa huolivat autettavaksi, mutta olen päättänyt yrittää. Ainakin haen apteekista Disperiinit ja jatkan lisäravinteiden sekä greippimehun tankkaamista. Punaviiniä ostan taas sitten, jos ovuloin.
 
Tämä mun ystävä ILMOITTI minulle tässä joku aika sitten että hän on minun kaasoni ja on aina puhunut että haluaa sitten kummiksi kun ja jos joskus lapsen saan, eli luultavasti parantamaan hänen kroonista vauvakuumettaan (omien sanojensa mukaan), tämä kummi asia tuli myös ilmi sillä että hän vain ilmoitti että on sitten kummi.. eli siis on sama ystävä josta kirjoittelin tuossa aikaisemmin (niikuin mainitsinkin tossa)..
 
hp85 > :eek: Onpa kaksinaamainen ihminen. Itselläni ei olisi pokkaa olla noin törkeä. Vanhemmat valitsevat kummit lapselleen ja halukkaat toki voivat ilmoittaa olevansa käytettävissä. Ilmoitusasia kummiksi tulo ei ole, mikäli ei ole kutsua saanut. Sama koskee kaason tehtävää eli ei sitäkään kutsumatta oteta.
 
No niinpä..itse olen sukulaisille esimerkiksi sanonut että olemme käytettävissä kummeiksi..mutta se että vaan ilmoittaa asiasta..huh huh sanon minä..sanoinki tossa muille ystäville, että taidan sanoo adios tolle ystävyydelle..

Voimia kaikille! :heart:
 
Tekis mieli huutaa niin lujaa kuin keuhkoista irti saa. Mies ei vaan tajua miten tärkeä vauva olisi minulle. Miten se voisi ymmärtää pahaa oloani? Edes niin paljon, ettei vaan murahtaisi vihaisesti kun kerron tunteistani.

En osaa oikein enää iloita mistään. Lasken vain kuukausia/vuosia siihen kun asiat ovat vihdoin niin hyvin, että lapsi olisi tervetullut.

Kumpa voisin jotenkin nauttia näistä viimmeisistä vastuuttomista vuosista, mutta itkuhan tässä tulee kokoajan.

Kiitos paljon, että sain purkaa sydäntäni. Ei tarvitse vastata, mikään neuvo ei taida kuitenkaan muuttaa tilannettani.
 
Kipeä vauvakuume..

Minulla on onnellisena jo 2 lasta (04 ja 05 syntyneet)
MUTTA......

Niin.... epäonnistumisia, kuumeilua, pettymystä, avioero..
rv 18+ syntyi 12/08 enkelityttö, ja km 06/09
Miehestä mun piti vaan päästä niistä yli. asiat olisi voineet kuulemma olla huonomminkin.
Otin siiss avioeron loppujen lopuksi ( Miksi tuhlaan aikaa ihmisen kanssa joka ei halua olla tukena mun elämän vaikeimmissa asioissa?)

ja uusi elämä.
Uuden miehen löysin, ja vauvaa toivotaan.
Tuloksena km 06/10.

alan olla rikki.
Vai olenko jo?
Mikä vika mussa on????

Lääkärin mukaan paskaa tuuria.

ja nyt jännäillään taas, kp 24/24-26
En jaksaisi enää pettyä, en vaan jaksaisi.
Kaikki tutut saa vauvoja, ilman mitään ongelmia.
ilman noita mun tyttöjä en jaksaisi.

Pelkään että ne menkat TAAS alkaa ja mites sitten saa itsensä taas kasattua?????? :(
:'( :'( :'( :'( :'(
 
No menkathan ne kuitenkin tuli, lomamatkalla tietysti niinko yleensäkin jos jonneki vähillä rahoillaan lähtee. :kieh:

Nyt siis eessä armoton oottaminen, mutta eiköhän se oo sen arvosta heti ko saa plussattua. Täytyy yrittää keskittyä nyt vaikka käsitöihin tai opiskeluihin tai mihin hyvänsä ja lakata bongaamasta oottavia äitejä ja kaikenikäsiä lapsia. :ashamed:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Amp2:
Herranen aika, TÄÄLLÄ PLUSSATTIIN!!

Amp2 & Toukka 5+0
Onnea ja tarrasukkia! :flower: Ei edes mennyt kauaa. :) Täällä kuumeillaan yk10 oviksen lähestymistä ja huomenna toivottavasti saan neuvolasta ihmisen kiinni ja apua epätoivoiseen tilanteeseen. Hoitoja kohti ollaan siis menossa ja viimeistään niitten avulla toivottavasti päästään viimein toivottuun lopputulokseen.
 
Sain ajan neuvolalääkärille. =) Lääkityksestä pääsen siis keskustelemaan, kun Metformiinit eivät minuun tehonneet ja kierto on todella epäsäännöllinen. Jotain hyvää oli sentään luteaalivaiheen lyhenemisestä liian lyhyeksi, kun sen turvin sain asiat etenemään. Toivottavasti lääkäri on hoitajan kanssa samaa mieltä siitä, että tilanteeni on mahdoton ja tarvitsen apua.
 
Joudun liittymään tähän kerhoon. Me ollaan yritetty vasta 5 kk, mutta joka kerta menkkojen tulo on niin suuri pettymys. Nyt kaveripiirissä on monta jotka on raskaana enkä osaa nauttia heidän raskauksistaan kuten normaalisti nauttisin! Jotenkin vaan niin pelottaa, että entä jos tätä ei meille tapahdukkaan. Kaikki muut vaan etenee elämässä ja me jannataan samalla akselilla :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja Katto Kassinen:
Nyt kaveripiirissä on monta jotka on raskaana enkä osaa nauttia heidän raskauksistaan kuten normaalisti nauttisin!
Pakko tunnustaa, että mullakin on alkanut tulla katkeruuden tunteita. :ashamed: Kyllä minä läheisteni onnesta iloitsen, mutta vihlaisee silti kipeästi ja syvältä. Pahimmalta tuntuu se, jos useamman lapsen helposti saanut raskautuu nopeasti. Silloin ei ole merkitystä onko tuttu vai tuntematon. Itselläkin tuo esikoinen tärppäsi heti, mutta en ole pitänyt sitä selvyytenä. Nyt kun tilanne on mennyt huonompaan suuntaan ja ihan mahdottomaksi, niin alkaa olla vaikeaa käsitellä pahaa mieltä. Aikanaan kai tämäkin menee ohi, toivottavasti.

Odottelen nyt tietoa siitä milloin neuvolalääkäri ehtii ottaa minut vastaan. Syyskuun aikana se tapahtuu, mutta tarkemmin en vielä tiedä. Pelottaa ottaako hän minua tosissaan, kun marraskuussa vasta tulee vuosi yrittämistä täyteen. Täällä ei julkisella puolella lähdetä kovin herkästi apuja antamaan ja labrakokeissakin säästellään. Täytyy siis olla sinnikäs ja perehtyä itse asioihin voidakseen vaatia palvelua. Neuvolan terkkari vaikutti ymmärtäväiseltä ja on minulla myös yksityisen gynen lausunto puolellani. Toivottavasti niistä on apua.

Lämmöt vaihtelevat päivän aikana paljon ja kipuja on runsaasti. Taitaa olla ovuloimaton kierto tai ovis myöhässä. Toivottavasti menkat ei satu lääkärissä käynnin aikaan, sillä ne saattavat alkaa minä päivänä tahansa. Ruoka ei maistu, janottaa, väsyttää, kahvi (ja muutenkin) närästää ja rinnoissa on tuntemuksia. Raskaana en ole. Kehoni vaikuttaa olevan ihan sekaisin. Täytyy silti koittaa uskoa haaveen toteutumiseen. Välillä se on vaikeaa.
 
Voi Macy Gray!! Olen kokenut, että kun kaverille sanoo että "olen onnellinen raskaudestasi, mutta en osaa iloita siitä kuten pitäisi koska pelkään etten tule itse raskaaksi". Se on yleensä auttanut jonka jälkeen olen voinut iloita kaverin raskaudesta!!

Voimia sulle..Toivottavasti saat lääkäristä helpottavia uutisia!!
 
taidan pitkästäaikaa kirjoittaa tännekkin... yritystä ollut jo marraskuusta/09 lähtien, tosin välissä 6vkon e-pilleri kausi.. sen jälkeen nyt menossa kolmas kierto.. eka kierto oli 33/n.33, toisessa mentiin jo kp 63 asti. nyt taas menossa kp 24, oviksen olin tuntevinani parisen päivää sitten..

vaikka ikää ei paljoa ole kertynytkään, alkaa jo asian suhteen usko pettää.
tuttavapiirissäkin tullut jälleen 2 ei-toivottua raskautta, ja kyllä se tietenkin vähän kirpaisee.
 
Menkathan ne sieltä taas yllättäen tuli, en jaksa enää ees yrittää!!! :'( Kattokassinen samat tuntemukset mulla ku sullakin, meillä tosin yritystä jo kohta vuosi...

tsemppiä kaikille :flower:
 
Kirjoitan minäkin nyt tänne kun tuntuu että kyyneleitä saa nieleskellä:'(
Taustasta sen verran että meillä vauvakuume valtasi ensin mieheni sitten minäkin ikuisena jaappaajana tulin siihen tulokseen että nyt tai ei koskaan on rohjettava ottaa tämä askel. Päätös pillerien lopettamisesta tapahtui heinäkuussa 09. Sen jälkeen menkat eivät meinanneet asettua kohdilleen ja kierrot vain venyivät, pisin taisi olla 90 päivää. Sain mukavalta lääkäriltä terolut kuurin ja paljon rohkaisevia sanoja. Kolme kuukautta söin niitä ja sen jälkeen on menkatkin alkanut palautumaan normaaliin kiertoon. Periaatteessahan asioitten pitäisi olla hyvin eikä toivoa saisi vielä menettää kun kierto on vasta normalisoitumassa, mutta ajatukset on muuttuneet. Ennen ajattelin kun kuulin jollekkin tulevan vauvan että joku päivä vielä meillekkin :) mutta nykyään tuntuu saman uutisen kuullessa että joku päivä meille sanotaan että se ei nyt vaan onnistu teiltä. Sori.
Tämän asian edessä olo on niin voimaton ja hukassa. Asiaan ei voi puuttua. Toki voi kaikki keinot käyttää, mutta missään ei ole takuita siitä että se siltikkään tuottaisi tulosta. Ja lapsettomuus on niin epäreilu asia kun se ei katso että kenen kohdalle se tulee. En tarkoita vain itseäni vaan sitä että ihmisille joilla olisi kaikki kunnossa jos vain lapsi tulisi, ei sitä suoda. Ja sitten on niitä joita ei voisi vähempää kiinnostaa että miten heidän lapsensa pärjää.
En halua puhua asiasta kokoajan miehelleni, koska on hyvä että edes toisella on toivoa. Muta mitä sitten jos en voi sitä lasta meille synnyttää? Jos minusta ei ole siihen? Mistä sitä toivoa saa jotta jaksaa taas? :headwall:

Anteeksi tällainen avautuminen ja kirjotusvirheet
 
Heips! Käväsinpäs täällä pitkästä aikaa :). Kirjottelin tähän ketjuun viimeksi kesäkuussa ennen kuin sitten vihdoin plussasin. Oltiin kolmisen vuotta yritelty ennen kuin nappasi. Pikkuisen pitäisi syntyä helmikuun lopulla eli vähän yli puolivälin ollaan nyt.

Tsemppiä teille kaikille ja hurjasti voimia hetkiin jolloin kaikki yrittäminen tuntuu täysin turhalta :hug:

Adalmis
 
messiin tullaan, jos vaan mukaan mahtuu :) Meillä yritystä vuoden alusta, siis kymmenen kk kohta täynnä, menkat sen verran sekaisin (ollut aina ja kp:t heittää 30-120) että en laske yrityskuukausia enkä edes tiedä ovuloinko.
mutta kyllä tiukkaa tekee välllä nähdä lapsia ja äitejä, meillä hyvä tuttavapariskunta ilmoitti saavansa toisen, ei edes tiedetty että yrittivät kun heidän esikko jo 6v. mut kuiteskin, heti kun nähtiin heidät niin TIESIN että tää rouva on raskaana. Kummallista. Kuiteskin iloisin mielin ja he kannustaa meitä jatkamaan yritystä ja toivoo meille plussaa. Muut omat ystäväni ei kyllä yritä kukaan tällä hetkellä, tosin ikääkin 22v ja monet lähinnä keskittyny kouluun ja uranluontiin. mie opiskelen vielä, ja mies 30v on lomautettu, mutta ei se tätä vauva-ajatusta estä kuten olittekin kanssasisaret edellä kirjottanu :) meille on tärkeetä yksinkertanen luonnonmukanen elämäntapa, kyllähän raha asioita jelppaa mutta vähällä on tultu toimeen nytkin, jopa matkusteltu pari kertaa vuodessa :)

itellä pomppii sillälailla että välillä oon maanu myynyt (kuten nyt, kp 2 mut menkat sentään TULI) ja joskus valanu itteäni täyteen itseluottamusta ja toivoa. Hirmu vaihtelevaa tämä odotuksen odottaminen...

Toivon plussia kaikille teille :heart:
 
Löysin tieni taas tänne TODELLA pitkän tauon jälkeen! Meillä ei edelleenkään ole tärpännyt..
Viime viikonloppuna sain kuulla, että ystäväpariskuntamme saa lapsen...en enää oikeasti tiedä miten päin olisin kun kuulen muiden uutisista! tämä kaveri oli sitten avautunut baarissa miehelleni että hän ei olisi edes halunnut lasta ja nainenkaan ei ole oikein mieluisa! WTF?? ne on kihloissa ja kaikkea...
Noh joka tapauksessa se oli mulle viimeinen niitti, mulla oli niin paha olla et mulla ei ole vähään aikaan ollutkaan...muhun sattui niin paljon ja vielä enemmän sen äijän kommentti! Mieskin sanoi että muut vissii tulee raskaaksi hammasharjastakin! :D

Mitä teille muille kuuluu nykyään?
 

Yhteistyössä