Tuo kohta vuoden ikainen lapsemme taitaa vihdoin tyontaa sita kolmatta alahammastaan, paiva on ollut kiukkuamista, ruoka ei maistu ja viime yo oli yhta tuskaa. Noh, sellaista se on, siita selvitaan.
Nyt oli miehen vuoro laittaa vauva nukkumaan ja mina olin alakerrassa anopin kanssa katsoin televisiota ja ihmettelin etta miten se vauva vaan huutaa ja huutaa vaikka oli jo nukahtaa iltatissille.
Menin sitten katsomaan ja siella se mies lukee vauvan huoneen oven takana kirjaa ja vauva huutaa ihan hysteerisena sangyssaan.
Meilla menee niin etta valilla vauva nukahtaa ihan ite sankyynsa, valilla silitellaan jos ei muuten uni tule. Nyt ilmeisesti mies oli sitten paattanyt etta silittelyt loppuu tahan, siita on tulossa huono tapa.
Suutuin miehelle siita etta huudattaa kipeaa ja ylivasynytta lasta ja ehdotin etta jospa mina vahan silittelisin josko rauhoittuisi. Mies kaski minut pois eika paastanyt vauvan luo.
Meille tuli sitten ihan kauhea riita. Edellinen yo oli ollut minun "vartiovuoroni" ja olin jo valmiiksi tosi vasynyt. Ja olen viela raskaana. Menin ihan hysteeriseksi siita vauvan itkusta ja siita etta mies ei paastanyt minua vauvan luo lohduttamaan, purin miesta kasivarresta, itkin ja kuljin kuin elain pitkin poikin, heittelin tavaroita ja yritin iskea itseani kasivarteen kynsisaksilla. Olin ihan sekaisin siita vauvan itkusta.
Nyt havettaa, tietysti.
Anoppi sitten lopulta tuli ja silitteli vauvan parissa minuutissa uneen. Mies ei hanen kanssaan ruvennut riitelemaan.
Mies on ennenkin saanut tallaisen "nukutuspaahanpinttyman" joka johti viimeksi riitaan kun vauva oli 4kk. Se tulee aina sen jalkeen kun mies on tavannut veljensa ja taman parivuotiaan pojan joka on jo pienesta asti nukahtanut autuaasti itsekseen omaan sankyynsa. Ja vanhemmat pitavat sita tietysti ainoana oikeana tapana - me hemmottelemme lapsemme pilalle.
Mutta kun se serkku on ihan erilainen kuin meidan vauva! Paljon passiivisempi, tyytyvainen omissa oloissaan, ei kokeile rajojaan, ei edes oikein uskalla tehda asioita ilman etta vanhemmat siihen aktiivisesti rohkaisevat.
Huh. Vuodatus helpotti. Tama nyt on vain tallaisia riitoja joita tulee, on tullut ennenkin. Mutta oli harvinaisen kamala kokemus!