Kilahdin IHAN taysin miehelle vauvan nukuttamisesta... huhhuh

Minä nostan hattua ap:n kaltaisille naisille, jotka rohkeasti puolustavat lastaan. Tässähän nimenomaan ilmeni se luonnonmukainen äidinvaisto.
pitääkö miehen antaa osallistua, jos hän on väärässä?

Minä tämän viimeisen lauseen pointti on?
Sekö että isän mielipide on automaattisesti väärä?

 

Mitä muuten itse olisitte tehneet? Lapsi huutaa hysteerisenä huoneessa, jonne ei pääse äiti eikä isäkään mene? Olisitteko tyytyväisinä kohauttaneet olkianne, että okei, vauva huutaa hysteerisenä mutta kun isä kertä päätti näin, niin hän on oikeassa ja annetaan vauvan huutaa vielä lisää?

 

Minä nostan hattua ap:n kaltaisille naisille, jotka rohkeasti puolustavat lastaan. Tässähän nimenomaan ilmeni se luonnonmukainen äidinvaisto.
pitääkö miehen antaa osallistua, jos hän on väärässä?

Tuo kyllä särähtää nyt, vaikka muuten en jaksa aiheeseen ottaa kantaa. Kenen mielestä väärässä, äidin? Isänkin mielestä sun ajatukset voi olla väärät. se on myös miehen lapsi.

 

Tottakai olisin sinne huoneeseen menny, vaikka väkisin...

Mä en käsitä miten nuo minunkin kommentit otettii heti vittuiluna ja isän puolustamisena kun kysyin ihan vakavissani tämän äidin vointia..Kun minun mielestä ei missään kohtaa kuulosta ihan terveeltä jos alkaa itteensä satuttaa tai edes yrittää sitä, väkisinkin mietityttää ajatus et mitä tuleman pitää jos nyt jo on tilanne tuo ja vielä toinen on tulossa..Ei, en sano et äiti olisi huono äiti tai vaarallinen lapsilleen, mut ehkäpä juttelu jonkun ulkopuolisen kanssa ja muutama kunnolla nukuttu yö olis aiheellista?

 

Minä nostan hattua ap:n kaltaisille naisille, jotka rohkeasti puolustavat lastaan. Tässähän nimenomaan ilmeni se luonnonmukainen äidinvaisto.
pitääkö miehen antaa osallistua, jos hän on väärässä?

Minä tämän viimeisen lauseen pointti on?
Sekö että isän mielipide on automaattisesti väärä?

Viimeisen lauseen pointti: Joku sanoi aiemmin, ettei ole ihme, ettei isät osallistu, kun heidän tekemiään päätöksiä ei kunnioiteta. Niin, että entäs sitten, kun isän tekemä päätös on selkeästi väärä? Pitääkö hänen antaa toimia väärin, jotta hän jatkossakin osallistuu?

En missään kohden sanonut että isien päätökset on automaattisesti vääriä, vai sanoinko?

 

Minä nostan hattua ap:n kaltaisille naisille, jotka rohkeasti puolustavat lastaan. Tässähän nimenomaan ilmeni se luonnonmukainen äidinvaisto.
pitääkö miehen antaa osallistua, jos hän on väärässä?

Minä tämän viimeisen lauseen pointti on?
Sekö että isän mielipide on automaattisesti väärä?

Viimeisen lauseen pointti: Joku sanoi aiemmin, ettei ole ihme, ettei isät osallistu, kun heidän tekemiään päätöksiä ei kunnioiteta. Niin, että entäs sitten, kun isän tekemä päätös on selkeästi väärä? Pitääkö hänen antaa toimia väärin, jotta hän jatkossakin osallistuu?

En missään kohden sanonut että isien päätökset on automaattisesti vääriä, vai sanoinko?

Se olin minä, joka tuon toteamuksen heitti siitä että turha odottaa isän osallistuvan jos hän ei saa päättää miten lasta hoidetaan. Se on ihan tosiasia. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku koko ajan sanoisi että "ei sitä noin tehdä" "teet ihan väärin". Olisitko kovin innostunut tekemään ko. juttuja jatkossa? Tuskin.

Minua niin sieppaa sellainen ajattelumalli, että jollain kummalla äidinvaistolla äiti aina automaattisesti tietäisi, mikä lapselle on se paras tapa. Kun lukee täälläkin palstalla äitien kyselyitä siitä että mitä teen tässä ja tässä tilanteessa, niin voi todeta aika helposti että kyllä se äidinvaisto tuntuu olevan aikamoista huuhaata.

Ja edelleen: meillä on tästä tilanteesta vain ap:n näkemys.

 

Minä nostan hattua ap:n kaltaisille naisille, jotka rohkeasti puolustavat lastaan. Tässähän nimenomaan ilmeni se luonnonmukainen äidinvaisto.
pitääkö miehen antaa osallistua, jos hän on väärässä?

Minä tämän viimeisen lauseen pointti on?
Sekö että isän mielipide on automaattisesti väärä?

Viimeisen lauseen pointti: Joku sanoi aiemmin, ettei ole ihme, ettei isät osallistu, kun heidän tekemiään päätöksiä ei kunnioiteta. Niin, että entäs sitten, kun isän tekemä päätös on selkeästi väärä? Pitääkö hänen antaa toimia väärin, jotta hän jatkossakin osallistuu?

En missään kohden sanonut että isien päätökset on automaattisesti vääriä, vai sanoinko?

Se olin minä, joka tuon toteamuksen heitti siitä että turha odottaa isän osallistuvan jos hän ei saa päättää miten lasta hoidetaan. Se on ihan tosiasia. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku koko ajan sanoisi että "ei sitä noin tehdä" "teet ihan väärin". Olisitko kovin innostunut tekemään ko. juttuja jatkossa? Tuskin.

Minua niin sieppaa sellainen ajattelumalli, että jollain kummalla äidinvaistolla äiti aina automaattisesti tietäisi, mikä lapselle on se paras tapa. Kun lukee täälläkin palstalla äitien kyselyitä siitä että mitä teen tässä ja tässä tilanteessa, niin voi todeta aika helposti että kyllä se äidinvaisto tuntuu olevan aikamoista huuhaata.

Ja edelleen: meillä on tästä tilanteesta vain ap:n näkemys.

Onko ap sanonut miehelleen toistuvasti ja jokaisessa asiassa että "sinä teet väärin"? Tiedätkö? Oletko ollut kärpäsenä katossa? Minä en ainakaan tiedä. Enkä ota kantaa muuhun kuin siihen, mitä tiedän. Ja tässä kyseisessä asiassa isä teki väärin.

Vai onko sinusta oikein, että mies estää fyysisesti raskaana olevaa vaimoaan menemästä itkevän lapsen luo?

Kyllä meillä ainakin kunnioitetaan molempien mielipiteitä ja toimintatapoja vauvan hoidossa. Ja sanotaan myös puolin ja toisin, jos joku asia tuntuu väärältä. Asioista voidaan keskustella ja neuvotella. Ap:n mies toimi todellakin väärin tuossa kyseisessä tilanteessa, varmasti hän on hyvä isä monessa muussa tilanteessa, toivottavasti.

 

Minä nostan hattua ap:n kaltaisille naisille, jotka rohkeasti puolustavat lastaan. Tässähän nimenomaan ilmeni se luonnonmukainen äidinvaisto.
pitääkö miehen antaa osallistua, jos hän on väärässä?

Minä tämän viimeisen lauseen pointti on?
Sekö että isän mielipide on automaattisesti väärä?

Viimeisen lauseen pointti: Joku sanoi aiemmin, ettei ole ihme, ettei isät osallistu, kun heidän tekemiään päätöksiä ei kunnioiteta. Niin, että entäs sitten, kun isän tekemä päätös on selkeästi väärä? Pitääkö hänen antaa toimia väärin, jotta hän jatkossakin osallistuu?

En missään kohden sanonut että isien päätökset on automaattisesti vääriä, vai sanoinko?

Se olin minä, joka tuon toteamuksen heitti siitä että turha odottaa isän osallistuvan jos hän ei saa päättää miten lasta hoidetaan. Se on ihan tosiasia. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku koko ajan sanoisi että "ei sitä noin tehdä" "teet ihan väärin". Olisitko kovin innostunut tekemään ko. juttuja jatkossa? Tuskin.

Minua niin sieppaa sellainen ajattelumalli, että jollain kummalla äidinvaistolla äiti aina automaattisesti tietäisi, mikä lapselle on se paras tapa. Kun lukee täälläkin palstalla äitien kyselyitä siitä että mitä teen tässä ja tässä tilanteessa, niin voi todeta aika helposti että kyllä se äidinvaisto tuntuu olevan aikamoista huuhaata.

Ja edelleen: meillä on tästä tilanteesta vain ap:n näkemys.

Onko ap sanonut miehelleen toistuvasti ja jokaisessa asiassa että "sinä teet väärin"? Tiedätkö? Oletko ollut kärpäsenä katossa? Minä en ainakaan tiedä. Enkä ota kantaa muuhun kuin siihen, mitä tiedän. Ja tässä kyseisessä asiassa isä teki väärin.

Vai onko sinusta oikein, että mies estää fyysisesti raskaana olevaa vaimoaan menemästä itkevän lapsen luo?

En tosiaankaan tiedä. Mutta sen tiedän, että toisen satuttaminen, tavaroiden heittäminen ja itsensä vahingoittamisen yrittäminen ei ole järkevän ihmisen käytöstä eikä auta sen lapsen asemaa yhtään. Siis suojele tms, jos on oikeasti aihetta siihen, että lasta pitää puolustaa. Itku ei minusta ole sellainen syy vielä, jos muuten asiat on ok.

Estää fyysisesti "raskaana olevaan vaimoaan..."
Saat tuon kuulostamaan siltä kun ap:ta olisi pahoinpidelty. Ja mitä sillä on merkitystä tuossa tilanteessa että onko raskaana vai ei...?

 

Mä luulen että sun miehesi yrittää omalta osaltaan pitää teidän lapselle unikoulua, jotta edes toinen lapsista nukkuisi täysiä öitä vauvan syntyessä. Teidän pitää kuitenkin sopia noista pelisäännöistä keskenänne, ei se homma noin toimi että joka toinen ilta tehdään äidin tyylillä ja joka toinen ilta isän tyylillä, ja sitten tapellaan siitä kuinka toinen tekee toisen mielestä väärin.

 

Huvittaa nää ensimmäisen lapsen vanhemmat, vaikka muistan kyllä, että olin itse samanlainen .

 

Minä nostan hattua ap:n kaltaisille naisille, jotka rohkeasti puolustavat lastaan. Tässähän nimenomaan ilmeni se luonnonmukainen äidinvaisto.
pitääkö miehen antaa osallistua, jos hän on väärässä?

Minä tämän viimeisen lauseen pointti on?
Sekö että isän mielipide on automaattisesti väärä?

Viimeisen lauseen pointti: Joku sanoi aiemmin, ettei ole ihme, ettei isät osallistu, kun heidän tekemiään päätöksiä ei kunnioiteta. Niin, että entäs sitten, kun isän tekemä päätös on selkeästi väärä? Pitääkö hänen antaa toimia väärin, jotta hän jatkossakin osallistuu?

En missään kohden sanonut että isien päätökset on automaattisesti vääriä, vai sanoinko?

Se olin minä, joka tuon toteamuksen heitti siitä että turha odottaa isän osallistuvan jos hän ei saa päättää miten lasta hoidetaan. Se on ihan tosiasia. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku koko ajan sanoisi että "ei sitä noin tehdä" "teet ihan väärin". Olisitko kovin innostunut tekemään ko. juttuja jatkossa? Tuskin.

Minua niin sieppaa sellainen ajattelumalli, että jollain kummalla äidinvaistolla äiti aina automaattisesti tietäisi, mikä lapselle on se paras tapa. Kun lukee täälläkin palstalla äitien kyselyitä siitä että mitä teen tässä ja tässä tilanteessa, niin voi todeta aika helposti että kyllä se äidinvaisto tuntuu olevan aikamoista huuhaata.

Ja edelleen: meillä on tästä tilanteesta vain ap:n näkemys.

Onko ap sanonut miehelleen toistuvasti ja jokaisessa asiassa että "sinä teet väärin"? Tiedätkö? Oletko ollut kärpäsenä katossa? Minä en ainakaan tiedä. Enkä ota kantaa muuhun kuin siihen, mitä tiedän. Ja tässä kyseisessä asiassa isä teki väärin.

Vai onko sinusta oikein, että mies estää fyysisesti raskaana olevaa vaimoaan menemästä itkevän lapsen luo?

En tosiaankaan tiedä. Mutta sen tiedän, että toisen satuttaminen, tavaroiden heittäminen ja itsensä vahingoittamisen yrittäminen ei ole järkevän ihmisen käytöstä eikä auta sen lapsen asemaa yhtään. Siis suojele tms, jos on oikeasti aihetta siihen, että lasta pitää puolustaa. Itku ei minusta ole sellainen syy vielä, jos muuten asiat on ok.

Estää fyysisesti "raskaana olevaan vaimoaan..."
Saat tuon kuulostamaan siltä kun ap:ta olisi pahoinpidelty. Ja mitä sillä on merkitystä tuossa tilanteessa että onko raskaana vai ei...?

Kannattaisko luovuttaa kun näet itsekin miten hakoteillä olet. Tämän palstan akoilla on vielä sekin vika, ettei myönnetä olevansa väärässä, vaikka se on päivänselvä asia.

Jos susta on ok, että mies saa fyysisen voittamattomuutensa turvin tehdä mitä vaan, niin sääli silloin sun lapsia.

Luulisi, että mies haluaa suojella raskaana olevaa vaimoaan, eikä estellä tätä fyysistä voimaa käyttäen. Mutta ole sinä rauhassa tossun alla, kun siellä tykkäät olla.

 

Juu ei ole tervettä käytöstä. Ehkä sinusta olisin tässä vaiheessa enemmän huolissani kuin miehestä...

 

Mieheen kohdistuvan satuttamisen ja suuttumisen, tavaroiden heittelyn ymmärtää mutta miksi itseäsi satutit?

Mä olen tarpeeksi väsyneenä ja tarpeeksi suututettuna sellainen, että mieskin tietää väistää. Tai lopettaa homman siihen vaikka tietäisikin (tai luulisi) olevansa oikeassa. Jossain kohtaa vain päässä naksahtaa ja silloin tosiaan saattaisin vaikka purra itsekin jos yritettäisiin tuolla tavoin estää.

Miksi miehesi ei ymmärrä antaa sinun mennä lohduttamaan itkevää lasta? Se on tässä omituista. Tai jos tuntee sinut, miksi yllyttää raivoa estämällä? Kuka tahansa normaali äiti tilttaa jos lapsella on hätä eikä joku ääliö päästä auttamaan. Huudattaminen ei ole hyvä juttu. Se tunne, kun lapsi itkee hätäänsä on niin alkukantainen että tavallaan ymmärrän reaktiosi.

Suututko noin muille? Jos et, suosittelen pitkää ja rauhallista keskustelua miehesi kanssa. Sovitte, että mies ei enää ikinä päästä tilannetta tuohon pisteeseen. Eikä ärsytä sinua tahallaan noin. Nukutusasiat sovitaan ennen itse tilannetta, laitatte vaikka paperille miten toimitaan. Mistä muista asioista olet raivostunut miehelle, muille?

NO en kyllä ymmärrä että miehen päälle pitää käydä

Peesi!

 

Jos nainen ei osaa hillitä itseään hormonien vaikutuksen alaisena edes sen vertaa, että puree omaa miestään, luulenpa hänen olevan todennäköisemmin väkivaltainen lastaankin kohtaan. Sekaisin ja univelkaisena tekee outoja asioita, mutta useimmilla meistä on jonkinmoinen itsehillintä.

Ei käy kateeksi psycho bitchin lapsia.

 

Ihme porukkaa täällä nainen saa käydä miehen päälle ja sitä vielä puolustellaan,tuskin sillä vauvalla mikään kauhea hätä oli luultavasti itki väsymystään.

 

Menin sitten katsomaan ja siella se mies lukee vauvan huoneen oven takana kirjaa ja vauva huutaa ihan hysteerisena sangyssaan.

Meilla menee niin etta valilla vauva nukahtaa ihan ite sankyynsa, valilla silitellaan jos ei muuten uni tule. Nyt ilmeisesti mies oli sitten paattanyt etta silittelyt loppuu tahan, siita on tulossa huono tapa.

Suutuin miehelle siita etta huudattaa kipeaa ja ylivasynytta lasta ja ehdotin etta jospa mina vahan silittelisin josko rauhoittuisi. Mies kaski minut pois eika paastanyt vauvan luo.

Sun miehesi on aikamoinen pässi ja sulla taitaa vähän keittää yli. Ja vielä toinen tulossa, auts.

Koittakaa nyt rauhoittua, lapsethan kärsii tollasesta käytöksestä. Ukkosi voi lopettaa lapsensa vertailun muihin, lukea vaikka pari lapsenkasvatusopusta jos auttaisi, ja sun täytyy rauhoittua, vaikka hormonit jyllääkin nyt raskaana.

Tehkää vaikka niin että sä nukutat aina, kun kerran sen paremmin osaat.

 

Ihme porukkaa täällä nainen saa käydä miehen päälle ja sitä vielä puolustellaan,tuskin sillä vauvalla mikään kauhea hätä oli luultavasti itki väsymystään.

Joo kumma, että tämä väkivaltainen hormoonilehmä on parempi lasten kasvattaja kuin rationaalisesti ja rauhallisesti asiaan suhtautuva mies. Mut tää o kaks plus

 

Mitä pahaa siinä on,että yrittää opettaa lapsensa nukahtamaan itekseen,minua on pienenä nukutettu ja kärsin vielä aikuisiälläkin nukahtamisvaikeuksista.Samoin pikkuveljeni.

 

Hiukkasen vinksahtanut pariskunta vissiinki. Toisaalta en minäkään oo sen silittelyn ja sylin kannalla ollenkaan. Siitä tulee tapa ja helvetin vaikee päästä eroon

 

Hiukkasen vinksahtanut pariskunta vissiinki. Toisaalta en minäkään oo sen silittelyn ja sylin kannalla ollenkaan. Siitä tulee tapa ja helvetin vaikee päästä eroon

Onhan se joo tosi vittumaista ja raskasta silittää omaa lastaan.

 

Hiukkasen vinksahtanut pariskunta vissiinki. Toisaalta en minäkään oo sen silittelyn ja sylin kannalla ollenkaan. Siitä tulee tapa ja helvetin vaikee päästä eroon

Onhan se joo tosi vittumaista ja raskasta silittää omaa lastaan.

Voihan sitä lastansa silitellä hereillä olo aikana,eikä opettaa siihen,että aina kun mennään nukkumaan äiti tulee ja silittää uneen ja tässä tapauksessa ei ollut kyse mistään vastasyntyneestä!

 

Pitäiskös sun jutella tästä vaikka neuvolassa:
"purin miesta kasivarresta, itkin ja kuljin kuin elain pitkin poikin, heittelin tavaroita ja yritin iskea itseani kasivarteen kynsisaksilla. Olin ihan sekaisin siita vauvan itkusta. "

 

Hiukkasen vinksahtanut pariskunta vissiinki. Toisaalta en minäkään oo sen silittelyn ja sylin kannalla ollenkaan. Siitä tulee tapa ja helvetin vaikee päästä eroon

Onhan se joo tosi vittumaista ja raskasta silittää omaa lastaan.

Ja sit silitellään inttiin asti.. jep jep

 

Hiukkasen vinksahtanut pariskunta vissiinki. Toisaalta en minäkään oo sen silittelyn ja sylin kannalla ollenkaan. Siitä tulee tapa ja helvetin vaikee päästä eroon

Onhan se joo tosi vittumaista ja raskasta silittää omaa lastaan.

Voihan sitä lastansa silitellä hereillä olo aikana,eikä opettaa siihen,että aina kun mennään nukkumaan äiti tulee ja silittää uneen ja tässä tapauksessa ei ollut kyse mistään vastasyntyneestä!

Jos äiti haluaa silittää lapsensa uneen, niin hän ei saa?
Jo olette outoa sakkia.

 

Leijonaemo: tutkimuksissa on osoitettu, että puolisoaan kohtaan väkivaltainen ihminen on keskivertoa todennäköisemmin väkivaltainen myös lastaan kohtaan. Kuinka voit puolustaa väkivaltaista äitiä?