Kieltäytyminen kummiudesta

[Millipidetär]

Veljeni sai ensimmäisen lapsensa ja kysyivät minua yhdeksi kummmeista, oudoksuin hieman sitä että he olivat ajatelleet pyytää vain minua ei miestäni mutta en olisi kieltäytynyt. No tänään sitten kuulin että he pyytävät toisen veljeni ja tämän avokin ja lapsen äidin siskon ja veljeni parhaan ystävän kummeiksi ja ajattelivat vielä pyytää minua.

Tulin siihen tulokseen että kieltäydyin kohteliaasti ja sanoin että ovatko ottaneet huomioon että jos saavat lisää lapsia onko näille kummeja enää jäljellä lähipiirissä, he myönsivät etteivät olleet ajatelleet asiaa.

Onko mielestäsi kummiudesta kieltäytyminen väärin ja loukkaavaa? Minusta kummeja riitti hyvin lapselle ilman minuakin ja olenhan hänen tätinsä joten muutenkin elämässä läsnä ja haluaisin muutenkin vain muutaman kummilapset (max2) yhdessä mieheni kanssa ja joihin panostaisimme kunnolla.

 

[mum84]

Minun mielestäni se olisi väärin ja loukkaavaa että joku suostuisi lapsemme kummiksi vain koska ei kehtaisi kieltäytyä.

 

[vartooja]

Ei se miusta ole loukkaavaa eikä väärinkään. Parempi niin kun olla sitten nihkeesti niissä kummin tehtävissä, tosin teillä tuskin niin olisi käyny kun olette niin läheistä sukua, mutta tajuat varmaan mitä tarkotan...

 

[vieras]

Kummiudesta kieltäytyminen on loukkaavaa ja moukkamaista.

 

[arg]

No jo tänään paasataan kummiudesta.
Itse koen kauheaa morkkista siitä kun minua ei pyydetty veljentyttären kummiksi. He kuitenkin ovat meidän lapsen kummeja. :headwall: :'(

 

[meikku]

Minun mielestäni se olisi väärin ja loukkaavaa että joku suostuisi lapsemme kummiksi vain koska ei kehtaisi kieltäytyä.

Juuri näin. Itse teen kuten toivon minulle tehtävän.
En olisi halunnut velvollisuuden takia kenenkään suostuvan lapsellemme kummiksi ja sitä myös noudatin kun kieltäydyin itse tänä vuonna kummiudesta.

 

[meillä]

Kummiudesta kieltäytyminen on loukkaavaa ja moukkamaista.

meillä 6 kummilasta olisiko seitsemännen kohdalla edelleen moukkamaista?

 

[noup]

Kummiudesta kieltäytyminen on loukkaavaa ja moukkamaista.

Höphöp.
Se vasta moukkamaista olisikin jos suostuttaisiin kummeiksi,vaikkei olisi loppupeleis siihen halukkuutta.

 

[Mykkä kissa on mauton]

Ei ole mitenkään väärin tai loukkaavaa.
En minäkään haluaisi lapsilleni kummeja, jotka eivät vaan ole kehdanneet kieltäytyä,
samoin en itse haluaisi olla kummi ns. "väkisin".
Meillä on jo niin monta kummilasta, että jos vielä pyydetään aiomme kyllä kieltäytyä kohteliaasti.

 

[Saraldo]

Musta kummiudesta kieltäytyminen on jokaisen oikeus. Ja mieluummin kieltäytyy kuin on sitä väkisin.

Mutta musta kummius on henkilökohtainen asia eli siihen ei pitäisi pyytää pariskuntia pariskuntina, vaan yksilöinä. Ja musta on ok, että esim. mieheni pyydettäisiin kummiksi mutta mua ei. Tai päinvastoin. Ei se ole mikään parijuttu, vaan henkilökohtainen asia. Jos taas vanhemmat oikeasti haluaa koko pariskunnan kummeiksi, niin sehän on oikein hyvä asia. Kunhan eivät pyydä toista osapuolta vain siksi, että on pakko.

 

[mikä]

Ei ole mitenkään väärin tai loukkaavaa.
En minäkään haluaisi lapsilleni kummeja, jotka eivät vaan ole kehdanneet kieltäytyä,
samoin en itse haluaisi olla kummi ns. "väkisin".
Meillä on jo niin monta kummilasta, että jos vielä pyydetään aiomme kyllä kieltäytyä kohteliaasti.

mikä on monta kummilasta? kunka monta teillä on?

 

[mie]

Minusta juuri ap:n tapauksessa (kummeja on tarpeeksi lapselle) on ok kohteliaasti kieltäytyä kummiudesta. Jos taas tietää, että kummeja on vaikea saada tarpeeksi, on minusta aika nuivaa kieltäytyä kummiudesta jos on kuitenkin lapsen vanhempien kanssa hyvissä väleissä.

 

[Mykkä kissa on mauton]

Ei ole mitenkään väärin tai loukkaavaa.
En minäkään haluaisi lapsilleni kummeja, jotka eivät vaan ole kehdanneet kieltäytyä,
samoin en itse haluaisi olla kummi ns. "väkisin".
Meillä on jo niin monta kummilasta, että jos vielä pyydetään aiomme kyllä kieltäytyä kohteliaasti.

mikä on monta kummilasta? kunka monta teillä on?

En tiedä mikä kenellekin on monta, se lienee yksilöllistä.
Meillä on kuusi.

 

[Hmmm]

Oletko varma, ettei kummikysymys koskenut myös sinun miestäsi? Minusta voit ihan kauniisti kieltäytyä, vaikka vaikeaa se toki on hienovaraisesti tehdä. Juuri minusta ja miehestäni tuli veljentyttären kummeja. :heart: Aiemmin mieheni on kieltäytynyt kummiudesta, kun hänen veljensä pyysi lapselleen kummiksi. Silloin mieheni ei kuulunut kirkkoon ja oli naimisissa ateistin kanssa.

 

[Millipidetär]

Minusta juuri ap:n tapauksessa (kummeja on tarpeeksi lapselle) on ok kohteliaasti kieltäytyä kummiudesta. Jos taas tietää, että kummeja on vaikea saada tarpeeksi, on minusta aika nuivaa kieltäytyä kummiudesta jos on kuitenkin lapsen vanhempien kanssa hyvissä väleissä.

en olisi kieltäytynyt jos kummeja olisi ollut vain pari kappaletta, he ovat nuori pariskunta ja ihan tohkeissaan vauvastaan ja on ihan luonnollista että haluaisivat sitoa sisaruksia ja tuttuja ympäriltään osaksi lapsen elämää kummiuden muodossa. Kun kysyin heiltä että jos saatte lisää lapsia kenet pyydätte kummeksi silloin niin he eivät tienneet koska kaikki vaihtoehdot olisi käytetty ensimmäiseen lapseen. Muutenkin minua ei kiinnosta olla kummi minkään lauman jatkeena vaan haluaisin että olisin se ykkösvaihtoehto kummiksi ja että olisin itsekin halukas...en oikein osaa täysin selittää tuntemuksiani.