Kevätkullat06

no minä olen ajatellu jääväni kotiin, mutta se nyt kuitenkin on miehen päätettävissä. Hän, kun on sitten elättäjänä, tulot kyllä riittää. Uskon kyllä jääväni ainakin 2 vuotiaaks asti kotiin. Mieluiten olisin koko ikäni kotona

Mites on viikko lähtenyt käyntiin teillä muilla?
Me on pidetty kotipäivää eilisen rääkin jälkeen, tosin iltapäivällä tuossa viiden jälkeen pitäis viedä yksi veljen tytöistä synttärilahja ostoksille. Rahat on vaan jo melko vähissä.

Tarkistutin juuri veroprosenttini ja se pisti mielen iloiseksi, olisin saanut laskettua yli puolella sitä, mutta jätin ennalleen. Saan sitten ens jouluksi lahjarahat valtiolta

Mukavaa tiistain jatkoa kaikille.

 

Moikka!

Maijun mamma; mietiskelet samaa asiaa kuin minäkin, toisaalta olisi kiva lähteä töihin, mutta toisaalta olisi kiva olla babyn kanssa kotona. Kohta puoliin pitäisi päättää ja se on niiiiiin vaikeaaaaaa...... =)

Me ollaan tänään ulkoiltu, mutta kamalan liukasta oli. Alamäet ja ylämäet olivat aivan peiliä, kieli keskellä suuta tultiin. Hiekoitus oli jäänyt kyllä tekemättä, toivottavasti kukaan ei kaatunut.

Syöminen sujuu jo paremmin, vaikka kyllä äidille meinasi stressi tulla.
Peruna ja porkana maistuu sekä ruusunmarja ja vadelma.

Mutta nyt pitää mennä, kun ei neiti enää viihdy yksin tuolla lattialla :wave:

 

Mää olen jo tehnyt päätöksen töiden osalta. Aion pitää äippäloman jälkeen kesälomia ja sitten olen noin 4 kuukautta hoitovapaalla. Eli siis syksyllä -07 töihin. Syksyllä varmaan saa parhaiten myös hoitopaikkoja (toivon minä).

Mukavaa illan jatkoa =)

 

Mä olen taasen sen pari vuotta ainakin kotosalla. Eka oli 2v9kk ja toinen 3v2kk kun menivät päiväkotiin. Mutta siis viimeksi lähdin kyllä jo töihin aikaisemmin, kun meillä molemmilla on vuorotyöt, joten oltiin aina vuorotellen duunissa ja mä tein sit n.30h/vkossa! Se oli kyllä aika kannattavaa kaikinpuolin, koska saatiin kotihoidontuki ja säästettiin kahden muksun tarhamaksut ja muksut sai olla kotosalla =) Tosin yhteistä aikaa ei kauheasti jäänyt, mutta hyvin selvittiin ja sanotaanko, että parisuhde mun mielestä vaan lujittui sen vuoden jälkeen!!!

Siis tällähetkellä on tälläset suunnitelmat, mutta tilanteethan voi muuttua...

Nyt rippaamaan pyykkejä =)

 

Heipähei!

Nostelen vain ja kirjoittelen sitten myöhemmin lisää.

Uskomatonta, että jo tähän aikaan alkaa olla pimeä....

 

Minä pohdin tuota töihin menemistä. Alunperin oli tarkoitus mennä tekemään 6 h työpäivää sen jälkeen kun olisin vanhempainvapaan jälkeen pitänyt kesälomat.

Mies sitten ilmoitti että haluaa pitää 2 vkoa vanhempainvapaan lopusta että saa isyysvapaan pidennyksen.

Jotta saataisiin pidennettyä kaikki vapaat, niin menen sitten töihin niiksi 4 vkoksi, jotka mies on kotona. Vauva on silloin vasta 8,5 kk. Vähän sitä jo murehdin, en oikeastaan muuten, mutta imetystä. Ja olen ihan varma, että olen ihan tippa linssissä siellä töissä. Toivottavasti en joudu työmatkalle! En voisi lähteä!

Mietin jos ehdottaisin miehelle, että se toisi vauvan aina imetettäväksi keskellä päivää, kun olen töissä alle 10 min kävelymatkan päässä kotoa.

Mutta nyt olen alkanut epäilemään, että haluanko koskaan enää töihin, tai haluisinko töihin vasta jos saataisiin toinen lapsi, tai jospa opiskelisin, jotta voisin olla kotona päivät... En osaa muodostaa kuvaa, että minkälainen työelämä minua kiinnostaisi ja mikä minulle sopisi. Olenko sellainen äiti joka käy töissä vai en? Mietin koko ajan itseäni äitinä. Kun jumppaan, mietin että olen jumppaava äiti... En pääse edes hetkeksi eroon äitiydessä vellomisesta.

Ja töistä tietenkin painostetaan, että milloin haluamme muuttaa ulkomaille ja mitä kaikkea siellä olisi tehtävää jne. Olen ihan pää pyörällä aina kun heitä tapaan. Ja mun pomo (ulkomaalainen, eikä tajua näitä suomen juttuja) aina sanoo vaan, että meillä on niin hyvät välit, että hön voi "leikillään" hieman painostaakin.

 

Heips,

joo - minullakin velloo nuo "millainen äiti olen" ajatukset. Kun tuntuu, että tämä ensimmäisen lapsen syntymä muutti asioita tuolla pääkopassa aivan lopullisesti. Moni asia näyttää nyt niin totaalisen eriltä. Tämä on tietenkin hyväkin, mutta nyt tuntuu, että pitää sitten "löytää" itsestään ne uudet tuntemukset esimerkiksi työelämää kohtaan.
Minä olen aiemmin aina ollut hyvin työorientoitunut ja nyt välillä tuntuu, että etten haluaisi siihen maailmaan takaisin enää ikinä!

Oma työpaikkani ei houkuttele, koska ala on hyvin kiireinen ja aiheuttaa jatkuvan stressin tekijälleen... Jäädessäni äitiyslomalle olin aika täynnä sitä kaikkea. Toisaalta lämmittelemme mieheni kanssa ajatusta omasta yrityksestä (olisi hyvä juttu tiedossa) ja koska se on aina ollut minulla haaveena, niin en tietenkään heti voi ajatusta hylätäkään. Mutta jotenkin pelkään, että tuo yritys veisi sitten liikaa aikaa lapselta. Vaikka eihän se oikeasti vie, sen tiedän itsekin yrittäjäperheessä kasvaneena. Ja meillä olisi hyvä tekijäporukka, joka kyllä ymmärtää "nuoren perheen" (eihän me kyllä mitään nuoria olla) tarpeet.

Mielestäni vaikeita asioita päätettäväksi nämä kaikki. Toisinaan olen ajatellut, että olisi ollut "helpompaa" jos tyttäremme olisi syntynyt tilanteeseen, jossa kaikki olisi "valmiina", mutta me olemme perheenä vielä monien valintojen edessä. Itse olen aikanaan syntynyt seitsemän lapsiseen perheeseen, jossa ei ole mietitty, että mille alettaisiin tai vaihdettaisko paikkakuntaa tms sillä kaikki on ollut samalla tavalla koko lapsuuteni. Mutta ajat muuttuvat...

No, sitten juhlan aiheeseen. Alustus: minä sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen keväällä. Diagnoosi tehtiin jälkitarkastuksessa vaikkakin oireet alkoivat kyllä jo synnytyslaitoksella. En vain tiennyt mistä oli kyse. No, siitä kaikesta on kuitenkin selvitty ja tänään olen ottanut viimeisen lääkkeeni. Olen ollut puolitetulla annoksella jo viikon ja tänä aamuna meni sitten se viimeinen puolikas. Ihana olo =)
Onnittelut mulle ja meidän perheelle siitä, että selvisimme ehjin nahoin elämäni vaikeimmasta paikasta. (hymyilen, kun kirjoitan tätä)

Aurinkoista päivää kaikille!

 

Maijun mamma, hieno asia että olet selviytynyt vaikeasta ajasta elämässäsi :hug:

Tuohon töihin paluusta vielä sen verran että itse olen alalla josta "tippuu kuin eno veneestä" jos sinne ei palaa riittävän ajoissa. Mikä sitten on riittävän ajoissa, tiedä häntä. Omalla kohdallani paluu on tosiaan syksyllä. Töistä kun lähdin ajattelin että en sitä stressiä kaipaa (viimeisimmät yt:t päättyivät juuri), en minä vieläkään sitä stressiä kaipaa, mutta kylläkin aikuisia kontakteja arkipäivään.

Tätä ei pidä tulkita etteikö typymme olisi ihana, typy on parasta minun maailmassani, mikä voisikaan olla ihanampi näky kuin vain äidille tarkoitettu hymy.

Typyn kuulumisia... parhaillaan hän tutustuu olohuoneen mattoomme sohvapöydän alla... Nyt maailma on parasta vatsallaan, sinne pystyy kääntymään itse ja peruuttamalla pääsee eteenpäin =)

 

Meillä ollaan vähän flunssaisia. Kukaan ei oo pahasti. Pitää vaan toivoo ettei tytsille ainakaan tuu pahempi. En muista joko kerroin enkä jaksa, mut kerrotaan sitten uudestaan. Tytsi rupes kääntyy massulta selälleen viime viikolla. Nyt jo liikkuu aika hyvin lattialla. Pitää kattoo ettei oo ihan lähellä mitään mistä vois olla haittaa.

Mie jään kotiin joksikin aikaa. Sen takia että mulla on työpaikka eri paikkakunnalla. Enkä haluu enää sinne. Ja tytsi ois vasta reilu 8kk niin en varmaan raskis viedäkään hoitoon. Etsin sitten täältä töitä. Pidän kyllä sitä paikkaa niin pitkään kunnes löydän jotain muuta, etten jää tyhjän päälle. Täältä ei välttämättä niin helposti löydy töitä ja toiselta paikkakunnalta löytys varmasti miehellekin töitä, mutta kun kaikki kaverit on tällä suunnalla. Rahallisesti tulee tiukkaa, mutta pitää vaan yrittää karsia menoja. Toisaaltaan tekis mieli jäädä kotiin pitemmäks aikaa toisaaltaan ei, pitää miettii niin montaa asiaa.

Ja gallupi:

Turhin vauvallesi ostama tai saatu tavara?
Ainaskin ihan pienet sukat, jotka ei mahtunu meidän neitin isoon monoon. On varmaan muutakin...

Vauvan lemppari lelu?
Tällä hetkellä tuttinauha ja Nelli-nalle

Käyttämäsi vaippamerkki?
pampers

Teetkö soseet itse vai ostatko kaupasta valmiita?
Suurimman osan vihanneksista ite ja hedelmistä suurimman osan ostan kaupasta

Kuinka monta hampia löytyy suusta?
ei oo hampaita

Suihku vai kylpy?
kylpy

Toivoisin, että joulupukki toisi vauvelille...
en oikeestaan tiedä...vauvapulkka, jotain hyödyllistä

 

Heip,

kävimme tänään neuvolalääkärillä. Meillä oli rokotusaika siirretty tälle päivälle ja koska lastenlääkäri oli paikalla (on paikkakunnalla vain silloin tällöin) tehtiin Maijulle jo se 8kk:n tarkastuskin, vaikka typy on vasta 6kk. Lääkäri kehui kovasti vauvan motorisiataitoja ja sanoi, että mitä todennäköisemmin lähtee kävelemäänkin tuota pikaa...! Oli kuulemma jo kaikki 8kk vanhan vauvan taidot, vaikka onkin kaksi kuukautta nuorempi. Että tämmöinen liikkujahirmu meillä =) Hassua miten "ylpeä" olo mulla oli, kun lähdettiin sieltä neuvolasta. Vaikka tiedän kyllä, ettei sillä ole mitään väliä vaikka vaavi olisi oppinut konttaamaan kolme kuukautta myöhemmin! Ja jotenkin tuo "ylpeys" sai mut noloksikin - että näin höppänäksikö sitä tuon oman mussukan kanssa tulee...hih.

Ja saipahan pitkän nenän se neuvolan tätikin, kun uskalsi meidän vaavin taitoja silloin maanantaina epäillä

Jeps, mutta rokotus meni sitten suhteellisen kivuttomasti ja Maiju kesti sen reippaasti.

Tässäpä kaikki tällä erää.

 

Heipsuli kaikille!!


Maijun mamma meillä molemmilla on sitten aika vilkkaat tytöntylleröt, koska meilläkin opittiin konttaamaan paria pvä ennen kun 1/2 vuotta tuli täyteen ja nyt sitten jo noustaan tukea vasten seisomaan (huojumaan)!!! Niin ja meno on jo tosi vauhdikasta eli mamma ei todellakaan soffalla ehdi makoilemaan.... Niin ja tosi kiva, kun olet päässyt nyt vaikeuksien yli, aina se ei ole tämä elämä helppoa ja joskus tapahtuu sellaisiakin asioita joihin ei voi sitten kuitenkaan itse vaikuttaa.

Tyty on alkanut nyt viihtymään rattaissa, kun ei tarvitse enää makoilla siellä, vaan näkee ympärilleen, ihanaaaaa =) Ennen se olikin yhtä kitinää, jos oli hereillä... Me maistettiin tänään ekaa kertaa kalaa ja yökkäilyksihän se meni :snotty:

Nyt täytyy mennä!!!!!!!!

 

Huomenta taas kaikille!

Maijun mammalle terkkuja ja onnittelut selvitymisestä :hug: .

Höh, meidän kakkakone ylitti itsensä eilen illalla klo 23 tekemällä sellaiset läjät et meikän puoli patjasta oli nukkumis kelvoton. Pääsin yöksi evakkoon sohvan kainaloon ja nyt tietty väsyttää, kun poikaa piti hakea eri huoneesta syömään.. miten voikin yöllä laiskottaa niin ettei jaksaisi 10 askelta taka vasemmalle ottaa?

Ehkä se johtuu suklaan puutteesta, sain viime viikolla kiellon suklaan syönnille. Poika otti ja sai ihottumaan mun herkutteluista
Nyt olen miettinyt mikä vois sen suklaan himon korvata, mutta en ole keksinyt? Olisiko ideoita? Olisiko tietoo, et saiskos syödä valkoista suklaata? Oon ihan puutteessa, siis ton suklaan Vaikkakin tälle makkaramahalle tekis hyvää olla ilman mitään herkkuja, mut en kykene!

Ääh, taidan mennä penkoon kaappia josko sieltä löytyi jotain makeeta. Ei kyllä taida olla, kuin sokerii :'(

 

nosto :wave:

 

Heip kaikki,

minä keksin uuden kyselyn, en tiedä joko näitä asioita on täällä käsitelty?!

Lapsesi/lapsiesi nimet?

Liittyykö nimeen/nimiin joku tarina?

Lapsestanne käytetyt lempinimet?

Sinun ja miehesi iät?

Onko jo pitkä yhteiselo takana?

Miten tapasitte?

Millaisesta perheestä olet itse lähtöisin?

Rakkain harrastukseni kautta aikojen?

Hassuin/odottamattomin muutos sinussa lapsen syntymän jälkeen?

Oletko jo miettinyt mitä lapsestasi tulee isona? Mitä näet?

Leivoitko vai ostitko kaupasta isänpäiväkakun?

Käyn itsekin vastailemassa myöhemmin. Nyt pitää mennä "pelastamaan" vaavi tuolta ulkoa nukkumasta. Mukavaa lauantaita kaikille

 

Lapsesi/lapsiesi nimet?

Mulla on kolme mukulaa, mutta nimiä en paljasta...

Liittyykö nimeen/nimiin joku tarina?

Ei oikeastaan, kalenterista löytyy kaikkien nimet siis ihan "tavis" nimiä kaikilla

Lapsestanne käytetyt lempinimet?

Siis meijän nassikoilla on lemppari nimiä NIIIIIN paljon... Rakkaalla lapsellahan on monta nimeä

Sinun ja miehesi iät?

Kolmenkympin tietämissä ollaan molemmat! Mies jo yli ja mä vähän alle...

Onko jo pitkä yhteiselo takana?

Aika kauan on jo taivalta takana ja toivon, että vuosia olisi vielä TOSI paljon edessäpäin.....

Miten tapasitte?

Junassa!

Millaisesta perheestä olet itse lähtöisin?

4 henkisestä perheestä, tosin vanhemmat erosivat, kun olin 9vee

Rakkain harrastukseni kautta aikojen?

Mulla ei oikeastaan oo mitään lemppari harrastuksia, mutta pienenä vinguttelin viulua ja se oli hauskaa

Hassuin/odottamattomin muutos sinussa lapsen syntymän jälkeen?

Vaikee kyssäri.... Luulenpa etten oo mitenkään kummemmin ainakaan hassulla tavalla muuttunut, mutta sanotaanko, että hermot on venynyt paljon ja rauhoittunut olen myös

Oletko jo miettinyt mitä lapsestasi tulee isona? Mitä näet?

Ekasta tulee joku toimistorotta, kakkosesta ammatti urheilija, poliisi tai ensihoitaja ja tästä kolmosesta yleinen syyttäjä Villejä veikkauksia siis.... Hauska nähdä osuuko yksikään oikein

Leivoitko vai ostitko kaupasta isänpäiväkakun?

Lapset ja iskä saavat huomenna yhdessä leipoa jotain hyvää! Ostin tarvikkeet ja annan ohjeet, saavat sitten yhdessä puuhastella kyökissä


Nyt makoilemaan soffalle!!

 

Minäpä nyt itsekin...


Lapsesi/lapsiesi nimet?
Maiju Elina

Liittyykö nimeen/nimiin joku tarina?
Ei oikeastaan ennen nimen antoa, mutta ristiäisten jälkeen kuulin, että oman isäni täti on ollut saman niminen. Hauska yhteensattuma!

Lapsestanne käytetyt lempinimet?
Vaavi, vaavukka, mussukka, vaavusha...

Sinun ja miehesi iät?
Minä 32, mies 33

Onko jo pitkä yhteiselo takana?
Noin kaksi vuotta

Miten tapasitte?
Baarissa, vaikkakin se oli viimeinen paikka, josta ajattelin elämäni miehen löytyvän.

Millaisesta perheestä olet itse lähtöisin?
Minulla on 4 vanhempaa veljeä ja 2 vanhempaa siskoa. Minun ja vanhimman sisarukseni välillä on 17 vuotta.

Rakkain harrastukseni kautta aikojen?
Laulu.

Hassuin/odottamattomin muutos sinussa lapsen syntymän jälkeen?
Aamu-unisuus kaikkosi... On hassua, miten reippaasti sitä oman lapsen kanssa herää vaikka kello näyttäisi vasta kuutta/seitsemää. Aiemmin tuollaiset herätykset olivat aivan hirveitä!

Oletko jo miettinyt mitä lapsestasi tulee isona? Mitä näet?
Rallikuski, lentäjä, pujottelija, laulaja... Ja isä sanoo, että A-luokan lihansyöjä...

Leivoitko vai ostitko kaupasta isänpäiväkakun
Ostin kaupasta ja hyvin maistui

 

No jopas täällä on hiljasta..... Huhuu!!!!! Onkos kaikki kevätvauveleitten äipät menny talviunille

No enpä minäkään aina tänne ehdi ja nytkin ajattelin nopsasti vaan lukasta jutut ja sitten TAAS maksamaan laskuja :'(

Ootteko käyneet jo pulkkamäessä? Me oltiin tänään tytyn ja isompien lasten kanssa! Me ei vielä laskettu, mutta ens kerralla me tytöt kyllä ajateltiin koklata sellasessa pienessä mäessä

 

Jotenkin tuntuu, että todellakin alkaa talviuni vaivata. Mulla on ihan nääntynyt olo, eikä helpota toi 2-3 tunnin välein ruokailu öisin. Ne on taas tihentynyt. Välillä oli 3-4 h välit.

Yksi yö kun olin ihan puhki, niin mies ruokki pullosta. No, paljastui, että poika söi eka syötöllä 100 ml, sitten nukkui 4 h ja söi reilusti alle 100 ml. Että ei sillä niin nälkä öisin taidakaan olla, vaan herää tissille saadakseen olla tissillä.

Olenkin sitten miettinyt, että josko opetettais pojan pois yösyötöistä tassuttelun avulla. En ole vielä päässyt päätökseen, mutta tarvitsisin itse kovin unta. Haluisin nukkua ainakin viikon putkeen.

 

:'( minulla on ollut mieli maassa isänpäivästä asti, kun ystäväni ilmoitti pienen enkeli poikansa nukkuvan ikiunta vielä masussa. Viikkoja oli 36 täynnä sunnuntaina.
Kovin on vaan mielessä pyörinyt miksi näin kävi, itkettänyt ja taas miettinyt syitä pienen elämän loppumiselle. Mietin kuinka ystäväni suree, kuinka jaksaa huolehtia perheestään suuren surun keskellä. Paljon päässä pyörii asioita, uskallanko soittaa ystävälle, jaksaako hän puhua?
Mitä sanotte, uskallanko? Vai kunnioitanko heidän suruaan antamalla heidän ottaa yhteyttä ensin, entä, jos haluaakin jutella, mutta ei surultaan saa soitettua?
ja taas itkettää..

 

Tulin pikaseen lukemaan, mutta pakko kommentoida tohon suru-juttuun. Kuka siitä nyt kirjoittikin (hyvä muisti). Mun hyvän ystävän miehen isä kuoli loppu viikosta. Ensin laitoin heille viestin ja soitin sitten muutaman päivän päästä, kun olivat kotiutuneet. Oisin soittanut jo aiemmin, mutta tiesin heidän olevan ystävän miehen äidin tukena, joten en silloin viitsinyt häiritä.

Ja vuosia sitten erään ystäväni veli kuoli onnettomuudessa. Mietin pitkään miten otan yhteyttä kaveriini. Lopulta kirjoitin hänelle kirjeen. Hän soitti muutaman päivän päästä ja kiitti. Olin ollut ainut kavereista joka oli jotenkin reagoinut. Tietysti tuolloin olimme vielä niin nuoria ja surua käsitteli eri tavalla. Nykyisin oisin soittanut.

Jokainen on tietysti erilainen. Ja nuo tilanteet ovat erilaisia vrt lapsen menetykseen. Joten hankala mennä sanomaan mitä tekisit. Riippuu varmaan miten läheisiä olette. Muuten en osaa auttaa.

 

Kiitos Jansu vastauksestasi, laitoin ystävälleni viestin jo heti isänpäivänä ja nyt laitoin uudestaan. Jotenkin arastelen soittaa, kun emme ole niin läheisiä, en halua olla tunketteleva, haluaisin vain tukea ystävääni surussa. Ehkä kuitenkin soitan loppu viikosta..

 

Olipas täällä surullista luettavaa :'( Väinötär, uskon että teet ihan oikein, voithan sanoa puhelun aluksi että jos ystäväsi ei jaksa puhua niin lopetatte. Itse uskon että tärkeintä elämän surullisissa vaiheissa on välittäminen, usein riittää tieto että ystävä on lähellä kun häntä tarvitaan.

Vastaan tuohon kyselyyn myöhemmin paremmalla ajalla.

 

Kiitos myös sinulle kesä06.

 

Väinötär voi kuinka surullista, elämä on minusta joskus niin kovin epäoikeudenmukaista. Kaikilla ihmisillä on erilainen tapa toimia surun hetkellä, mutta voithan toki soittaa ja kysyä haluaako hän jutella. Varmasti jo se tieto, että ystävät välittää voi hitusen auttaa kipuun ja tuskaan.

Taidanpa mennä pusuttamaan lapsukaiseni ja kuuntelemaan heidän tuhinaa ja kömpiä sen jälkeen itsekkin sänkyyn!

 

Kiitos.. samaa minäkin teen tämän tästä, suukottelen omaani ja halaan vaikka toinen nukkuu. En vaan voi olla koskematta, jos vaikka jotain tapahtuu.. pien pelko kokoajan :'( Taas täällä vaan valvon, kun yksin olen pojan kanssa, ajatukset päässä pyörii kaikenmoiset edelleen.