Voi kun teillä oli kurja päivä Filuuri :hug: :hug: Toivottavasti olet saanut levättyä ja olosi helpottunut edes hiukan :hug:
Niin eli näköjään se anoppi osaa suokin jyytää, on ne kummajaisia ja varsinkin nyt :headwall: Voisivat oikeesti tajuta et meillä muutenkin hormoonit hiukka sekasin ja ollaan herkillä ettei kaivata mitään ylimääräisiä selvityksiä ainakaan niiltä
No, jos sit vauvelin synnyttyä alkaa jotain imetyksestä selvittää sulle niin ethän sä ole sen verta mitenkään niin ei todellakaan voi verrata jos ite on ollut tuottolehmä niin ei kaikki voi olla ja jos kuitenkin olet esikoistasi pystynyt osaksi imettää niin sehän on tosi hyvä, me ollaan niin yksilöitä kaikki joten älä ota paineita :hug: helpommin sanottu kuin tehty
Tuosta syömisestä, tein tänään nakkikastiketta ja keitettyy perunaa niin eihän meidän pikkuneiti koskenutkaan ruokaan :ashamed: Oisi pitänyt vaan saada pelkkiä kylmiä nakkeja :/ No, kaipa se sit taas illalla vetää leipää tahi sämpylää kitusiin kun ruoka ei kelvannut, tätä on jatkunut nyt hetken aikaa ja samoin on alkanut parina päivänä konttailemaan lattialla mut sit taas toisanaan kuten äsken puki itse vaatteet päälle kun siskonsa sanoi ettei pääse niiden mökkiin jos ei ole vaatteita et mä en enää ymmärrä, vaistooko et kohta tulee suuria muutoksia ja hakee sitä huomiota enemmän.....
Mies tavallaan salaa toivoo poikaa, ainakin olen vaistonnut sen pitkään mutta sit kuitenkin selittää et tyttöhän se on, et haluaa pitää ammattimiehen tittelin että myös käytännönkin syistä et kaikki tytölle valmiina :heart:
Tuosta sairaalavisiitistä; meillä mies jo sano ettei rupee rahtaamaan äitiään eikä mun äitiä sairaalaan et vetoo siihen et tiukentuneet määräykset ja aina parempi, mä en jaksa kumpaakaan :ashamed: anteeks, oli ihan riittävästi pikkuneidin aikaan kun siellä sairaalassa hössöttivät silloin et en todellakaan jaksa. Toisekseen itse en ole edes puhunut omalle äidilleni koko raskaudesta ja tätini kautta kuulin että oli kuullut siitä yhdeltä tuttavalta ja koska äitini ei kertaakaan ole multa kysynyt miten olen jaksanut tahi muutakaan vaikka vilaukselta ollaan nähty/ puhelimessa puhuttu niin anti olla. Aattelinkin et kuulkoon sitten vauvan syntymänkin ihan sit joltain muulta eikä meiltä :/
Äitini loukkasi mua niin pahasti silloin sanoillaan kun kerroin pikkuneitini odotuksesta toteamalla mulle silloin tiukkaan, kiukkuseen sävyyn et "taasko sä oot raskaana" eikä edes onnitellut ja mä todella loukkaannuin siitä koska kuitenkin edellisestä oli aikaa sen 13vuotta.
Eikä tuo äitini muutenkaan ole oikein koskaan ollut kiinnostunut meidän siis mun eikä siskoni lapsista, keskittyy omiin sairauksiinsa ym. Isäni sentään eläessään yritti olla hyvä ukki aina kun nähtiin.
Tulipas taas vuodatusta, huomaa etten enää osaa keskittyä täällä mihkään olennaiseen vaan tulee tänne koneelle kirjannuttua :ashamed:
Niin eli näköjään se anoppi osaa suokin jyytää, on ne kummajaisia ja varsinkin nyt :headwall: Voisivat oikeesti tajuta et meillä muutenkin hormoonit hiukka sekasin ja ollaan herkillä ettei kaivata mitään ylimääräisiä selvityksiä ainakaan niiltä
No, jos sit vauvelin synnyttyä alkaa jotain imetyksestä selvittää sulle niin ethän sä ole sen verta mitenkään niin ei todellakaan voi verrata jos ite on ollut tuottolehmä niin ei kaikki voi olla ja jos kuitenkin olet esikoistasi pystynyt osaksi imettää niin sehän on tosi hyvä, me ollaan niin yksilöitä kaikki joten älä ota paineita :hug: helpommin sanottu kuin tehty
Tuosta syömisestä, tein tänään nakkikastiketta ja keitettyy perunaa niin eihän meidän pikkuneiti koskenutkaan ruokaan :ashamed: Oisi pitänyt vaan saada pelkkiä kylmiä nakkeja :/ No, kaipa se sit taas illalla vetää leipää tahi sämpylää kitusiin kun ruoka ei kelvannut, tätä on jatkunut nyt hetken aikaa ja samoin on alkanut parina päivänä konttailemaan lattialla mut sit taas toisanaan kuten äsken puki itse vaatteet päälle kun siskonsa sanoi ettei pääse niiden mökkiin jos ei ole vaatteita et mä en enää ymmärrä, vaistooko et kohta tulee suuria muutoksia ja hakee sitä huomiota enemmän.....
Mies tavallaan salaa toivoo poikaa, ainakin olen vaistonnut sen pitkään mutta sit kuitenkin selittää et tyttöhän se on, et haluaa pitää ammattimiehen tittelin että myös käytännönkin syistä et kaikki tytölle valmiina :heart:
Tuosta sairaalavisiitistä; meillä mies jo sano ettei rupee rahtaamaan äitiään eikä mun äitiä sairaalaan et vetoo siihen et tiukentuneet määräykset ja aina parempi, mä en jaksa kumpaakaan :ashamed: anteeks, oli ihan riittävästi pikkuneidin aikaan kun siellä sairaalassa hössöttivät silloin et en todellakaan jaksa. Toisekseen itse en ole edes puhunut omalle äidilleni koko raskaudesta ja tätini kautta kuulin että oli kuullut siitä yhdeltä tuttavalta ja koska äitini ei kertaakaan ole multa kysynyt miten olen jaksanut tahi muutakaan vaikka vilaukselta ollaan nähty/ puhelimessa puhuttu niin anti olla. Aattelinkin et kuulkoon sitten vauvan syntymänkin ihan sit joltain muulta eikä meiltä :/
Äitini loukkasi mua niin pahasti silloin sanoillaan kun kerroin pikkuneitini odotuksesta toteamalla mulle silloin tiukkaan, kiukkuseen sävyyn et "taasko sä oot raskaana" eikä edes onnitellut ja mä todella loukkaannuin siitä koska kuitenkin edellisestä oli aikaa sen 13vuotta.
Eikä tuo äitini muutenkaan ole oikein koskaan ollut kiinnostunut meidän siis mun eikä siskoni lapsista, keskittyy omiin sairauksiinsa ym. Isäni sentään eläessään yritti olla hyvä ukki aina kun nähtiin.
Tulipas taas vuodatusta, huomaa etten enää osaa keskittyä täällä mihkään olennaiseen vaan tulee tänne koneelle kirjannuttua :ashamed: