Ketään, joiden tulisi pudottaa painoa jotta pääsevät hoitoon???

Tervetuloa joukkoon Arcatha :wave: Teillä on myös pitkä tie takana ja ootte tosi nuorina alottaneet yrityksen. Minkä takia te alunperin lähditte hoitoon, oliko teillä kauan sitä ennen yritystä takana ja onko siis taustalla jokin selvä syy lapsettomuuteen vai pelkkä paino?
Hei Mila! Meillä oli yritystä noin vuoden verran takana kun pääsimme ensimmäiselle käynnille kysiin. Ihan yrityksen alkuvaiheilla hakeuduin jo Terveystalon gynekologille, sillä kiertoni oli todella epäsäännöllinen ja välillä oli pitkiä aikoja ettei kuukautisia tullut lainkaan (pisimmän jaksot jopa vuoden mittaisia). Kerroin gynelle silloin, että olemme aloittaneet yrittämisen ja hän halusi laittaa meidän ikäänkuin varmistuksen varmistukseksi suoraan testeihin. Miehellä määrättiin tuolloin sperman tutkimukset joista sitten löytyikin siittiöiden vähäisyyttä ja hitautta.

Itse lopetin tupakoinnin syyskuussa 2009, samana päivänä kun ensimmäinen inseminaatiohoito tehtiin. Kokisin, että tupakoinnin lopettamisen jälkeen kierrot ovat olleet paljon säännöllisemmät. Mieheni lopetti tupakoinnin noin puoli vuotta minun jälkeeni ja hänellä siemennesteen laatu on parantunut myöskin huomattavasti lopettamisen jälkeen. Hitautta on edelleen, mutta laatu on muuten parantunut.
 


Nimimerkki...Ikä...Lähtöpaino/pituus...BMI...Tavoite...Tilanne nyt

Aniit...............27v..............................37…..-10kg....-1,6kg

Arcatha..........24v....111kg/177cm......35,4.....-15kg

Dannika..........34v....119kg/175cm......38,5.....-20kg......?

Dreamer74.....37v…..92kg/166cm.......33,42...-20kg...-3,4kg

futuremami…..27v.....81kg/162cm.......30,06..-6kg.....-700g

Kultakimpale2..24v...91kg/164cm ........33,8…..-6kg.....-1kg

Mila86.............25v....92,2kg/167cm.....31,7....-15kg...-3,8kg

muhkelo.........32v…..94,9kg/165cm.....34,6...-10kg....-700g

TanzZzku….....29v...101,8kg/171cm.....33,7....-10kg...-3,4kg


 
Moi Kaverit

Poikkesin moikkaamaan! Meidan veriarvot oli nousseet, niinkuin pitaakin ja nyt tuntuu etta voi hetkeksi huokaista ja alkaa odottamaan vauvaa/vauvoja! :)

Mita tahan laihdutusprojektiin tulee, niin oon vahan hammentyneena vielakin mita mun pitas tehda. Raskaana ollessa ei kai ole hyva laihduttaa, mutta terveellisesti pitas syoda kuitenkin. En siis aio nyt jatkaa tata projektia enaa, ennenkuin olen sen ravitsemusterapeutin kanssa jutellut... Tallakin viikolla oli tullut plussaa 500g joten huima alku on hiipumassa pois...

Kovasti tsemppia teille kaikille tahan projektiin ja myos siihen tulevaan isompaan projektiin!! Meitsi poistuu nyt takavasemmalle... :)
 


Nimimerkki...Ikä...Lähtöpaino/pituus...BMI...Tavoite...Tilanne nyt

Aniit...............27v..............................37…..-10kg....-1,6kg

Arcatha..........24v....111kg/177cm......35,4.....-15kg

Dannika..........34v....119kg/175cm......38,5.....-20kg......?

Dreamer74.....37v…..92kg/166cm.......33,42...-20kg...-3,4kg

futuremami…..27v.....81kg/162cm.......30,06..-6kg.....-700g

Kultakimpale2..24v...91kg/164cm ........33,8…..-6kg.....-1kg

Mila86.............25v....92,2kg/167cm.....31,4....-15kg...-4,5kg

muhkelo.........32v…..94,9kg/165cm.....34,6...-10kg....-700g

TanzZzku….....29v...101,8kg/171cm.....33,7....-10kg...-3,4kg


 
Kyllä se pien juhliminen heti kostautuu, painoin tänäaamuna enemmän ku la aamuna... No mutta tuli sitä pudotusta ees vähän, kokonaispudotus nyt 4,5kg.

Tsemppiä jatkoon Dreamer ja ihanaa odotusaikaa!! :wave: Tuuhan kertoo välillä kuulumisias =)
 
Huomenta...
Tänään on aavistuksen parempi fiilis. Ehkä tää tästä.. Tosiaan mun kompastuskivi on ne pms ja se et oon...no... herkkuperse selkärangaton!!! Mut ei kai täs auta ku taas lähtee yrittää!! Painon tsekkaan illalla, mut se on tod. näk n. 99,5kg... Ja mul on aikaa n. 4vkoo aika tarkalleen. Eli näyttää siltä et mä en pääse hoitoon ens kuussa :ashamed: :'(
Kai se pitäs koittaa huhtikuulle siirtää ajatukset.. Mut tuntuu niiin rankalta et mul on ollu aikaa ja sit en vaan ole pystyny!! Kai se on vaan tää syöpöttelijän kirous.. :ashamed: Mutta jossai kohti piristyn vielä ja sit menen täysillä kohti uusia pettymyksiä!!! :)
Katsoitteko kukaan eilen sitä dokkarii lapsettomuudesta??? Mä katsoin ja oli aika rankka mun mielestä!! Itkin puolet siitä ajasta!!!! Tuli vaan mieleen et mihin sitä on "joutumassa"??? Kuinka oikeesti lopulta jaksaa niitä hoitoja läpi vaan uudestaan ja uudestaan?? Kuinka pystyy sit tositoimissa olla odottamatta mitään??? Miten ne pettymykset kstää???
Tunteet ja ajatukset menee vähän vuoristorataa täl hetkel....
Mitäs muille kuuluu????
 
Mä katoin kans sen ja olihan se koskettava, mut mua vähän häiritsi sen tummahiuksisen "pakkomielteisyys"... Tai kun vaikutti siltä et se ei ollu enää kovin terveella tasolla kun oli vaatteet ja melkeen rattaatki hommattu ennenku lapsi saatu ees alulle :eek: Ja ku mietti et tää vaalee nainen, heil oli yrityst loppujen lopuks 10v ennen tärppiä ja osas suhtautua niin paljon "terveemmällä" tavalla jotenkin. Tuli ainakin itelle sellanen olo et osaan suhtautua tähän vielä ainakin järkevästi eikä oo lakannu elämästä omaa elämää vauvaa odotellessa. Teki pahaa se miten se nainen teki itelleen niin hallaa juhlimalla jo etukäteen niitä testejä ja sit iso itku kun olikin nega, mul sekois pää jos oisin samanlainen. Mut joo kaikenkaikkiaan oli ihana dokumentti ja oli kiva nähdä niitä hoitoja konkreettisesti, tietääpä mitä on tulossa!
 
Mila, juu tuo -15kg on ihan hyvä tavoite :)
Minussa ei varsinaisesti ole mitään vikaa löydetty kun siinä laparoskopiassakaan ei mitään muutoksia löytynyt. Jännityksellä odotan tuota Keskussairaalan käyntiä ja toivon, että siellä ultrattaisiin niin näkisi pitkästä aikaa, että mikä on tilanne.

Jännättäväksi jää sekin, että suostuvatko tekemään Keskussairaalalla yhtään ainutta inseminaatiohoitoa vai haluavatko suoraan mennä painon pudotuksen jälkeen koeputkihoitoihin. Itse toivoisin vielä inseminaatiohoitojen yrittämistä.
 
Olihan se aika pitkälle miettiny se tummatukkainen, ja joo, hurjaa et oli valmiix tavaroita hankkinu, mutta, mä lähinnä kiinnitin huomiota siihen hänen tuskaan..
Ja siihen jopa pystyny samaistumaan siinä hetkellä ku selvis et se lapsukainen ei meille tod.näk. tuu luonnostaan. Ja mä luulen et se vaalee nainen oli jo nii henkisesti karaistunu, et ei oikei edes odottanu enää mitää.. Ja sit just käy noin et tadaa!! Luomusti tärppää. Onnex heil tärppäs.. :)
Kaksi täysin erilaista ihmistyyppiähän tossa oli, tumma mimmi on vissii sellanen et kaikki heti just nyt, ailahteleva ja luulen et hänen on vaikee käsitellä asioita joihin ei itse pysty vaikuttaa. Vaaleel mimmil oli enemmä ne jalat maassa.
Jos noista lähtee miettii, nii enemmän mä itseäni siitä tummasta tytöstä tunnistan, (vähä nolottaa tunnustaa) oon itse tosi kärsimätön ja tosi tunteellinen.. Toki, tässä vuosien varrella kun on tullut lisää ikää ja tämänkin lapsettomuusasian kautta, olen kasvanut henkisesti, ja oppinut että kaikkeen en vain voi vaikuttaa, ja ei auta kui stressais tms..
En kuitenkaa oo ostellu mitää vauvojen vaatteita tai kasvattanu itelleni pilvilinnoja ja romauttanu itteeni testeillä... :) Ei sentään ikinä tuollaista, mutta tosiaan, kun selvis et en tod. näk. raskaudu luomusti, ja inssissä + clomien avulla toivoin kovasti sitä plussaa, ja kun sitä ei tullut, niin kyl mä samanlaiset itkukohtaukset sain.. valitettavasti. Siitä onkin alkanut se meikäläisen kasvu henkisesti sitte. Ehkä mä olin nuorempana vähän kontrollifriikki. Ainaki oon pehmentyny, se on hyvä. Vaikka vieläki perusluonteessa on sellasta perushätäsyyttä ja levottomuutta.. :LOL:
Toi oliski Mila loistava tapa suhtautuu tähän, ei lopettas omaa elämäänsä!! Itsellä on ollu tosiaan tää paino asia vähä takaraivos ja ajatus tiedosta et viel on mahis... Koko ajan tää tietyl taval on takaraivos, ainaki mulla. Välillä käsittelen tätä asiaa vähä paremmin, välil oon romuna mut ehkä lopulte eniten mietin nii, et kaikkeni teen, enempää en voi.

Olis kiva kuulla muidenkin ajatuksia miten käsittelette tätä asiaa...
 
Kyl mäkin oon tosi kärsimätön ja vähän sen tyylinen että kaikki mulle nyt heti ja yleensä paan asiat menemäänkin niin et kaikki myös saan :D Mut jonkun ihmeen takia tää lapsettomuus on sellanen asia johon oon pystyny suhtautuu näin järkevästi ja maltilla, tai vaikka pettymys on joka kerta ihan järjettömän suuri ja välillä tulee päiviä ku tekis mieli vaan luovuttaa ja saada kunnon itkupotkuraivarit ni silti sitä jaksaa vaan jatkaa. Tuska on ihan yhtä suuri kun sillä tummatukkasella mut en varmaan oo vaan sit sen tyylinen et romahtelisin tolleen, mieluummin sit suren enempi hiljaa mielessäin, en edes kerro mun miehelle jos testaan koska en halua just tollasta et siinä sit molemmat ollaan et jaaha, ei vieläkään plussaa. Haaveilen sellasesta et saan mennä sen plussatestin kanssa sitten herättää sen tai jotain vastaavaa =) Ja siis tää vajaa pari vuotta on menny silmänräpäyksessä, muistan ku alkutaipaleella en voinu kuvitellakaan et viel parin vuoden päästä oltais lapsettomina samassa tilanteessa :eek:
Kyl mä välillä mietin et hitto ellei koht ala tapahtuu ni marssin takas yksityiselle et nyt teette kaikki mahdollinen hinnalla millä hyvänsä!! Jos ne maaliskuussa vielä sanoo et no odotellaan tai katellaan ni siihen en kyl suostu, oon tarpeeks odotellu ja kattellu ja ihmetelly... Ja ku se mun punnitusaika on vaan hoitajalle, ni luulen et siin käy just niin et antaa seuraavan ajan sit jonneki huhti-toukokuulle, en kestä jos niin tekee!!
 
Mila, on helvetin hyvä, jos nuppi pysyy kasas tän asian kanssa. Kai se nii on et välil kestää ja käsittelee paremmin tätä ja välillä on sit ihan rikki...
Pikaista päivitystä painoasiaan, josta en enää ymmärrä mitään!!! Siis siitä miten paino voi heittää niin paljon!!!
Eilen, vaaka näytti illalla 100,3kg ja nyt äsken ruoan jälkeen 98,3kg!!!!
Eli Tanzzzkun tiedot: 98,3kg BMI 33,6 ja pudotus tähän mennes 3,5kg!!!
Ihan hullua!!! Mul meni koko viime viikko pieleen ja kaikkee!!! huhuhuh!!!
 


Nimimerkki...Ikä...Lähtöpaino/pituus...BMI...Tavoite...Tilanne nyt

Aniit...............27v..............................37…..-10kg....-1,6kg

Arcatha..........24v....111kg/177cm......35,4.....-15kg

Dannika..........34v....119kg/175cm......38,5.....-20kg......?

Dreamer74.....37v…..92kg/166cm.......33,42...-20kg...-3,4kg

futuremami…..27v.....81kg/162cm.......30,06..-6kg.....-700g

Kultakimpale2..24v...91kg/164cm ........33,8…..-6kg.....-1kg

Mila86.............25v....92,2kg/167cm.....31,4....-15kg...-4,5kg

muhkelo.........32v…..94,9kg/165cm.....34,6...-10kg....-700g

TanzZzku….....29v...101,8kg/171cm.....33,6....-10kg...-3,5kg


 
Mä tein jo hieman diagnoosia mistä vois johtuu, et paino näytti tollasta :D Mä olin tänää niissä hormoni ja niissä verkokeissa, et oon joutunu paastoamaan tänää 10 asti eilisillasta. Koska ihan oikeesti, vedin napaani viime vkol paljon pöperöö, ja herkkuja.... Onnex se näytti suht samaa ku viime viikol...
Mä koitan miettii itse sillai, et kuhan sais tätä asiaa eteenpäin, et katsotaan. Ja etten juuri loisi itselleni suurempia odotuksia, pessimistihän ei pety ;) Ja siltikin kaikki on mahdollista.. Olikos nyt tarpeeksi vaikeesti selitetty :) Vähän niinku olla hajuton, mauton ja väritön, katsotaa mitä tapahtuu.
Must tuntuu kans et ei täs ny viel 4v oo menny, mut nii vaa on!! Aika menee PELOTTAVAN nopeesti...
Jos osaisin, niin nyt tykkäisin tosta sun text, "haluisin mennä + testin kans herättää" :)
Mä taas oon romahdellu vähä samalla lailla, sillon tän taipaleen alussa. Mut tooivon et se oliski vaan siel alkutaipaleella, ei tarvis enää niit tunteiden vuoristoratoja käsitellä koska se on tosi uuvuttavaa.

Pitää varmaan alkaa popsii jotai rauhottavii sit hoidon ohes nii voi sitolla tasaseen sellane zombi joka ei ees tajuu ressaa ja murehtii!! :D

Hyviä öitä naiset, kuullaan taas huomenna :)
 
1,5 vuorokautta täysin herkuttomalla linjalla selvisin.. Tosin oli siinä sisällytettynä pullakahvit kahdessa eri kyläpaikassa. Tänään sitten kauppareissulla sorruin suklaaseen.

Minulla on kyllä niin tiukassa tuo suklaan syöminen, etten tiedä kuinka siitä pääsisi irti. Todella toivon, että KSKS:n lääkäri suostuisi Metut kirjoittamaan. Niiden avulla ainakin viimeksi makean himo katosi olemattomiin!

Liikuntaa en ole tänään harrastanut muuten kuin Wii fittiä pelaamalla; lihaskuntoa ja sykkeenkohotuksia stepin muodossa :D
 
Pieni sortuminen tänään armottoman huonon päivän jälkeen; ruiskerrosateria, hups:ashamed: No se oli päivän ruoka et tuskin kauheesti ylimääräsiä kaloreita kun ei paljon muuta päivän ruokalistaan mahtunut... Oi että kun maistu muuten hyvältä piiitkästä aikaa, mut siit ei tod. saa tulla tapaa.....
 
Moiks... Mullaki on ollu repsahdus päviä eilen... Oltiin anopin ja appiukon kans ulkon syömäs ja tuli sit vedettyy Ranskiksii ja bearnaisekastiketta ja jälkkärix juustokakkuu ja jädee.. :ashamed: Ainut terveellinen annoksessa oli broilerin filee ja rucolat sen päällä..
Eipä voi mitää!! Tänään taas ruotuun. Kyl tää tästä. Salille rääkkää itteesä ni kyl se siitä!!!
Kerroinx mä muuten et alotin sen diformiinin??? Toissa iltana, ja eilen aamul oli vähä huono olo, tänä aamuna ei mitään!!Katotaan toimivatko mulla.. Sinänsä toivoisin et tulis lisää sitä huonovointisuutta ni ei ehkä tekis mieli mässyttää!! Kieroutunutta...ko?? :D
 
Ei sulla oo ollu muita oireita niistä ku vähän huonovointisuutta? Mul ei ollu muutakun maha vähän sekasin päivän verran, luulin et tulee pal pahempii ku olin lukenu et monet ei pysty ees syömää ku tulee niin paha olo yms... Toivotaan et niist on apua=)
 
Kultakimpale, paljon sun paino on nyt?? Mulla on itsellä 25pv aikaa mun tavoitteeseen. En tule saamaan sitä 10kg pois, joka oli mun tavote, mut jotain oon ees saanu pois siihen mennessä. Tää on ihan perseestä kyl, ja nii s******n vaikeeta!! Tsemppiä kovasti sulle ja jaksamisia!! :hug:
Mila, Ei mul oikeestaa oo just muit oireit ollu, ehkä aamul tarvii vessaan päästä hieman nopeemmin, et vasa ehkä aavistuksen löysällä, ei muuta. Pahoinvointiakaa ei oo tänää ollu, joka on mun mielest vähä harmi, ku sillo ei ees oikei voi syödä...
Vähä jänskää viikonloppu!! Miten sitä selviää... Mä e halua et maanantaina on taas masennus et voi ei uli mässättyy jne... Jotai pitää keksii... Jos saisin viel vähä täs kolmen viikon aikana pois...
 
Soittelin tänään meidän terveyskeskukseen ja tiedustelin ravitsemusterapeutille pääsystä, mutta selvisikin, ettei täällä ole lainkaan ravitsemusterapeuttia. Ainoastaan diabeteshoitajia on jotka voivat neuvoa myös ravitsemukseen liittyvissä asioissa. Ajanvaraushoitaja varasi minulle sitten oman alueen lääkärille ajan, että aloitetaan nyt siitä sitten. Jos Keski-Suomen keskussairaalasta saan jelppiä tuohon painoasiaan lapsettomuuspolin käynnillä niin sitten varmaan perun tuon lääkäriajan. Toisaalta voisi sen pitääkin jotta saisi verikoekontrollit yms.

Mies antoi minulle aikamoiset porkkanat! Jos olen syömättä herkkuja (eli en mene kauppaan ja osta herkkuja hirveitä määriä jotka tulee ahmittua) perjantaihin saakka, hän maksaa minun kampaajani jonka olen siis varannut perjantaille.

Lisäksi hän maksaa minulle kasvo- käsi- tai jalkahoidon taikka jonkun yhdistelmähoidon kun painoni alkaa jälleen yhdeksiköllä.

On minulla kannustava mies :heart:
 
  • Tykkää
Reactions: Mila86
Ihanaa kannustusta saat kotoota, siitä on kyllä suuri apu jos mies on noin isona tukena, koska jos ei onnistu niin tuntuu itsestä pahalta kun joku muukin pettyy kun vaan itse! Kaksinkertanen syy onnistua =) Miten teillä meni viikonloppu, tuliko herkuteltua? Mun tuli vähän syötyä roskaa ison krapulan takia :( Ens viikonloppuna ei onneks "pakollisia" menoja...
 
Näinhän se on Mila, että siinä on juuri tuo pelko, että toinenkin joutuu pettymään..

Mutta eipä tarvinnut pettyä tänään kummankaan :D
Se oli punnitusaamu nimittäin! Ja viime viikosta -1,6kg :whistle: Eli vaa'an lukemat pysähtyivät 109,4kg:n.

Ihmeitä tehnyt tuo, että olen pysynyt suklaasta yms herkuista erillään. Alkaisiko ne hirveät hiilarivarastot pikkuhiljaa purkautua? Tosin tuli minun leivottua perjantaina ja lauantaina pullaa sekä sunnuntaina marjapiirakkaa. Hyvin kuitenkin pystyin pitämään itseni herkuista erossa, kaksi itsetehtyä laskiaispullaa tuli eilen syötyä ja pieni pala marjapiirakkaa. :)

Mutta nyt aamupalalle ja hoitelemaan asioita :wave:
 

Yhteistyössä