Love varmaan jos la sattuu siirtävät pe.. muistelen et mulla olisi kerran ollut niin ja eikös teillä ole niitä 3 päiväsiä tai sit irrotuspiikillä (maksaa toki se sit taas mutta ei menis kierto hukkaan).
Niin ne miehet Omanihan ei todellakaan ole mikään "lapsi ihminen" että leikkis lasten kanssa, välttelee mieluusti lasten kutsuja (ei jaksa/kestä sitä metakkaa) Mutta kyllä se sit taas joskus intoutuu vähän vanhempien lastenkaa jotain pelaileemaan, siis potkimaan palloa ym. Eikä siis myöskään ole mikään tunteiden näyttäjä, en sit tiiä tarkkaan kuin paljon tää häntä painaa, mutta veikkaan et enemmän silleen kun tietää miten raskaasti minä otan. Mutta kyllä siltä sit tulee aina niitä niin yksin kertaisi, mutta totta olevia "tokaisuja". Nytkin tuossa yks päivä kun jotain sanoin et kaikki muut vaan plussaa (tuolla ivf ketjussa) ja mulle ei taaskaan "jää" plussaaa (joojoo). Niin eka oli että no josko sinäkin nyt, että eihän tiiä. Sitkun sanoin sen et no mutta kun ei mulle jää Niin vähän ihan naurahti että niin onkos niitä joku tietty määrä! Ärsyttävää miten oikeassa se voikin aina olla noiden yksin kertaisten ajatustensa kanssa Mutta kun ei hän sitä nyt sellaseen pysty!
Mulla on joskus ennen pas:sia buustattu muniksen kasvua (ovuloin siis kyllä mutta follin kasvu on hidas ja ovis tulee joskus vasta kp18-24, useemmin sielä yli 20) pienllä määrällä menopuria. Mutta joo varmaan on paljon muitakin vaihtoehtoja, riippuen mikä teidän tilanteeseen sopii..
Mulla alkaa olla itselläkin sellanen ahdistus ees mennä mihinkään lastenkesteille.. tai siis ollut tietty pitkään. Mutta tää syksy on ihan piinaa kun suunnilleen joka vkl on jotkut!!!! Itse olen aina ollut todella lapsirakas ja tosiaan ainut asia maailmassa minkä olen tiennyt haluavani (toki lottovoitto ).. mutta jotenkin nytkyisin en halua leikkä edes kauheesti lasten kanssa tai mitään, mieluummin veräydyn kauemmas.. ihan kauhee ihminen, miten voi alkaa tuntea jonkin sorttista "katkeruutta" (kai) jo lapsiakin (maailman viattomimpia ja täysin minun ongelmiini syyttömiä) kohtaan.. kuinka noloa edes tunnustaa tällästä, mut jotenkin olen sellasen tunteen istestäni pari kertaa huomannut..
Niin ja love vielä, ethän sie nyt oikein noinkaan voi ajatella ettet kykene miehellesi lasta suomaan, kun eikös teillä se vika ollut niissä siittiöissä?! Ja varmaan se juuri sit häntäkin ahdistaa ettei jaksa olla positiivinen..
Niin ne miehet Omanihan ei todellakaan ole mikään "lapsi ihminen" että leikkis lasten kanssa, välttelee mieluusti lasten kutsuja (ei jaksa/kestä sitä metakkaa) Mutta kyllä se sit taas joskus intoutuu vähän vanhempien lastenkaa jotain pelaileemaan, siis potkimaan palloa ym. Eikä siis myöskään ole mikään tunteiden näyttäjä, en sit tiiä tarkkaan kuin paljon tää häntä painaa, mutta veikkaan et enemmän silleen kun tietää miten raskaasti minä otan. Mutta kyllä siltä sit tulee aina niitä niin yksin kertaisi, mutta totta olevia "tokaisuja". Nytkin tuossa yks päivä kun jotain sanoin et kaikki muut vaan plussaa (tuolla ivf ketjussa) ja mulle ei taaskaan "jää" plussaaa (joojoo). Niin eka oli että no josko sinäkin nyt, että eihän tiiä. Sitkun sanoin sen et no mutta kun ei mulle jää Niin vähän ihan naurahti että niin onkos niitä joku tietty määrä! Ärsyttävää miten oikeassa se voikin aina olla noiden yksin kertaisten ajatustensa kanssa Mutta kun ei hän sitä nyt sellaseen pysty!
Mulla on joskus ennen pas:sia buustattu muniksen kasvua (ovuloin siis kyllä mutta follin kasvu on hidas ja ovis tulee joskus vasta kp18-24, useemmin sielä yli 20) pienllä määrällä menopuria. Mutta joo varmaan on paljon muitakin vaihtoehtoja, riippuen mikä teidän tilanteeseen sopii..
Mulla alkaa olla itselläkin sellanen ahdistus ees mennä mihinkään lastenkesteille.. tai siis ollut tietty pitkään. Mutta tää syksy on ihan piinaa kun suunnilleen joka vkl on jotkut!!!! Itse olen aina ollut todella lapsirakas ja tosiaan ainut asia maailmassa minkä olen tiennyt haluavani (toki lottovoitto ).. mutta jotenkin nytkyisin en halua leikkä edes kauheesti lasten kanssa tai mitään, mieluummin veräydyn kauemmas.. ihan kauhee ihminen, miten voi alkaa tuntea jonkin sorttista "katkeruutta" (kai) jo lapsiakin (maailman viattomimpia ja täysin minun ongelmiini syyttömiä) kohtaan.. kuinka noloa edes tunnustaa tällästä, mut jotenkin olen sellasen tunteen istestäni pari kertaa huomannut..
Niin ja love vielä, ethän sie nyt oikein noinkaan voi ajatella ettet kykene miehellesi lasta suomaan, kun eikös teillä se vika ollut niissä siittiöissä?! Ja varmaan se juuri sit häntäkin ahdistaa ettei jaksa olla positiivinen..